Vain yksi lapsi on mielestäni suuri riski!

Vierailija kirjoitti:

Kommenttien perusteella ei nähtävsti ole hyväksyttävää hankkia useaa lasta - eikä ainakaan siitä syystä mistä näin biologisessa mielessä kaikki eläinlajit tekevät. WTF?

Kyllä on maailma mennyt oudoksi.

No onhan se outoa hankkia useampi, että ei tarvitse olla niin varovainen kuolemien suhteen :D

Onko 1 lapsi sallittu, jos on jo menettänyt toisen? Tai jos on saanut monta keskenmenoa esikoisen jälkeen?

Aika älytön aloitus ja provoksi tosi huono.

Meillä on yksi lapsi ja tietenkin on tajuttu, että jos tämä nyt kuolee, niin sitten ei jää yhtään. Mutta eikö lapsen kuolema ole joka tapauksessa niin kauhea asia ettei siinä mietitä, että siinä meni meidän ainoa perillinen? 

Minua ei ahdista ollenkaan ajatus siitä, että jäisin ilman lapsenlapsia. Minulle ihan riittää että saimme tämän yhden lapsen ja hän on nyt jo nuori aikuinen. Puolisokin hänellä jo on ja hänestäkin on tullut meille läheinen ja tärkeä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommenttien perusteella ei nähtävsti ole hyväksyttävää hankkia useaa lasta - eikä ainakaan siitä syystä mistä näin biologisessa mielessä kaikki eläinlajit tekevät. WTF?

Kyllä on maailma mennyt oudoksi.

No onhan se outoa hankkia useampi, että ei tarvitse olla niin varovainen kuolemien suhteen :D

Missä hitossa on sanottu, että "ei tarvitse olla niin varovainen kuolemien suhteen" ?

Tämä on ns. olkinukke.

Olisi kamalaa menettää lapsensa, mutta kamalaa se olisi riippumatta siitä, onko lapsia enemmän. Kaikkein sydäntäsärkevintä olisi kuitenkin seurata, kun oma lapsi menettäisi ainoan, rakkaan sisaruksensa. Lapsen valtava suru olisi vieläkin vaikeampi kestää.

Tästä huolimatta minä olen päättänyt lapsiluvukseni 2. En halua pelätä elämää ja ajatella pahinta.

Vierailija kirjoitti:

Eli siis mikä on kommentoijien mielestä sellainen "hyväksytty" yläpeukutussyy hankkia useampia lapsia?

Itselläni on 4 lasta vain siksi että halusin 4 lasta ja olin sitä mieltä että kykenen heistä pitämään huolen. Se mitä muut ajattelee siitä, ei kiinnosta minua pätkääkään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yksi lapsi ja tietenkin on tajuttu, että jos tämä nyt kuolee, niin sitten ei jää yhtään. Mutta eikö lapsen kuolema ole joka tapauksessa niin kauhea asia ettei siinä mietitä, että siinä meni meidän ainoa perillinen? 

Minua ei ahdista ollenkaan ajatus siitä, että jäisin ilman lapsenlapsia. Minulle ihan riittää että saimme tämän yhden lapsen ja hän on nyt jo nuori aikuinen. Puolisokin hänellä jo on ja hänestäkin on tullut meille läheinen ja tärkeä. 

Jaa..?

Kyllä se minua ainakin lohduttaisi, että jos yksi lapsi kuolee vaikka johonkin hirveään sairauteen niin voi vielä viettää joulua muiden lasten kanssa eikä jää yksin.

Vierailija kirjoitti:

Onko 1 lapsi sallittu, jos on jo menettänyt toisen? Tai jos on saanut monta keskenmenoa esikoisen jälkeen?

Aika älytön aloitus ja provoksi tosi huono.

Aika älytön väärinymmärrys ja olkinukke taas.

Lapsen kuoleminen on aina yhtä kamala asia, oli niitä sitten yksi tai monta.  Mutta olisiko se lapsettomuus sitten niin kamala asia. Maailma on täynnä ihmisiä, jotka kaipaa ystäviä, mummoa, pappaa jne. Pitäisi olla vähemmän itsekäs ja olla valmis hyväksymään lähipiiriinsa myös ihmisiä, jotka ei ole verisukua. Niistä voi ihan hyvin muodostua se perhe.

Minulla on monta lasta. Ja se johtuu siitä syystä että olin itse ainoa lapsi ja se ei mielestäni ollut hyvä. Olin usein yksinäinen. Ja koin paineita niistä odotuksista joita vanhemmillani oli minua kohtaan. Ja nyt kun vanhempani ikääntyvät niin olen se ainoa joka pitää huolta että heillä on kaikki hyvin. Omilla lapsillani on asiat paremmin tässä suhteessa ja heillä on toisensa elämässä tukena ja turvana. Onneksi ovat läheisiä ja rakkaita toinen toisilleen.

Kuka vielä kuvittelee, että lapsia "hankitaan"?

Onneksi joillekin ihmisille merkitsee yksi lapsi todella, eikä pelkkä lukumäärä. Ja yksi lapsi voi elää pitkään. Ja jos joku kuolee, henkilö voi merkitä myös sen jälkeen. Miten lukumäärä voisi korvata menetystä koskaan? Ellei vanhempi tarvitse tueksi lapsia vanhana, mutta meneekö se automaattisesti niin. Kaksikin lasta on aika paljon, pitää olla myös rahaa ja aikaa huolehtia.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on monta lasta. Ja se johtuu siitä syystä että olin itse ainoa lapsi ja se ei mielestäni ollut hyvä. Olin usein yksinäinen. Ja koin paineita niistä odotuksista joita vanhemmillani oli minua kohtaan. Ja nyt kun vanhempani ikääntyvät niin olen se ainoa joka pitää huolta että heillä on kaikki hyvin. Omilla lapsillani on asiat paremmin tässä suhteessa ja heillä on toisensa elämässä tukena ja turvana. Onneksi ovat läheisiä ja rakkaita toinen toisilleen.

Minulla on ihan päinvastainen tunne. Olen onnellinen että olin ainoa lapsi. En olisi koskaan halunnut lopulta sisaruksia. Maailma on paljon parempi näin! Olisi ollut katastrofi jos sisaruksia olisi ollut monta sähläämässä lapsellisesti ja meluamassa, se kuulostaa painajaiselta. Olisiko voinut edes ajatella rauhassa silloin.

Tunnen naisen, jonka ainoa lapsi kuoli teini-iässä sairauteen. Hän on iloinen ja myönteinen rouva, mutta myös kertonut katuvansa eniten elämässään sitä, että lapsia oli vain yksi.

Ymmärrän ap:tä. Minulle vaihtoehdot olivat joko 0 tai 2+ lasta, mutta en olisi ainakaan tarkoituksella halunnut perhettä, jossa on vain yksi lapsi.