Lue keskustelun säännöt.
Miehen mielestä minun pitäisi jämäkämmin vaatia asioita, niin ne tapahtuisi
08.03.2020 |
Esim että ”Nyt siivotaan!” tai ”Ensi kesänä lähdetään Kreikkaan lomamatkalle!”. Teen kuulemma väärin kun odotan häneltä oma-alotteisuutta tai vastavuoroista keskustelua siitä mitä tehtäisiin kesällä. Miehen veljellä avovaimo joka päättää kaiken ja kertoo mitä miehen pitää milloinkin tehdä, kuulemma minun pitäisi olla samanlainen. Toisaalta hassua, kun oma mieheni haukkuu tätä naista tosi paljon ja olen käsittänyt että ainakin osittain juurikin samasta syystä.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Itse en tiedä mitä pitäisi tehdä, koska en ole luonnostani sellainen joka haluaisi päättää kaikesta ollenkaan, vaan muita huomioiva ja keskusteleva.
Kommentit (21)
Onko miehelläsi joku sairaus, jonka vuoksi häneltä puuttuu normaalin aikuisen ihmisen kyky oma-aloitteisuuteen ja itsenäiseen toimintaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko miekkonen 13-vuotias?
Tätäpä olen itsekin miettinyt ja olen myös sanonut ääneen. Minusta tuntuu että hän haluaa minun olevan hänen äitinsä. Tämän mieheni kuitenkin aina kieltää.
Mies ei myöskään ymmärrä sitä että en voi kunnioittaa tasavertaisena aikuisena tai haluta seksiä ”mieheltä” joka käyttäytyy kuin lapsi. Hän ei kuitenkaan ole valmis muuttamaan omaa käytöstään, kun olen valittanut tai ”nalkuttanut” aloitekyvyttömyydestä kotitöiden ja lastenhoidon suhteen, sen sijaan tänään taas totesi noin. Että minun pitäisi vaatia jämäkämmin. Vaikka olen siis aivan todella väsynyt henkisesti siihen että joudun hoitamaan miehen puolesta asioita ja ”kasvattamaan” häntä jatkuvasti. Siltikin pitäisi vaatia vaan jämäkämmin, jotta kaikki olisi hyvin.
Miksi mieheni on tuollainen? Miten hän ei halua nähdä omaa näkökulmaani asioihin? Esittääkö hän vaan ettei ymmärrä vai mitä? Olen aivan ymmälläni. T. Ap
Mies ei selvästi itse tiedä mitä haluaa. Sitten aina syyttävät naisia tästä asiasta? Vaikeahan tuollaisen kanssa on elää. Kasvata tai vaihda.
Vierailija kirjoitti:
Onko miehelläsi joku sairaus, jonka vuoksi häneltä puuttuu normaalin aikuisen ihmisen kyky oma-aloitteisuuteen ja itsenäiseen toimintaan?
Juu olen miettinyt myös tätä. Voisiko olla? Mutta mikä? Töissä pärjää aivan hyvin, samoin harrastuksissa. Omia juttujaan saattaa hoitaa myös oma-aloitteisesti ja olla aktiivinen mitä tulee niihin. T. Ap
Ei kukaan mies halua Justiinaa, mutta kaikki eivät myöskään halua ottaa vastuuta itsestään ja tekemisistään.
Miehesi ei halua katsoa peiliin, joten hän sälyttää syyllisyyden, joka kuuluisi miehen harteille, sinun kannettavaksesi, koska et ole riittävän jämäkkä.
Kokeile olla jämäkkä ja mies keksii siitäkin varmasti valitettavaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä sekavammaksi tämän asian tekee se, että mies laittaa joka asiassa hanttiin. Jos vaikka ehdotan että lähdetään koko perhe kävelylle, niin hän keksii itselleen jotain tosi tärkeää tekemistä, jotta hänen ei tarvisi lähteä sinne kävelylle. Loppujen lopuksi lähden yksin lasten kanssa. Näin käy 9/10 kerroista.
Tai vastaavasti jos ehdotan että imuroidaan, niin tosi usein sanoo ”ei nyt jaksa”. Koskaan ei itse tietenkään palaa aiheeseen, vaan asia jää jos hänestä on kiinni. Tai jos ehdotan että lähdettäisiin sinne Kreikkaan lomamatkalle, saattaa vastata ”en kyllä sinne halua”. Mutta ei ehdota mitään muuta tilalle.
Eli toisinsanoen minun pitäisi tällaisessakin tilanteessa pakottaa hänet vaan mukaan? Joskus olen jonnekin puoliväkisin raahannutkin (esim minun kavereilleni illanistujaisiin) ja sitten olen saanut katsella murjotusta ja kuunnella sitä kuinka hänellä ei ole mitään mielenkiintoa olla paikalla. Nämä valitukset pitäisi vaan jättää omaan arvoonsa?
En ymmärrä, voisiko joku selittää miehen ajatuksenjuoksua?! T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan mies halua Justiinaa, mutta kaikki eivät myöskään halua ottaa vastuuta itsestään ja tekemisistään.
Miehesi ei halua katsoa peiliin, joten hän sälyttää syyllisyyden, joka kuuluisi miehen harteille, sinun kannettavaksesi, koska et ole riittävän jämäkkä.
Kokeile olla jämäkkä ja mies keksii siitäkin varmasti valitettavaa...
Kyllä varmasti keksiikin, mutta ilmeisesti minun pitäisi vaan olla kuuntelematta? Jos olen jämäkkä. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan mies halua Justiinaa, mutta kaikki eivät myöskään halua ottaa vastuuta itsestään ja tekemisistään.
Miehesi ei halua katsoa peiliin, joten hän sälyttää syyllisyyden, joka kuuluisi miehen harteille, sinun kannettavaksesi, koska et ole riittävän jämäkkä.
Kokeile olla jämäkkä ja mies keksii siitäkin varmasti valitettavaa...
Kyllä varmasti keksiikin, mutta ilmeisesti minun pitäisi vaan olla kuuntelematta? Jos olen jämäkkä. T. Ap
Ainoa toimiva jämäkkyys lienee häipyminen, mutta parisuhdettanne se ei paremmaksi muuta.
Mies pakoilee vastuutaan. Taustalla voi olla mielenterveysongelmia, lapsuudessa opittu malli, laiskuus, arvostuksen puute sinua kohtaan, tai jotain ihan muuta tai kaikki edellä mainitut.
Miehesi on oppinut että voi käyttäytyä noin, ja sinä vetäydyt miettimään, mikä sinussa on vikana ja miten voisit muuttaa itseäsi niin, että miehesi kohtelisi sinua paremmin. Hän voi käyttäytyä kuvaamallasi tavalla, koska sinä siedät sen käytöksen. Pitkin hampain, mutta siedät kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan mies halua Justiinaa, mutta kaikki eivät myöskään halua ottaa vastuuta itsestään ja tekemisistään.
Miehesi ei halua katsoa peiliin, joten hän sälyttää syyllisyyden, joka kuuluisi miehen harteille, sinun kannettavaksesi, koska et ole riittävän jämäkkä.
Kokeile olla jämäkkä ja mies keksii siitäkin varmasti valitettavaa...
Kyllä varmasti keksiikin, mutta ilmeisesti minun pitäisi vaan olla kuuntelematta? Jos olen jämäkkä. T. Ap
Ainoa toimiva jämäkkyys lienee häipyminen, mutta parisuhdettanne se ei paremmaksi muuta.
Mies pakoilee vastuutaan. Taustalla voi olla mielenterveysongelmia, lapsuudessa opittu malli, laiskuus, arvostuksen puute sinua kohtaan, tai jotain ihan muuta tai kaikki edellä mainitut.
Miehesi on oppinut että voi käyttäytyä noin, ja sinä vetäydyt miettimään, mikä sinussa on vikana ja miten voisit muuttaa itseäsi niin, että miehesi kohtelisi sinua paremmin. Hän voi käyttäytyä kuvaamallasi tavalla, koska sinä siedät sen käytöksen. Pitkin hampain, mutta siedät kuitenkin.
Kiitos tästä kommentista. Näen asian pitkälti samalla tavalla kuin sinäkin. Mutta on hankalaa kun keskustelut eivät johda mihinkään, koska jos sanon jotain tuollaista ääneen, hän heittäytyy marttyyriksi, keskustelu kääntyy siihen kuinka hän ei taaskaan osaa tehdä mitään oikein, ja kuinka minun pitäisi vaan kertoa hänelle mitä pitää tehdä ja sitten kaikki olisi hyvin.
Mielestäni nämä on vaan sellaisia asioita, joista ei pitäisi joutua tappelemaan ja itse koen tosi kuluttavaksi tuon jatkuvan vaatimisen. Sitäkin mietin että ehkä emme vaan sovi yhteen luonteeltaamme, toisaalta jos hän olisi vähemmän laiska tai hän arvostaisi minua enemmän, niin tämä voisi toimia ihan hyvin. Mutta hän kieltäytyy katsomasta itseään peiliin, joten kovin on hankalaa.
Senkin ymmärrän että vain omaa käytöstäni voin muuttaa, itsehän mahdollistan tuollaisen käytöksen. Se on vaikea vaan nousta tästä suosta, jota on sietänyt ja jopa oppinut pitämään normaalina, kaikkien näiden vuosien jälkeen. En enää muista minkälaista on olla erilaisen miehen kanssa. Sellaisen joka oma-aloitteisesti hoitaa asioita, keksii tekemistä ja innostuu asioista joita ehdotan. En muista enää minkälaista oli kun jokainen asia ei ollut ongelma. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meillä aivan tuollaista ole ollut, mutta jotain samantapaista kuitenkin. Rutiinihommia on helpottanut paljon selkeä työnjako: on siivouspäivä ja jokaisella sovitut tehtävät. Torstaisin kaikki tietää että ruudulle ei rötvähdetä eikä kavereille/lenkille/mihinkään mennä ennen kuin on oma osuus siivouksesta hoidettu. Toimii tosi hyvin ja lapsetkin tekee osuutensa jo pyytämättä.
On sovittu muutenkin mitä esim harrastuskuskauksia kumpikin aikuinen hoitaa, ettei tarvitse aina säätää joka asiasta erikseen. Eikä kenenkään tarvitse olla ”Justiina”.
Todella harva mies on mielestäni sillä tavalla aikuinen. Itse kyllästyin useassakin suhteessa siihen että olisi pitänyt kädestä taluttaa ja ohjata. Kapakassakin naisen piti olla se joka sanoo tomerasti että nyt lähdetään kotiin. En mä halunnut olla kenenkään äiti ja pitää ukkoa tossun alla, yäk. On kyllä itsenäisiä kypsiäkin miehiä mutta ei osunut kohdalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan mies halua Justiinaa, mutta kaikki eivät myöskään halua ottaa vastuuta itsestään ja tekemisistään.
Miehesi ei halua katsoa peiliin, joten hän sälyttää syyllisyyden, joka kuuluisi miehen harteille, sinun kannettavaksesi, koska et ole riittävän jämäkkä.
Kokeile olla jämäkkä ja mies keksii siitäkin varmasti valitettavaa...
Kyllä varmasti keksiikin, mutta ilmeisesti minun pitäisi vaan olla kuuntelematta? Jos olen jämäkkä. T. Ap
Ainoa toimiva jämäkkyys lienee häipyminen, mutta parisuhdettanne se ei paremmaksi muuta.
Mies pakoilee vastuutaan. Taustalla voi olla mielenterveysongelmia, lapsuudessa opittu malli, laiskuus, arvostuksen puute sinua kohtaan, tai jotain ihan muuta tai kaikki edellä mainitut.
Miehesi on oppinut että voi käyttäytyä noin, ja sinä vetäydyt miettimään, mikä sinussa on vikana ja miten voisit muuttaa itseäsi niin, että miehesi kohtelisi sinua paremmin. Hän voi käyttäytyä kuvaamallasi tavalla, koska sinä siedät sen käytöksen. Pitkin hampain, mutta siedät kuitenkin.
Kiitos tästä kommentista. Näen asian pitkälti samalla tavalla kuin sinäkin. Mutta on hankalaa kun keskustelut eivät johda mihinkään, koska jos sanon jotain tuollaista ääneen, hän heittäytyy marttyyriksi, keskustelu kääntyy siihen kuinka hän ei taaskaan osaa tehdä mitään oikein, ja kuinka minun pitäisi vaan kertoa hänelle mitä pitää tehdä ja sitten kaikki olisi hyvin.
Mielestäni nämä on vaan sellaisia asioita, joista ei pitäisi joutua tappelemaan ja itse koen tosi kuluttavaksi tuon jatkuvan vaatimisen. Sitäkin mietin että ehkä emme vaan sovi yhteen luonteeltaamme, toisaalta jos hän olisi vähemmän laiska tai hän arvostaisi minua enemmän, niin tämä voisi toimia ihan hyvin. Mutta hän kieltäytyy katsomasta itseään peiliin, joten kovin on hankalaa.
Senkin ymmärrän että vain omaa käytöstäni voin muuttaa, itsehän mahdollistan tuollaisen käytöksen. Se on vaikea vaan nousta tästä suosta, jota on sietänyt ja jopa oppinut pitämään normaalina, kaikkien näiden vuosien jälkeen. En enää muista minkälaista on olla erilaisen miehen kanssa. Sellaisen joka oma-aloitteisesti hoitaa asioita, keksii tekemistä ja innostuu asioista joita ehdotan. En muista enää minkälaista oli kun jokainen asia ei ollut ongelma. T. Ap
Kuulostaa kamalalta :( myötätuntoa ja voimia sinun suuntaasi!
Minäkin kallistun sen puolelle, ettette vain oikein sovi yhteen. Miehellesi voisit todeta, että todella, et osaa olla oikealla tavalla jämäkkä, kun teit mitä tahansa, et saa häntä toimimaan yhteisen hyvän eteen tasa-arvoisella panoksella. Ainoa johtopäätös on sitten se, että te kaksi että vain toimi saman katon alla.
Optimistisen naisen haavekuvissa mies tajuaa viimeinkin olevansa perheen vapaamatkustaja, ja tekee muutoksen.
Realistisempi mieskuva lienee se, että mies loukkaantuu, nostaa kädet pystyyn ja antaa eron ikään kuin vain tapahtua. Saattaa innostua jopa riitelemään.
Sitä en tiedä, mitä sinun pitäisi ap tehdä, mutta sen sanon, että uskon että olet kestänyt tarpeeksi. Sinulla saattaa olla voimia jäljellä, saatat kestää enemmänkin, jää ja katsele, jos jaksat ja tahdot. Mutta minä uskon, että olet kestänyt tarpeeksi, ei tarvitse kestää enempää, jos et halua.
Mun mielestä taas miehen pitää olla toi 😂 inhoon naisia jotka tollasia enkä semmoset koskaan tule siks.
Voi miten surullista lukea tuota. Tulee mieleen oma ex-mies. Yritin aina, että tehtäisiin jotain yhdessä. Ehdotin, että mennään elokuviin ja syömään, varasin liputkin ja pöydän ravintolasta, mutta yhteinen ilta kääntyikin aina siihen, että varaukset peruttiin kun mies halusi baariin juomaan. Itse en jaksanut paria tuntia kauempaa baarissa olla. Matkoille mies oli kyllä innokas lähtemään, siinä oli erilainen kuin sinun miehesi. Mutta koskaan ei ostanut kukkia tai lahjoja syntymäpäivänäni tai muina merkkipäivinä, vaikka sanoin suoraankin, että olisi kiva tulla joskus muistetuksi. Mies ei ollut kiinnostunut eikä edes yrittänyt olla kiinnostunut samoista asioista kuin minä. Minä seurasin jääkiekkoa ja jalkapalloa hänen kanssaan, yritin. Toivoin myös, että mentäisiin naimisiin, koska meillä oli lapsiakin. Ei huvittanut. Mies ei halunnut myöskään ostaa asuntoa, vaikka molemmat kävimme töissä ja olisi ollut taloudellisesti järkevämpää ostaa oma.
Kyllästyin lopulta, kun elämä ei mennyt eteenpäin eikä minun toiveistani yksikään toteutunut.
Erosin, lähdin. Mies yritti sitten ehdottaa naimisiinmenoa ja ilmestyi kukkapuskan kanssa oven taakse, itki ja rukoili että palaisimme yhteen. Mutta aika oli mennyt jo ohi, en jaksanut olla yhteisen elämämme promoottori.
Monet miehet ovat uskomattoman kovapäisiä. Eivät ne usko puhetta eivätkä varoituksia, ainoastaan tekoja. Ja silloinhan on jo liian myöhäistä, sillä nainen ei ryhdy tekoihin ennen kuin on varma päätöksestään.
Tämä ei varmaan sinua auttanut, mutta toivon, että löydät keinoja pelastaa suhteenne. Jos et, niin eroa reippain mielin. Elämä on varsin hyvää ilman kivireen vetämistä.
Vierailija kirjoitti:
Voi miten surullista lukea tuota. Tulee mieleen oma ex-mies. Yritin aina, että tehtäisiin jotain yhdessä. Ehdotin, että mennään elokuviin ja syömään, varasin liputkin ja pöydän ravintolasta, mutta yhteinen ilta kääntyikin aina siihen, että varaukset peruttiin kun mies halusi baariin juomaan. Itse en jaksanut paria tuntia kauempaa baarissa olla. Matkoille mies oli kyllä innokas lähtemään, siinä oli erilainen kuin sinun miehesi. Mutta koskaan ei ostanut kukkia tai lahjoja syntymäpäivänäni tai muina merkkipäivinä, vaikka sanoin suoraankin, että olisi kiva tulla joskus muistetuksi. Mies ei ollut kiinnostunut eikä edes yrittänyt olla kiinnostunut samoista asioista kuin minä. Minä seurasin jääkiekkoa ja jalkapalloa hänen kanssaan, yritin. Toivoin myös, että mentäisiin naimisiin, koska meillä oli lapsiakin. Ei huvittanut. Mies ei halunnut myöskään ostaa asuntoa, vaikka molemmat kävimme töissä ja olisi ollut taloudellisesti järkevämpää ostaa oma.
Kyllästyin lopulta, kun elämä ei mennyt eteenpäin eikä minun toiveistani yksikään toteutunut.
Erosin, lähdin. Mies yritti sitten ehdottaa naimisiinmenoa ja ilmestyi kukkapuskan kanssa oven taakse, itki ja rukoili että palaisimme yhteen. Mutta aika oli mennyt jo ohi, en jaksanut olla yhteisen elämämme promoottori.
Monet miehet ovat uskomattoman kovapäisiä. Eivät ne usko puhetta eivätkä varoituksia, ainoastaan tekoja. Ja silloinhan on jo liian myöhäistä, sillä nainen ei ryhdy tekoihin ennen kuin on varma päätöksestään.
Tämä ei varmaan sinua auttanut, mutta toivon, että löydät keinoja pelastaa suhteenne. Jos et, niin eroa reippain mielin. Elämä on varsin hyvää ilman kivireen vetämistä.
Kiitos sympatiasta! Kuulostaa siltä että sinulle ero oli paras ratkaisu. Se syö kyllä naista kun huomaa aina vaan yksin yrittävänsä pelastaa suhdetta. Mikä siinä on että miehet eivät usein vaan tajua ennen kuin on liian myöhäistä? Suurin osa avioeroista on käsittääkseni naisen aloitteesta, ja kuinka usein se ero on ”yllätys” miehelle...
Ja itsekin siis todellakin olen kaikesta sanonut ja jopa uhannut erolla. Kun tuntuu siltä että puhutaan täysin eri kieltä. Joko toinen ei vaan ymmärrä (ymmärryksessä vikaa, liian erilainen ihminen) tai sitten ei halua ymmärtää (pääsee helpommalla kun esittää tyhmää). T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan mies halua Justiinaa, mutta kaikki eivät myöskään halua ottaa vastuuta itsestään ja tekemisistään.
Miehesi ei halua katsoa peiliin, joten hän sälyttää syyllisyyden, joka kuuluisi miehen harteille, sinun kannettavaksesi, koska et ole riittävän jämäkkä.
Kokeile olla jämäkkä ja mies keksii siitäkin varmasti valitettavaa...
Kyllä varmasti keksiikin, mutta ilmeisesti minun pitäisi vaan olla kuuntelematta? Jos olen jämäkkä. T. Ap
Ainoa toimiva jämäkkyys lienee häipyminen, mutta parisuhdettanne se ei paremmaksi muuta.
Mies pakoilee vastuutaan. Taustalla voi olla mielenterveysongelmia, lapsuudessa opittu malli, laiskuus, arvostuksen puute sinua kohtaan, tai jotain ihan muuta tai kaikki edellä mainitut.
Miehesi on oppinut että voi käyttäytyä noin, ja sinä vetäydyt miettimään, mikä sinussa on vikana ja miten voisit muuttaa itseäsi niin, että miehesi kohtelisi sinua paremmin. Hän voi käyttäytyä kuvaamallasi tavalla, koska sinä siedät sen käytöksen. Pitkin hampain, mutta siedät kuitenkin.
Kiitos tästä kommentista. Näen asian pitkälti samalla tavalla kuin sinäkin. Mutta on hankalaa kun keskustelut eivät johda mihinkään, koska jos sanon jotain tuollaista ääneen, hän heittäytyy marttyyriksi, keskustelu kääntyy siihen kuinka hän ei taaskaan osaa tehdä mitään oikein, ja kuinka minun pitäisi vaan kertoa hänelle mitä pitää tehdä ja sitten kaikki olisi hyvin.
Mielestäni nämä on vaan sellaisia asioita, joista ei pitäisi joutua tappelemaan ja itse koen tosi kuluttavaksi tuon jatkuvan vaatimisen. Sitäkin mietin että ehkä emme vaan sovi yhteen luonteeltaamme, toisaalta jos hän olisi vähemmän laiska tai hän arvostaisi minua enemmän, niin tämä voisi toimia ihan hyvin. Mutta hän kieltäytyy katsomasta itseään peiliin, joten kovin on hankalaa.
Senkin ymmärrän että vain omaa käytöstäni voin muuttaa, itsehän mahdollistan tuollaisen käytöksen. Se on vaikea vaan nousta tästä suosta, jota on sietänyt ja jopa oppinut pitämään normaalina, kaikkien näiden vuosien jälkeen. En enää muista minkälaista on olla erilaisen miehen kanssa. Sellaisen joka oma-aloitteisesti hoitaa asioita, keksii tekemistä ja innostuu asioista joita ehdotan. En muista enää minkälaista oli kun jokainen asia ei ollut ongelma. T. Ap
Ei sua varmaan yhtään lohduta se, että näitä perässävedettäviä marttyyreja on paljon.
Deittipalstoille heidät tunnistaa sloganista "Ota selvää!"
t. sinkku
Miksi ap teit lapsiakin tuon miehen kanssa? Mikä hänessä ylipäätään teki alunperin sellaisen että halusit hänet aviomieheksesi ja lastesi isäksi?
Onko miekkonen 13-vuotias?