Tarvin viisautta! Osaatteko analysoida tätä mun elämää etäältä paremmin kuin minä näin läheltä.
Minulla on tytär, 11-vuotias. Olen eronnut tyttären isästä. Uusiin naimisiin menin 5 vuotta sitten. Asuimme yhdessä 3 vuotta. Nyt olemme asuneet omissa kodeissamme 2 vuotta. Tapailemme mieheni kanssa arkisin muutaman kerran viikossa + viikonloppuisin. Yksi erilleen muuton syy oli mieheni kurja suhtautuminen tytärtään kohtaan. Kun mies tulee luokseni komentaa hän tyttären omaan huoneeseen. Ei siedä tyttäreni läsnäoloa. Pientä väkinäistä muutaman minuutin jutustelua tyttäreni kanssa voi olla mutta muuten torjuu tytön. Tänään Tyttöni sanoi minulle "on äiti ihan epäreilua että sä olet *** kanssa naimisissa kun se ei tykkää musta ja mä en saa olla koskaan teidän kanssa"
Nyt oikeesti viisautta tarvitsen tilanteeseen. Ymmärrän että en voi elää kaksoiselämää, tapailen miestäni niin että tyttäreni ei ole mukana. Hieman jännittää myös tulevaisuus. Kun tyttäreni aikuistuu, saa perheen ym.... Haluaisin jakaa tämän tulevaisuuden tyttäreni ja mieheni kanssa. Mutta olenko liian toiveikas että tilanne voisi muuttua paremmaksi.
Kommentit (12)
Kauhea mies, mitä hittoa!! Et todellakaan voi olla tollasen kanssa. Lasten pitäis tulla aina ensin.
Omituinen äijä ja ei sovi sinulle.
M
Jep. Jos on lapsia, ne menee aina edelle. Ja siinä otetaan koko paketti. Eroa.
Onko mahdollista tavata miehen kanssa harvemmin ja laittaa siksi aikaa se 11-v. mummolaan, kaverille, harrastamaan tms. Saisitte omaa rauhaa. Eri asia jaksatteko kituutella noin kovin kauan.
11-v. voi jo muutaman vuoden kuluttua olla yksin joskus viikonloppuisin. Voitte olla silloin miehen kanssa kaksin jossain "lomalla".
Miten voit antaa miehesi kohdella tytärtäsi noin? Miten voit itse kohdella tytärtäsi noin?
Millaisen aikuisen kuvittelet kasvattavasi tuolla metodilla?
Ei tuollainen voi olla totta. Kaikkea täälläkin kirjoitellaan.
"suhtautuminen tytärtään kohtaan" Onks tää taas se provilija joka ei itekkään tiedä kuka on.
Huomasin itsekin kirjoitusvirheen. Sitä nyt ei saa korjattua, tarkoitin "tytärtäni kohtaan"
Olemme tapailleet kahdestaan kun tyttäreni on isällään. Silloin suhteemme toimii hyvin. Mutta tämä mieheni asenne tytärtäni kohtaan on ongelma. Luulin että tilanne rauhoittuisi kun asumme eri kodeissa, mutta mieheni vaikuttaa liiankin omistavaiselta minua kohtaan kun tyttäreni on mukana.
Valitettavasti tuollaiset tarinat ovat yleisiä. Omassa "perheessä" nähty ja useiden kavereiden perheissä myös. En tiedä, mikseivät vanhemmat halua priorisoida lapsiaan. Omalla kohdallani sanon, ettei vanhempi rakastanut eikä edelleenkään rakasta. Me lapset oltiin vain riesaksi.
No kyllä toi mies kannattaa jättää... jos noin selvästi inhoas tytärtäsi ja vielä näyttää sen
Eroa