Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Synnytyksenjälkeinen masennus, lääkitys ja toinen lapsi?

Äitiyhdelle
06.03.2020 |

Lyhyesti; Aiemmin sairastettu synnytyksenjälkeinen masennus/ahdistus jota hoidettu SSRI-lääkkeillä. Lääkitys lopetettu 1 vuoden jälkeen koska toiveena on tulla raskaaksi. Kuitenkin ajatuskin synnytyksenjälkeisen masennuksen uusimisesta ahdistaa niin, että ehkäisy on edelleen käytössä.

Haluaisin kuulla kokemuksia muilta ahdistuneilta/masentuneilta/paniikkihäiriöisiltä äideiltä. Oletko ollut raskaana ja käyttänyt silti masennuslääkkeitä? Jos olet sairastanut kerran synnytytyksen jälkeisen masennuksen niin miten olet uskaltanut raskautua uudestaan?

Olen menossa asiasta juttelemaan myös lääkärin kanssa mutta haluaisin kuulla myös muiden kokemuksista. Ja kommentit "En söisi edes panadolia raskauden aikana" voi jättää kirjoittamatta. Aion kyllä punnita asiaa erittäin tarkkaan mahdollisen tulevan vauvan hyvinvoinnin kannalta.

Olen menossa keskustelemaan asiasta lääkärin kanssa mutta sitä ennen haluaisin kuulla muiden kokemuksia asiasta.

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
06.03.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Uusiutuu helposti.

Jos muutenkaan et pärjää ilman masennuslääkitystä, niin en voi suositella lisää lapsia, ensin oma vointi kuntoon.

Pitää varautua siihen että vauva on haastava ja sisarus ei välttämättä hyväksy häntä.

Vierailija
2/9 |
06.03.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Millaista ikäeroa olet lapsille ajatellut?

Omasta kokemuksesta on helpompaa kuin ikäeroa on sen verran paljon, että toinen lapsi on oma toiminen. Meillä 7vuotta on ensimmäisen ja toisen lapsen välillä ja tämä on ollut todella hyvä, vanhempi lapsi hyväksyi heti sisaruksen, hän osasi jo viettää aikaa koulun jälkeen omien ystävien kanssa, ei tarvinnut auttaa pukemaan, vessassa ym.

Toisen ja kolmannen välillä on 3vuotta, ja voin vaan sanoa, että olisi kannattanut odottaa enemmän. Tarvittiin sisarusrattaat, vaihdon vaippoja yhtä aikaa molemmille, pottailu ja muu toiminta otti takapakkia vauvan synnyttyä. Välillä tuntui kun perheessä olisi kaksi vauvaa. Mustasukkaisuus oli niin kovaa, että vauvaa ei voinut jättää hetkeksikään valvomatta, ettei toinen häntä satuta.

Masennus oireita ei ollut ensimmäisen raskauden jälkeen, toissa ne olivat pahat ja kolmannen kanssa masennuksesta selvisi ilman lääkitystä, mutta jaksaminen oli huonoa, kokoajan väsytti ja pinna oli kireällä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
06.03.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen ollut ilman lääkitystä jo vuoden ja nykyinen vointini on hyvä. Toivon kovasti toista lasta, mutta pelko ahdituksen palaamisesta estää ehkäisyn pois jättämisen. Pelkään, että ahdistus palaa jo raskausaikana ja siksi kysyinkin kokemuksista lääkityksestä raskausaikana. Tiedän myös, että ahdistus uusiutuu helposti joten pelkoni on aiheellinen.

Ajatus ikäerosta oli alunperin alle 3 vuotta mutta nyt asian venyessä se tulisi olemaan selkeästi yli 3 vuotta. Isoa ikäeroa en halua vaan mieluummin jään 1 lapsen äidiksi. Se vaihtoehto on myöskin vakavasti harkinnassa mutta haluan kyllä silti käydä kaikki vaihehdot läpi ja kuulla myös muiden kokemuksia.

Aloittaja

Vierailija
4/9 |
06.03.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Up

Vierailija
5/9 |
06.03.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut ilman lääkitystä jo vuoden ja nykyinen vointini on hyvä. Toivon kovasti toista lasta, mutta pelko ahdituksen palaamisesta estää ehkäisyn pois jättämisen. Pelkään, että ahdistus palaa jo raskausaikana ja siksi kysyinkin kokemuksista lääkityksestä raskausaikana. Tiedän myös, että ahdistus uusiutuu helposti joten pelkoni on aiheellinen.

Ajatus ikäerosta oli alunperin alle 3 vuotta mutta nyt asian venyessä se tulisi olemaan selkeästi yli 3 vuotta. Isoa ikäeroa en halua vaan mieluummin jään 1 lapsen äidiksi. Se vaihtoehto on myöskin vakavasti harkinnassa mutta haluan kyllä silti käydä kaikki vaihehdot läpi ja kuulla myös muiden kokemuksia.

Aloittaja

Sulla myös voi olla nyt taitoa käsitellä omaa tilannettasi niin, ettei se pahennu masennukseksi asti synnytyksen jälkeen. Olet varmaan pohtinut, mitkä tekijät laukaisivat masennuksen viimeksi. Oliko se yksinäisyys, unettomuus, liialliset vaatimukset...? Mieti, mitä voitte tehdä tällä kertaa toisin. Me tehtiin kuopuksen kohdalla mieheni kanssa niin, että hän jäi pikkusisaruksen kanssa kotiin ja mä palasin työelämään heti, kun oli mahdollista, koska en osannut esikoisen vauvavuotena pärjätä yksinäisyyden tunteiden kanssa. Mieheni taas on jotenkin kepeämpi mieleltään, eikä kokenut vauvavuotta ollenkaan niin ahdistavana kuin mä, vaikka toki siitäkin päivät tuntu välillä pitkiltä.

Vierailija
6/9 |
06.03.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Viimeksi ahdistus alkoi niin pian synnytyksen jälkeen, ettei siinä oikein olisi mitään ehtinyt/pystynyt tekemään toisin. Yksi ahdistusta aiheuttava asia on pahoinvointi. Voin aiemmin pahoin yli vuoden (jatkui synnytyksen jälkeen) ja nykyäänkin ajatuskin pahoinvoinnista saa aikaan painontunteen rintakehällä. Tämä on suurin syy siihen miksi pelkään ahdistuksen yltyvän sietämättömäksi jo raskausaikana. Lisäksi valvominen aiheuttaa minulle helposti huonon olon.

Lisäksi luulen, että minulla on myös geeneissä taipumus sairastua sillä suvussani on useita synnytysmasennuksen sairastaneita. Itselläni ei niinkään ollut masennusta vaan ahdistusta joka alkoi hyvin pian synnytyksen jälkeen ja yltyi niin pahaksi, että jouduin osastohoitoon ja sain lääkityksen. Koska ahdistukselle ei ole sellaista syytä mihin olisin itse voinut vaikuttaa niin tuskin pystyn siihen toisellakaan kerralla mitenkään itse vaikuttamaan vaan se tulee jos on tullakseen. :(

Aloittaja

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
07.03.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olisi kiva kuulla muiden samanlaisessa/samantapaisessa tilanteessa olleiden äitien kokemuksia. En jaksa uskoa, että olisin ainoa vauvan syntymän jälkeen ahdistunut äiti. :)

Aloittaja

Vierailija
8/9 |
13.04.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei!

Minulla on kaksi lasta alle 1,5 vuoden ikäerolla.

Olen sairastanut masennusta yli 15 vuotta, mutta vointi oli ihan hyvä, kun tulin ekan kerran raskaaksi. Raskausaika sujui hyvin eikä masennusoireita ollut. Vauva oli noin 3 päivän ikäinen kun alkoi itkuisuus, ahdistus ja masentuneisuus. Ajattelin että on normaalia baby bluesia mutta jatkui viikosta ja kuukaudesta toiseen. En itse täysin tajunnut että tilanne on niin paha sillä vauva oli itkuinen ja söi jatkuvasti ja nukuin keskimäärin tunnin pätkissä. Kun tajusin tilanteen, olin jo uudestaan raskaana. Raskaus ahdisti mutta ennen synnytystä sain käännetty mieleni niin että suhtauduin luottavaisesti siihen, että uusi vauva on helpompi ja pärjään. Myös mielialani oli kohentunut ja olo ei ollut ahdistunut. Uusi vauva syntyi ja hän oli tyytyväinen ja nukkui hyvin. Kolmen päivän päästä synnytyksestä alkoi itkuisuus, joka vain päivä päivältä paheni ja alkoi myös ahdistus. Vauva oli muutaman viikon ikäinen kun kerroin asiasta neuvolassa. Sain lähetteen lääkärille ja vauva oli alle 1 kk kun aloitin masennuslääkityksen. Valitettavasti tarvon edelleen siinä samassa suossa. Lääkitystä on muutettu vahvemmaksi ja olen alittanut uuden (2.) terapian. Ajattelin että masennus helpottaa kun vauva on 1 v. Näin ei kuitenkaan käynyt. Minulla on kuitenki todella vahva masennustausta: yläkoulusta asti jatkunut keskivaikea toistuva masennus. Minun on edelleen usein vaikea olla lasteni kanssa.

Ymmärrän hyvi pelon synnytyksen jälkeisen masennuksen uusiutumisesta! Hormonit vaikuttavat paljon mielialaan. Jos päädyt haluamaan toista lasta ja yrittämään raskautta, kannattaa tehdä miehen kanssa selkeä suunnitelma siitä, miten toimitte, jos masennut. Mistä ja miten haette apua? Ketkä voivat auttaa lastenhoidossa? Voiko isompi sisarus mennä päiväkotiin? Miten saat omaa aikaa? Jne.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
13.04.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lisään vielä:

Olin molempien lasten vauvavuoden todella ahdistunut, masentuneen mielialan ja itkuisuuden lisäksi. Mm. ajattelin heittäväni lapsen seinään, toivoin että vauva nukkuu koko päivän tai ettei hän herää koskaan. Olen useib kääntänyt vauvan poispäin itsestäni jotta minun ei tarvitse ottaa häneen katsekontaktia ja toisaalta pakottanut itseni juttelemaan ja hymyilemään vauvalle, jottei kiintymyssuhde kärsisi liikaa.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi viisi yksi