Ammattikouluun meno noloa?

Vierailija kirjoitti:

En tietenkään olisi sanonut sitä ääneen tuolla tavalla, mutta kieltämättä tein joitakin huomioita istuessani päivät rauhallisessa lukioluokassa (pienen kylän ainoassa, jossa oli 7 rajana, ei mikään 9.5 eliittilukio) ja matkustaessani koulun jälkeen kotiin samassa bussissa ammattikoululaisten kanssa.

Jännä, tässä kun muistelen omaa kaukaista lukioaikaani, muistelen niiden lukiolaistenkin olleen aika pissiksiä. Ammattikouluun toki siihen aikaan seuloontui niitä, jotka siihen aikaan eivät saaneet nepsy-tukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin kertoa, että kyllä minä koin yläasteella 1990-luvulla opettajien asenteen olevan se, että ammattikouluun meneminen on noloa.

Kukaan ei sanonut sitä suoraan. Mutta kyllä sen vaistosi.

Minulla on ystäviä, jotka ovat ammattikoulussa opettajina. Heidänkin mielestään ammattikoulu on nolo ja opiskelija-aines pääosin surkeaa. Kaikilla näillä opettajilla pyrkimyksenä päästä lukioon opettajiksi tulevaisuudessa.

Se vaan on niin, että iso osa lukion ja yliopiston käyneistä jostain syystä kokee ammattikoulun noloksi. Mikä on väärin.

Itse olen sitä mieltä, että jokaisen nuoren pitäisi opiskella ensin itselleen käytännön ammatti. Sitten lukioon ja yliopistoon vasta.

Minä kävin ensin lukion, sitten amiksen, sitten yliopiston. Aikaa meni ehkä liikaa.

Erikoistumisjaksollani oli yksi lukion käynyt myös.

Selvästikin halusi opiskella pidemmän kaavan mukaan. En tiedä, jatkoiko silloiseen Tekuun vai yliopistoon.

Pienestä pitäen olen puuhaillut autojen parissa, joten amis  oli päivänselvä valinta. Olen autoalalla töissä ja palkka 3700,- ja työni on mielekästä ja helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kakaralta kakaramainen kommentti🤷🏻‍♀️ Elämä opettaa.

Niin mitä elämä oikein opettaa? Amiksessa on yhtä välkkyä, ahkeraa ja itseohjautuvaa porukkaa kuin eliittilukioissa? Ei ole

Niin miksi ei voisi olla yhtä ahkeraa ja itseohjautuvaa? Noita taitoja tarvitaan työkentillä eikä joku lukio takaa sitä että noita taitoja olisi. Välkkyjäkin voi siellä olla, mutta hakeutui alalle mikä kiinnostaa.

Oma isäni on suorittanut 2 ammattikoulututkintoa ja lisäksi opetellut itse hanttihommissa ja nuorena näperrellessä taitoja joita ei tämä akateeminen väki ei osaa vaan ostavat sitten rahalla jonkun tyhjentämään lavuaarin putket hiuksista. Hänelle työnteko on aina ollut ylpeysasia ja työttömyysjaksolla koki vain häpeää työttömyydestä. On aina ollut ahkera tekemään töitä.

Mitä tulee välkkyyteen niin isäni ymmärsi lukion pitkää matikkaa vähän vaan tarkasteltuaan kirjaa, kun minä tarvitsin tuntien ja läksyjen lisäksi tukiopetusta ja apua tehtävissä. Isä oli aina se joka auttoi matikassa kun minä lukiolaisena en sitä osannut tai ainakin tarvitsin aikaa enemmän sen opetteluun kuin mitä lukio tarjosi. Uskon että olisi lukiossa pärjännyt, jos häntä olisi se lukeminen kiinnostanut. Iskä on kuitenkin enemmän käytännön ihminen kuin lukutoukka. Siksi hän meni ammattikouluun ja on sille tielle jäänyt.

Äitini on amispohjainen mutta suorittaa tällä hetkellä ylempää ammattikorkeakoulututkintoa vaativalla alalla näin vanhempana.

On kapeakatseista ajatella että amikseen menevä on automaattisesti laiskapaska. Tunnen yhden tällaisen henkilön joka näin ajattelee tai ainakin pitää alempiarvoisena. Halveksii kavereitaan jotka käyvät töissä opiskelun sijasta. Nurinkurista tässä on kuitenkin se että hän itse viettää välivuotta mamman ja papan rahoilla, ei maksa edes vuokraansa itse eikä tee minkäänlaisia töitä. Kuulemma valmistautuu lääkiksen pääsykokeisiin. On niin sanotusti paremmasta perheestä, mutta kävi lukion muiden siivillä ja toki sen verta nenälleen tuli ettei mitään L papereita kirjoittanut vaikka oltiin vaihdossakin vuosi ja niitä huippupapereita niin odotettiin. Matkustelee, käy istumassa iltaa ja syömässä hienoissa ravintoloissa hienoissa vaatteissa ja kaikki vanhempien pussista. Ei mitään ahkeruuden tai varsinkaan älykkyyden merkkejä (on toki matemaattisesti älykäs, mutta muutoin kyllä mustavalkoinen ja hölmö joka ei osaa edes pyykkiä pestä tai sanoa missä päin kartalla on Kanada). En usko että pääsee lääkikseen tänä vuonna, sinne kun ei vaan marssita sisään. Mitä taas sitten itseohjautuvuuteen tulee niin tämä kyseinen henkilö on aina ollut niin paljon muiden neuvonnan ja mielipiteiden armoilla että itseohjautuvuutta ei myöskään ole.

Amikset osaa, lukiolaiset on pelkkiä papereiden nyplääjiä.

Valitettavasti eriytyminen on nykyään huomattavan jyrkkää. Tähän lisätään vielä tasapäistävä koulutuspolitiikka, jonka mukasn kaikki kehitysvammaisen rajan ylittävät ovat kyvyiltään yhdenvertaisia.

Viimeisin niitti tulee olemaan oppivelvollisuuden pidennys, EVVK- jengi työnnetään amiksiin.

Yhä useampi erityisesti poika ei koskaan lue vapaa-ajallaan.

Tämä näkyy kielellisen ilmaisun hekkona kehityksenä.

Tue lukioon nousee pystyyn.

Amiksesta voi saada käytännönläheisen ammatin, mutta jatko-opinnot sitten voivat muodostua vaikeiksi em. syystä.

Juuri juttelin erään metsätalousinssin kanssa aiheesta.

Hänen opiskelukavereinaan oli mm. motokuski-taustaisia, ja usein heillä oli suuria vaikeuksia aksteemisten taitojen puutteen takia, vaikka ammatilliselta kannalta ammattikouluopimnot ja muuta.an vuoden työkokemus olisi ollut hyvä pohja.

Mun lapsi on menossa amikseen vaikka todistuksen perusteella pääsisi lukioonkin. On kuitenkin enemmän käytännön tekijä kuin lukija. Ja saahan sitä opiskella useamman tutkinnon lisäksi. Tuo lause et on aikaa miettiä mitä haluaa on jotenkin kulunut klisee. Saahan sitä siellä amiksessakin miettiä ja pyrkiä pidemmälle ajan kanssa. Ei kaikki halua yliopistoon vaikka kuinka mettis. Olen ylpeä lapsestani joka uskaltaa lähteä sinne amikseen vaikka kaikki kuvittelivat automaationa lukiota. Hän siellä opiskelee eikä me muut.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi on menossa amikseen vaikka todistuksen perusteella pääsisi lukioonkin. On kuitenkin enemmän käytännön tekijä kuin lukija. Ja saahan sitä opiskella useamman tutkinnon lisäksi. Tuo lause et on aikaa miettiä mitä haluaa on jotenkin kulunut klisee. Saahan sitä siellä amiksessakin miettiä ja pyrkiä pidemmälle ajan kanssa. Ei kaikki halua yliopistoon vaikka kuinka mettis. Olen ylpeä lapsestani joka uskaltaa lähteä sinne amikseen vaikka kaikki kuvittelivat automaationa lukiota. Hän siellä opiskelee eikä me muut.

Amiksesta on vaikea ponnistaa yliopistoon. Lukiosta on helppo ponnistaa minne vain

Tunnen ihmisiä joiden mielestä ammattikoulusta valmistuminen ja ko töiden tekeminen on hyvä asia, mutta jotka eivät mistään hinnasta menisi itse ammattikouluun kun ovathan he itse parempaa väkeä ja yliopisto-opinnot ovat heitä varten.

Luonnollisesti en ole näiden ihmisten kanssa enää tekemisissä.

Itse olen valmistunut lukiosta, minulla on kaksi ammattikoulututkintoa ja opiskelen nykyään yliopistossa. Ammattikoulussa tutustuin ihmisiin, jotka pärjäisivät yliopistossa paremmin kuin minä.

En voi siis sietää sellaista asennetta, että ammattikoulu olisi jotenkin noloa ja alempiarvoista.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi on menossa amikseen vaikka todistuksen perusteella pääsisi lukioonkin. On kuitenkin enemmän käytännön tekijä kuin lukija. Ja saahan sitä opiskella useamman tutkinnon lisäksi. Tuo lause et on aikaa miettiä mitä haluaa on jotenkin kulunut klisee. Saahan sitä siellä amiksessakin miettiä ja pyrkiä pidemmälle ajan kanssa. Ei kaikki halua yliopistoon vaikka kuinka mettis. Olen ylpeä lapsestani joka uskaltaa lähteä sinne amikseen vaikka kaikki kuvittelivat automaationa lukiota. Hän siellä opiskelee eikä me muut.

Ja lukionkin voi käydä myöhemmin.

Kouluttauduin ammattiin kun ajatuksena oli että olen enemmän käytännön tekijä, mutta ammattikoulun opiskelun puute jätti kaipuun teoreettisempiin opintoihin.

Amiksesta on vaikea ponnistaa yliopistoon. Lukiosta on helppo ponnistaa minne vain[/quote]

Niin ja kaikkihan on menossa sinne yliopistoon? Eiköhän se amis ole ihan yhtä hyvä vaihtoehto jos tietää mitä siellä haluaa opiskella.