Lue keskustelun säännöt.
Kiistelimme kouluttamattoman poikaystävän kanssa siitä kumpi on lukenut enemmän kirjoja.
06.03.2020 |
Näin akateemisena hävettää todeta että poikaystävä on lukenut enemmän kirjoja.
Esimerkkinä kaikki Sven Hassel sarjan kirjat on luettu. Itse en ole lukenut ainuttakaan kirjasarjaa loppuun.
Minulta löytyy nuoruudesta kolme Neiti etsivää. Sitten usein ajan säästön vuoksi on pitänyt mm. kirjallisuuden opinnoissa vain katsoa se leffa kyseisestä kirjasta.
En ole koskaan oikein arvostanut kirjallisuutta kuten Sven Hasselit kirjasarjan lukenut poikaystävä näyttäisi tekevän.
Tähän asti olen selvinnyt ihan tenttikirjoilla.
Todennäköisesti jos opiskelussa ei olisi niin tiukkaa aikarajaa, niin olisi aikaa lukeakin jotain muuta kuin tenttikirjoja!
Kommentit (83)
Itse luen opintoihin liittyvää tekstiä hyvinkin nopeasti. Tieteellisten artikkeleiden lukemiseen (englanniksi) menee n. 5min, mutta lukiessani ihan kaunokirjallisuutta en edes yritä lukea nopeasti. Jotkut kirjat ovat niin hyviä, että harmittaa kun ne loppuvat liian nopeasti. Niihin kuuluukin uppoutua ja käyttää aikaa.
Mitään kiirettä ei yliopistossa opiskellessa ole, itselle kaunokirjallisuus on rentoutumiskeino.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ns. akateemiset hankkivat vain oman alansa tietoutta. Aika ei riitä yleisemmin lueskella itseä kiinnostavista aiheista, puhumattakaan mistään venäläisistä klassikoista tms.
hasselit ja dekkarit on sopivaa iltalukemista ennen nukahtamista.
Eipä kyllä vastaa mun kokemusta asiasta. Ainakin omassa tuttavapiirissä on sellainen yleinen tiedonjano, joka ajaa etsimään tietoa laajalti.
Kyllähän se niin on että nykyään on vedetty niin tiukaksi yliopistollakin että ei siinä kerkeä mitään kirjaa alkaa lukemaan, ellei ole ihan mahdoton lukukyky.
Eli että kykenee lukemaan nopeasti ja harva sellaista osaa.
Kirjat ovat auttamatta vanhentuneet oppimisen välineenä ja viihteenä.
Aika ei riitä tässä kiivaassa nykyajassa.
Oma mieheni on työtön fil.maisteri ja lukee noin 500 sivuisen kirjan parissa tunnissa että...
Kyllä se on lukutaidosta kiinni, jos ei lue niin ei kehity.
Laiskuudesta se syntyy lukemattomuutta.
sisäistääkö noin nopeassa lukemisessa mitään vai onko se yhtä turhaa kuin kyseisen henkilön työnhakutaidot?
Harjoittelemalla ahkerasti se selviää.
Toivottavasti ei ottanut kovasti itsetunnolle kun joku lukaisee kirjan nautinnollisesti vanhalla akateemisella tavalla parissa tunnissa.
Vierailija kirjoitti:
Itse luen opintoihin liittyvää tekstiä hyvinkin nopeasti. Tieteellisten artikkeleiden lukemiseen (englanniksi) menee n. 5min, mutta lukiessani ihan kaunokirjallisuutta en edes yritä lukea nopeasti. Jotkut kirjat ovat niin hyviä, että harmittaa kun ne loppuvat liian nopeasti. Niihin kuuluukin uppoutua ja käyttää aikaa.
Mitään kiirettä ei yliopistossa opiskellessa ole, itselle kaunokirjallisuus on rentoutumiskeino.
Makuasioita ja taitokysymys.
Ei se nopeus tai taito väsytä lukijaa yhtään. Sitä voi lukea ihan yhtä rentoutuneesti ja kuvittaa päänsä lukemalla nopeastikin.
Toisille on vain vaikea myöntää etteivät ole kaksisia lukijoita.
Suurin osa nykyään väittää lukevansa ja kuvittelee olevansa nopeita. Luulen että sinäkin kuvittelet olevasi sellainen.
Et selvästi ole.
Harjoittele enemmän jatkossa.
Ei nopeus vie nautintoa mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse luen opintoihin liittyvää tekstiä hyvinkin nopeasti. Tieteellisten artikkeleiden lukemiseen (englanniksi) menee n. 5min, mutta lukiessani ihan kaunokirjallisuutta en edes yritä lukea nopeasti. Jotkut kirjat ovat niin hyviä, että harmittaa kun ne loppuvat liian nopeasti. Niihin kuuluukin uppoutua ja käyttää aikaa.
Mitään kiirettä ei yliopistossa opiskellessa ole, itselle kaunokirjallisuus on rentoutumiskeino.
Makuasioita ja taitokysymys.
Ei se nopeus tai taito väsytä lukijaa yhtään. Sitä voi lukea ihan yhtä rentoutuneesti ja kuvittaa päänsä lukemalla nopeastikin.
Toisille on vain vaikea myöntää etteivät ole kaksisia lukijoita.
Suurin osa nykyään väittää lukevansa ja kuvittelee olevansa nopeita. Luulen että sinäkin kuvittelet olevasi sellainen.
Et selvästi ole.
Harjoittele enemmän jatkossa.
Ei nopeus vie nautintoa mihinkään.
Viepäs se sen nautinnon. On monia kirjoja, jotka loppuvat ihan liian nopeasti, kun ovat niin hyviä, ettei haluaisi, että kirja loppuu. Siksi en haluakaan lukea niitä nopeasti, kun haluan, etteivät ne lopu.
Minunkin amismieheni lukee enemmän ja ainakin monipuolisemmin kuin minä. T. nuori juristi. En ole lukioajan jälkeen jaksanut lukea kuin pari romaania, enkä ole vieläkään ehtinyt lukea esim. stipendinä saamiani kirjoja, jotka sain lakkiaisissa vuosia sitten. Opiskeluaikana lähes jokaiseen tenttiin piti lukea se päälle 1000 sivua, ja se piti päntätä pariin kertaan, jos halusi oppiakin. Graduun vasta pitikin kahlata läpi kirjastoa. "Ilokseni" olen huomannut, että työ ei ole juuri erilaista, toki luetaan enemmän valikoiden, mutta lukemista tulee yhä.
Mieheni taas on kunnon keittiöpsykologi, ja lukee jatkuvasti kaikkea trendaavaa psykologiakirjallisuutta. Lisäksi hän on lukenut monet klassikkoromaanit, jotka itsellä pölyyntyvät hyllyssä kirjanmerkki jossain sivulla sata. Minä en yksinkertaisesti ole jaksanut lukea enää vuosiin. Harva kirja jaksaa nykyään kiinnostaa. Jos sattuu kohdalle niin harvinainen päivä, että tekee mieli lukea, minulla ei riitä energiaa etsiä uutta ja kiinnostavaa kirjaa esim. netistä, kun niitä on niin paljon, enkä enää edes tiedä, mistä pidän. Yleensä otankin vain kotihyllystä vaikka sen kuluneen Hannibalin tai Potterin, joka minulla on ollut teinistä asti ja jonka olen lukenut kolmesti, enkä siis lopulta kehity lukijana mitenkään.
Joskus olen harkinnut äänikirjasovelluksen kokeilemista. Tuntuu niin vaivattomalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomattu on kirjoitti:
Suomessa ei opeteta nopeaa lukutekniikkaa!
Professorit kyllä osaa. Onhan se noloa alkaa yliopistossa neuvomaan että oletko huomannut että tälläinenkin tapa on olemassa :D että olisit opetellut tämän jo peruskoulussa kymmeniä vuosia sitten.
Joillekin kehittyy itsestään nopea tapa lukea, mutta ei nähtävästi kaikille...
Sinulta on nyt vähän hukassa kaunokirjallisuuden lukemisen koko tarkoitus. Se ei ole ahmia mahdollisimman monta kirjaa mahdollisimman nopeasti. Vaan se on tapa rentoutua ja hiljentyä hetkeksi. Ei siinä ole olennaista että miten nopeasti kirja etenee. Vaan se kokemus jonka kirja antaa. Kun kaikki maailmassa etenee koko ajan kovempaa tahtia, on ihanaa kun kirjaa voi lukea juuri siihen omaan tahtiin eikä kukaan muu määrää sitä.
huomaa miten pihalla olet. Et vain osaa.
Paha tuollaista näkökulmaa on muuttaa, kun toinen ei vain tajua paremmasta :D
AInakaan nopea lukutekniikka ei ole antanut sinulle kykyä sisäistää edes lyhyiden viestien säsältöä. Sinulta hukkui nyt kokonaan tuo pointti rentoutumisesta. Tajuatko edes mitä rentoutuminen on? Se ei ole mahdollisimman suurta nopeutta tai tehokkuutta,
Nopea lukutekniikka sopii tiettyihin asioihin ja mutta ei taas toisiin. Myös ihmiset ovat erilaisia ja pitävät eri asioista. Olet kuin herätyksen saanut uskovainen joka kuvittelee että se oma "oivallus" ratkaisee maailman kaikki ongelmat ja jokainen muukin tulisi onnelliseksi kun vain saisi saman uskon.
Vierailija kirjoitti:
Tuo tekniikka sopii varmaan tietokirjallisuuden lukamiseen mutta aika huonosti (hyvään) kaunokirjallisuuteen. Siinä kun ei ole olennaista vain se että omaksuu tekstin sisällön vaan juuri se sanojen ja lauseiden rytmi ja se kaikki mitä jää "rivien väliin" on se koko pointti. Näitä ei oikein voi saada "könttinä".
Eikö tosiaan :O varmaan ja ei voi saada oikein ihanko könttinä.
Kiva kun kerrot nyt minulle siitä. Olen lukenut jo neljäkymmentä vuotta väärin!
Hauskaa kun nuoret tulee neuvomaan. Seuraavaksi varmasti neuvot minua nussimisessakin?
Että ei olisi pitänyt saada lapsia.
Harjoitelkaapa penskat nyt kovempaa. Yliopiston taso on romahtanut.
Kirjan pariin täältä ja hus hus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika hämmästynyt olen, jos nykyopiskelijalta, siis akateemiselta, kuluu vuorokaudessa 16 tuntia tenttikirjojen tutkisteluun, miinus ruoka- ja kahvitauot. Joko lukutaito on heikko tai sitten käsityskyky eli luetunymmärtäminen on kovin alhaisella tasolla. Jos näin on, niin nykyakateemisista ei enää tule monipuolisesti sivistyneitä, joilla on halua ja taitoa katsella oman boxinsa tai kuplansa ulkopuolellekin.
Kannattaa muuten muistaa, että niisä "aivot narikkaan" kirjoissakin on monenlaisia. Ne eivät ole kenties kriitikoiden suosikkeja, mutta ihan mukavaa ajanvietettä kuitenkin. En nyt kuitenkaan puhu ns. kioskikirjallisuudesta tyyliin Harlekiini-sarja. Niiläkin saattaa olla tehtävänsä tässä maailmassa, jos ne toimivat sisääntuloportteina kirjallisuuden monipuoliseen maailmaan ja kannustavat tutustumaan myös hieman vaativampaan tuotantoon.
Minä suoritan ihan kevyesti 120op/ vuosi hyvinkin erilaisia kursseja, hieman alle vitosen keskiarvolla. En siis mitenkään allekirjoita väitettäsi kehnosta lukutaidosta. (Lukeminenhan on pienin osa opiskelua, ainakin minulla menee huomattavasti kauemmin katsoa/kuunnella luennot ja kirjoittaa tehtävät.) Ennemmin väitän eri alojen opiskelun olevan huomattavasti sivistämämpää kuin hömpän lukemisen. Otan kaiken irti opinto-oikeudesta ja yritän suorittaa niin paljon kaikkea kiinnostavaa kuin suinkin ehdin, rakastan opiskelua.
Nuorena kyllä luin todella paljon ja sen ansiosta ehkä opin lukemaan ja oppimaan hyvin nopeasti. Parhaimmillaan meni heittämällä toistasataa kirjaa vuodessa kun luin kaikki illat ja yöt, ellei enemmänkin, mutta enää ei kyllä vain jaksa, eikä pysty keskittymään kun keskityn koko päivän niin intensiivisesti jo opiskeluihin. Itse asiassa luulen tehokkaan opiskelutavan vielä pahentaneen taipumusta selailemiseen syventyvän lukemisen sijaan. Ehkä voisi kyllä tsempata ja kuunnella äänikirjoja vaikka yliopistolle ajaessa. Eiku ainiin, eihän se ole oikeaa lukemista...
-32
46 lisää: lukiossa ja yläasteella eli ennen akateemista uraa olin aivan eri ihminen. Luin Sinuhen, Tuntemattoman sotilaan, Anna Kareninan ja muut klassikot, Teuvo Pakkalan novellit, Robinson Crusoen, Sofian maailman, Dostojevskin tuotantoa venäjäksi jne, ja minulla oli aina yöpöydällä 1-2 kirjaa, joita en malttanut päästää illalla käsistäni. Kirjojen valinta oli helppoa, kun äikänope ja kirjastonhoitajaäitini kantoivat pöytään uutta sitä mukaa kun ahmin vanhat. Kirjoitin niistä paljon arvosteluja ja esseitä vapaaehtoisesti ja luetutin opettajalle, niitä on kaapissa monta vihkoa. Kirjoitin jopa oman 400 liuskan romaanikäsiksen, kun innostuin niin. Nyt inspiraatio on totaalisen kadonnut, enkä halua enää kirjoittaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
46 lisää: lukiossa ja yläasteella eli ennen akateemista uraa olin aivan eri ihminen. Luin Sinuhen, Tuntemattoman sotilaan, Anna Kareninan ja muut klassikot, Teuvo Pakkalan novellit, Robinson Crusoen, Sofian maailman, Dostojevskin tuotantoa venäjäksi jne, ja minulla oli aina yöpöydällä 1-2 kirjaa, joita en malttanut päästää illalla käsistäni. Kirjojen valinta oli helppoa, kun äikänope ja kirjastonhoitajaäitini kantoivat pöytään uutta sitä mukaa kun ahmin vanhat. Kirjoitin niistä paljon arvosteluja ja esseitä vapaaehtoisesti ja luetutin opettajalle, niitä on kaapissa monta vihkoa. Kirjoitin jopa oman 400 liuskan romaanikäsiksen, kun innostuin niin. Nyt inspiraatio on totaalisen kadonnut, enkä halua enää kirjoittaakaan.
Hei ihan sama täällä! Minä olen kirjoittanut useamman kirjan ja kymmenittäin novelleja ihan omaksi ilokseni ja NaNoWriMo haasteetkin oli ihan lastenleikkiä. Sitten tapahtui jotain ja se into vain kuoli. Kirjoitan kyllä esseet sun muut todella nopeasti ja vaivatta, mutta kaikki luovuus ja innostus on poissa.
-32, 49
No senkin hölmö, lopeta se häpeäminen ja ota kirja kouraan! :D Kuulostaa nyt siltä, ettet ole vaan saanut käsiisi juuri sinua tarpeeksi kiinnostavaa kirjaa. Jos kirjan tarina imee mukaansa, sen lukaisee hetkessä ja mielellään! Plussana myös, että jää tämä AV:lla notkuminen vähemmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höpönlöpön. Meillä oli yliopistossa kurssi pikalukemisesta vuosituhannen alussa. Erinomainen, joskaan ei välttämätön, oppi. Ite harrastan kirjallisuutta (tällä hetkellä yhdistyksemme hallituksessa), olen akateeminen ja toimin asiantuntijahommissa. Viimeksi taisin pikalukea postgresql:n manuaalia.
Mut kuten kurssillakin opetettiin, pikalukemistekniikoita ei kannata käyttää siihen että yrittäisi sisäistää edes tietokirjallisuuden tekstistä juuri mitään. Proosasta puhumattakaan. Se sopii hyvin esim. kertaamiseen tai siihen että saa pintapuolisen kuvan siitä mitä teksti käsittelee. Siinä ikäänkuin tutustutaan enemmän tekstiin itse kuin sen substanssiin. Sitten voi ajan kanssa pysähtyä lukemaan hitaammin.
Jokaisella on oma tapansa ja nopeutensa lukea. Tietyn ajan jälkeen se ei siitä edes lukemalla kasva. Eikä pidäkään. Tämä nyt on vähän oma mielipide, mutta mun mielestä kirjoissa on vähän eri nopeuksia. Joku kevyt dekkari on kiva ahmia kiireellä, kun taas jotain Pessoaa pitää maistella rauhassa. Joskus lukeminen maistuu parhaalta kun pysähtyy välissä haaveleimaan hetkeksi!
Tää pikalukumouhoaja on varmaan vähän defenssillä, kun tässä on tietty syy epäillä ettei hän olekaan osannut lukea yhtään kirjaa 40v. aikana. Älä huoli, vielä on aikaa opetella! Eikä kukaan ole mikään sanomaan mikset saisi nauttia kirjojen pikalukemisesta. Ei se sisäistäminenkään mikään pakko ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomattu on kirjoitti:
Suomessa ei opeteta nopeaa lukutekniikkaa!
Professorit kyllä osaa. Onhan se noloa alkaa yliopistossa neuvomaan että oletko huomannut että tälläinenkin tapa on olemassa :D että olisit opetellut tämän jo peruskoulussa kymmeniä vuosia sitten.
Joillekin kehittyy itsestään nopea tapa lukea, mutta ei nähtävästi kaikille...
Sinulta on nyt vähän hukassa kaunokirjallisuuden lukemisen koko tarkoitus. Se ei ole ahmia mahdollisimman monta kirjaa mahdollisimman nopeasti. Vaan se on tapa rentoutua ja hiljentyä hetkeksi. Ei siinä ole olennaista että miten nopeasti kirja etenee. Vaan se kokemus jonka kirja antaa. Kun kaikki maailmassa etenee koko ajan kovempaa tahtia, on ihanaa kun kirjaa voi lukea juuri siihen omaan tahtiin eikä kukaan muu määrää sitä.
huomaa miten pihalla olet. Et vain osaa.
Paha tuollaista näkökulmaa on muuttaa, kun toinen ei vain tajua paremmasta :D
AInakaan nopea lukutekniikka ei ole antanut sinulle kykyä sisäistää edes lyhyiden viestien säsältöä. Sinulta hukkui nyt kokonaan tuo pointti rentoutumisesta. Tajuatko edes mitä rentoutuminen on? Se ei ole mahdollisimman suurta nopeutta tai tehokkuutta,
Nopea lukutekniikka sopii tiettyihin asioihin ja mutta ei taas toisiin. Myös ihmiset ovat erilaisia ja pitävät eri asioista. Olet kuin herätyksen saanut uskovainen joka kuvittelee että se oma "oivallus" ratkaisee maailman kaikki ongelmat ja jokainen muukin tulisi onnelliseksi kun vain saisi saman uskon.
Olet väärässä ja sulle on tärkeää olla netissä oikessa, vaikka olet väärässä.
Mitä jos harjoittelisit sitä kirjan lukemista ja jättäisit netin vähemmälle.
Olet laiska oppilas.
En voi sietää laiskuutta ja tyhmyyttä samassa paketissa.
Alan entistä enemmän epäilemään tuon "lukutekniikkasi" käyttökelpoisuutta kun se ilmeisesti saa sinut luulemaan lukeneesi asioita joita ei näiden viestien teksteissä lainkaan sanota. Ensinnäkin en ole mikään oppilas vaan melkein viisikymppinen mies jonka opiskeluista on jo melkein 30 vuotta aikaa. Toisekseen luen jatkuvasti kirjoja, niin kaunokirjallisuutta, tietokirjallisuutta kuin ammattikirjallisuuttakin. Ja näitä kolmella eri kielellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ns. akateemiset hankkivat vain oman alansa tietoutta. Aika ei riitä yleisemmin lueskella itseä kiinnostavista aiheista, puhumattakaan mistään venäläisistä klassikoista tms.
hasselit ja dekkarit on sopivaa iltalukemista ennen nukahtamista.
Eipä kyllä vastaa mun kokemusta asiasta. Ainakin omassa tuttavapiirissä on sellainen yleinen tiedonjano, joka ajaa etsimään tietoa laajalti.
Kyllähän se niin on että nykyään on vedetty niin tiukaksi yliopistollakin että ei siinä kerkeä mitään kirjaa alkaa lukemaan, ellei ole ihan mahdoton lukukyky.
Eli että kykenee lukemaan nopeasti ja harva sellaista osaa.
Kirjat ovat auttamatta vanhentuneet oppimisen välineenä ja viihteenä.
Aika ei riitä tässä kiivaassa nykyajassa.
Oma mieheni on työtön fil.maisteri ja lukee noin 500 sivuisen kirjan parissa tunnissa että...
Kyllä se on lukutaidosta kiinni, jos ei lue niin ei kehity.
Laiskuudesta se syntyy lukemattomuutta.
Ei muuten tasan varmaan lue.
Viisisataa sivua kahdessa tunnissa on reilut 4 sivua minuutissa. Saa olla melkoinen vauhti päällä jos yhteen sivuun on käytettävissä keskimäärin 14,4 sekuntia.
Vähän ot mut itse luen päivässä tuollaisen kirjan. Oma professori luki graduani varten materiaalia viikossa.
Kyllä joillain on tuollainen lukutaito.
Eikä siitä tarvitse olla kateellinen.
Mitä olen jutellut näiden kanssa niin silmäilevät sivun muutamassa sekunnissa.
Kyse on ilmeisesti tekniikasta jota ei oikeastaan Suomessa kamalasti harjoitella.
Tunnen henkilöitä joten voin sanoa että totta on.
Olen kuullut ja testaillut näitä pikalukutekniikoita, mutta en ole koskaan ollut oikein vakuuttunut niistä. Riippuuhan se tietysti siitäkin, että mitä lukee, mutta epäilen, ettei kirjasta saa yhtä paljon irti kuin hitaammin lukemalla. Jos materiaalia pitää vaan silmäillä, eli etsii just materiaalia esseeseen, on toi taatusti toimiva systeemi. Jos haluaa nauttia Dostojevskistä, en varmaan käyttäisi pikalukemista.
Sä oot testaillut nimenomaan.
Tulet tänne kertomaan testailuistasi, mutta et ole istunut työpäiviä työpöydän äärellä useita vuosia.
Siinä on katso eroa.
Mutta mikäs siinä. Et ilmeisesti kestä että tässä maassa on sinua nopeampia ja tehokkaampia lukijoita.
Esimerkiksi minä olen sinua parempi. En ikinä palaisi takaisin esikoululaisen tekniikkaan.
Mutta tosiaan olet testannut ja kyllähän se sitten ottaa itsetunnolle, kun muut osaa ja sinä et osaa.
Pidät varmasti minua valehtelijanakin?
Turha tästä on sitten käydä keskustelua, kun et ole valmis harjoittelemaan nöyrästi oikeaa tapaa lukea. Lyö päätä seinään vaan.
Vauvakin harjoittelee aluksi ryömimistä. Sitten se konttaa.
Yleensä taitojen kehittymiseen menee kuukausia.
Sinä olet nyt vähän kuin se konttaava vauva joka tykkää kontata.
Voisit kyllä kävelläkin, mutta vaatiihan se taas vähän työtä ja halukkuutta.
Tuo on aikuisille ihan tyypillistä. Lukutaidon heikkous on Suomessa yleistä ja ettei oikeaa tapaa opeteta jo peruskoulussa. Onhan se myöhemmin aikuisena turhauttavaa oppia uusi nopea tapa.
Ei minua kyllä yhtään vaivaa se, että maailmassa on minua nopeampia lukijoita. :D
Kummallisen paljon kyllä höpötät aiheesta, mutta et suostu paljastamaan, minkä tekniikan avulla olet itse opetellut pikalukemaan. Etkö uskalla kertoa, koska pelkäät, että meistä kaikista muista tulee sinua nopeampia lukijoita? Minua siis ihan oikeasti kiinnostaa käyttämäsi tekniikka. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika hämmästynyt olen, jos nykyopiskelijalta, siis akateemiselta, kuluu vuorokaudessa 16 tuntia tenttikirjojen tutkisteluun, miinus ruoka- ja kahvitauot. Joko lukutaito on heikko tai sitten käsityskyky eli luetunymmärtäminen on kovin alhaisella tasolla. Jos näin on, niin nykyakateemisista ei enää tule monipuolisesti sivistyneitä, joilla on halua ja taitoa katsella oman boxinsa tai kuplansa ulkopuolellekin.
Kannattaa muuten muistaa, että niisä "aivot narikkaan" kirjoissakin on monenlaisia. Ne eivät ole kenties kriitikoiden suosikkeja, mutta ihan mukavaa ajanvietettä kuitenkin. En nyt kuitenkaan puhu ns. kioskikirjallisuudesta tyyliin Harlekiini-sarja. Niiläkin saattaa olla tehtävänsä tässä maailmassa, jos ne toimivat sisääntuloportteina kirjallisuuden monipuoliseen maailmaan ja kannustavat tutustumaan myös hieman vaativampaan tuotantoon.
Minä suoritan ihan kevyesti 120op/ vuosi hyvinkin erilaisia kursseja, hieman alle vitosen keskiarvolla. En siis mitenkään allekirjoita väitettäsi kehnosta lukutaidosta. (Lukeminenhan on pienin osa opiskelua, ainakin minulla menee huomattavasti kauemmin katsoa/kuunnella luennot ja kirjoittaa tehtävät.) Ennemmin väitän eri alojen opiskelun olevan huomattavasti sivistämämpää kuin hömpän lukemisen. Otan kaiken irti opinto-oikeudesta ja yritän suorittaa niin paljon kaikkea kiinnostavaa kuin suinkin ehdin, rakastan opiskelua.
Nuorena kyllä luin todella paljon ja sen ansiosta ehkä opin lukemaan ja oppimaan hyvin nopeasti. Parhaimmillaan meni heittämällä toistasataa kirjaa vuodessa kun luin kaikki illat ja yöt, ellei enemmänkin, mutta enää ei kyllä vain jaksa, eikä pysty keskittymään kun keskityn koko päivän niin intensiivisesti jo opiskeluihin. Itse asiassa luulen tehokkaan opiskelutavan vielä pahentaneen taipumusta selailemiseen syventyvän lukemisen sijaan. Ehkä voisi kyllä tsempata ja kuunnella äänikirjoja vaikka yliopistolle ajaessa. Eiku ainiin, eihän se ole oikeaa lukemista...
-32
Miten sä kykenet tuohon? Mä rakastan opiskelua, mutta olen todella huono ja tehoton siinä. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika hämmästynyt olen, jos nykyopiskelijalta, siis akateemiselta, kuluu vuorokaudessa 16 tuntia tenttikirjojen tutkisteluun, miinus ruoka- ja kahvitauot. Joko lukutaito on heikko tai sitten käsityskyky eli luetunymmärtäminen on kovin alhaisella tasolla. Jos näin on, niin nykyakateemisista ei enää tule monipuolisesti sivistyneitä, joilla on halua ja taitoa katsella oman boxinsa tai kuplansa ulkopuolellekin.
Kannattaa muuten muistaa, että niisä "aivot narikkaan" kirjoissakin on monenlaisia. Ne eivät ole kenties kriitikoiden suosikkeja, mutta ihan mukavaa ajanvietettä kuitenkin. En nyt kuitenkaan puhu ns. kioskikirjallisuudesta tyyliin Harlekiini-sarja. Niiläkin saattaa olla tehtävänsä tässä maailmassa, jos ne toimivat sisääntuloportteina kirjallisuuden monipuoliseen maailmaan ja kannustavat tutustumaan myös hieman vaativampaan tuotantoon.
Minä suoritan ihan kevyesti 120op/ vuosi hyvinkin erilaisia kursseja, hieman alle vitosen keskiarvolla. En siis mitenkään allekirjoita väitettäsi kehnosta lukutaidosta. (Lukeminenhan on pienin osa opiskelua, ainakin minulla menee huomattavasti kauemmin katsoa/kuunnella luennot ja kirjoittaa tehtävät.) Ennemmin väitän eri alojen opiskelun olevan huomattavasti sivistämämpää kuin hömpän lukemisen. Otan kaiken irti opinto-oikeudesta ja yritän suorittaa niin paljon kaikkea kiinnostavaa kuin suinkin ehdin, rakastan opiskelua.
Nuorena kyllä luin todella paljon ja sen ansiosta ehkä opin lukemaan ja oppimaan hyvin nopeasti. Parhaimmillaan meni heittämällä toistasataa kirjaa vuodessa kun luin kaikki illat ja yöt, ellei enemmänkin, mutta enää ei kyllä vain jaksa, eikä pysty keskittymään kun keskityn koko päivän niin intensiivisesti jo opiskeluihin. Itse asiassa luulen tehokkaan opiskelutavan vielä pahentaneen taipumusta selailemiseen syventyvän lukemisen sijaan. Ehkä voisi kyllä tsempata ja kuunnella äänikirjoja vaikka yliopistolle ajaessa. Eiku ainiin, eihän se ole oikeaa lukemista...
-32
Miten sä kykenet tuohon? Mä rakastan opiskelua, mutta olen todella huono ja tehoton siinä. :D
En todellakaan tiedä. Ehkä tämä on lähempänä harrastusta ja mitä enemmän opiskelee, sitä paremmaksi siinä tulee. Mulla on siis useampi tutkinto jo alla ja pahimmillaan suoritin kahta samaan aikaan ja kävin töissä kun aika kävi pitkäksi ja tiedon jano niin kovaksi :D Tai ehkä se on vain siitä kiinni, että kirjoitan niin pirun nopeasti ja säästän siinä aikaa kun hyvässä vireessä tulee ihan helposti 20 sivua päivässä. Tietenkin myös ala vaikuttaa, teknisempiin opintoihin tai koodauksen oppimiseen menee kauemmin ja jotain kevyitä ja kivoja yhteiskuntatieteitä nyt tekee viikossa ihan leikiten 10op (=kaksi kurssia).
Itse asiassa tänäänkin lipsahdin ja katsoin tässä välissä yhden luennon ja palautin tehtävän siihen liittyen...
Provoksi tunnistaa tuosta sven hasselista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika hämmästynyt olen, jos nykyopiskelijalta, siis akateemiselta, kuluu vuorokaudessa 16 tuntia tenttikirjojen tutkisteluun, miinus ruoka- ja kahvitauot. Joko lukutaito on heikko tai sitten käsityskyky eli luetunymmärtäminen on kovin alhaisella tasolla. Jos näin on, niin nykyakateemisista ei enää tule monipuolisesti sivistyneitä, joilla on halua ja taitoa katsella oman boxinsa tai kuplansa ulkopuolellekin.
Kannattaa muuten muistaa, että niisä "aivot narikkaan" kirjoissakin on monenlaisia. Ne eivät ole kenties kriitikoiden suosikkeja, mutta ihan mukavaa ajanvietettä kuitenkin. En nyt kuitenkaan puhu ns. kioskikirjallisuudesta tyyliin Harlekiini-sarja. Niiläkin saattaa olla tehtävänsä tässä maailmassa, jos ne toimivat sisääntuloportteina kirjallisuuden monipuoliseen maailmaan ja kannustavat tutustumaan myös hieman vaativampaan tuotantoon.
Minä suoritan ihan kevyesti 120op/ vuosi hyvinkin erilaisia kursseja, hieman alle vitosen keskiarvolla. En siis mitenkään allekirjoita väitettäsi kehnosta lukutaidosta. (Lukeminenhan on pienin osa opiskelua, ainakin minulla menee huomattavasti kauemmin katsoa/kuunnella luennot ja kirjoittaa tehtävät.) Ennemmin väitän eri alojen opiskelun olevan huomattavasti sivistämämpää kuin hömpän lukemisen. Otan kaiken irti opinto-oikeudesta ja yritän suorittaa niin paljon kaikkea kiinnostavaa kuin suinkin ehdin, rakastan opiskelua.
Nuorena kyllä luin todella paljon ja sen ansiosta ehkä opin lukemaan ja oppimaan hyvin nopeasti. Parhaimmillaan meni heittämällä toistasataa kirjaa vuodessa kun luin kaikki illat ja yöt, ellei enemmänkin, mutta enää ei kyllä vain jaksa, eikä pysty keskittymään kun keskityn koko päivän niin intensiivisesti jo opiskeluihin. Itse asiassa luulen tehokkaan opiskelutavan vielä pahentaneen taipumusta selailemiseen syventyvän lukemisen sijaan. Ehkä voisi kyllä tsempata ja kuunnella äänikirjoja vaikka yliopistolle ajaessa. Eiku ainiin, eihän se ole oikeaa lukemista...
-32
Miten sä kykenet tuohon? Mä rakastan opiskelua, mutta olen todella huono ja tehoton siinä. :D
En todellakaan tiedä. Ehkä tämä on lähempänä harrastusta ja mitä enemmän opiskelee, sitä paremmaksi siinä tulee. Mulla on siis useampi tutkinto jo alla ja pahimmillaan suoritin kahta samaan aikaan ja kävin töissä kun aika kävi pitkäksi ja tiedon jano niin kovaksi :D Tai ehkä se on vain siitä kiinni, että kirjoitan niin pirun nopeasti ja säästän siinä aikaa kun hyvässä vireessä tulee ihan helposti 20 sivua päivässä. Tietenkin myös ala vaikuttaa, teknisempiin opintoihin tai koodauksen oppimiseen menee kauemmin ja jotain kevyitä ja kivoja yhteiskuntatieteitä nyt tekee viikossa ihan leikiten 10op (=kaksi kurssia).
Itse asiassa tänäänkin lipsahdin ja katsoin tässä välissä yhden luennon ja palautin tehtävän siihen liittyen...
Nyt voin myöntää olevani kateellinen. Minullakin on yksi tutkinto jo valmis ja toinen gradua vaille valmis, mutta olen ollut hidas opiskelemaan, ja arvosanatkin ovat melko huonot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ns. akateemiset hankkivat vain oman alansa tietoutta. Aika ei riitä yleisemmin lueskella itseä kiinnostavista aiheista, puhumattakaan mistään venäläisistä klassikoista tms.
hasselit ja dekkarit on sopivaa iltalukemista ennen nukahtamista.
Eipä kyllä vastaa mun kokemusta asiasta. Ainakin omassa tuttavapiirissä on sellainen yleinen tiedonjano, joka ajaa etsimään tietoa laajalti.
Kyllähän se niin on että nykyään on vedetty niin tiukaksi yliopistollakin että ei siinä kerkeä mitään kirjaa alkaa lukemaan, ellei ole ihan mahdoton lukukyky.
Eli että kykenee lukemaan nopeasti ja harva sellaista osaa.
Kirjat ovat auttamatta vanhentuneet oppimisen välineenä ja viihteenä.
Aika ei riitä tässä kiivaassa nykyajassa.
Höpö höpö. Ei opiskelu nykyään ole yhtään tiukempaa kuin aikaisemmin. Päinvastoin, itse 25 vuotta sitten valmistuneena olen seurannut vierestä kuinka omalla alallani on tehty sittemmin kaksi tutkinnon uudistusta, jossa tenttejä on pilkottu pienempiin osiin. Nykyään vaan kouhkataan kaikkialla, miten elämä on niin raskasta...
Mutta en kyllä ihmettele, etteI yo-opiskelija jaksa vapaa-ajallaan lukea kaunokirjallisuutta. En itsekään lukenut montaakaan kaunokirjallista teosta opiskeluaikanani. Valmistumisen jälkeen taas sitten palasin kirjallisuuden pariin.
huomaa miten pihalla olet. Et vain osaa.
Paha tuollaista näkökulmaa on muuttaa, kun toinen ei vain tajua paremmasta :D