Ärsyttää herkät ihmiset

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ystävä, joka linkittää löytämiään kolumneja kuinka erityisherkkiä täytyy käsitellä. Helvetin rasittavaa. Joku tarve tuoda itseään esiin selvästi. Ja tälle ihmiselle ei voi sanoa mitään joka vähänkään vaikuttaa arvostelulta, hänen kanssaan ei saa olla edes eri mieltä. Hän puhuu usein kuinka poistaa sellaisia ihmisiä elämästään jotka vievät hänen energiaa. Raskas tyyppi.

Jos ystävä linkittää sinulle suoraan tuollaisia kolunneja, se on vihje jostakin. Ehkä hän haluaisi parantaa kommunikointia kanssasi, mutta kuulostaa siltä, että et ole halukas ymmärtämään häntä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ystävä, joka linkittää löytämiään kolumneja kuinka erityisherkkiä täytyy käsitellä. Helvetin rasittavaa. Joku tarve tuoda itseään esiin selvästi. Ja tälle ihmiselle ei voi sanoa mitään joka vähänkään vaikuttaa arvostelulta, hänen kanssaan ei saa olla edes eri mieltä. Hän puhuu usein kuinka poistaa sellaisia ihmisiä elämästään jotka vievät hänen energiaa. Raskas tyyppi.

Älä ole niin herkkänahkainen ja heti siilipuolustuksessa.... Voisitko harkita että kuuntelisit ystävääsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herkkä on eri asia kuin herkkänahkainen.

Herkkyys on parhaimmillaan estetiikasta nauttimista, toisen tunnetilojen ymmärtämistä eli syvää empatiaa, kykyä kuunnella, vahvojen tunteiden tuntemista liikutuksesta nauruun yms. Herkkä hermostuu, jos häntä painostetaan tai hänen arvojaan yritetään polkea.

Herkkänahkaisuus on vain sitä, että loukkaantuu joka asiasta. Tottakai sellaiset ihmiset ovat pidemmän päälle rasittavia.

Ymmärrän ja tiedän millaisia herkät ovat. Ystäväni käyttää näitä laineja joka asiassa tuoden itseään esiin. "olen niin empaattinen, kukaan muu kuin yhtä empaattinen ei voi minua ymmärtää!" tai "olen aina ollut niin erilainen kuin muut, kukaan ei ymmärtänyt minua lapsuudessakaan eikä minunlaistani ole toista." no älä, me muuthan ollaan pelkkää massaa, toinen toistemme kopioita. Juuri tuollainen itsensä näkeminen lumihiutaleena..

T. 10

Oletko ihan varma ettet projisoi tuohon omia ajatuksiasi siitä miten joku saa huomiota josta olet salaa kateellinen. Voihan tuo ihminen puhua noin myös siksi ettei hänenlaistaan ole toista negatiivisessa mielessä. Niin itse ainakin tämän herkkyyteni koen. Ja jos siitä muille ihmisille puhuisin niin nimenomaan siitä näkökulmasta että koettakaa kestää, olen vetänyt lyhemmän tikun.

Minäkin ihmettelen, miten usein huomionhakuisuus oletetaan toisen ensisijaiseksi motiiviksi johonkin. Vaikka tämä ehkä haluaisi turhautuneena epätoivoisesti vain tulla ymmärretyksi.

"Etenkin ne, jotka tuovat herkkyytään puheessaan esille. Kun minä, MINÄ, minä.. Miten tällaisiin ihmisiin pitäisi suhtautua?!"

Ehkä sinua jurppii kun ne penteleet ehtii ensin?

No itse olen todella herkkä, ei sille oikein mitään voi, pienestäkin alkaa itkettämään, tunteet ohjaa mua enemmän, enkä aina ole hirveän rationaalinen. Olen myös aistiyliherkkä, kaiken maailman äänet, hajut yms. pistää hermot riekaleiksi, minkäs teet.

Nykyään on hemmetin muodikasta omata ongelmia. Hirveät lapsuutraumat tietenkin,

joissa ryvetään ja ollaan erityisherkkää. Vielä 100 vuotta sitten ihmiset asuivat

torpissa ja tekivät duunia seuraavan aterian saamiseksi. Netissä pyöriminen ja

liika vapaa-aika tekee ihmisistä kitiseviä valittajia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ystävä, joka linkittää löytämiään kolumneja kuinka erityisherkkiä täytyy käsitellä. Helvetin rasittavaa. Joku tarve tuoda itseään esiin selvästi. Ja tälle ihmiselle ei voi sanoa mitään joka vähänkään vaikuttaa arvostelulta, hänen kanssaan ei saa olla edes eri mieltä. Hän puhuu usein kuinka poistaa sellaisia ihmisiä elämästään jotka vievät hänen energiaa. Raskas tyyppi.

Älä ole niin herkkänahkainen ja heti siilipuolustuksessa.... Voisitko harkita että kuuntelisit ystävääsi?

Tottakai kuuntelen ja tuen ja ymmärrän. Reagoin kaikkiin viestiin, en koskaan jätä noteeramatta. Myötäilen ja tuen koska hän on tästä piirteestä huolimatta hyvä ystäväni. Mietin vain monesti, onko tällä mitään määrää ja mittaa. Missä menee ymmärtämisen ja pään silittelyn raja, kun ei minun apunikaan johda mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

"Etenkin ne, jotka tuovat herkkyytään puheessaan esille. Kun minä, MINÄ, minä.. Miten tällaisiin ihmisiin pitäisi suhtautua?!"

Ehkä sinua jurppii kun ne penteleet ehtii ensin?

TÄMÄ.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herkkä on eri asia kuin herkkänahkainen.

Herkkyys on parhaimmillaan estetiikasta nauttimista, toisen tunnetilojen ymmärtämistä eli syvää empatiaa, kykyä kuunnella, vahvojen tunteiden tuntemista liikutuksesta nauruun yms. Herkkä hermostuu, jos häntä painostetaan tai hänen arvojaan yritetään polkea.

Herkkänahkaisuus on vain sitä, että loukkaantuu joka asiasta. Tottakai sellaiset ihmiset ovat pidemmän päälle rasittavia.

Ymmärrän ja tiedän millaisia herkät ovat. Ystäväni käyttää näitä laineja joka asiassa tuoden itseään esiin. "olen niin empaattinen, kukaan muu kuin yhtä empaattinen ei voi minua ymmärtää!" tai "olen aina ollut niin erilainen kuin muut, kukaan ei ymmärtänyt minua lapsuudessakaan eikä minunlaistani ole toista." no älä, me muuthan ollaan pelkkää massaa, toinen toistemme kopioita. Juuri tuollainen itsensä näkeminen lumihiutaleena..

T. 10

Oletko ihan varma ettet projisoi tuohon omia ajatuksiasi siitä miten joku saa huomiota josta olet salaa kateellinen. Voihan tuo ihminen puhua noin myös siksi ettei hänenlaistaan ole toista negatiivisessa mielessä. Niin itse ainakin tämän herkkyyteni koen. Ja jos siitä muille ihmisille puhuisin niin nimenomaan siitä näkökulmasta että koettakaa kestää, olen vetänyt lyhemmän tikun.

Voihan se olla. Hän on aina suuna päänä tuomassa itseään esiin. Muut eivät saa suunvuoroa kun hänen herkkyytensä on maailman napa. Kukaan ei tietenkään voi sanoa että ole nyt jo vaiti. Aihetta yritetään vaihtaa kun olemme kuulleet tarpeeksi, silti hän aloittaa uudestaan ja pakottaa muut kuuntelemaan. Olisi ihan ok jos hän tajuaisi vihjeet, että ei nyt pliis. Mutta siitä seuraa itkupotkuraivarit jos hän kokee, ettei saa täyttä ymmärrystä, kukaan muu ei voi häntä ymmärtää.

Toiset on HERKEMPIÄ ärsyyntymään...

satuhaikara kirjoitti:

Nykyään on hemmetin muodikasta omata ongelmia. Hirveät lapsuutraumat tietenkin,

joissa ryvetään ja ollaan erityisherkkää. Vielä 100 vuotta sitten ihmiset asuivat

torpissa ja tekivät duunia seuraavan aterian saamiseksi. Netissä pyöriminen ja

liika vapaa-aika tekee ihmisistä kitiseviä valittajia. 

Tämä! Laulukilpailuissa korostuu tämä huomion hakeminen, on koulukiusattua ja vaikka mitä muodikasta. Surullisella melodialla höystettynä.

Mikä vuosi se olikaan kun erityisherkkyydestä tuli muotia. Yhtäkkiä joka toinen koki olevansa tällainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herkkä on eri asia kuin herkkänahkainen.

Herkkyys on parhaimmillaan estetiikasta nauttimista, toisen tunnetilojen ymmärtämistä eli syvää empatiaa, kykyä kuunnella, vahvojen tunteiden tuntemista liikutuksesta nauruun yms. Herkkä hermostuu, jos häntä painostetaan tai hänen arvojaan yritetään polkea.

Herkkänahkaisuus on vain sitä, että loukkaantuu joka asiasta. Tottakai sellaiset ihmiset ovat pidemmän päälle rasittavia.

Ymmärrän ja tiedän millaisia herkät ovat. Ystäväni käyttää näitä laineja joka asiassa tuoden itseään esiin. "olen niin empaattinen, kukaan muu kuin yhtä empaattinen ei voi minua ymmärtää!" tai "olen aina ollut niin erilainen kuin muut, kukaan ei ymmärtänyt minua lapsuudessakaan eikä minunlaistani ole toista." no älä, me muuthan ollaan pelkkää massaa, toinen toistemme kopioita. Juuri tuollainen itsensä näkeminen lumihiutaleena..

T. 10

Oletko ihan varma ettet projisoi tuohon omia ajatuksiasi siitä miten joku saa huomiota josta olet salaa kateellinen. Voihan tuo ihminen puhua noin myös siksi ettei hänenlaistaan ole toista negatiivisessa mielessä. Niin itse ainakin tämän herkkyyteni koen. Ja jos siitä muille ihmisille puhuisin niin nimenomaan siitä näkökulmasta että koettakaa kestää, olen vetänyt lyhemmän tikun.

Voihan se olla. Hän on aina suuna päänä tuomassa itseään esiin. Muut eivät saa suunvuoroa kun hänen herkkyytensä on maailman napa. Kukaan ei tietenkään voi sanoa että ole nyt jo vaiti. Aihetta yritetään vaihtaa kun olemme kuulleet tarpeeksi, silti hän aloittaa uudestaan ja pakottaa muut kuuntelemaan. Olisi ihan ok jos hän tajuaisi vihjeet, että ei nyt pliis. Mutta siitä seuraa itkupotkuraivarit jos hän kokee, ettei saa täyttä ymmärrystä, kukaan muu ei voi häntä ymmärtää.

Mutta tarkoittaako tuo "olemme kuulleet tarpeeksi" samaa kuin "olemme ymmärtäneet"?

Kuulostat Ap aika herkältä tyypiltä, kun herkistyt ja hermostut noin herkistä ihmisistä.

Relaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi he ärsyttävät? Itse tiedostan olevani melkoisen päällekäyvä persoona, mutta jos joku siitä sanoo minulle, ettei tunnu kivalta, niin ei minulla ole mikään ongelma vaihtaa pehmeämmälle vaihteelle. Jokaisella on oikeus olla sellainen kuin on, joten silloin kannattaa vaihtaa seuraa, jos ei ole halukas adaptoitumaan toisenlaiselle käytökselle.

Vaikutat mukavalta, sellaiselta jonka kanssa muut uskaltavat olla omia itsejään.

No viimeistään silloin, kun rohkaistuvat sanomaan asiasta. Itse en tiedä aloituksen kaltaisia ihmisiä ollenkaan, herkemmät ihmiset kun kokemukseni mukaan tuovat itseään vähiten esille. Tykkään kuitenkin tarkkailla muita ihmisiä, joskus vain oma vaihde on liian lujalla, enkä ymmärrä jarruttaa. Silloin on ihan hyvä, kun siitä uskaltaa sanoa ääneen. Ja silloin pääsen yllättämään toisen sillä, että osaan myös kuunnella todella hyvin, enkä ole puolustamassa oikeuksiani huudella, mitä mieleen juolahtaa. Se ei ole kovin hedelmällistä, kun itselläni lähtökohtaisesti on halu tutustua muihin. Öykkäröimällä saa lähelleen vain öykkäreitä.

Olen herkkä. Kuormitun kovista äänistä, kirkkaista valoista, ihmispaljoudesta, tunnen syviä tunteita, havainnon ympäristöä. Olen hiljainen enkä puhu turhaan kun vaan silloin kun on asiaa. En myöskään itke joka asiasta vaan enemmänkin piilotan tunteeni toisinaan etten kuormita muita turhalla. Mutta kyllä se vaan niin on että tällainen hiljainen hiiri silti ärsyttää monia kun "olen niin kuoressani" vaikka oikeasti olen vain hitaasti lämpiävä ja lämpiän nopeammin ihmisille joidenka aistin olevan lempeämpiä, emotionaalisesti älykkäitä sekä empaattisempia.

Hyökkäävien ja suupaltti ihmisten seurassa en hirveästi halua puhua koska he vievät energiaa ja tiedon määrä ja tuntemukset häkellyttävät minut joten joudun prosessoimaan enemmän informaatiota ja hiljennyn. 

Ihan sama kuka olet, millainen olet, mistä tulet aina joillakin on syytä ärsyyntyä!

Joo sellaiset itkuherjät ihmiset on rasittavia, tulee mieleen joku turvaton lapsi.

Moni hakee huomiota tuolla erityisherkkyydellään

Valittaa, kuinka HÄNTÄ ärsyttää se, että MUUT tuovat jotain esille.

Kuinka HÄN on niin pöyristynyt MUISTA.

Kaiken pitäisi pyöriä juuri HÄNEN ympärillä

Vierailija kirjoitti:

Fakta on että sellaiset ihmiset joiden kanssa joutuu tarkkaan miettimään kaikkia sanomisiaan ovat ihan helvetin kuormittavia 😣quote.

ihmiset joiden kanssa on kuin munan kuormilla kävelisi, ei yleensä ole herkkiä, vaan se on enemmänkin narsismia. Pitää koko ajan varoa mitä sanoo, ettei toinen ärsyynny, koska koskaan ei tiedä mikä sen toisen saa ärsyyntymään.