Miten jaksaa lapsen kanssa, kun on itsellä muita ongelmia?
Lapsi on 1,5-vuotias ja olen hoitovapaalla lapsen kanssa kotona. Lapsen kanssa viihdyn päivät ja sinänsä jaksan lapsen hoitaa ihan hyvin, eli lapsi ei aiheuta minulle jaksamisongelmaa. Mutta lapsen syntymän jälkeen minulle on tullut joitain sairauksia, jotka aiheuttaa kroonisia kipuja, joihin särkylääkkeet ei auta kunnolla. Lisäksi kärsin unettomuudesta, ja vaikka lapsi nukkuu niin minä en osaa nukkua, eli olen sen takia väsynyt koko ajan. Ja ne kivut kiristää hermoja todella paljon. Ja lisäksi lähipiirissäni on ihmisillä muutamia hankaluuksia, jotka heijastuvat minuun ja joudun heitä auttamaan ja ne asiat ahdistaa minua. Tuntuu, että näiden omien ongelmieni vuoksi en jaksa lapsen kanssa vaan on hermot kireällä ja väsyttää paljon. Mikä tähän voisi auttaa? Mies tekee pitkää päivää, on kyllä sitten iltaisin hetken lapsen kanssa, jotta saan omaa aikaa, mutta uniongelmieni takia en saa silloin kuitenkaan nukuttua vaan käyn esim. suihkussa tms. Minulla on sen verran pinna kireellä, että en voi harkitakaan palata töihin ennen kuin stressi ja väsymys on vähentynyt, koska en pidä työstäni ja se on todella raskasta (olen hoitaja ammatiltani), joten työhönpaluu vain pahentaisi oloani.
Kommentit (7)
Jotenkin tuo aina räsähtää kun joku valittaa, että hoitajan työ on raskasta. Mitenköhän se raskaus oikein ilmenee. Omasta mielestäni homma ei voisi paljon löysempää olla. Onko vika työntekijöissä. Suurin osa hoitajaksi hakeutuneista taitaa olla työtä vältteleviä lusmuja, jotka eivät kykenisi mihinkään muuhunkaan työhön.
Vierailija kirjoitti:
Perhetyötä?
Onko sinun pakko ylläpitää stressaavia ihmissuhteita?
Onko kipujen syy selvinnyt?
Oletko koittanut vaihtoehtoisia hoitoja, liikuntaa, ruokavalio, näillä on monen sairauden kanssa suuri merkitys?
Oletko koittanut melatomiinia unettomuuteen?
Onko lasten hoito apua? Voisiko lapsi aloittaa jo päiväkodissa tai perhepäivä hoidossa?
Kipujen syy on tiedossa, niihin auttaa leikkaushoito sitten joskus kun leikkaus voidaan tehdä, lääkärien mukaan ei vielä muutamaan vuoteen ole ajankohtaista. Liikun sen verran minkä pystyn lapsen kanssa, ei se juuri auta muuten kuin piristää toki. Minulla on ihan unilääkkeetkin ollut kokeilussa, mutta ne jotenkin muuttaa unta sellaiseksi, että niistä jää huono olo eikä ollenkaan levännyt eli väsymys on ihan samanlainen kuin ilman lääkkeitä. Lastenhoito"apu" on siis lapsen isä, joka on iltaisin lapsen kanssa. Päiväkotiin ajattelin laittaa sitten kun palaan töihin, en oikein tykkää ajatuksesta pitää lasta näin pienenä päiväkodissa jos ei ole rahan takia aivan pakko. Ap
Alan vaihtoa voisi myös harkita, voisit vaikka hakea opiskelemaan ja lapsi päiväkotiin, jaksaminen voi helpottua kun yksinkertaisesti et ole vastuussa 24/7 lapsesta.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuo aina räsähtää kun joku valittaa, että hoitajan työ on raskasta. Mitenköhän se raskaus oikein ilmenee. Omasta mielestäni homma ei voisi paljon löysempää olla. Onko vika työntekijöissä. Suurin osa hoitajaksi hakeutuneista taitaa olla työtä vältteleviä lusmuja, jotka eivät kykenisi mihinkään muuhunkaan työhön.
Tämän aloituksen aihe ei ollut valittaa työn raskaudesta. Totesin vain, että minulle se on raskasta, olen siinä ollut jo ennen lasta pari kertaa työuupunut eikä nyt nämä selkä- ja lonkkakivut todellakaan tule helpottamaan työssä jaksamista. Hienoa, että sinulla on helppoa työssä. Se ei minua nyt kuitenkaan auta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Alan vaihtoa voisi myös harkita, voisit vaikka hakea opiskelemaan ja lapsi päiväkotiin, jaksaminen voi helpottua kun yksinkertaisesti et ole vastuussa 24/7 lapsesta.
Joo alanvaihto voisi kyllä olla minulle ihan hyvä. Pitäisi vain keksiä mikä ala. Ap
Täällä kohtalotoveri saman ikäisen lapsen kanssa ja vielä samalta alalta :D
Ei mulla ole ratkaisua, mutta ihan samojen kysymysten äärellä mennään. Itselläni kivut tulee jatkumaan läpi elämän. Lapsiluku on pakko jättää yhteen. En pysty enää toista hoitamaan. Nyt mennään hammasta purren ja tiedän, että lapsen kasvaessa oma tilanne helpottaa kun lapsi ymmärtää, että välillä mun on vaan pakko pistää maate hetkeksi.
Todennäköisesti lapsi menee myös päiväkotiin aiemmin kun oli suunniteltu ihan vaan kipujeni vuoksi. Jo muutama päivä viikossa auttaa varmasti. Tällä hetkellä haetaan apua muilla tavoilla. Esim. Kauppaostokset tulee kotiinkuljetuksella ja siivooja käy joka toinen viikko. Nuo on kyllä sellaisia mistä ymmärrän, että ei niihin ole kaikilla varaa.
Perhetyötä?
Onko sinun pakko ylläpitää stressaavia ihmissuhteita?
Onko kipujen syy selvinnyt?
Oletko koittanut vaihtoehtoisia hoitoja, liikuntaa, ruokavalio, näillä on monen sairauden kanssa suuri merkitys?
Oletko koittanut melatomiinia unettomuuteen?
Onko lasten hoito apua? Voisiko lapsi aloittaa jo päiväkodissa tai perhepäivä hoidossa?