Arvatkaa miltä tuntuu hallinnoida isältä perittyä omaisuutta kun itse sössinyt omat raha-asiat?
Vanhemmat ei tiennyt näistä vaikeuksistani. He jättivät minulle perinnön (rahaa ja asunnon). Täydellisestä köyhyydestä varakkaaksi siis yllättäen. Makaan kotona masentuneena ja kaiken sössineenä. Vanhempieni ja sukupolvien aikana kerätty varallisuus on minun, elämässään täydellisesti epäonnistuneen, vastuuntunnottoman, luottotiedot menettäneen älykääpiön hallinnassa. Jospa vanhempani olisivat vain tienneet.. En ole ansainnut tätä. En ole tehnyt mitään että olisin ansainnut tämän omaisuuden. Huono omatunto ja inho itseä kohtaan on kauhea.
Kommentit (24)
Osa elämää on oppia virheistään ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Sinä tiedostat omat mokasi, toimi siis toisin nyt.
Äläkä lue täältä ilkeitä kommentteja, niitä laittavat ihmiset joilla on itsellään huono olla ja haluavat saada muutkin yhtä huonoon kuntoon.
Ihme huolet joillakin. Ole kiitollinen ja katso eteenpäin.
Ymmärrän miten noin voi käydä. Sain vanhemmilta neljä tonnia rahaa ja näin koko seuraavan yön painajaisia. Mene terapiaan ettei alitajuiset uskomuksesi johda siihen että oot kohta taas rahaton. Oikeasti.
Älä ole surkea, sullahan on nimeomaan asiat nyt hyvin rahan puolesta. Maksat kaikki velat pois, ja pidät huolen että sulla on jatkossa aina omaehtoinen kielto, ettet voi ottaa lisää velkaa.
Jos olisit minun lapseni, niin vaikka kuinka olen itse säästäväinen ja fiksu rahankäyttäjä ja lapseni olisi luottotiedoton ja raha-asiat sössinyt, niin haluaisin silti hänen saavan rahani ja säästöni perintönä ja toivoisin että niiden avulla hän voisi saada elämäänsä iloa ja helpotusta.
Tuollainen on täydellinen mahdollisuus korjata elämäsi, tai ainakin kaikki rahalla korjattavissa oleva. Rupeat käyttämään rahaa suunnitelmallisesti. Onko sinun vaikea pysyä suunnitelmissa, impulsiivisuutta tms.?
Sinä sentään kadut. Se on jo jotain. Ja arvostat perintöä.
Kiitos kommenteista. Mulla oli hoitamaton bipolaarihäiriö, ja maniassa tein hankintoja. Nyt on lääkitys ollut jo pitkään, mutta häpeää se ei vie pois. Olen maksanut melkein kaiken pois, velkaa on vain parisen tuhatta enää. Luottokorttia en ota enää koskaan. Samoin olen vaihtanut elämänfilosofian sellaiseksi että mitä vähemmän omistan sen parempi. En tarvitse oikeastaan mitään. Sen olen huomannut näiden kymmenen luottokortittoman vuoden aikana.
Ap
Ihan turhaa. Mä sössin myös raha-asiani eikä vanhempani tienneet sitä. Muutama vuosi sitten sain perinnön isäni kuoltua. Mulle se on ollut kiitollisuuden aihe. Mahdollisuus , jonka ansiosta pääsin takaisin jaloilleni ja sain asiani kuntoon. Enää en sössi niitä. Mieluummin toki olisin pitänyt isäni, mutta näin kävi.
Mä en oo sössinyt mitään, mutta sairastuin ja erosin ja sitä kautta suistuin köyhyyteen. Omillani oon kuitenkin pärjännyt siitä lähtien kun teininä kotoa läksin. Ei maksuhäiriöitä ja velaton asunto. Hemmetin pieni eläke.
Äiti kuoli 6 vuotta sitten, perintöä ½ omakotitalosta, jossa asuu isä. Perintöverot maksoin pois Visalla, jota sitten lyhensin 10 kk.
Jotkut pärjää ja toiset ei. Epäilen, ettei tuo varallisuus pitkään ap:n käsissä pysy, kun oot ennenkin asiasi sössinyt.
Eihän tässä jutussa ole mitään todellisuutta. Jos olet esim ulosotossa niin nehän olisivat jo ottaneet nuo perintörahat ja asunnot ajat sitten.
Mitä? Miten tuo voi olla ikävä asia? Vai onko asunto jollain ankealla alueella oleva vanha okt, johon ei halua kukaan muuttaa edes vuokralle ja jossa et voi itsekään asua?
Vierailija kirjoitti:
Mä en oo sössinyt mitään, mutta sairastuin ja erosin ja sitä kautta suistuin köyhyyteen. Omillani oon kuitenkin pärjännyt siitä lähtien kun teininä kotoa läksin. Ei maksuhäiriöitä ja velaton asunto. Hemmetin pieni eläke.
Äiti kuoli 6 vuotta sitten, perintöä ½ omakotitalosta, jossa asuu isä. Perintöverot maksoin pois Visalla, jota sitten lyhensin 10 kk.
Jotkut pärjää ja toiset ei. Epäilen, ettei tuo varallisuus pitkään ap:n käsissä pysy, kun oot ennenkin asiasi sössinyt.
Jos ero suistaa köyhyyteen, on se oman elämän sössimistä (=ei ole huolehtinut omasta varallisuudesta, vaan laskenut parisuhteen varaan)?
Mä ainakin uskoisin, että tuntuisi kivalta. Sitä osuutta tuosta siis en tiedä kokemusperäisesti, että on itse sössinyt raha-asiat. Itse ehdin kyllä velkaantua ennen perinnönsaantiani, mutta se oli ihan harkittu juttu sitä nimenomaan silmälläpitäen, että velat maksetaan sitten perinnöllä.
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä jutussa ole mitään todellisuutta. Jos olet esim ulosotossa niin nehän olisivat jo ottaneet nuo perintörahat ja asunnot ajat sitten.
Onhan ne velat voitu periä ja silti jäädä varallisuutta .Riippuu velkojen ja perinnön suuruudesta tuo nääs, jääkö yli vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä jutussa ole mitään todellisuutta. Jos olet esim ulosotossa niin nehän olisivat jo ottaneet nuo perintörahat ja asunnot ajat sitten.
No eihän siellä tarvii olla kuin satanen sinne ja parikymppiä tänne ja kolmekymppiä sinnesuntänne,ei kaikilla ole satojatuhansia tai edes tuhansia.
Ei niistä viedä asuntoja muutamista satasista kahdestakaan
Tietysti olen kiitollinen. Tunnen vain kauheaa syyllisyyttä siitä että isän kuolema auttoi minut jaloilleni. Vaikeaa suhtautua tähän asiaan.
Ap
Itseinho on ihan turhaa. Ota opiksesi virheistäsi ja ota vastaan uusi mahdollisuus.