Arvatkaa miltä tuntuu hallinnoida isältä perittyä omaisuutta kun itse sössinyt omat raha-asiat?
Vanhemmat ei tiennyt näistä vaikeuksistani. He jättivät minulle perinnön (rahaa ja asunnon). Täydellisestä köyhyydestä varakkaaksi siis yllättäen. Makaan kotona masentuneena ja kaiken sössineenä. Vanhempieni ja sukupolvien aikana kerätty varallisuus on minun, elämässään täydellisesti epäonnistuneen, vastuuntunnottoman, luottotiedot menettäneen älykääpiön hallinnassa. Jospa vanhempani olisivat vain tienneet.. En ole ansainnut tätä. En ole tehnyt mitään että olisin ansainnut tämän omaisuuden. Huono omatunto ja inho itseä kohtaan on kauhea.
Kommentit (24)
Kivoja kommentteja, kiitos. Asian tekee raskaaksi sekin että olin ns. huono lapsi. Vanhempani ovat saaneet pettyä minuun siitä lähtien kun olin lapsi. Olen aiheuttanut häpeää, surua ja ehkä olen ollut ainakin osasyy siihen että vanhempani kuolivat verrattain nuorina. Sydänsurukin voi viedä terveyden.
Ap
Luottotiedot kuntoon niillä rahoilla?
Itse olen pitänyt aina hyvää huolta raha-asioistani, vaikka olen pienituloinen, en ole koskaan elänyt velaksi ja perin sitten velkaisen talon ylivelkaantuneelta äidiltäni. Hiphei...
Vierailija kirjoitti:
Tietysti olen kiitollinen. Tunnen vain kauheaa syyllisyyttä siitä että isän kuolema auttoi minut jaloilleni. Vaikeaa suhtautua tähän asiaan.
Ap
Ristiriitaiset tunteet kuuluu asiaan. Minäkin tunsin syyllisyyttä siitä, että samalla kun surin isäni kuolemaa koin helpotusta siitä, että taloudellinen tilanteeni ei enää ollut tiukka.
Usko pois, ei se vähennä rakkautta ja surua, vaikka samanaikaisesti iloitsisit uudesta mahdollisuudestasi saada elämä kuntoon. -14
Ap, omien tunteideni perusteella ajattelisin, että ei isäsi olisi halunnut sinun tuntevan syyllisyyttä siitä, että hänen perintönsä auttoi sinut jaloillesi. Päinvastoin, olisin itse onnellinen jos jättämäni perintö jotenkin auttaisi lapsiani.