Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lihavien syyllistäminen on nyt virallisesti kiellettyä
04.03.2020 |
Lihavuuden uusi hoitosuositus painottaa syyllistämisen välttämistä
Lihavuuden uudistetussa hoitosuosituksessa korostuvat kannustavuus ja myönteinen ilmapiiri. Kaikenlaisesta ylipainoon ja lihavuuteen yhdistyvästä syyllistämisestä halutaan eroon.
– Karsitaan pois kaikki huonoa oloa tuottava ilmapiiri, jota lihavuuden hoitoon on mahdollisesti aiemmin liittynyt, sanoo hoitosuosituksen tekemiseen osallistunut professori Kirsi Pietiläinen Helsingin yliopiston Lihavuustutkimusyksiköstä.
https://yle.fi/uutiset/3-11238943
Toivottavasti sanoma kunnioittaa uusia ohjeita :)
Kommentit (379)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, ei missään nimessä saa sanoa mitään, mikä saattaisi pahoittaa jonkun mielen... Ei ole ihmisen omaa syytä olla lihava, alkoholiongelmainen, työtön tai väkivaltainen. He ovat vain uhreja. Joko geeniensä uhreja, sairauden uhreja, yhteiskunnan uhreja tai menneisyytensä/nykyisyytensä uhreja. Heillä ei ole vaihtoehtoa toimia toisin, eivätkö siten ole vastuussa mistään. Paras on vain taputtaa päähän ja ymmärtää heidän kovaa kohtaloaan empaattisesti.
Ja tähän kannattaa totuttaa heti pienestä pitäen, ettei ihmiselle vain tule sellaista illuusiota, että voisi itse jotenkin vaikuttaa elämäänsä tai valintoihinsa.
Olet kai tottunut omaan qusipäisyyteesi. Kukaan ei ole sanonut sinulle päin naamaa, että olet päästäsi PAHASTI kipeä.
Menetkö hoitoon jos minä sanon? Loppuuko tuo quspoilu siihen?
Kolahtiko viesti arkaan kohtaan kenties...?
Aikuisia ihmisiä ei tarvitse paapoa tai holhota. Ottakaa vastuu itsestänne ja lopettakaa uhriutuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkaa olemaan jo järkyttävää tämä läskien ihannointi. Maailmassa on paljon rasismia esimerkiksi ihmisten ihonvärin vuoksi jolle he eivät itse voi mitään.
Läski voi lopettaa sen pullan mättämisen ja lähteä lenkille sieltä sohvalta, ylipaino on oma valinta. Sitten heitä ei saisi edes kehottaa elämään terveellisemmin.
Hoidapa sairas mielesi kuntoon ensin. Sinä oireilet ulospäin vihaamalla muita, ylipainoinen vihaa vain itseään.
Miksi ylipainoinen vihaa itseään, jos ylipaino kerran on ihan ok?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkaa olemaan jo järkyttävää tämä läskien ihannointi. Maailmassa on paljon rasismia esimerkiksi ihmisten ihonvärin vuoksi jolle he eivät itse voi mitään.
Läski voi lopettaa sen pullan mättämisen ja lähteä lenkille sieltä sohvalta, ylipaino on oma valinta. Sitten heitä ei saisi edes kehottaa elämään terveellisemmin.
Miksi geenilaiha saa mättää pullaa, mutta geenilihava ei saisi? Pullahan on elimistölle tasan yhtä epäterveellinen myös sille laihalle. Pulla ei vaan näy hänessä.
"Geenilaiha" 🙄 osaa luultavasti lopettaa syömisen sen yhden pullan jälkeen. Siinä se ero. Opiskeluaikanani tunsin todella ylipainoisen tytön, joka ei ymmärtänyt mistä se paino tuli, täytyi olla geneettistä. Hän tosin saattoi syödä 20 minuutin bussimatkan aikana kuusi Arnold's-donitsia. Sillä tavalla geneettistä.
Yhdellä omalla tutulla kamsaa ongelmia lihavuuden ja ylipainon kanssa vaikka ruokavalio on tyyliin 2 palaa leipää ja kuppi kahvia koska ei uskalla yhtään enempää syödä. Lääkärit ei osaa sanoa mistä johtuu eikä niillä ole kaiketi ollut edes mitään kiinnostusta ottaa asiasta selvää. Tuttu ei siis saa minkään laista apua tai hoitoa ja siksi purkautuu aina välillä minulle. Tuttu on ollut aina liikunnallinen ja kävelee usein pitikin lenkkejä ja kävi usein pyöräilemässä eli mistään laiskiidesta sentään ei ole lyse, mutya nyt alkanut pakosta vähentämään kun läski alkaa haitata liikuntaa. Tuollainen jatkuva huoli ja pelko omasta painosta sekä epävarmuus ja tietämättömjys painonnousun syystä ei ole kuiyenkaan psyykkisesti tervettä.
Hahaa.
Ootte kyllä kuutamolla.
Mulla on 2 koiraa, jotka söi täysin samaa ruokaa desilitramitalla saman määrän, ja niitä lenkitetään täysin sama määrä, samanaikaisesti. Ovat äiti ja tytär. Toinen on ollut aina vähän liian painava ja toinen aikuisena aina liian laiha. Molemmat on tutkittu eläinlääkärissä. Nyt pullukka syö laihdutusruokaa ja laiha syö lihotusruokaa. Ovat enemmän samanpainoisia, mutta painava on edelleen hieman ylipainoinen ja laihaa ei saa lihotettua millään, kun se sitten vaan paskantaa enemmän, jos saa enemmän ruokaa tai herkkuja.
Geeneillä on oikeasti merkitystä.
Laihan koiran isän suku on laihaa.
Kun ennenvanhaan ei noita tukevampia ihmisiä kerran ollut niin kauheasti, niin missä ihmeen välissä tuollainen lihavuusgeeni pääsi putkahtamaan ihmisen dna:han? Onko tässä muutamankymmenen vuoden aikana tapahtunut joku pikaevoluutio?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle lihavuudessa huonoa oloa tuottaa ainoastaan lihavuuden suorat haitat kuten vaikutus uneen ja esim. varpaiden kynsien leikkauden vaikeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aha.. onko syyllistämistä sanoa että syö vähemmän?
On. Ei lihava nälkäänsä syö vaan pahaan mieleen. Kaltaistesi vittuilut yritetään käsitellä syömällä, vaikka homma hoituisi tehokkaammin vetämällä sanojaa turpiin.
Jos ongelmia yrittää selvittää syömällä, on mielessä jokin lukko joka on avattava. Jos pahaan mieleen ei muu auta kuin syöminen, kyseessä on syömishäiriö. Siihen auttaa terapia ja syvällinen itsetutkiskelu. On löydettävä sen pahan mielen juuri ja käsiteltävä se, muuten se pitää sinua otteessaan loppuelämäsi. Eikä se näy ja tunnu vain painossa, kuten tuosta halustasi vetää toista turpiin voi jo päätellä.
Toinen vaihtoehto on olla uhri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu, ei missään nimessä saa sanoa mitään, mikä saattaisi pahoittaa jonkun mielen... Ei ole ihmisen omaa syytä olla lihava, alkoholiongelmainen, työtön tai väkivaltainen. He ovat vain uhreja. Joko geeniensä uhreja, sairauden uhreja, yhteiskunnan uhreja tai menneisyytensä/nykyisyytensä uhreja. Heillä ei ole vaihtoehtoa toimia toisin, eivätkö siten ole vastuussa mistään. Paras on vain taputtaa päähän ja ymmärtää heidän kovaa kohtaloaan empaattisesti.
Ja tähän kannattaa totuttaa heti pienestä pitäen, ettei ihmiselle vain tule sellaista illuusiota, että voisi itse jotenkin vaikuttaa elämäänsä tai valintoihinsa.
Miksi pitäisi tahallaan pahoittaa jonkun mieli?
Haluaisin kuulla, miksi kenenkään pitäisi sanoa yhtään mitään toisen lihavuudesta.
Oletteko niin idiootteja, että ajattelette sen olevan tarpeen? Ihan vaan siksi, että kun ei ne raukka lihavat ole tietoisia painostaan tai siitä, että paino tippuu jos jättää pullat ja rynnii lenkille.
Kovan kohtalon ymmärtäminen ja empatia voivat kannustaa jotakuta alkamaan pitämään itsestään huolta, huolitrollaus ei.
Ihme jengiä nuo ylipainoiset elämäntapauhrautujat. Sanovat olevansa niin sairaita, etteivät jaksa harrastaa liikuntaa. Miten sitten jaksavat käydä kaupassa, kantaa sieltä suuret määrä ruokaa kotiin, ja syödä ne kaikki?
Olisi fiksumpaa syödä vähemmän kaloreita niin että rasva palaa, paino putoaa, tulee kevyempi olo ja jaksaa liikutella sitä KEVYEMPÄÄ ruhoa helpommin.
Vain itsetuhoinen idiootti syö itsensä ylipainoiseksi (BMI yli 25) ja sitten valittaa, että kylläpäs on raskasta ja sairaudetkin pahenee kun on ylipainoa. Itsepähän söit. Kukaan ei pakota aikuista ihmistä tunkemaan ruokaa naamansa ja ahmimaan elintarvikkeita yhtä helposti kuin Molok-biojäteastia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin kertoa oman tarinani. Olen ollut aina pyöreä, mutta kun elämässä kasaantui kaikki ikävät asiat, aloin todella syödä suruuni ja painoa alkoi kertyä kymmeniä kiloja lisää.
Lopulta painoin 140 kg. Joka ikinen kerta, kun menin lääkäriin, sain kuulla painostani. Vaikka olisin mennyt sinne silmätulehduksen takia. Työterveystarkastuksista lähdin itku silmässä pois, kun terveydenhoitaja piti 45 minuutin saarnan.
Saarnaaminen ja syyttely ei auttanut mitään. Siitä tuli vain paha mieli, eikä se suinkaan saanut menemään lenkille vaan jäämään sinne sohvalle. Lopulta alkoi käydä niin, etten mennyt ollenkaan lääkäriin tai hoitajalle, ellei ollut aivan pakko. Vuosien aikana jäi varmasti moni vaiva hoitamatta, mutta en halunnut mennä nöyryytettäväksi.
Ystävän suosittelemaan päätin uskaltautua ravitsemusterapeutin luo. Hän oli empaattinen, ei haukkunut eikä syyllistänyt. Yhdessä saimme tehtyä ruokavalion, jota minun oli helppo noudattaa. Katsos vaan, kun kerrankin joku halusi oikeasti auttaa eikä tyrkyttää ikuista ”syö vähemmän” -mantraa, sain laihdutukseen motivaatiota.
Pelkällä ruokavaliolla laihduin 30 kg, en harrastanut liikuntaa. Kun pääsin alle 100 kg, olin niin innoissaan, että palkitaan itseni personal trainerilla. Hän myös kannusti, ei koskaan syyllistänyt eikä pitänyt minua vajaaälyisenä, jolle täytyy toistaa samaa mantraa vähemmän syömisestä.
Nykyään painan 60 kg. Se on 170 cm pituiselle oikein hyvä paino. Olen ikuisesti kiitollinen ystävälleni, ravitsemusterapeutille ja personal trainerille.
Positiivisuus ja kannustava ilmapiiri kantaa pitkälle.
Vierailija kirjoitti:
Kun ennenvanhaan ei noita tukevampia ihmisiä kerran ollut niin kauheasti, niin missä ihmeen välissä tuollainen lihavuusgeeni pääsi putkahtamaan ihmisen dna:han? Onko tässä muutamankymmenen vuoden aikana tapahtunut joku pikaevoluutio?
Google on ystävä, kannattaa kokeilla ennen kuin höpäät aiheesta.
Kyllä, muutos on suuri. Valtava entisaikoihin verrattuna.
Osalla ihmisistä on TAIPUMUS lihoa HELPOMMIN kuin toisilla. Tämä ei missään nimessä tarkoita, että kenenkään lihavuuden taustalla on geenit, vaikka heillä lihavuusgeeni olisi.
Nykyaikana, eli ei ennenvanhaan, on epäterveellistä ruokaa koko ajan ympärillämme. Jopa jossain rautakaupassa myydään suklaata.
Tässä ympäristössä, jossa koko ajan tulee ärsykkeitä ja epäterveellistä ruokaa joka tuutista on monella vaikeaa vastustaa kiusausta, varsinkin nykyisessä kiireisessä elämänmenossa.
Tämän lisäksi on huomattu, että jo ylipainoiset voivat reagoida vahvemmin näihin hampurilais-ja jätkismainoksiin, joten helposti niiden syöntiä jatkavat.
Myös asiat kuten suoliston mikrobisto vaikuttaa, mutta ei toki myöskään aiheuta lihavuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Linkkiä en avannut. Mutta otsikon ja tekstin välinen ristiriita pisti silmään; hoitosuositus ei tarkoita, että joku on kiellettyä.
Vierailija kirjoitti:
Voin kertoa oman tarinani. Olen ollut aina pyöreä, mutta kun elämässä kasaantui kaikki ikävät asiat, aloin todella syödä suruuni ja painoa alkoi kertyä kymmeniä kiloja lisää.
Lopulta painoin 140 kg. Joka ikinen kerta, kun menin lääkäriin, sain kuulla painostani. Vaikka olisin mennyt sinne silmätulehduksen takia. Työterveystarkastuksista lähdin itku silmässä pois, kun terveydenhoitaja piti 45 minuutin saarnan.
Saarnaaminen ja syyttely ei auttanut mitään. Siitä tuli vain paha mieli, eikä se suinkaan saanut menemään lenkille vaan jäämään sinne sohvalle. Lopulta alkoi käydä niin, etten mennyt ollenkaan lääkäriin tai hoitajalle, ellei ollut aivan pakko. Vuosien aikana jäi varmasti moni vaiva hoitamatta, mutta en halunnut mennä nöyryytettäväksi.
Ystävän suosittelemaan päätin uskaltautua ravitsemusterapeutin luo. Hän oli empaattinen, ei haukkunut eikä syyllistänyt. Yhdessä saimme tehtyä ruokavalion, jota minun oli helppo noudattaa. Katsos vaan, kun kerrankin joku halusi oikeasti auttaa eikä tyrkyttää ikuista ”syö vähemmän” -mantraa, sain laihdutukseen motivaatiota.
Pelkällä ruokavaliolla laihduin 30 kg, en harrastanut liikuntaa. Kun pääsin alle 100 kg, olin niin innoissaan, että palkitaan itseni personal trainerilla. Hän myös kannusti, ei koskaan syyllistänyt eikä pitänyt minua vajaaälyisenä, jolle täytyy toistaa samaa mantraa vähemmän syömisestä.
Nykyään painan 60 kg. Se on 170 cm pituiselle oikein hyvä paino. Olen ikuisesti kiitollinen ystävälleni, ravitsemusterapeutille ja personal trainerille.
Positiivisuus ja kannustava ilmapiiri kantaa pitkälle.
Mahtava suoritus, onnittelut!
Sinun tekstistäsi pomppaa silmille se, ettet uhriudu tai syytä ympäröivää maailmaa kiloistasi, etkä jäänyt niiden vangiksi. Ja se on se suuri ero. Sä olet hurja, nostan hattua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun ennenvanhaan ei noita tukevampia ihmisiä kerran ollut niin kauheasti, niin missä ihmeen välissä tuollainen lihavuusgeeni pääsi putkahtamaan ihmisen dna:han? Onko tässä muutamankymmenen vuoden aikana tapahtunut joku pikaevoluutio?
Kyllä niitä oli.
Valitettavasti isoäitini ja isoisäni olivat. Toinen isän, ja toinen äidin puolelta.
Olen katsonut telkkarista ohjelmaa Hengenvaarallisesti lihava. Suomessa ongelma ei ehkä hyppää samalla suuruudella esiin, ohjelman tapauksissa lihavuuden taustalla ovat usein lapsuuden selviytymiskeinot traumaattisessa ympäristössä. Se selviytymiskeino on ollut lohtusyöminen, joka jatkuu aikuisena.
Ympärillä olevat kanssaihmiset myös mahdollistavat mässäilyn tuomalla roskaruokaa lihavalle. Ovat ääritapauksia. Kun on joskus lihonnut ja laihtuu, niin vaara lihomiseen on suuri, sillä nopeasti laihduttaessa myös lihaskudoksen määrä vähenee ja laihdutuskertojen myötä rasvan osuus kehossa kasvaa entisestään.
Terveellisiin elämätapoihin hurahtaminen on kuin uskoon tulo, jonkinlainen psyykkinen prosessi, jossa tajuaa oman osuutensa valintoihin, jotka vaikuttavat painoon ja terveyteen.
Toiset tarvitsevat terapiaa, toiset onnistuvat itseterapialla. Väärä kehopositiivisuus ei auta, kun halutaan saavuttaa terveellinen paino.
Tavoitteeksi pitäisi asettaa oma terveys ja paino, joka ei kuormita kehoa ja aiheuta lihavuudesta johtuvia tauteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voidaanko tasapuolisuuden nimissä kieltää myös alkoholistien ja tupakoitsijoiden ja narkkareiden syyllistäminen? Etenkin tupakoitsijat ovat ihan yleinen sylkykuppi vaikka samanlainen addiktio se on kuin ruuan ahmiminenkin.
Ei voida, koska siinä on merkittävä ero:
Ihmisen on pakko juoda VETTÄ elääkseen, ei viinaa.
Ihmisen on pakko syödä RUOKAA elääkseen (pelkällä ruoilla eli ei herkuilla, lihoo, jos ruokaa syö liikaa)
Tupakkaa ei tarvita pysyäkseen hengissä.
Minusta voi, lihottavat elintavat ei ole mikään pakko myöskään. Katse tulevaisuuteen ja ehkä tähän on tulossa muutoksia, johan itsemääräämisoikeutta poletaan esimerkiksi tupakoitsijoiden kohdalla niin miksi ei lihavienkin tulevaisuudessa.
Mallia Japanista ja käytöön vuosittaiset mahanympärys mittaukset, yleensä kun aletaan puhumaan rahasta saa ihmisiin muutosta. Tai vaikka sovellettuna Suomeen kun tykätään verottaa niin tehdään terveysvero jossa asteikot.
Tänne pitäisi saada samanlaisia laihdutusklinikoita kun esim. Koreassa on. Lihavat vuodeksi suljetulle osastolle, jossa jokaista ruoan murusta ja askelta seurataan. Lyön vetoa, että 100% niistä "geneettisistä ihmeistä, jotka ei laihdu millään" alkaisi kummasti laihtua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ennenvanhaan ei noita tukevampia ihmisiä kerran ollut niin kauheasti, niin missä ihmeen välissä tuollainen lihavuusgeeni pääsi putkahtamaan ihmisen dna:han? Onko tässä muutamankymmenen vuoden aikana tapahtunut joku pikaevoluutio?
Google on ystävä, kannattaa kokeilla ennen kuin höpäät aiheesta.
Kyllä, muutos on suuri. Valtava entisaikoihin verrattuna.
Osalla ihmisistä on TAIPUMUS lihoa HELPOMMIN kuin toisilla. Tämä ei missään nimessä tarkoita, että kenenkään lihavuuden taustalla on geenit, vaikka heillä lihavuusgeeni olisi.
Nykyaikana, eli ei ennenvanhaan, on epäterveellistä ruokaa koko ajan ympärillämme. Jopa jossain rautakaupassa myydään suklaata.
Tässä ympäristössä, jossa koko ajan tulee ärsykkeitä ja epäterveellistä ruokaa joka tuutista on monella vaikeaa vastustaa kiusausta, varsinkin nykyisessä kiireisessä elämänmenossa.
Tämän lisäksi on huomattu, että jo ylipainoiset voivat reagoida vahvemmin näihin hampurilais-ja jätkismainoksiin, joten helposti niiden syöntiä jatkavat.
Myös asiat kuten suoliston mikrobisto vaikuttaa, mutta ei toki myöskään aiheuta lihavuutta.
Eli toisinsanoen se syömisen määrä ja laatu vaikuttaa kuitenkin geenejä enemmän, kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aha.. onko syyllistämistä sanoa että syö vähemmän?
Se on nykyään tutkittu että lihavuus johtuu geeneistä, ei niihin voi itse vaikuttaa.
Niin joo...perinnöllinen hidas aineenvaihdunta, kortisonohoidot ja kilpirauhanen. Muuten oltaisiin hoikkaa tyttöä/poikaa. Ruokavaliossa ei turhaa tarkistamisen varaa :)
Alue: Aihe vapaa
Kumma kyllä jo puolen tunnin kävely raittiissa ilmassa auttaa painonhallinnassa ja antaa oikeastaan enemmän energiaa kuin ottaa. Ja jos joku ei "jaksa ison ruhonsa kanssa viipottaa" puolta tuntia kävelytahtiin, on jo suurempia ongelmia.