Miten ihmiset voi ihastua/rakastua yli nelikymppisinä?

Lapsi pieni, ei rakkauteen tarvita kaunista ulkokuorta. Sisältö ratkaisee.

Vanhempana toivottavasti ja uskoakseni kaikki eivät ole ihan yhä pinnallisia kuin sinä Ap. Ulkonäköön voi toiki edelleen erinomaisen hyvin ihastua, mutta enää ei ole valmis ja halukas parisuhteeseen, ellei myös toisen kuoren alta löydy myös jotain joka vetää puoleensa. 

Olin nuorena huomattavasti epävarmempi ja kriittisempi ulkonäköni suhteen kuin nyt keski-ikäisenä. Tosin en silloin, enkä nytkään, jaksanut pohtia kelpaanko kenellekään. Minulla oli niin paljon touhuamista ja uteliaisuutta elää elämääni, että kaikki mikä liittyi seksiin ja kiinnostavaan ihmiseen oli kuin kirsikkana kakussa. Ehkä juuri siksi olen vanhemmiten halunnut sitoutua sellaisten kumppaneiden kanssa, jotka ovat ihmisinä kiinnostavia ja joiden kanssa voin olla oma itseni. Keho kulkee siinä mukana ja joka on osana kokonaisuutta, mitä sanotaan ihmissuhteeksi.

 Iän myötä jokainen tajuaa, ettei ulkonäkö säily kenelläkään samanlaisena kuin 20 vuotiaana. Olemme kaikki ihmiset ihan saman muutoksen äärellä ja sen asian ymmärtäminen jo nuoresta on viisasta. 

Iän myötä myös se, mitä ihminen ajattelee ja henkisesti kypsyy näkyy naamassa ja kehossa, Kannattaa siis olla tarkkana, mitä miettii ja miten muista ajattelee.

Mun isä oli 74 ja ystävättärensä 70 v kun alkoivat seurustelemaan. Ihana kiihkeä ”teinirakkaus” kesti neljä vuotta mun isäni kuolemaan saakka.

Ja varmasti oli intiimiä läheisyyttä myös

Itse tapasin nuoruudenrakastettuni uudelleen 50 v:nä. Yhtään ei ujostuttanut vaikka kroppa olikin 20 vuodessa hiukan muuttunut

mielestäni olen paremman näköinen nyt nelikymppisenä kuin kaksikymppisenä.

.tosiaan omaa ikääntymistään ei niin huomaa, mutta ei rakkaus ulkonäköä katso. Persoonaan minä olen aina rakastunut. JA miksi edes pitäisi olla sileäihoinen? Rypyt ovat viehättäviä, ne kertovat eletystä elämästä.

Vierailija kirjoitti:

mielestäni olen paremman näköinen nyt nelikymppisenä kuin kaksikymppisenä.

Ajattelen itsestäni samoin.

Ei se niin mene, että elämässä saa elää vain, kun kroppa on "parhaassa tilassa", mitä se sitten ap:n mielestä onkaan. Mikä sen ihanampaa, kuin kaksi ryppyistä ja pehmoista 80-vuotiaiden ihoa toinen toisiaan vasten, pehmeän käden silittäessä hellästi <3 ps. tosiaan ihan vanhainkodissakin rakastutaan.

No voi mahdoton. Olen 50 vuotias ja paljon parempi olo kuin ikinä koskaan. Ei sitä mieti kroppaa, jos on henkisesti hyvä olla. Onneksi rakastun aina tuohon omaan rakkaaseen puolisoon aina uudelleen ja uudelleen. Nuorena sitä voi miettiä noin, mutta kun ikää tulee, niin omaan kroppaan on entistä tyytyväisempi.