Rikkaiden lapsilla on täydellinen elämä
Kommentit (24)
Turha yleistää, samoja ongelmia varakkailla perheillä on kuin kaikilla muillakin niitä rahaongelmia lukuunottamatta.
Ongelmat vanhempien liitossa, terveyshuolet ja sairaudet, kasvatukselliset ongelmat, koulukiusaaminen jne... Nämä ongelmat myöskään harvemmin ovat rahalla ratkaistavissa.
Varmaan on joo. Itse olin varakkaiden lapsi ja elämäni oli kouluikäisenä silti yhtä h*lvettiä koska olin koulukiusattu rankasti. Varakkuus ja asuminen vähän eri seudulla kuin koulun useimmat olivat itse asiassa osasyitä kiusatuksi joutumiseen. Oli kertakaikkiaan "un-cool" asua omakotitalossa, pukeutua vähän eri tavalla, puhuakin vähän eri tavalla kuin muut.
Sen lisäksi että olin koulukiusattu, aloin jostain 10 v alkaen olla yleisestikin neuroottinen ja ahdistunut. Murrosiässä se kehittyi ihan diagnosoiduksi paniikkihäiriöksi ja sosiaalisten tilanteiden fobiaksi. Semmoista täydellistä elämää.
No ei ole, ihan samoja ongelmia kuin kaikilla muillakin, koulukiusaamista, vaikeita riitaisia avioeroja, paskoja vanhempia, mielenterveysongelmia, yksinäisyyttä, oppimisvaikeuksia, syömishäiriöitä ja sydänsuruja.
Vierailija kirjoitti:
Ööö, ai niinkuin N. Ranta-Aho?
Millainen lapsuus hänellä oli?
Viisaat vanhemmat oleellisia. Varallisuus tai varattomuus ei määritä onnellisiutta.
Kyllähän se helpottaa kun on työpaikat valmiina mistä valita, eikä opiskellessa tartte ikinä miettiä rahaa.
Eikä kyllä opintojen jälkeenkään,vaikka ei työ maita vaan matkustelut.
Höpöhöpö. Varmasti jossain määrin taloudellinen vakaus tuo onnea lapsen elämään, mutta ei siihen rikas tarvitse olla. Yleensä rikkaat tekevät myös töitä todella paljon, ja se on kaikki aika lapselta pois.
Juu opiskeluaikana ei tarvitse miettiä rahaa ja valmistumisen jälkeen on isin kontakteilla hommattu työpaikka valmiina.
Naurettavimpia ovat ne vanhemmat, jotka puhuvat sitten pojastaan kuin hän olisi itse saavuttanut kaiken niin helposti.
Kenelläkään ei varmaan ole täydellistä elämää. Jos on ura ja talous kunnossa ja perhe, voi olla kuitenkin jotain muuta huolta.
Rikkaan lapsi tässä moi. Joo työpaikka oli valmiina, kun ensin opiskelin ammatin ja alan korkeakoulututkinnon. Valitettavasti sairaudet eivät säästä rikkaitakaan ja läheisen menetys sattuu aivan yhtä lujaa joka perheessä. Siihen lisäksi perheyrityksen luotsaaminen ja paineet pystyä samaan kuin edelliset polvet ja vähän ylikin. Tänään olen tehnyt 16h päivän, ajanut 700 km ja tavannut kolme asiakasta. Huomenna sama rundi uusiksi. Kotona on mies ja pieni lapsi odottamassa, lisäksi toinen vanhemmista on huonossa kunnossa ja stressaan hänen uusimpia koetuloksiaan. Nyt juuri tuntuu siltä, että antaisin mitä tahansa ollakseni kotona rakkaiden luona enkä istumassa läppärin ja lonkeron kanssa hotellihuoneessa toisella puolen maata.
Vierailija kirjoitti:
Rikkaan lapsi tässä moi. Joo työpaikka oli valmiina, kun ensin opiskelin ammatin ja alan korkeakoulututkinnon. Valitettavasti sairaudet eivät säästä rikkaitakaan ja läheisen menetys sattuu aivan yhtä lujaa joka perheessä. Siihen lisäksi perheyrityksen luotsaaminen ja paineet pystyä samaan kuin edelliset polvet ja vähän ylikin. Tänään olen tehnyt 16h päivän, ajanut 700 km ja tavannut kolme asiakasta. Huomenna sama rundi uusiksi. Kotona on mies ja pieni lapsi odottamassa, lisäksi toinen vanhemmista on huonossa kunnossa ja stressaan hänen uusimpia koetuloksiaan. Nyt juuri tuntuu siltä, että antaisin mitä tahansa ollakseni kotona rakkaiden luona enkä istumassa läppärin ja lonkeron kanssa hotellihuoneessa toisella puolen maata.
No mikset laita sitten perhettäsi edelle.
Vierailija kirjoitti:
Rikkaan lapsi tässä moi. Joo työpaikka oli valmiina, kun ensin opiskelin ammatin ja alan korkeakoulututkinnon. Valitettavasti sairaudet eivät säästä rikkaitakaan ja läheisen menetys sattuu aivan yhtä lujaa joka perheessä. Siihen lisäksi perheyrityksen luotsaaminen ja paineet pystyä samaan kuin edelliset polvet ja vähän ylikin. Tänään olen tehnyt 16h päivän, ajanut 700 km ja tavannut kolme asiakasta. Huomenna sama rundi uusiksi. Kotona on mies ja pieni lapsi odottamassa, lisäksi toinen vanhemmista on huonossa kunnossa ja stressaan hänen uusimpia koetuloksiaan. Nyt juuri tuntuu siltä, että antaisin mitä tahansa ollakseni kotona rakkaiden luona enkä istumassa läppärin ja lonkeron kanssa hotellihuoneessa toisella puolen maata.
No anna se työpaikka mulle vaikka ja hyppää sinä tavallisten joukkoon pätkätöihin yms.
Ja ehkä kannattas delegoida hommia jos ei itse jaksa hoitaa . Ei kukana pakota olemaan siellä
Vierailija kirjoitti:
Rikkaan lapsi tässä moi. Joo työpaikka oli valmiina, kun ensin opiskelin ammatin ja alan korkeakoulututkinnon. Valitettavasti sairaudet eivät säästä rikkaitakaan ja läheisen menetys sattuu aivan yhtä lujaa joka perheessä. Siihen lisäksi perheyrityksen luotsaaminen ja paineet pystyä samaan kuin edelliset polvet ja vähän ylikin. Tänään olen tehnyt 16h päivän, ajanut 700 km ja tavannut kolme asiakasta. Huomenna sama rundi uusiksi. Kotona on mies ja pieni lapsi odottamassa, lisäksi toinen vanhemmista on huonossa kunnossa ja stressaan hänen uusimpia koetuloksiaan. Nyt juuri tuntuu siltä, että antaisin mitä tahansa ollakseni kotona rakkaiden luona enkä istumassa läppärin ja lonkeron kanssa hotellihuoneessa toisella puolen maata.
Tyypillistä puhetta suojatusta maailmasta. Et ikipäivänä antais varmaa duunia pois vaikka ois koko perhe sairaalassa, jos olisit elänyt rahattomana edes hetken, eikä olisi edes sitä perhettä silloin muutenkaan.
Joo ja ei. Olen varakkaasta perheestä. Asuimme nätissä talossa, meillä oli hulppea mökki ja kävimme ulkomailla säännöllisesti. Siis olen syntyt 70-luvulla ja matkustaminen ei vielä 80-luvullakaan ollut samanlaista kuin nykyään vaikka moni perhe kävi ainakin kerran Kanarialla tmv. Kaikkea en todellakaan saanut, mutta koskaan ongelma ei ollut raha vaan vanhempien periaatteet, ettei tuhlata liikaa ja totuteta lapsia kaikkeen maalliseen hyvään. Isompana pääsin mm. kielikurssille. Ylioppilaaksi päästyäni vanhemmat osti minulle asunnon käyttöön. Koko opiskeluajan tukivat minua niin, ettei tarvinnut tehdä töitä ja rahaa oli suhtelellisen mukavasti moniin muihin verrattuna. Takasivat, että minulla jäi elämiseen "minimitoimeentulo" eli noin 500 Euroa nykyrahassa. Opiskelijaksi en siis ollut köyhä. Valmistuttani sain auton lahjaksi. Aloin käydä jo ennen graduvaihetta töissä alallani ja valmistuin 24-vuotiaana. Sen jälkeen olen koko ajan käynyt töissä ja tienannut peruselantoni. Vanhemmilta on tullut ennakkoperintöjä asuntoon, remontteihin ja sijoitettavaksi. Silti en ole mikään kermapeppu vaan oikeasti osaan käydä töissä ja osaan hallita talouteni. Pärjäisin hyvin ilmankin vanhempien apua, olisin pärjännyt siitä hetkestä, kun menin töihin.
Mitä huonoa tässä "kiiltokuvaelämässäni" oli? Äiti on sekopää, todella raskas ja itsekäs ihminen. Hänen ympärillään on aina pyörinyt kaikki. Lapsesta muistan, kun itsellä oli pipi jossain, niin äidille ei kannattanut siitä mainita tai itkeä, koska se vain hermostui heti. Sen sijaan muu perhe sai kuunnella äidin loputtomia valituksia ja itkuja kaikista pikkujutuista. Edelleen alkaa heti kertoa omista menneistä vastoinkäymisistään, jos vähänkin tulee puhe, että jollain muullakin olisi tapahtunut jotain ikävää.
Mieheni on varakkaasta perheestä ja sen kautta voin sanoa, että kyllä niillä on paljon helpompaa kuin muilla.
Negatiivisena puolena niillä on paljon velvollisuuksia ja kunnioitus vanhempia/sukua kohtaan on aikalailla ehdotonta, jos mieheni isä/äiti sanoo sille hyppää, se kysyy kuinka korkealle. Ei siis pikkuasioissa, mutta isommissa jutuissa se vanhempien kunnioitus on ehdoton.
Sisarusten kanssa ei riidellä, niiden huonosta käytöksesta ei sanota mitään, niiden lapsista ollaan aina kiinnostuneita jne.
Meillä köyhimysten lapsilla on paljon enemmän vapautta, mutta myös vaikeampaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se helpottaa kun on työpaikat valmiina mistä valita, eikä opiskellessa tartte ikinä miettiä rahaa.
Eikä kyllä opintojen jälkeenkään,vaikka ei työ maita vaan matkustelut.
Mikä saa sut kuvittelemaan että varakkaat vanhemmat maksaisivat aina täysikäisten lastensa menoja ja koulutuksia? Ei pidä paikkaansa ainakaan oman lähipiirini kohdalla. Ihan samalla tavalla ovat ottaneet opintolainaa ja tehneet töitä kassalla tai mäkkärissä kuin muutkin nuoret. Työpaikkoja on haettu ihan samalla tavalla kuin muutkin, kukaan ei ole mennyt iskän firmaan töihin. Opiskelupaikan saaminen vaati pänttäystä pääsykokeeseen eikä ne ovet kaikille rikkaiden kersoille avaudu. Moni ei myöskään halua ottaa rahaa vastaan vanhemmilta enää aikuisena, vaan halutaan nimenomaan itsenäistyä ja irtautua lapsuudenperheestä. Huomaa että ihmisillä on tosi outoja ja stereotyyppisiä ajatuksia siitä miten ”rikkaat” elää. Muutenkin outo ajatus että kaikki perheet olisivat samanlaisia.
Nönnönn.