Lue keskustelun säännöt.
Miks ihmiset puhuu päälle, koko ajan!
Kommentit (19)
Kulttuuriero tuo vaan on. Suomessa ei ole tapana puhua päälle yleensä, mutta monessa muussa paikassa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan kuin liikenteessäkin, autoa kun tulee ja tulee niin sitä on lopulta vaan pakko johonkin väliin pukata ellei halua odotella koko päivää.
Kaikki pitää saada nykyään heti. Jopa puheenvuoro. Malttamattomuus ja huonot käytöstavat. Itsekkyys.
Mä olen tuollainen päällepuhuja. Ja se hävettää välillä ihan hirveästi
Päätän aina, että NYT -ei yhtään toisen päälle, mutta olen aivan holtiton jos innostun asiasta; työnnän sanat toisen päälle enkä odota.
Pahinta tässä on se, että saatan jopa suutahtaa miehelle jos ei anna minun sanoa asiaani rauhassa.
En tiedä miten tästä pääsee eroon. Joku päässyt?
Ikääkin on jo sen verran, että ihan kesän tuorein kukkanen en enää ole.
Tuo on ihan äärimmäisen ärsyttävää ja epäkohteliasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tuollainen päällepuhuja. Ja se hävettää välillä ihan hirveästi
Päätän aina, että NYT -ei yhtään toisen päälle, mutta olen aivan holtiton jos innostun asiasta; työnnän sanat toisen päälle enkä odota.
Pahinta tässä on se, että saatan jopa suutahtaa miehelle jos ei anna minun sanoa asiaani rauhassa.
En tiedä miten tästä pääsee eroon. Joku päässyt?
Ikääkin on jo sen verran, että ihan kesän tuorein kukkanen en enää ole.
No kunnioita sitä puhujaa vähän enemmän ja anna puhua loppuun. Ajattele asiasa, että nyt et puhu päälle vaikka kuinka tekisi mieli. Keskity keskusteluun ja omaan käytökseesi enemmän.
Puhut hiljaisella tasaisella äänellä ja menet pointtiin toodella hitaasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tuollainen päällepuhuja. Ja se hävettää välillä ihan hirveästi
Päätän aina, että NYT -ei yhtään toisen päälle, mutta olen aivan holtiton jos innostun asiasta; työnnän sanat toisen päälle enkä odota.
Pahinta tässä on se, että saatan jopa suutahtaa miehelle jos ei anna minun sanoa asiaani rauhassa.
En tiedä miten tästä pääsee eroon. Joku päässyt?
Ikääkin on jo sen verran, että ihan kesän tuorein kukkanen en enää ole.
No kunnioita sitä puhujaa vähän enemmän ja anna puhua loppuun. Ajattele asiasa, että nyt et puhu päälle vaikka kuinka tekisi mieli. Keskity keskusteluun ja omaan käytökseesi enemmän.
Entä jos puhuja on papupata joka ei anna puheenvuoroa, kumpi siinä silloin on epäkohtelias? Sinun logiikallasi se joka papatukseen kyllästyneenä viimein ottaa oman vuoronsa.
Ei tuo ole mitenkään nykyaikaan sidonnainen asia.
Aina on ollut tyyppejä jotka rakastavat omaa ääntänsä, vaikka pohimmiltaan he itsekin tietävät ettei heillä ole mitään merkittävää annettavaa saati sanottavaa.
Ennemminkin voisi väittää nuoren sijaan ilmiön olevan sellainen lähes menneiden sukupolvien miesten ongelma jotka odottelevat työpaikoilla, konttoreissaan, baareissa jne turvonneessa laardisessa sokerirasvassaan istuen kuolemaansa savuttaen keuhkojaan ja tukielimistön pettäessä hetkellä millä hyvänsä pään keinuessa hartioiden välissä hervottomana pökäleenä heidän lyllertäessään zombeina pois takaisin eikä muuta vapautusta ole kuin se lopullinen ja kituminen kestää kestää ja kestää;D
Sellaista turhaa huutoa jota kukaan ei kuitenkaan muista saati sitten niitä turhia sanoja joita he suustaan pierivät loppumattomana ripulina. Nuoret ovat fiksumpia, mutta aina on vaara, että nuo siirtävät kuvottavat tapansa seuraavillekin sukupolville kuten usein on tapahtunutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tuollainen päällepuhuja. Ja se hävettää välillä ihan hirveästi
Päätän aina, että NYT -ei yhtään toisen päälle, mutta olen aivan holtiton jos innostun asiasta; työnnän sanat toisen päälle enkä odota.
Pahinta tässä on se, että saatan jopa suutahtaa miehelle jos ei anna minun sanoa asiaani rauhassa.
En tiedä miten tästä pääsee eroon. Joku päässyt?
Ikääkin on jo sen verran, että ihan kesän tuorein kukkanen en enää ole.
No kunnioita sitä puhujaa vähän enemmän ja anna puhua loppuun. Ajattele asiasa, että nyt et puhu päälle vaikka kuinka tekisi mieli. Keskity keskusteluun ja omaan käytökseesi enemmän.
Olen tuo päällepuhuja:(
Ja voin kaikesta sydämestäni sanoa, että rakastan ja kunnioita niitä ihmisiä, joiden päälle puhun pahiten. Puolisoni ja ystäväni ja muut läheiset. Mitä vähemmän tärkeä tai läheinen ihminen, sitä vähemmän asian kanssa ongelmia.
Joskus on käynyt työn merkeissä niin, että olen innostunut liikaa ja sitä olen sitten hävennyt loppupäivän, pahimmillaan viikon. Tuon päällepuhumisen lisäksi nauran myös paljon ja saatan sanoa jotain todella tyhmää. Eli kun rentoudun, aivoista miltä ilmeisemmin irtoaa joku kaapeli. Suu vaahtoaa ja kädet käy.
En halua puolustella asiaa mitenkään, koska jos joudun sivusta katsomaan tällaista, se ärsyttää ja näyttää tosi sivistymättömältä.
Puolisollani on add-piirteitä.
Hän puhuu päälle, keskeyttää ja selostaa loputtomasti.
Itselleni tulee olo, etten ole olemassa. Että olen näkymätön.
Maija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on paljon kulttuuriakin mukana. Monessa maassa keskustelu on kuin pöytätennistä, nopeatempoista ja nopeasti vuorottelevaa l. aina ei kerkeä todellakaan sanoa ihan kaikkea mielessään pyörivää, kun tulee jo vastapalloa.
Suomessa taas eletään siinä ajatuksessa, että keskustelu on enemmän temmoltaan keilaamiseen verrattavaa. Valmistautuminen - oma suoritus - kävely omalle paikalleen, kunnes on toisen vuoro.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse puhun monesti päälle vahingossa, kun luulen että toinen on hiljaa niin alan puhua ja yhtäkkiä se alkaakin puhua. Välillä myös tuntuu siltä ettei saa puheenvuoroa ellei sitä väkisin sitten ota kun toinen selittää taukoamatta.
Käytöstavat yleensäkin ovat mielestäni pitkälti kiinni siitä, miten ihminen on kasvatettu. Toisaalta vaikuttaa myös ihan terve järkikin. Meillä töissä on esimerkiksi korkeasti koulutettuja esimiesasemassa olevia, jotka puhuvat päälle, kävelevät tilanteeseen, jossa kaksi ihmistä puhuu. Siis siihen väliin ja alkavat molottaa omia juttujaan. Tietenkään tämä ei liity suoraan heidän korkeaan koulutukseensa, mutta tarkoitan tällä sitä, että käytöstavat ja esimiesasema tai ylempi korkeakoulututkinto eivät kulje käsi kädessä. Päälle möliseminen on epämiellyttävää, mutta on myös erikoista, että usein nämä itseään sosiaalisiksi mainostavat ihmiset ovat täysin jäässä, kun pitäisi jutella ns. small talkia. Hassu tilanne sattui, kun olin kerran tilanteessa, jossa minua ei tunnettu. Keskustelin erään ihmisen kanssa, kun olimme tilaisuudessa vierekkäin. Hän ei ottanut katsekontaktia, ei vastannut kuin yhdellä sanalla ja käyttäytyi moukkamaisesti. Kun hänelle selvisi myöhemmin, että olen hänen osastonsa uusi vetäjä, hän alkoikin raivokkaasti hakeutua seuraani ja yhtäkkiä juttuni olivatkin kovin mielenkiintoisia. Itse en koskaan käyttäydy noin hölmösti, että valitsisin seurani sen mukaan, missä asemassa he ovat, tai voinko jotenkin hyötyä siitä, että vietän aikaani heidän seurassaan. Tuo tilanne tosin vain huvitti minua, mutta olisi kiva tietää, onko muilla vastaavia kokemuksia.
Selittelijöitä aina riittää. Vastenmielistä väkeä päällepuhujat. Mutta siitä pääsee helposti kun antaa hölisijöiden hölistä keskenään.
Tämä on myös osittain tempperamenttiero. Ja osittain myös kulttuurinen asia. Suomessa ihaillaan Mauno Koiviston kaltaisia fundeeraajia eikä meillä koulussa opeteta retoriikka tai retorisia taitoja.
Inhoan päällepuhumista! :( Toki jokainen varmaan ainakin välillä vahingossa keskeyttää toisen ja puhuu päälle, mutten tajua ihmisiä, jotka ei osaa kuunnella muuta kuin omaa ääntänsä. Eksällä oli tapana alkaa huutamaan omaa asiaansa mun päälle, kun olin kertomassa jotain omaa juttua. Välillä pyysin, saisinko kertoa loppuun ja sitten olisi hänen vuoro, mutta ei...
No se on sitä kun ei ole lapsena opetettu normaaliin ihmisten väliseen kommunikaatioon kuuluvia tapoja. Ei siihen muuta syytä ole.