Muita, jotka ei jaksa seota tuost Coronasta?
Ihmiset huutaa täälläkin koko ajan jostain salailusta ja pitäi tehdä enemmän ja enemmän. Siis tehdä mitä? Rajat kiinni ja kaikki kotiin suljettujen ovien taakse? Missä realismi?
Normaalisti ketään kiinnosta paskaakaan miten kipeenä tuolla liikutaan tartuttamassa muita.
Mulla tuli lapsi kipeäksi. Vaikuttaa flunssalta. Mistä minä tiedän mikä flunssa sillä on. Ei olla oltu Italiassa, mutta matka on varattu. Tarttukohan jo siitä?
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Ebola on jotenkin ajatuksena karsea. Verenvuotokuume...hui! Ja vissiin 80 % kuolleisuus.
Muutama vuosi sitten tästä oli kauhee paniikki. Ja kukaan ei nyt edes muista. Samoin tulee käymään koronalle
Vierailija kirjoitti:
Välinpitämättömyys lisää koronatartuntoja.
Kyllähän käsihygieniasta tulee huolehtia, mutta mitä se muu vouhotus auttaa?
Itse en myöskään jaksa enää näitä uutisia ja jatkuvaa omien läheisten vanhusten paniikin kuuntelua. "Olkaa varovaisia, älkää menkö suin päin mihinkään ostoskeskuksiin, missä on paljon ihmisiä." Keskustelu hätäilevän mummini kanssa:
-Minun perheen puolesta ei tarvitse hätäillä. Asiantuntijoiden mielestä tauti ei ole vakava niille, joilla ei terveyden osalta ole muutenkaan hätää
-No en tiedä!
-Asiantuntijat tietää
-Sinä olet niin sinisilmäinen!
Anna mun kaikki kestää
Mulle sopii ihan hyvin jos jengi vähentää liikkumista esim. ostoskeskuksissa, mukavampi käydä kun on vähemmän ihmisiä. Reissukin tuli just varattua keväälle ja kyllä, siinä maassa on todettu koronatapauksia.
Naurattaa lähinnä tämä kaksinaismoralismi. Itse työskentelen hoitajana. Vuosien varrella on tietenkin ollut itselläkin jos jonkinlaista tautia. Muutaman kerran ei ole myönnetty hirveässä räkätaudissa sairaslomaa, koska ei ollut kuumetta. Mitä nyt aivastelin minuutin välein ja räkä ei pysynyt nenässä ja valui vaan holtittomasti. Muistan kun hoidin maski naamalla säärihaavaa ja räkä valui sinne maskiin. Niin esimiehen kuin työterveyslääkärin mielestä olin työkuntoinen. Olen valvonut öitä oksennustautisen lapsen kanssa ja esimiehen mielestä olin vallan kykenevä iltavuoroon. Näillä spekseillä kun on töihin pitänyt mennä niin tämä hysteria nyt vaan naurattaa.
Ei vaikuta mun elämääni millään tavalla. En muistaisi koko pöpöä jos se ei tunkisi naamalle aina kun lukee uutisia. Ei ole hankkinut käsidesiä, suojapukua ja viittä kymmentä pussia makaronia. Ihan normaalia elämää elän.