5-vuotias poika, joka ei saa harrastaa mitään

Minä vien lapseni harrastamaan kahdesti viikossa. Sen odotusajan teen tehokkaasti töitä, ja sitten minun ei tarvitse tehdä niitä kotona vaan voin kotona keskittyä lapseen ja puuhailla hänen kanssaan.

Mukana näihin harrastuksiin kulkee autossamme lapsen kaveri, joka käy eri päiväkotia ja jota lapsi muuten näkisi aika harvoin, koska tuo lapsi on niin pitkät päivät hoidossa, etteivät hänen vanhempansa sitten enää illalla "anna" lastaan muualle leikkimään. Ymmärrettävää kyllä. Matkojen ajan lapset leikkivät innoissaan takapenkillä ja saavat lisäksi harrastusryhmässä viettää aikaa yhdessä.

Tuon ikäisten jalkapallokin on vielä sellaista omassa porukassa pallon potkimista ja maksaa tuskin mitään, joten on lähinnä vanhempien itsekkyyttä ja laiskuutta jos poika ei saa sitä harrastaa vaikka haluaisikin.

Minun lapseni on harrastanut ihan pienestä pitäen. Aluksi kävimme yhdessä harrastamassa (esim. muskari ja jumppa), sittemmin ryhmät muuttuivat sellaiseksi, että vanhempi ei ole läsnä. Lapseni on innokkaasti kokeillut esim. eri liikunta- ja musiikkilajeja. Hänen taitonsa ovat monipuoliset, ja hän on hyväkuntoinen ja notkea. Uuteen ryhmään ja vieraiden lasten pariin meneminen ei jännitä häntä ollenkaan, vaan hän iloitsee aina etukäteen, että nyt hän saa taas uusia kavereita.

Tällä hetkellä on menossa ratsastus, tanssi ja kokkikerho. Hevosta meillä ei ole. Toki me yhdessäkin joraamme ja leivomme ja teemme ruokaa, mutta tottahan se lapsesta on hauskaa tehdä noita asioita myös muiden lasten kanssa yhdessä. Siitä olen pitänyt kiinni, että jos kausi maksetaan, se käydään loppuun asti. Mukavaa harrastusta saa jatkaa mutta kolmea kertaa viikossa enempää ei saa harrastaa, koska täytyy riittää aikaa myös koululle, levolle ja kavereille.

Mitenkähän musta ja yleensä mun ikäluokasta on kehittynyt ihan kelpo kansalaisia jotka osaa liikkua. Ei meitä kuskattu harrastuksiin, naapuruston tenavien kanssa leikittiin ja tehtiin mitä kulloinkin huvitti. Kiva lapsuus oli ja motoriset taidot on ihan kelvollisia vielä tällä ikää.

Ei harrastuksissa toki mitään vikaa ole, tuntuu vaan että siitä on tullut vanhempien pakkomielle harrastuttaa mukuloitaan heti kun pystyssä pysyvät. Ja ennemminkin.

Vierailija kirjoitti:

Tuon ikäisten jalkapallokin on vielä sellaista omassa porukassa pallon potkimista ja maksaa tuskin mitään, joten on lähinnä vanhempien itsekkyyttä ja laiskuutta jos poika ei saa sitä harrastaa vaikka haluaisikin.

Ei pidä paikkaansa. Meillä 5v lapsi pelaajalkapalloa pienessä seurassa ja maksu on 20€/kk, lisäksi seuramaksu vajaat 100€, pelilisenssi, seuran peliasu 50€, lisäksi säärisuojat nappikset ja jalkapallo kokoa 3. Ei tuosta kyllä ihan ilmaiseksi selviä ja tiedän että monilla helsinkiläisseuroilla kuukausimaksut voi olla jopa 40€ pienilläkin.

Tuon ikäinen ei tosiaankaan tarvitse harrastuksia, varsinkin jos käy päivähoidossa. Joku jääkiekko- tai jalkapallokoulu nyt useimmiten on varsin kohtuuhintainen mutta hinnat nousevat nopeasti lapsen kasvaessa ja ymmärrän hyvin jos vanhemmat eivät halua viedä lasta edes jääkiekkokouluun. Jos lapsi innostuu jääkiekosta ja tiedossa on ettei rahaa ole, on julmaa ensin antaa aloittaa harrastus jos sitä ei kuitenkaan voi jatkaa.

Meillä ei ekaluokkalainenkaan harrasta mitään. Tarjottu ja kokeilemaan viety kyllä on mutta ei halua harrastaa mitään. Aivan kelpo tyyppi hänestäkin näyttää kasvavan. Koulu sujuu hyvin, on urheilullinen, liikkuu ja ulkoilee paljon, tykkää musiikista ja laulamisesta mutta ei vain halua mihinkään ohjattuun toimintaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon ikäisten jalkapallokin on vielä sellaista omassa porukassa pallon potkimista ja maksaa tuskin mitään, joten on lähinnä vanhempien itsekkyyttä ja laiskuutta jos poika ei saa sitä harrastaa vaikka haluaisikin.

Ei pidä paikkaansa. Meillä 5v lapsi pelaajalkapalloa pienessä seurassa ja maksu on 20€/kk, lisäksi seuramaksu vajaat 100€, pelilisenssi, seuran peliasu 50€, lisäksi säärisuojat nappikset ja jalkapallo kokoa 3. Ei tuosta kyllä ihan ilmaiseksi selviä ja tiedän että monilla helsinkiläisseuroilla kuukausimaksut voi olla jopa 40€ pienilläkin.

Maksaahan tuo vähän ja mielestäni halpaa on. Mutta ymmärrän, että monille maksut voivat olla liikaa. Ja ei ole todellakaan mikään pakollinen menoerä. Jalkapalloa harrastetaan meillä myös ja kk-maksu enemmän kuin 40€. Seuramaksukin hivenen enemmän. En edes kehtaa mainita mitä jääkiekko maksaa. Ja meillä useampi harrastaja. Mutta lapset pääsevät tekemään sitä mistä tykkäävät. Vaikka joku tuolla mainitsi että laiskat vanhemmat vievät lapsen harrastukseen. Mielestäni hyvin outoa sanoa noin ja itse olen täysin päinvastaista mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon ikäisten jalkapallokin on vielä sellaista omassa porukassa pallon potkimista ja maksaa tuskin mitään, joten on lähinnä vanhempien itsekkyyttä ja laiskuutta jos poika ei saa sitä harrastaa vaikka haluaisikin.

Ei pidä paikkaansa. Meillä 5v lapsi pelaajalkapalloa pienessä seurassa ja maksu on 20€/kk, lisäksi seuramaksu vajaat 100€, pelilisenssi, seuran peliasu 50€, lisäksi säärisuojat nappikset ja jalkapallo kokoa 3. Ei tuosta kyllä ihan ilmaiseksi selviä ja tiedän että monilla helsinkiläisseuroilla kuukausimaksut voi olla jopa 40€ pienilläkin.

Luetun ymmärtäminen ei taida olla sinun vahvuuksiasi? "Maksaa tuskin mitään" ei tarkoita että se olisi ilmaista mutta halpaa. Eikä kaikki tuon ikäiset todellakaan pelaa edes mitään pelejä vaan potkivat oman joukkueensa kesken. Edes peliasut ja nappikset ei ole mitenkään pakollisia. Tietysti jos snobivanhemmat haluavat lapsensa juuri siihen ykkösjunnujoukkueeseen niin asia on eri.

Vierailija kirjoitti:

Mitenkähän musta ja yleensä mun ikäluokasta on kehittynyt ihan kelpo kansalaisia jotka osaa liikkua. Ei meitä kuskattu harrastuksiin, naapuruston tenavien kanssa leikittiin ja tehtiin mitä kulloinkin huvitti. Kiva lapsuus oli ja motoriset taidot on ihan kelvollisia vielä tällä ikää.

Minuakaan ei kuskattu harrastuksiin, koska meidän maalaiskuntakeskuksessamme ei ollut juurikaan mitään, mitä harrastaa. Oli urheiluseura kouluikään ehtineille, mutta koska olin huonokuntoinen, en pärjännyt siellä. Olisi pitänyt jo valmiiksi jaksaa juosta kuin hirvi tai heittää palloa kentän toiseen päähän. Sitten oli musiikkikoulu, jossa kävin opettelemassa pianonsoittoa. Sen lisäksi luin kirjoja, kirjastossa poikkesin koulusta tullessa. Oli myös partio, mutta se oli niin sisäänlämpiävää touhua, etten koskaan oikein sulautunut sakkiin.

Minä satuin olemaan se pikkusisko, jonka ikäluokkaa ei muita meidän nurkilta löytynyt. Kaikki muut olivat vähintään kolme vuotta vanhempia, eikä heitä tosiaankaan kiinnostanut ottaa minua mukaan leikkeihin ja peleihin. En juoksennellut muiden mukana metsissä, kiipeillyt puissa tai pelannut kymmentä tikkua.

Koulumatka oli pari kilsaa, ja sen taitoin kävellen tai pyörällä, koska vanhemmat lähtivät seitsemäksi töihin eivätkä kuljettaneet.

Minä kuljetan omaa lastani harrastuksiin ihan niin paljon kuin hän haluaa harrastaa. Se ei ole minulta pois, ja samalla saan matkoilla jutella hänen kanssaan ja kysellä harrastuksesta. Minun vanhempiani ei  kiinnostanut ollenkaan, miten minulla menee ja mitä minulle kuuluu ja mitä ylipäänsä ajattelen mistäkin. Minä haluan olla osa lapseni elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei käy kerhossa? Tarkoitatko, että siis päivisin lapsi on vaan kotona? Melkoinen karhunpalvelus eristää 5-vuotias muusta maailmasta.

Monia harrastuksiakin saa kokeilla pari kertaa ilmaiseksi. Ja viisivuotiaat ei vielä todellakaan harrasta tavoitteellisesti. Se jako tehdään vasta vanhempana, harrastajat /tavoitteelliset.

Kulta, se, että lapsi on kotihoidossa, ei tarkoita sitä, että hän olisi eristyksissä muusta maailmasta. Normaalit äidit vievät lapsiaan puistoihin yms. jossa he tapaavat muita lapsia. Ei ihmiskontakteihin mitään kerhoja tarvita. 

Kulta😂😂😂

Entäs motoriset taidot? Joukkueessa toiminen? Kyllä normaalien perheiden pojat jo harrastaa urheilua.

Joukkueessa toimiminen? Lapsen luokan pahimmat tuntihäiriköt olivat yllätys yllätys kolme jääkiekkoa pelaavaa poikaa, ehkä he sitten osasivat toimia vain jääkuekkojoukkueessa.

Nykynuorisosta ei ole mihinkään. Tuossa iässä minulla oli jo puolenmetrin parta ja kelakortti alkoon

Minulla on kaksi lasta, joilla ei ollut harrastuksia ollenkaan. He leikkivät muiden lasten kanssa, siinä ne sosiaaliset taidot vasta kehittyivätkin! En usko, että aikuisten jatkuvassa ohjauksessa vietetään paras lapsuus. Nyt lapseni ovat aikuisia, erittäin sosiaalisia ja menestyviä ja heillä on ystäväpiirissään mukana edelleen niitä majanrakennusaikojen lapsuudenystäviäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei käy kerhossa? Tarkoitatko, että siis päivisin lapsi on vaan kotona? Melkoinen karhunpalvelus eristää 5-vuotias muusta maailmasta.

Monia harrastuksiakin saa kokeilla pari kertaa ilmaiseksi. Ja viisivuotiaat ei vielä todellakaan harrasta tavoitteellisesti. Se jako tehdään vasta vanhempana, harrastajat /tavoitteelliset.

Kulta, se, että lapsi on kotihoidossa, ei tarkoita sitä, että hän olisi eristyksissä muusta maailmasta. Normaalit äidit vievät lapsiaan puistoihin yms. jossa he tapaavat muita lapsia. Ei ihmiskontakteihin mitään kerhoja tarvita. 

Kulta😂😂😂

Entäs motoriset taidot? Joukkueessa toiminen? Kyllä normaalien perheiden pojat jo harrastaa urheilua.

Joukkueessa toimiminen? Lapsen luokan pahimmat tuntihäiriköt olivat yllätys yllätys kolme jääkiekkoa pelaavaa poikaa, ehkä he sitten osasivat toimia vain jääkuekkojoukkueessa.

Sama kokemus meillä. Osasivat huutaa ja runnoa. Ja koko ajan olivat ylikierroksilla koska päivät oli liian raskaita kun illat ja viikonloput meni lätkän kanssa.

Ihan ymmärrettävää, etteivät vanhemmat halua lasta jalkapalloon tai jääkiekkoon. Nuo ovat molemmat kalliita lajeja, vaikka vain jääkiekon kalleuden tuntuvat kaikki ymmärtävän. Alkuun jalkapallo saattaa olla edullista, mutta jo tuollaiset yläasteikäiset jalkapalloilijat tuntuvat tekevän pelireissuja pitkin poikin ja kyllä ne hotellimajoitukset vaan maksavat, uskokaa huviksenne. Siihen päälle joku leirit ja turnaukset ulkomailla, ei se mikään halpa harrastus ole. Ja jos pienestä asti on pelannut ja lajiin kiintynyt, niin onhan se julmaa sitten teinille sanoa, että tämä on mennyt liian kalliiksi, meillä ei ole enää varaa.

Vaikka kyllä siihen viattomalta tuntuvaan piirtämiseenkin voi upota rahaa. Pieni lapsi piirtää millä vaan, mutta vähän isommalle hankitaan loputon määrä erilaisia kyniä, maaleja, hiiliä ja what not taidetarvikekaupasta. Sitten piirtopöytä siihen ohjelma ja siinä menee tietokonekin uusiksi kun vanhassa ei riitä tehot, leirille pitää taiteilijankin päästä jne. 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin, että ei viedä jääkiekkoon. Se on ihan helvetin kallis harrastus. 

Ei se noin pienelle paljoa maksa. Muutama satanen menee vuodessa uudet varusteet mukaan laskettuna. Käytettynä jos ostaa varusteet, niin maksaa vielä vähemmän. Varusteita saattaa saada myös lainaan seuralta.

Mediassa on ollut paljon juttua, että alle kouluikäisille eivät asiantuntijat suosittele mitään harrastuksia päiväkotipäivän päälle.

Itse en noita sitovia kalliita kuormittavia ns tavoitteellisia harrastuksia ymmärrä niillä, joilla ei mitään erityistä talenttia lajiin ole. Paljon fiksumpaa olisi silloin kokeilla eri asioita monipuolisesti sen sijaan etät jurnuttaa illat ja viikonloput pakosta.

Miksi koko varhaislapsuus pitäisi elää aikuisten ohjauksessa? Ensin pitkä päiväkotipäivä ja päälle vielä harrastus?

Kyllä sinne harrastuksiin kuskaaminen on vanhemmallw huomattavasti rankempaa kuin leikkipuistossa käynti. Eikä nämä sulje pois toisiaan. Sen lisäksi että molemmilla lapsilla on yksi harrastus, käymme kirjastossa, leikkipuistossa, uimahallissa, luistelemassa, hiihtämässä, pulkkamäessä, pyöräilemässä yms yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei käy kerhossa? Tarkoitatko, että siis päivisin lapsi on vaan kotona? Melkoinen karhunpalvelus eristää 5-vuotias muusta maailmasta.

Monia harrastuksiakin saa kokeilla pari kertaa ilmaiseksi. Ja viisivuotiaat ei vielä todellakaan harrasta tavoitteellisesti. Se jako tehdään vasta vanhempana, harrastajat /tavoitteelliset.

Kulta, se, että lapsi on kotihoidossa, ei tarkoita sitä, että hän olisi eristyksissä muusta maailmasta. Normaalit äidit vievät lapsiaan puistoihin yms. jossa he tapaavat muita lapsia. Ei ihmiskontakteihin mitään kerhoja tarvita. 

Kulta😂😂😂

Entäs motoriset taidot? Joukkueessa toiminen? Kyllä normaalien perheiden pojat jo harrastaa urheilua.

Joukkueessa toimiminen? Lapsen luokan pahimmat tuntihäiriköt olivat yllätys yllätys kolme jääkiekkoa pelaavaa poikaa, ehkä he sitten osasivat toimia vain jääkuekkojoukkueessa.

Sama kokemus meillä. Osasivat huutaa ja runnoa. Ja koko ajan olivat ylikierroksilla koska päivät oli liian raskaita kun illat ja viikonloput meni lätkän kanssa.

Meillä taas se kokemus että ei mitään väliä minkä lajin harrastaja kyseessä. Ihan samalla tavalla osasivat töniä tai pöllöillä. Varmaan vähän kyse millainen ihminen on luonteeltaan. Pidän joukkuelajeja kuitenkin hyvänä "kouluttajana".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei käy kerhossa? Tarkoitatko, että siis päivisin lapsi on vaan kotona? Melkoinen karhunpalvelus eristää 5-vuotias muusta maailmasta.

Monia harrastuksiakin saa kokeilla pari kertaa ilmaiseksi. Ja viisivuotiaat ei vielä todellakaan harrasta tavoitteellisesti. Se jako tehdään vasta vanhempana, harrastajat /tavoitteelliset.

Kulta, se, että lapsi on kotihoidossa, ei tarkoita sitä, että hän olisi eristyksissä muusta maailmasta. Normaalit äidit vievät lapsiaan puistoihin yms. jossa he tapaavat muita lapsia. Ei ihmiskontakteihin mitään kerhoja tarvita. 

Kulta😂😂😂

Entäs motoriset taidot? Joukkueessa toiminen? Kyllä normaalien perheiden pojat jo harrastaa urheilua.

Joukkueessa toimiminen? Lapsen luokan pahimmat tuntihäiriköt olivat yllätys yllätys kolme jääkiekkoa pelaavaa poikaa, ehkä he sitten osasivat toimia vain jääkuekkojoukkueessa.

Sama kokemus meillä. Osasivat huutaa ja runnoa. Ja koko ajan olivat ylikierroksilla koska päivät oli liian raskaita kun illat ja viikonloput meni lätkän kanssa.

Meillä taas se kokemus että ei mitään väliä minkä lajin harrastaja kyseessä. Ihan samalla tavalla osasivat töniä tai pöllöillä. Varmaan vähän kyse millainen ihminen on luonteeltaan. Pidän joukkuelajeja kuitenkin hyvänä "kouluttajana".

Ei ne ole hyviä kouluttajia, koska ne kuormittaa valtavasti ja vanhemmilta ei vaadita sitten yhtikäs mitään. Eihän he edes koskaan ole lastensa kanssa! Siksi se loputon huomionkipeys.