5-vuotias poika, joka ei saa harrastaa mitään

Vanhemmat näkee että lapsi on lahjaton. Itse olisin aikanaan halunnut soittotunneille ja ratsastamaan. En päässyt. Aikuisena tajusin että olisin ollutlahjaton soittamaan soitinta ja aikuisena kävin ratsastamassa kahdesti ja totesin olevani lahjaton.

Harvoin vanhemmat ovat ilkeyttään kuskaamatta lasta harrastuksiin. Lahjattomalle ei kannata harrastusta kustantaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei käy kerhossa? Tarkoitatko, että siis päivisin lapsi on vaan kotona? Melkoinen karhunpalvelus eristää 5-vuotias muusta maailmasta.

Monia harrastuksiakin saa kokeilla pari kertaa ilmaiseksi. Ja viisivuotiaat ei vielä todellakaan harrasta tavoitteellisesti. Se jako tehdään vasta vanhempana, harrastajat /tavoitteelliset.

Kulta, se, että lapsi on kotihoidossa, ei tarkoita sitä, että hän olisi eristyksissä muusta maailmasta. Normaalit äidit vievät lapsiaan puistoihin yms. jossa he tapaavat muita lapsia. Ei ihmiskontakteihin mitään kerhoja tarvita. 

Kulta😂😂😂

Entäs motoriset taidot? Joukkueessa toiminen? Kyllä normaalien perheiden pojat jo harrastaa urheilua.

Joukkueessa toimiminen? Lapsen luokan pahimmat tuntihäiriköt olivat yllätys yllätys kolme jääkiekkoa pelaavaa poikaa, ehkä he sitten osasivat toimia vain jääkuekkojoukkueessa.

Sama kokemus meillä. Osasivat huutaa ja runnoa. Ja koko ajan olivat ylikierroksilla koska päivät oli liian raskaita kun illat ja viikonloput meni lätkän kanssa.

Meillä taas se kokemus että ei mitään väliä minkä lajin harrastaja kyseessä. Ihan samalla tavalla osasivat töniä tai pöllöillä. Varmaan vähän kyse millainen ihminen on luonteeltaan. Pidän joukkuelajeja kuitenkin hyvänä "kouluttajana".

Ei ne ole hyviä kouluttajia, koska ne kuormittaa valtavasti ja vanhemmilta ei vaadita sitten yhtikäs mitään. Eihän he edes koskaan ole lastensa kanssa! Siksi se loputon huomionkipeys.

No sinä olet tuota mieltä ja minä taas toista mieltä. Ei sen ihmeempää. Itse joukkuelajiharjoittelua läheltä seuranneena löydän siitä paljon positiivisia puolia. Ja kyllä ne omalta osaltaan "kasvattavat" lasta. Ja ennenkuin joku nyt puuttuu tuohon niin kyllä me vanhemmat ihan itse kuitenkin lapsemme kasvatamme.

Ennemminkin olisin huolissani miten lapset (ei harrastavat-harrastavat) vapaa-aika muuten käytetään. Jotain muuta olisi toivottavaa tehdä kuin vain pelailla jollakin kännykällä. Vähän voi pelata, mutta ei koko aikaa. Ja moni vanhempi antaa pelata sellaisia pelejä mihin ei ikä riittäisi. Tämä on kyllä huolestuttavaa ja se valitettavasti myös näkyy joidenkin käytöksessä. Lapsen vika se ei ole vaan vanhempien. Naapurin poika ei tule koskaan ulos. Mutta kun pari kertaa on tullut, niin ei osallistu kuitenkaan mihinkään vaan tuijottaa vaan kännykkäänsä. Tuota pidän aika surullisena vaikka kiva poika onkin. Taisi nyt mennä vähän asian ohi tämä kirjoitukseni, pahoittelut.

Varjossa kirjoitti:

Vanhemmat näkee että lapsi on lahjaton. Itse olisin aikanaan halunnut soittotunneille ja ratsastamaan. En päässyt. Aikuisena tajusin että olisin ollutlahjaton soittamaan soitinta ja aikuisena kävin ratsastamassa kahdesti ja totesin olevani lahjaton.

Harvoin vanhemmat ovat ilkeyttään kuskaamatta lasta harrastuksiin. Lahjattomalle ei kannata harrastusta kustantaa.

Mistä 5-vuotiaana tietää onko lahjakas vaikkapa koripallossa? Ei mistään. Kyllä ne lahjakkuudet löytyy aika paljon myöhemmin.

Miksi suomalaisten itsetunto on niin huono. En yhtään ihmettele kun luin tämän viestin. Lasta vähätellään jo ihan pienestä pitäen. Realistinen pitää olla, mutta silti voi olla kannustava ja tukea itsetunnon kehitystä.

Juurihan uutisoitiin laajasta kyselytutkimuksesta, jonka mukaan kiusaaminen on yleistä junioriurheilussa ja kaikkein yleisintä joukkuelajeissa. Tiivis yhteisö ja vanhempien isot ajalliset panostukset eivät myöskään houkuta.

Yksi lapsistani näyttäisi olevan luonnostaan lahjakas pallon kanssa, mutta olisin aika varovainen pistämään häntä noihin piireihin. Toki tuen häntä hänen valitsemassaan harrastuksessa, mutta toivon kaikessa hiljaisuudessa, että hän valitsisi yksilölajin.

Varjossa kirjoitti:

Vanhemmat näkee että lapsi on lahjaton. Itse olisin aikanaan halunnut soittotunneille ja ratsastamaan. En päässyt. Aikuisena tajusin että olisin ollutlahjaton soittamaan soitinta ja aikuisena kävin ratsastamassa kahdesti ja totesin olevani lahjaton.

Harvoin vanhemmat ovat ilkeyttään kuskaamatta lasta harrastuksiin. Lahjattomalle ei kannata harrastusta kustantaa.

Harrastuksessa on minun käsittääkseni kysymys rentoutumisesta ja hauskanpidosta. Se onnistuu lahjattomaltakin. Siksi olisi hyvä juttu, että näille lastaan mahdolliseen ammattiin valmentaville olisi suomen kielessä jokin toinen sana, ihan erotuksen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Varjossa kirjoitti:

Vanhemmat näkee että lapsi on lahjaton. Itse olisin aikanaan halunnut soittotunneille ja ratsastamaan. En päässyt. Aikuisena tajusin että olisin ollutlahjaton soittamaan soitinta ja aikuisena kävin ratsastamassa kahdesti ja totesin olevani lahjaton.

Harvoin vanhemmat ovat ilkeyttään kuskaamatta lasta harrastuksiin. Lahjattomalle ei kannata harrastusta kustantaa.

Harrastuksessa on minun käsittääkseni kysymys rentoutumisesta ja hauskanpidosta. Se onnistuu lahjattomaltakin. Siksi olisi hyvä juttu, että näille lastaan mahdolliseen ammattiin valmentaville olisi suomen kielessä jokin toinen sana, ihan erotuksen vuoksi.

Ei noissa ole mitään ilonpitoa, vaan harrastus on tavoitteellinen.

Eikä se ole oikein lahjakkaita kohtaan että ne lahjattomay pyörii seassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei käy kerhossa? Tarkoitatko, että siis päivisin lapsi on vaan kotona? Melkoinen karhunpalvelus eristää 5-vuotias muusta maailmasta.

Monia harrastuksiakin saa kokeilla pari kertaa ilmaiseksi. Ja viisivuotiaat ei vielä todellakaan harrasta tavoitteellisesti. Se jako tehdään vasta vanhempana, harrastajat /tavoitteelliset.

Kulta, se, että lapsi on kotihoidossa, ei tarkoita sitä, että hän olisi eristyksissä muusta maailmasta. Normaalit äidit vievät lapsiaan puistoihin yms. jossa he tapaavat muita lapsia. Ei ihmiskontakteihin mitään kerhoja tarvita. 

Kulta😂😂😂

Entäs motoriset taidot? Joukkueessa toiminen? Kyllä normaalien perheiden pojat jo harrastaa urheilua.

Joukkueessa toimiminen? Lapsen luokan pahimmat tuntihäiriköt olivat yllätys yllätys kolme jääkiekkoa pelaavaa poikaa, ehkä he sitten osasivat toimia vain jääkuekkojoukkueessa.

Sama kokemus meillä. Osasivat huutaa ja runnoa. Ja koko ajan olivat ylikierroksilla koska päivät oli liian raskaita kun illat ja viikonloput meni lätkän kanssa.

Meillä taas se kokemus että ei mitään väliä minkä lajin harrastaja kyseessä. Ihan samalla tavalla osasivat töniä tai pöllöillä. Varmaan vähän kyse millainen ihminen on luonteeltaan. Pidän joukkuelajeja kuitenkin hyvänä "kouluttajana".

Ei ne ole hyviä kouluttajia, koska ne kuormittaa valtavasti ja vanhemmilta ei vaadita sitten yhtikäs mitään. Eihän he edes koskaan ole lastensa kanssa! Siksi se loputon huomionkipeys.

No sinä olet tuota mieltä ja minä taas toista mieltä. Ei sen ihmeempää. Itse joukkuelajiharjoittelua läheltä seuranneena löydän siitä paljon positiivisia puolia. Ja kyllä ne omalta osaltaan "kasvattavat" lasta. Ja ennenkuin joku nyt puuttuu tuohon niin kyllä me vanhemmat ihan itse kuitenkin lapsemme kasvatamme.

Ennemminkin olisin huolissani miten lapset (ei harrastavat-harrastavat) vapaa-aika muuten käytetään. Jotain muuta olisi toivottavaa tehdä kuin vain pelailla jollakin kännykällä. Vähän voi pelata, mutta ei koko aikaa. Ja moni vanhempi antaa pelata sellaisia pelejä mihin ei ikä riittäisi. Tämä on kyllä huolestuttavaa ja se valitettavasti myös näkyy joidenkin käytöksessä. Lapsen vika se ei ole vaan vanhempien. Naapurin poika ei tule koskaan ulos. Mutta kun pari kertaa on tullut, niin ei osallistu kuitenkaan mihinkään vaan tuijottaa vaan kännykkäänsä. Tuota pidän aika surullisena vaikka kiva poika onkin. Taisi nyt mennä vähän asian ohi tämä kirjoitukseni, pahoittelut.

Milloin varsinaisesti ne vanhemmat kasvattaa kun lapsi on ensin päivän päivähoidossa tai koulussa ja sitten illat ja viikonloput harrastuksissa?

Yölläkö?

Mun esikoisen luokalla on näitä lätkäpoikia. Koulu alkaa 7.50, sen jälkeen iltis, mistä suoraan treeneihin, välipala autossa, kotona kello 20, ruoka ja läksyt ja nukkumaan.

Viikonloput ja kesät leireillä.

Aika vanhempien kanssa siis ihan minimaalista. Ja sen kyllä huomaa!

Vierailija kirjoitti:

Varjossa kirjoitti:

Vanhemmat näkee että lapsi on lahjaton. Itse olisin aikanaan halunnut soittotunneille ja ratsastamaan. En päässyt. Aikuisena tajusin että olisin ollutlahjaton soittamaan soitinta ja aikuisena kävin ratsastamassa kahdesti ja totesin olevani lahjaton.

Harvoin vanhemmat ovat ilkeyttään kuskaamatta lasta harrastuksiin. Lahjattomalle ei kannata harrastusta kustantaa.

Mistä 5-vuotiaana tietää onko lahjakas vaikkapa koripallossa? Ei mistään. Kyllä ne lahjakkuudet löytyy aika paljon myöhemmin.

Miksi suomalaisten itsetunto on niin huono. En yhtään ihmettele kun luin tämän viestin. Lasta vähätellään jo ihan pienestä pitäen. Realistinen pitää olla, mutta silti voi olla kannustava ja tukea itsetunnon kehitystä.

Kyllä lapsesta näkee ja hyvin varhaisessa vaiheessa onko hän lahjakas vaiko ei. Siskostani näkyi jo alle koulu ikäisenä että on lahjakas esiintyjä. Nykyään on lahjakas ammatti näyttelijä. Vanhemipien ei pidä kannustaa asioissa joissa jo on huomattu että lahjoja ei ole vaan ohjata harrastusten pariin joissa lahjoja on. Minä olen aina ollut lahjakas tekemään käsitöitä jne. 

Vierailija kirjoitti:

Juurihan uutisoitiin laajasta kyselytutkimuksesta, jonka mukaan kiusaaminen on yleistä junioriurheilussa ja kaikkein yleisintä joukkuelajeissa. Tiivis yhteisö ja vanhempien isot ajalliset panostukset eivät myöskään houkuta.

Yksi lapsistani näyttäisi olevan luonnostaan lahjakas pallon kanssa, mutta olisin aika varovainen pistämään häntä noihin piireihin. Toki tuen häntä hänen valitsemassaan harrastuksessa, mutta toivon kaikessa hiljaisuudessa, että hän valitsisi yksilölajin.

Kiusaamista esiintyy valitettavan paljon joka paikassa. Tällä palstalla sen myös huomaa hyvin. Puhut muuten varmaan Ylen tekemästä tutkimuksesta mikä julkaistiin n. vuosi sitten. Jotenkin harmittaa ihmisten kyvyttömyys lukea ja tulkita asioita. Onkohan tullut mieleen miksi YKSILÖlajissa tapahtuu vähemmän kiusaamista? Sekin muuten mainitaan tuolla tutkimuksessa. Yksilölajin harrastajilla on taipumusta tietynlaiseen itsekkyyteen ja sen myös huomaa ihan arjessa. Minä, minä, minä. Ei osata ottaa toisia huomioon ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Varjossa kirjoitti:

Vanhemmat näkee että lapsi on lahjaton. Itse olisin aikanaan halunnut soittotunneille ja ratsastamaan. En päässyt. Aikuisena tajusin että olisin ollutlahjaton soittamaan soitinta ja aikuisena kävin ratsastamassa kahdesti ja totesin olevani lahjaton.

Harvoin vanhemmat ovat ilkeyttään kuskaamatta lasta harrastuksiin. Lahjattomalle ei kannata harrastusta kustantaa.

Harrastuksessa on minun käsittääkseni kysymys rentoutumisesta ja hauskanpidosta. Se onnistuu lahjattomaltakin. Siksi olisi hyvä juttu, että näille lastaan mahdolliseen ammattiin valmentaville olisi suomen kielessä jokin toinen sana, ihan erotuksen vuoksi.

No voi luoja tuota paskan jauhantaa. 

Ei tarvitse ihmetllä miksi suomalaiset ei oikein pärjää huipulla missään lajissa tai no juuri ja juuri jääkiekossa. Hauksaa voi pitää muuallakin kuin seuratoiminnassa. Seuratoiminnasta pitäisi saada pois kaikki lahjattomat ja vain lahjakkaita valmentaa. Ei ne akanat siellä jyvien joukossa mitään tee. Jokainen voi mennä omatoimisesti luistelemaan ja potkimaan palloa jos ja kun on hiukka lahjaton. Systerin teatteriharrastus porukassa oli kaikenmailman sossun asiakkaita koska sossu kustansi tuon harrastuksen. Lahjakkaat lapset KÄRSI kun joutui näitä lahjattomia vetämään perässään kuin kivirekiä. No onneksi osalla lahjakkaista kipinä kesti aikuisuuteen ja näyttelevät nyt ammattilaisina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varjossa kirjoitti:

Vanhemmat näkee että lapsi on lahjaton. Itse olisin aikanaan halunnut soittotunneille ja ratsastamaan. En päässyt. Aikuisena tajusin että olisin ollutlahjaton soittamaan soitinta ja aikuisena kävin ratsastamassa kahdesti ja totesin olevani lahjaton.

Harvoin vanhemmat ovat ilkeyttään kuskaamatta lasta harrastuksiin. Lahjattomalle ei kannata harrastusta kustantaa.

Harrastuksessa on minun käsittääkseni kysymys rentoutumisesta ja hauskanpidosta. Se onnistuu lahjattomaltakin. Siksi olisi hyvä juttu, että näille lastaan mahdolliseen ammattiin valmentaville olisi suomen kielessä jokin toinen sana, ihan erotuksen vuoksi.

Ei noissa ole mitään ilonpitoa, vaan harrastus on tavoitteellinen.

Eikä se ole oikein lahjakkaita kohtaan että ne lahjattomay pyörii seassa.

Sitten sitä ei pitäisi kutsua harrastukseksi. Harrastaa saa kuka vain.

Varjossa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varjossa kirjoitti:

Vanhemmat näkee että lapsi on lahjaton. Itse olisin aikanaan halunnut soittotunneille ja ratsastamaan. En päässyt. Aikuisena tajusin että olisin ollutlahjaton soittamaan soitinta ja aikuisena kävin ratsastamassa kahdesti ja totesin olevani lahjaton.

Harvoin vanhemmat ovat ilkeyttään kuskaamatta lasta harrastuksiin. Lahjattomalle ei kannata harrastusta kustantaa.

Mistä 5-vuotiaana tietää onko lahjakas vaikkapa koripallossa? Ei mistään. Kyllä ne lahjakkuudet löytyy aika paljon myöhemmin.

Miksi suomalaisten itsetunto on niin huono. En yhtään ihmettele kun luin tämän viestin. Lasta vähätellään jo ihan pienestä pitäen. Realistinen pitää olla, mutta silti voi olla kannustava ja tukea itsetunnon kehitystä.

Kyllä lapsesta näkee ja hyvin varhaisessa vaiheessa onko hän lahjakas vaiko ei. Siskostani näkyi jo alle koulu ikäisenä että on lahjakas esiintyjä. Nykyään on lahjakas ammatti näyttelijä. Vanhemipien ei pidä kannustaa asioissa joissa jo on huomattu että lahjoja ei ole vaan ohjata harrastusten pariin joissa lahjoja on. Minä olen aina ollut lahjakas tekemään käsitöitä jne. 

Ei kukaan sun blogia tule lukemaan vaikka kuinka sitä mainostat. Ja ei, kovin nuoresta ei näe onko lahjakas vai ei. Alle kouluikäinen lahjakas esiintyjä, hmmm. Niitä on aika paljon tuolla meidän päiväkodissa kyllä. En kyllä osaa sanoa olisko joku niistä tuleva näyttelijä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juurihan uutisoitiin laajasta kyselytutkimuksesta, jonka mukaan kiusaaminen on yleistä junioriurheilussa ja kaikkein yleisintä joukkuelajeissa. Tiivis yhteisö ja vanhempien isot ajalliset panostukset eivät myöskään houkuta.

Yksi lapsistani näyttäisi olevan luonnostaan lahjakas pallon kanssa, mutta olisin aika varovainen pistämään häntä noihin piireihin. Toki tuen häntä hänen valitsemassaan harrastuksessa, mutta toivon kaikessa hiljaisuudessa, että hän valitsisi yksilölajin.

Kiusaamista esiintyy valitettavan paljon joka paikassa. Tällä palstalla sen myös huomaa hyvin. Puhut muuten varmaan Ylen tekemästä tutkimuksesta mikä julkaistiin n. vuosi sitten. Jotenkin harmittaa ihmisten kyvyttömyys lukea ja tulkita asioita. Onkohan tullut mieleen miksi YKSILÖlajissa tapahtuu vähemmän kiusaamista? Sekin muuten mainitaan tuolla tutkimuksessa. Yksilölajin harrastajilla on taipumusta tietynlaiseen itsekkyyteen ja sen myös huomaa ihan arjessa. Minä, minä, minä. Ei osata ottaa toisia huomioon ollenkaan.

Nuori Suomi oli muistaakseni tutkimuksen tekijä. Julkaistiin ihan tänä vuonna.

Ja kyllä, mielestäni on parempi olla vaikka pikkuisen itsekäs ja omissa oloissaan kuin ”sosiaalinen” toisten kiusaaja, jos tässä ovat vaihtoehdot.

Varjossa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varjossa kirjoitti:

Vanhemmat näkee että lapsi on lahjaton. Itse olisin aikanaan halunnut soittotunneille ja ratsastamaan. En päässyt. Aikuisena tajusin että olisin ollutlahjaton soittamaan soitinta ja aikuisena kävin ratsastamassa kahdesti ja totesin olevani lahjaton.

Harvoin vanhemmat ovat ilkeyttään kuskaamatta lasta harrastuksiin. Lahjattomalle ei kannata harrastusta kustantaa.

Harrastuksessa on minun käsittääkseni kysymys rentoutumisesta ja hauskanpidosta. Se onnistuu lahjattomaltakin. Siksi olisi hyvä juttu, että näille lastaan mahdolliseen ammattiin valmentaville olisi suomen kielessä jokin toinen sana, ihan erotuksen vuoksi.

No voi luoja tuota paskan jauhantaa. 

Ei tarvitse ihmetllä miksi suomalaiset ei oikein pärjää huipulla missään lajissa tai no juuri ja juuri jääkiekossa. Hauksaa voi pitää muuallakin kuin seuratoiminnassa. Seuratoiminnasta pitäisi saada pois kaikki lahjattomat ja vain lahjakkaita valmentaa. Ei ne akanat siellä jyvien joukossa mitään tee. Jokainen voi mennä omatoimisesti luistelemaan ja potkimaan palloa jos ja kun on hiukka lahjaton. Systerin teatteriharrastus porukassa oli kaikenmailman sossun asiakkaita koska sossu kustansi tuon harrastuksen. Lahjakkaat lapset KÄRSI kun joutui näitä lahjattomia vetämään perässään kuin kivirekiä. No onneksi osalla lahjakkaista kipinä kesti aikuisuuteen ja näyttelevät nyt ammattilaisina. 

Suomalaiset eivät pärjää urheilussa, koska a) Suomi on pieni maa, ja b) lapset poltetaan loppuun liian kunnianhimoisten aikuisten toimesta.

Lasten pitäisi nimenomaan potkia ja höntsäillä ja kokeilla matalalla kynnyksellä eri lajeja, niin menestystäkin saattaisi tulla. Mutta urheiluseurat tuntuvat palvelevan enemmän näitä vanhempia, joille lapsen harrastus on identiteettikysymys.

Varjossa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varjossa kirjoitti:

Vanhemmat näkee että lapsi on lahjaton. Itse olisin aikanaan halunnut soittotunneille ja ratsastamaan. En päässyt. Aikuisena tajusin että olisin ollutlahjaton soittamaan soitinta ja aikuisena kävin ratsastamassa kahdesti ja totesin olevani lahjaton.

Harvoin vanhemmat ovat ilkeyttään kuskaamatta lasta harrastuksiin. Lahjattomalle ei kannata harrastusta kustantaa.

Harrastuksessa on minun käsittääkseni kysymys rentoutumisesta ja hauskanpidosta. Se onnistuu lahjattomaltakin. Siksi olisi hyvä juttu, että näille lastaan mahdolliseen ammattiin valmentaville olisi suomen kielessä jokin toinen sana, ihan erotuksen vuoksi.

No voi luoja tuota paskan jauhantaa. 

Ei tarvitse ihmetllä miksi suomalaiset ei oikein pärjää huipulla missään lajissa tai no juuri ja juuri jääkiekossa. Hauksaa voi pitää muuallakin kuin seuratoiminnassa. Seuratoiminnasta pitäisi saada pois kaikki lahjattomat ja vain lahjakkaita valmentaa. Ei ne akanat siellä jyvien joukossa mitään tee. Jokainen voi mennä omatoimisesti luistelemaan ja potkimaan palloa jos ja kun on hiukka lahjaton. Systerin teatteriharrastus porukassa oli kaikenmailman sossun asiakkaita koska sossu kustansi tuon harrastuksen. Lahjakkaat lapset KÄRSI kun joutui näitä lahjattomia vetämään perässään kuin kivirekiä. No onneksi osalla lahjakkaista kipinä kesti aikuisuuteen ja näyttelevät nyt ammattilaisina. 

Tätä varten jaetaan sitten jossakin vaiheessa lapsia eri ryhmiin, kun aletaan näkemään niitä eroja. Sitä ei tehdä heti, koska ei heti ei voi tietää miten kukin alkaa kehittymään. Ja vuodessa saattaa jollekin tapahtua kehitystä paljon kun taas toisille ei tapahdu kehitystä paljon mitään.

Mutta kyllä minä olen kanssasi samaa mieltä, että sitten kun niitä eroja alkaa selkeästi näkymään missä tahansa, niin ei jarrutettaisi niitä lahjakkaampia. Vaikka se pahalta saattaa tuntuakkin, mutta kyllä se parasta on kaikkien kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Varjossa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varjossa kirjoitti:

Vanhemmat näkee että lapsi on lahjaton. Itse olisin aikanaan halunnut soittotunneille ja ratsastamaan. En päässyt. Aikuisena tajusin että olisin ollutlahjaton soittamaan soitinta ja aikuisena kävin ratsastamassa kahdesti ja totesin olevani lahjaton.

Harvoin vanhemmat ovat ilkeyttään kuskaamatta lasta harrastuksiin. Lahjattomalle ei kannata harrastusta kustantaa.

Mistä 5-vuotiaana tietää onko lahjakas vaikkapa koripallossa? Ei mistään. Kyllä ne lahjakkuudet löytyy aika paljon myöhemmin.

Miksi suomalaisten itsetunto on niin huono. En yhtään ihmettele kun luin tämän viestin. Lasta vähätellään jo ihan pienestä pitäen. Realistinen pitää olla, mutta silti voi olla kannustava ja tukea itsetunnon kehitystä.

Kyllä lapsesta näkee ja hyvin varhaisessa vaiheessa onko hän lahjakas vaiko ei. Siskostani näkyi jo alle koulu ikäisenä että on lahjakas esiintyjä. Nykyään on lahjakas ammatti näyttelijä. Vanhemipien ei pidä kannustaa asioissa joissa jo on huomattu että lahjoja ei ole vaan ohjata harrastusten pariin joissa lahjoja on. Minä olen aina ollut lahjakas tekemään käsitöitä jne. 

Ei kukaan sun blogia tule lukemaan vaikka kuinka sitä mainostat. Ja ei, kovin nuoresta ei näe onko lahjakas vai ei. Alle kouluikäinen lahjakas esiintyjä, hmmm. Niitä on aika paljon tuolla meidän päiväkodissa kyllä. En kyllä osaa sanoa olisko joku niistä tuleva näyttelijä.

Minä en mainosta mitään toisinkuin sinä sitä päiäkotiasi jossa vanhempien määräyksiä lasten kasvvatuksesta ei noudateta. Teillä pitäisi olla osaamista tässä kohtaa huomata lasten vahvuudet. Ilmeisesti et näin yksinkertaiseen asiaan pysty. Ei ihme että suomalainen varhaiskasvatus on täysin luokatonta. 

Vierailija kirjoitti:

Varjossa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varjossa kirjoitti:

Vanhemmat näkee että lapsi on lahjaton. Itse olisin aikanaan halunnut soittotunneille ja ratsastamaan. En päässyt. Aikuisena tajusin että olisin ollutlahjaton soittamaan soitinta ja aikuisena kävin ratsastamassa kahdesti ja totesin olevani lahjaton.

Harvoin vanhemmat ovat ilkeyttään kuskaamatta lasta harrastuksiin. Lahjattomalle ei kannata harrastusta kustantaa.

Harrastuksessa on minun käsittääkseni kysymys rentoutumisesta ja hauskanpidosta. Se onnistuu lahjattomaltakin. Siksi olisi hyvä juttu, että näille lastaan mahdolliseen ammattiin valmentaville olisi suomen kielessä jokin toinen sana, ihan erotuksen vuoksi.

No voi luoja tuota paskan jauhantaa. 

Ei tarvitse ihmetllä miksi suomalaiset ei oikein pärjää huipulla missään lajissa tai no juuri ja juuri jääkiekossa. Hauksaa voi pitää muuallakin kuin seuratoiminnassa. Seuratoiminnasta pitäisi saada pois kaikki lahjattomat ja vain lahjakkaita valmentaa. Ei ne akanat siellä jyvien joukossa mitään tee. Jokainen voi mennä omatoimisesti luistelemaan ja potkimaan palloa jos ja kun on hiukka lahjaton. Systerin teatteriharrastus porukassa oli kaikenmailman sossun asiakkaita koska sossu kustansi tuon harrastuksen. Lahjakkaat lapset KÄRSI kun joutui näitä lahjattomia vetämään perässään kuin kivirekiä. No onneksi osalla lahjakkaista kipinä kesti aikuisuuteen ja näyttelevät nyt ammattilaisina. 

Suomalaiset eivät pärjää urheilussa, koska a) Suomi on pieni maa, ja b) lapset poltetaan loppuun liian kunnianhimoisten aikuisten toimesta.

Lasten pitäisi nimenomaan potkia ja höntsäillä ja kokeilla matalalla kynnyksellä eri lajeja, niin menestystäkin saattaisi tulla. Mutta urheiluseurat tuntuvat palvelevan enemmän näitä vanhempia, joille lapsen harrastus on identiteettikysymys.

Suomesta voisi tulla hyviä urheilijoita jos niitä lahjattomia ei otettaisi mukaan. Treenaaminen pitää olla alsuta saakka kovaa. Jos munaa siitä pitää koko jukkueen huomautta munaajaa. Töissä ja pelikentillä saa munia vain kanat. Jos jalkapalloilija harrastuksessa kompuroi pitää koko joukkueen huutaa esim saa ta nan rähmkpälä, hel ve tin köntys jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juurihan uutisoitiin laajasta kyselytutkimuksesta, jonka mukaan kiusaaminen on yleistä junioriurheilussa ja kaikkein yleisintä joukkuelajeissa. Tiivis yhteisö ja vanhempien isot ajalliset panostukset eivät myöskään houkuta.

Yksi lapsistani näyttäisi olevan luonnostaan lahjakas pallon kanssa, mutta olisin aika varovainen pistämään häntä noihin piireihin. Toki tuen häntä hänen valitsemassaan harrastuksessa, mutta toivon kaikessa hiljaisuudessa, että hän valitsisi yksilölajin.

Kiusaamista esiintyy valitettavan paljon joka paikassa. Tällä palstalla sen myös huomaa hyvin. Puhut muuten varmaan Ylen tekemästä tutkimuksesta mikä julkaistiin n. vuosi sitten. Jotenkin harmittaa ihmisten kyvyttömyys lukea ja tulkita asioita. Onkohan tullut mieleen miksi YKSILÖlajissa tapahtuu vähemmän kiusaamista? Sekin muuten mainitaan tuolla tutkimuksessa. Yksilölajin harrastajilla on taipumusta tietynlaiseen itsekkyyteen ja sen myös huomaa ihan arjessa. Minä, minä, minä. Ei osata ottaa toisia huomioon ollenkaan.

Nuori Suomi oli muistaakseni tutkimuksen tekijä. Julkaistiin ihan tänä vuonna.

Ja kyllä, mielestäni on parempi olla vaikka pikkuisen itsekäs ja omissa oloissaan kuin ”sosiaalinen” toisten kiusaaja, jos tässä ovat vaihtoehdot.

Heh. Onneksi olkoon päivän parhaasta mustavalkoisesta ajatusmaailmasta. Toisin sinulle kukkia jos voisin.

Meillä juuri tuo yksilölajinharrastaja kiusaa muita pihalla, kun on niin minäminäminä. Kun asiat eivät mene niinkuin hän haluaa niin se kiusaaminen ja töniminen alkaa. Ei todellakaan ole mikään "pikkuisen itsekäs". Kun mikään muu ei auttanut, niin lapsemme ei vaan enää leiki hänen kanssaan. Muiden pihalla oli joiden kanssa ei ole ollut ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juurihan uutisoitiin laajasta kyselytutkimuksesta, jonka mukaan kiusaaminen on yleistä junioriurheilussa ja kaikkein yleisintä joukkuelajeissa. Tiivis yhteisö ja vanhempien isot ajalliset panostukset eivät myöskään houkuta.

Yksi lapsistani näyttäisi olevan luonnostaan lahjakas pallon kanssa, mutta olisin aika varovainen pistämään häntä noihin piireihin. Toki tuen häntä hänen valitsemassaan harrastuksessa, mutta toivon kaikessa hiljaisuudessa, että hän valitsisi yksilölajin.

Kiusaamista esiintyy valitettavan paljon joka paikassa. Tällä palstalla sen myös huomaa hyvin. Puhut muuten varmaan Ylen tekemästä tutkimuksesta mikä julkaistiin n. vuosi sitten. Jotenkin harmittaa ihmisten kyvyttömyys lukea ja tulkita asioita. Onkohan tullut mieleen miksi YKSILÖlajissa tapahtuu vähemmän kiusaamista? Sekin muuten mainitaan tuolla tutkimuksessa. Yksilölajin harrastajilla on taipumusta tietynlaiseen itsekkyyteen ja sen myös huomaa ihan arjessa. Minä, minä, minä. Ei osata ottaa toisia huomioon ollenkaan.

Nuori Suomi oli muistaakseni tutkimuksen tekijä. Julkaistiin ihan tänä vuonna.

Ja kyllä, mielestäni on parempi olla vaikka pikkuisen itsekäs ja omissa oloissaan kuin ”sosiaalinen” toisten kiusaaja, jos tässä ovat vaihtoehdot.

Heh. Onneksi olkoon päivän parhaasta mustavalkoisesta ajatusmaailmasta. Toisin sinulle kukkia jos voisin.

Meillä juuri tuo yksilölajinharrastaja kiusaa muita pihalla, kun on niin minäminäminä. Kun asiat eivät mene niinkuin hän haluaa niin se kiusaaminen ja töniminen alkaa. Ei todellakaan ole mikään "pikkuisen itsekäs". Kun mikään muu ei auttanut, niin lapsemme ei vaan enää leiki hänen kanssaan. Muiden pihalla oli joiden kanssa ei ole ollut ongelmia.

Varmaan myös ukkisi poltti tupakkaa ja eli silti satavuotiaaksi. En silti aio aloittaa tupakanpolttoa.