Kasvatuserot katkaisee ystävyyden
Kai se on hyväksyttävä. Jos ystävä ei tee mitä tarvitsee sen eteen että hänen lapsensa lakkaisi kiusaamasta omaani, meidän pitää lakata reissaamasta toistemme luo. Aikani jaksoin kantaa vastuun siitä vahtimisesta, ohjaamisesta ja asiallisen käytöksen vaatimisesta, ja annoin lapselle paljon anteeksi koska pienet vasta harjoittelee, mutta sama meno jatkuu vuodesta toiseen ja kaveri "kasvattaa" tahallaan kiusaavaa lasta supattamalla rakkaudenvakuutteluja ja lohduttamalla jotain kuvitteellista taustalla olevaa harmia joka on johtanut käytökseen, sen sijaan että estäisi tai sanktioisi per.seilyn tai osoittaisi oikeasti paheksuntaa sitä kohtaan (käytöstä, ei lasta).
Kommentit (3)
Itselläni eri tilanne mutta varmaan sam lopputulos :(
Mietin siis että tuleeko ystävyys kestämään kun itse olen konservatiivinen kasvattaja, ja ystäväni on vapaakasvattaja. Ystävi perheessä ei lapsilla ole mitään rajoja, sääntöjä tai aikatauluja. Tämän vuoksi lapset ovat häiriökäyttäytyviä ja levottomia.
En voi kutsua heitä meille kylään, en halua mennä heille kylään keskelle kaapista, enkä halua lapseni saavan vaikutteita heidän lapsiltaan.
Ainoa miten voimme olla tekemisissä, on soitella tai käydä kahdestaan vaikka syömässä. Olen kuitenkin aistinut välien kiristyneen, koska ystäväni tietenkin tietää mitä ajattelen hänen kasvatustyylistäön, ja se tuntuu vaivaavan häntä...
Vierailija kirjoitti:
Itselläni eri tilanne mutta varmaan sam lopputulos :(
Mietin siis että tuleeko ystävyys kestämään kun itse olen konservatiivinen kasvattaja, ja ystäväni on vapaakasvattaja. Ystävi perheessä ei lapsilla ole mitään rajoja, sääntöjä tai aikatauluja. Tämän vuoksi lapset ovat häiriökäyttäytyviä ja levottomia.
En voi kutsua heitä meille kylään, en halua mennä heille kylään keskelle kaapista, enkä halua lapseni saavan vaikutteita heidän lapsiltaan.
Ainoa miten voimme olla tekemisissä, on soitella tai käydä kahdestaan vaikka syömässä. Olen kuitenkin aistinut välien kiristyneen, koska ystäväni tietenkin tietää mitä ajattelen hänen kasvatustyylistäön, ja se tuntuu vaivaavan häntä...
Siis keskelle kaaosta :D
Lisään vielä, että olen positiivisen kasvatuksen kannattaja, ja minusta lasta pitää aina kuulla ja yrittää ymmärtää ja auttaa. Se ero on sitten siinä, että minä kuitenkin joitain asioita vaadin tarvittaessa tiukastikin kuten nyt tämä toisten ihmisten huomioiminen/asiallinen kohtelu (ei lyödä, revitä kädestä, haukuta, rikota toisen omaa jne.), ja jos ei lapsi osaa tai vaikka väsyneenä muista, lapsi pysyy tarvittaessa niin lähellä että voin ohjata.
Ap.