Kerro pahimmasta kokemastasi parisuhdeväkivallasta
Kommentit (59)
Pahinta on henkinen väkivalta, mököttäminen.
Lapsuuden kodissa isäni oli fyysisesti väkivaltainen, mutta hän leppyi ja pyysi anteeksi. En edes sitä lyömistä ja hakkaamista pidä niin kauheana kuin puolison henkistä kiusaamista.
Tämä on ollut minun kyseenalaistamista, vähättelyä, mitätöintiä. Julkisilla paikoilla emme ole koskaan 25vuoden aikana liikkuneet. Kaupassa kun vielä yhdessä kävimme mies keräsi omaan koriin omat ruoat.
Nykyisin hän käy autollaan omat ostokset ja minä raahaan omat ostokset bussilla.
Meillä on omat ruoat ja köyttötavarat(wc paperit, pesuaineet jne)
Hän kohtelee kuin ilmaa minua, ei puhu vaikka rakas koiramme jouduttiin lopettamaan.
Vuodenvaihteessa äitinsä kuoli ja mies meni yksin hautajaisiin.
Asunto jossa asumme on minun, miehellä on oma asunto satojen km päässä. Täällä asuu, koska hänen työt ovat täällä.
Nyt olenkin hakenut uutta kotia ja mies saa lähteä omille teilleen kun uuden asunnon saan. Minun mittani on täynnä, alkaa kohta mielenterveteni rakoilemaan.
Nöyryyttävintä oli miehen huutaminen julkisilla paikoilla. Idiootiksi haukkui.
Mies ei päästänyt pois autosta, vaan kaahasi satasta neljänkympin alueella. Toisen kerran tulimme pitemmältä matkalta, oli pimeää ja sumuista. Toinen ajovalo oli rikki. Ajoi selkeästi liian kovaa, yli nopeusrajoituksen, vaikka eteen ei nähnyt mitään. Ei suostunut päästämään minua pois tai pysähtymään.
Kerran pakotti ajamaan autoa, vaikka en ollut ajokunnossa flunssan takia. Uhkasi kääntää rattia ja ajaa kolarin.
Turha sanoa, että hänellä hajosi usein puhelimet seinään heitettäessä ja kerran läppäri. Onneksi ei ihminen kuitenkaan.
Raiskaus. Pohjalainen poikaystävä humalassa.
Eksä tukisti ja poltti mun hiuksia sytkärillä, karmii ees ajatella.
Vierailija kirjoitti:
Nöyryyttävintä oli miehen huutaminen julkisilla paikoilla. Idiootiksi haukkui.
Kaikki piti olla aina hyvin muiden edessä, yhtä hymyä. Kahden kesken alkoi haukkuminen. Onneksi pääsin eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nöyryyttävintä oli miehen huutaminen julkisilla paikoilla. Idiootiksi haukkui.
Kaikki piti olla aina hyvin muiden edessä, yhtä hymyä. Kahden kesken alkoi haukkuminen. Onneksi pääsin eroon.
Feel you. Kahden kesken alkoi se huutaminen ja haukkuminen kaikesta mitä tein ja sanoin väärin muiden edessä. Mä olin aivan suunnaltani kun toinen huusi hulluna.
Vierailija kirjoitti:
Vakava asia ja moni tulee vitsailemaan..
Niinpä. On oikeasti valitettavaa, että ihmisillä on vaikeuksia ymmärtää asioita, joita ei omalle kohdalle onnekkaasti ole sattunut. Jos oma elämä ja sen ihmiset on aina olleet riittävän tavallisia, väkivalta ja sen eri muodot, hulluus, voi kuulostaa toiselta todellisuudelta. Sen takia, osaltaan, ne myös saavat jatkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nöyryyttävintä oli miehen huutaminen julkisilla paikoilla. Idiootiksi haukkui.
Kaikki piti olla aina hyvin muiden edessä, yhtä hymyä. Kahden kesken alkoi haukkuminen. Onneksi pääsin eroon.
Väkivallan tekijät osaa olla muiden silmissä niin hurmaavia...
Jälkeenpäin ajatellen sellaista väkivaltaa, josta ei jäänyt mitään todisteita. Läpsäyksiä, tukasta vetämistä. Jos olisi lyönyt kunnolla, siitä olisi jäänyt jälki ja olisin voinut tehdä rikosilmoituksen. Uhkasi tappaa ja jättää ulos. Asetti minuuttirajoituksia, joiden mukaan minun piti toimia. Nauhoitti minun huutamistani ”todisteiksi”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakotettiin katsomaan anna erikssonin elokuvaa. Loppuun saakka. Välillä pauselle pyssäytettiin.
Oli kauhiaa.[/quote
Kauhia, oliko se semmonen autofiktiivinen vai mikä niinniin?
Se oli kuules semmonen moterni taire-elokuva . Mää olisin niin halunnu kattoo huutokauppakeisaripalsanmäkee. Mut ei. Sika päätti toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nöyryyttävintä oli miehen huutaminen julkisilla paikoilla. Idiootiksi haukkui.
Kaikki piti olla aina hyvin muiden edessä, yhtä hymyä. Kahden kesken alkoi haukkuminen. Onneksi pääsin eroon.
Väkivallan tekijät osaa olla muiden silmissä niin hurmaavia...
Hän oli hyvin filmaattinen ja ystävällinen. Minä olin se hullu nainen. Olin joskus sairaalassa pitkään ja hän kävi katsomassa minua. Hän ärsytti ja provosoi minua tahallaan, niin että sai minut menettämään malttini ja huutamaan. Itse hän oli kuin viilipytty. Hoitajien silmissä minä näytin tasapainottomalta. Onneksi kuitenkin hoitohenkilökunta näkee ihmisten läpi.
Vierailija kirjoitti:
Jälkeenpäin ajatellen sellaista väkivaltaa, josta ei jäänyt mitään todisteita. Läpsäyksiä, tukasta vetämistä. Jos olisi lyönyt kunnolla, siitä olisi jäänyt jälki ja olisin voinut tehdä rikosilmoituksen. Uhkasi tappaa ja jättää ulos. Asetti minuuttirajoituksia, joiden mukaan minun piti toimia. Nauhoitti minun huutamistani ”todisteiksi”.
Tyypillistä on myös väkivallan vähättely. Väkivallan tekijälle oikeaa väkivaltaa on sairaalakuntoon pahoinpitely.
Tämänkin ketjun kommenteista huomaa että parisuhdeväkivaltaa pidetään pelkkänä vitsinä, ei kyllä ihan terveitä ole nuo vitsailijat,
ihan syystäkin kyllä olemme maailman kuudenneksi epäempaattisin maa, sairas kansa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakotettiin katsomaan anna erikssonin elokuvaa. Loppuun saakka. Välillä pauselle pyssäytettiin.
Oli kauhiaa.[/quote
Kauhia, oliko se semmonen autofiktiivinen vai mikä niinniin?
Se oli kuules semmonen moterni taire-elokuva . Mää olisin niin halunnu kattoo huutokauppakeisaripalsanmäkee. Mut ei. Sika päätti toisin.
Sun ssaakeli!
Henkinen väkivalta on pahinta. Se jättää syvimmät arvet. Se saa epäilemään minuutta ja siitä parantuminen on pitkän tien takana. Silti tuntuu ettei sitä tunnisteta ja apua on vaikea saada mistään.
Naiset vähättelee miehiin kohdistamaansa väkivaltaa
Vierailija kirjoitti:
Naiset vähättelee miehiin kohdistamaansa väkivaltaa
ja miehet naisiin. Miehet on tilastollisesti kuitenkin useimmin väkivallan tekijöitä kuin naiset.
Ei mitään kokemusta väkivaltaisesta isästä, poikaystävistä tai kummastakaan aviomiehestä.
Hyviä ja kunnollisia kaikki.