Jos vainajalta jää sekä velkaa että omaisuutta, niin joutuuko jäljelle jäänyt leski maksamaan myös velkoja pois

Tällaisia asioita ei pidä koskaan kysyä vauvalta, koska täältä saa paljon väärää tietoa, kuten ylläolevasta näet.

Lue vaikka tuolta oikeaa tietoa: 

https://op.media/talous/raha-ja-arki/perinnonjako-ei-aina-jaa-plussalle…

tai tuolta:

https://profit.lowell.fi/kuolinpes%C3%A4-ja-kuolinpes%C3%A4n-velat

Vierailija kirjoitti:

Mua kyllä hävettää mun vanhempien ottama velka jota eivät ole maksaneet pankille takas. Ihmeen pitkä maksuaika. Kyseessä kuitenkin lähes 100 000e. Kivat muistot jää heistä.

Miksi se sinua hävettää? Et sinä joudu niitä velkoja maksamaan. Vai ahdistaako vain se, ettei sinulle jää perintöä?

Vierailija kirjoitti:

Kenenkään ei ole pakko ottaa osuutta kuolinpesään.

Jos on oikeutettu perintöön joka on taloudellisesti negatiivinen, ei sitä tarvitse siis ottaa vastaan.

Kenenkään ei ole missään tilanteessa pakko maksaa kenenkään velkoja, ellei siihen erikseen sitoudu. ...tai ehkä punavihreän hallituksen velanotosta ja tuhlailusta kertyvää valtionvelkaa verotuksen kautta.

Perinnöstä luopuminen on todella vaikeaa, jos on alaikäisiä lapsia. Kun luopuu perinnöstä, saa luopua vain sen hyväksi, joka tulee perimäkaaressa itsen tilalle ja lasten puolesta ei voi luopumista kovin helpolla tehdä. Nimimerkillä mielelläni olisin arvoltaan vähäisestä kotitalostani osuuden lahjoittanut veljelle, jos se olisi noin vain käynyt. Meillä oli ammattilakimies tekemässä perunkirjoitusta, sellainen joka tekee niitä viikottain, joten asiansa osaava kyllä oli. Myös äitini  oli sopinut, että enoni saa mummoni omaisuuden, kun äitiäni oli suosittu testamentissa aiemmin. Mutta eipä se käynytkään noin vain, kun äiti kuoli ennen mummoa ja minulla oli lapset taas estämässä sen luopumisen. 

Jos vainajan omaiusuus menee miinukselle tai edes pienemmäksi kuin lesken omausuus, niin lesken ei tarvi maksaa tasinkoa pesään, eli velat ei siirry leskelle.

Eikä ne siirry perillisillekkään, jos he kieltäytyvät perinnöstä ja näinhän kannattaa tehdä jos velat ovat varoja suuremmat.

Vierailija kirjoitti:

Kuolleen omaisuudesta maksetaan kuolleen velat. Jos rahat eivät riitä, niin velat eivät jää perillisten maksettavaksi.

Helpommin sanottu kuin tehty. Aika usein tilanne on se että pesässä ei ole varoja joilla niitä velkoja voisi maksaa, vaan omaisuutta pitäisi ensin myydä.

Omaisuudesta maksetaan velat ja jos ei riitä omaisuus velan maksuun niin kuolinpesä haetaan konkurssiin. Kukaan ei joudu maksamaan kuolleen ihmisen velkoja.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset eivät selvitä näitä kaikkien osapuolien kanssa ja kun kaikilla vielä henki pihisee? SItten aletaan maksamaan juristeille.

Yleensä kuolema tulee enemmän tai vähemmän yllättäen. Toinen juttu on se että ihmiset eivät eddes tajua miten kallista kuoleminen ja miten hankalia pesän järjestelyt. Kolmanneksi, ihmiest eivät useinkaan mielellään puhu raha-asioistaan. Itsekkin luulin että isällä on säästöjä, mutta paskat sillä mitään ollut. Kaikki omat perintönsä ehti tuhlaamaan eläessään.

Vierailija kirjoitti:

Jos vainaja ja leski omistavat 50 000e arvoisen asunnon puoliksi, ja vainajalta paljastuu 50 000 velat, joutuuko leski maksamaan 25 000 tai myymään asunnon kuitatakseen tuon velan?

Ei tietenkään. Ei kukaan joudu toisten ottamia velkoja maksamaan jos ei ole takaajana. Sitten pankki omistaa lesken kanssa talon puoliksi jos vainaja on sen talonpuolikkaansa pantannut lainan pantiksi, se tosin ei oikein onnistu lesken tietämättä.

Tai leski ostaa kuolinpesältä sen vainajan talonpuolikkaan ja sillä rahalla kuitataan se velka pankille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vainaja ja leski omistavat 50 000e arvoisen asunnon puoliksi, ja vainajalta paljastuu 50 000 velat, joutuuko leski maksamaan 25 000 tai myymään asunnon kuitatakseen tuon velan?

Ei tietenkään. Ei kukaan joudu toisten ottamia velkoja maksamaan jos ei ole takaajana. Sitten pankki omistaa lesken kanssa talon puoliksi jos vainaja on sen talonpuolikkaansa pantannut lainan pantiksi, se tosin ei oikein onnistu lesken tietämättä.

Tai leski ostaa kuolinpesältä sen vainajan talonpuolikkaan ja sillä rahalla kuitataan se velka pankille.

Hohhoijakkaa.

Pankki ei omista asuntoa puoliksi eikä lain mukaan voi ottaa velan panttia itselleen.

Vaihtoehtoja on kaksi. Perilliset ottaa velan vastattavakseet tai sitten kuolinpesä menee konkurssiin ja asunto myydään ulosoton toimesta ja pankki ottaa siitä omansa ja leski saa loput.

Vierailija kirjoitti:

Surullista mutta vanhemmillani kovat velat ja ihmettelen miksei pankki vaadi heitä lyhentämään velkaa. Aika törkeetä jättää perinnöksi velkaa.

Ahne roisto. Et sinä heidän henkilökohtaisia lainojaan peri.

Siihen lainaan on varmasti vakuutena heidän asuntonsa. Pankki realisoi sen (ellei olekin jo kyse käänteisestä asuntolainasta?) Ja mitä myyntihinnasta vähennetyn lainamenon jälkeen jää, on perintö.

En ymmärrä ihmisiä, jotka vesi kielellä jakavat vielä elävien omaistensa perintöä. Korppikotka.

Velat ei periydy. Mutta velat tietty maksetaan vainajan omaisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset eivät selvitä näitä kaikkien osapuolien kanssa ja kun kaikilla vielä henki pihisee? SItten aletaan maksamaan juristeille.

Ei tässä juristeja tarvita normaalia perunkijoitusta enempää.

Asuntolaina tässä on ainakin meillä se hankaluus: Kun on ensin kuolleen puolison jäljiltä jäänyt omakotitalo, johon leski jäi asumaan. Silloin jo ositettiin ja talolle laitettiin maltillinen arvo, joka kuitenkin hyvin kattaisi sen lainan. Mutta nyt kun leski hoivakodissa, niin on jo yritetty taloa myydä eikä tuolla h-tin perähikiällä kukaan sitä osta mistään hinnasta. Käytännössä arvo onkin kirkas nolla.

Niin jos leski tässä sattuisi kuolemaan, niin mitenkäs muuten kuin koko perinnöstä kieltäytymällä välttää sen, että kohta on kymmeniä tuhansia velkaa ja päälle talo, jossa ei ole itselläkään aietta ikinä asua? En ole ainakaan mitään muutakaan keksinyt. Ongelma lähinnä se, että voiko edes kuolinpesää hoitaa loppuun asti, jos samalla kieltäytyy itse perinnöstä?

Kuolinpesästä jaetaan nettovarallisuus (varat miinus velat).  Jos mennään miinukselle, niin ei jää mitään mitä jakaa perillisille.  Vaikka leski ei perikkään vainajaa,  joutuu käytännössä hänkin olemaan vainajan velkojen kanssa tekemisissä. Esim. yhdessä omistetusta talosta vainajan osuudesta eli puolikkaasta menee velan määrän verran velkojille. Mikäli leski haluaa pitää tuon talon, täytyy hänen ostaa velkojilta tuo osuus itselleen. Mikäli ei ole varaa ostaa, on talo pakko myydä velkojen pois maksun takia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenenkään ei ole pakko ottaa osuutta kuolinpesään.

Jos on oikeutettu perintöön joka on taloudellisesti negatiivinen, ei sitä tarvitse siis ottaa vastaan.

Kenenkään ei ole missään tilanteessa pakko maksaa kenenkään velkoja, ellei siihen erikseen sitoudu. ...tai ehkä punavihreän hallituksen velanotosta ja tuhlailusta kertyvää valtionvelkaa verotuksen kautta.

Perinnöstä luopuminen on todella vaikeaa, jos on alaikäisiä lapsia. Kun luopuu perinnöstä, saa luopua vain sen hyväksi, joka tulee perimäkaaressa itsen tilalle ja lasten puolesta ei voi luopumista kovin helpolla tehdä. Nimimerkillä mielelläni olisin arvoltaan vähäisestä kotitalostani osuuden lahjoittanut veljelle, jos se olisi noin vain käynyt. Meillä oli ammattilakimies tekemässä perunkirjoitusta, sellainen joka tekee niitä viikottain, joten asiansa osaava kyllä oli. Myös äitini  oli sopinut, että enoni saa mummoni omaisuuden, kun äitiäni oli suosittu testamentissa aiemmin. Mutta eipä se käynytkään noin vain, kun äiti kuoli ennen mummoa ja minulla oli lapset taas estämässä sen luopumisen. 

Voit luopua perinnöstä kokonaan tai lastesi hyväksi. Mutta et voi luopua perinnöstä jonku  tietyn henkilön hyväksi. Itse en ole kovin hyvissä väleissä vanhempieni kanssa, joten olen olen ajatellut luopua perinnöstä lasteni hyväksi, jos sellainen tilanne tulee.

Turvallisinta on hakea velkainen kuolinpesä konkurssiin. Ei sieltä mitään saa, mutta ei myöskään joudu mitään maksamaan. Et edes pölyhiukkasta ota kuolinpesästä, jos jotakin otat, silloin joudut maksamaan myös KAIKKI velat.  Jos hiukankin rahaksi muutettavaa irtaimistoa on, yleensä velkojat järjestävät kuolinpesän huutokaupan. Tavarat, jotka ei kelpaa myytäväksi, saattavat perilliset saada ne velkojien luvalla.

Vierailija kirjoitti:

Kuolinpesästä jaetaan nettovarallisuus (varat miinus velat).  Jos mennään miinukselle, niin ei jää mitään mitä jakaa perillisille.  Vaikka leski ei perikkään vainajaa,  joutuu käytännössä hänkin olemaan vainajan velkojen kanssa tekemisissä. Esim. yhdessä omistetusta talosta vainajan osuudesta eli puolikkaasta menee velan määrän verran velkojille. Mikäli leski haluaa pitää tuon talon, täytyy hänen ostaa velkojilta tuo osuus itselleen. Mikäli ei ole varaa ostaa, on talo pakko myydä velkojen pois maksun takia. 

Mutta entä se pykälä, missä sanotaan, että leskellä on oikeus jäädä asumaan omaan kotiinsa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuolinpesästä jaetaan nettovarallisuus (varat miinus velat).  Jos mennään miinukselle, niin ei jää mitään mitä jakaa perillisille.  Vaikka leski ei perikkään vainajaa,  joutuu käytännössä hänkin olemaan vainajan velkojen kanssa tekemisissä. Esim. yhdessä omistetusta talosta vainajan osuudesta eli puolikkaasta menee velan määrän verran velkojille. Mikäli leski haluaa pitää tuon talon, täytyy hänen ostaa velkojilta tuo osuus itselleen. Mikäli ei ole varaa ostaa, on talo pakko myydä velkojen pois maksun takia. 

Mutta entä se pykälä, missä sanotaan, että leskellä on oikeus jäädä asumaan omaan kotiinsa?

Pankin oikeudet menee lesken oikeuksien edelle. Velkainen kämppä joudutaan usein myymään vainajan velkojen maksamisesksi ja sitten leskeltä menee koti samalla.

Miehen kuollessa asuntolainaa oli jäljellä 100 000. Asunnon arvo oli 250 000. Makselin yksin loput pois luonnollisestikin, yhdessä otettu lainahan se oli. Lapsia ei ollut.

Avioparin varat ja velat ovat erillisiä niin eläessä kuin kuollessa. Leski ei siis joudu vainajan velkoja maksamaan. Ei myöskään perilliset, jos eivät ota perintöä vastaan.

Tämä on teoria, käytäntö on eri asia. Jos yhteinen koti eli leskelle jäävä asunto on ainoa omaisuus, leski ja perilliset voivat katsoa parhaaksi maksaa velat kodin säilyttämiseksi. 

Voi olla myös yhteisvastuullista velkaa, jolloin eloon jäänyt vastaa koko loppuvelasta yksin, tai leski on voinut olla takaaja tai hänen omaisuutensa on voinut olla vainajan velan vakuutena.