Lue keskustelun säännöt.
Olisiko sosiaalityötä tekeviä vastaamaan tärkeään kysymykseen?
28.02.2020 |
Uudistettu laki lapsen huollosta ja tapaamisista painottaa kaikenlaisen väkivallan ja huonon kohtelun huomioimista ja lapsen suojelua niiltä.
Lastensuojelun joku ohjeistus on, että huolto- ja tapaamisriidat ja niiden kuormituksesta vakavasti kärsivät lapset ja heidän lähivanhempansa eivät kuulu lastensuojelun toimivallan piiriin. Tätä vastoin kuitenkin etävanhempi voi esimerkiksi anonyymisti ja tuomatta esiin huolto- ja tapaamisriitatilannetta tehtailla perättömiä ilmoituksia, jotka kuitenkin tutkitaan. Ne väistämättä lisäävät pelkoa, huolta ja stressiä lähihuoltajalle ja lapsille. Tälle kaikelle sosiaalityö on kuitenkin hyvin sokea.
Sosiaalityössä tukea ja apua hakevat kunnolliset, väkivaltaisesta suhteesta eronneet vanhemmat ohjataan käräjäoikeuteen. Lasten ja lähivanhemman hätää katsotaan läpi sormien.
Kuitenkin aivan tuoreessa (02/2020) hovioikeuden päätöksessä sanotaan väkivaltaiseen parisuhteeseen ja siitä seuranneeseen eroon ja turvakieltoon sekä lapsen tapaamisoikeuteen liittyen lapsen pelätessä ja vastustaessa voimakkaasti toisen, väkivaltaisen vanhemman tapaamisia, että "Oikeudenkäynnissä on usein erittäin vaikea päästä selville lapsen vastahakoisuuden todellisista syistä"
Tiedetään, että lähisuhdeväkivalta on Suomessa erittäin yleinen, vakava ja vaiettu asia. Edelleen tutkimuksista tiedetään, että väkivallasta on vaikea puhua ja jos siitä uskalletaan puhua, niin lähtökohtaisesti puhutaan totta (90-98% tapauksista). Tiedetään myös, että väkivaltainen ei itse ole halukas myöntämään väkivaltaa ja lisäksi syyttää kunnollista vanhempaa muotitermillä vieraannutus. Erotusdiagnostiikka näiden kahden välillä jää usein tekemättä. Aliarvioidut ja väärintulkitut väkivaltatilanteet asettavat lapsen suureen vaaraan.
Kuitenkin oikeudessa lapsen pelko ja huoli mitätöidään. Onko täällä ketään sosiaalityötä tekevää? Olisi avartavaa saada perusteluja näille asioille eli että miksi väkivaltaisesta suhteesta lähteneet ja heidän lapsensa eivät saa mistään mitään suojelua? Miten on mahdollista, että lastensuojelu siirtää vastuun suojelusta oikeudelle, joka puolestaan ei koe olevansa kykenevä määrittelemään onko lapsen pelko aitoa. Miten on ylipäätään mahdollista, että lähtökohtana pidetään, että lapsen pelko ei ole aitoa ja lapsi pakotetaan pelottaviin vuorovaikutustilanteisiin? Onko lapsen tunteiden ja pelon mitätöinti peruslähtökohta ja jos on, niin mihin se perustuu?
Kommentit (4)
Olisi myös tarpeen tuoda tällaista kaikenlaisen väkivallan tuomitsemista esille myös perättömiksi epäillyissä ilmoituksissa ja vaikkapa yksityishenkilöiden tekemissä ilmoituksissa ylipäätään. Olisi hyvä muistuttaa, mikä kaikki on kiusaamista ja että se on tuomittavaa ja että perättömät ilmoitukset kuormittavat systeemiä ja vievät resursseja todelliselta hädältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On arveluttavaa perustaa argumentaatio lehdistä luettuihin oikeudentuomioihin, joista ei tiedä yhtään tarkemmin kaikkia tekijöitä ja asiassa käytettyä harkintaa. Se, että jossainkin tuomiossa ei ole myönnetty esim. yksinhuoltajuutta tai valvottuja tapaamisia, ei tarkoita sitä, että niitä ei myönnettäisi kenellekään.
Huolto- ja tapaamisriitojen ongelmallisuus on huomattu ja sitä on mietitty. Esim. ohessa https://www.hel.fi/static/sote/hankkeet/riidat.pdf .
Edilex ei ole mikä tahansa lehti eikä turvakielto mikä tahansa esitieto. Myöskin hovioikeuden toteamus lapsen tunteista on järkyttävä, eikä sitä millään tulkinnalla voi muuksi muuttaa.
Vastaan lyhyesti tauolta.
- Suomen oikeusjärjestelmä tunnistaa erittäin huonosti henkistä väkivaltaa, mistä kerrot aloituksessasi. Siitä ei tuomita, eikä sitä oteta tosissaan. Jos lyöt lapseltasi silmän mustaksi, saat varmasti tuomion ja sanktioita, mutta jos murrat ja nujerrat hänen mielenterveytensä, on sinua hyvin vaikea saada tilille mistään. Lapselle saadaan kyllä mt-diagnoosi helposti. Me sossutkin helposti sorrumme lässyttelemään ja kuuntelemaan vanhempien omia vaikeuksia elämässä. Kuka pitää lasten puolta? Niinpä. Tässä on parannuksen paikka. Jokaisen sosiaalityötä tekevän on tuomittava väkivaltainen teko, myös henkinen väkivalta suoraan asiakkaalle, eikä antaa asiakkaan puolustella/oikeuttaa sitä millään. Koska sitä ei voi puolustella. Vanhempi tulee ohjata terapiaan omien vaikeuksiensa kanssa. Tarvitaan jämäkkyyttä.
- Tunnistan kiusaamismielessä tehdyt lasut myös. Olen suhteellisen tuore sossu, joten pyysin erikseen työnohjausta ja seuraavalla kerralla ohjaajan kanssa on tarkoitus miettiä/päättää, miten kiusausilmojen kanssa tulee toimia. Konsultoimme juristia. Tarkoitukseni on laatia työyhteisöön perheitä kunnioittava toimintamalli, mutta pahoin pelkään sen aiheuttavan muutosvastarintaa. Nuoria, vastavalmistuneita ei useinkaan kuunnella.
Sos.tt.