Lue keskustelun säännöt.
Oletko ikinä kieltäytynyt treffikutsusta mitä olet katunut myöhemmin?
Kommentit (27)
En tiennyt sen olevan treffikutsu ja oli kiirus muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse harmittelin siksi, että olin huonossa parisuhteessa ja varattu. Joten en voinut mennä.
En. Ensinnäkään harvoin kukaan kysyy treffeille ja jos joskus olisi käynyt niin, että olisi kysynyt ja olisin kieltäytynyt, niin siihen on ollut niin hyvä syy, ettei ole kaduttanut todellakaan.
Olen kieltäytynyt panoista, joita harmittelen edelleenkin.
Olen siis mies ja ehdottaja oli komea mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin huonossa parisuhteessa miehen kanssa. Kaunis ranskalainen nainen teki kiinnostuksensa selväksi.
Sittemmin olen tapaillut vain naisia. Tämä on ainoa kerta, kun olen harmitellut kieltäytymistäni. Se mies oli sellainen, että ihan hyvin olisin voinut jättää vaikka tekstiviestillä siinä paikassa. Tein sen sitten kovin yskähdellen kasvokkain vain muutamaa kuukautta myöhemmin.
Oli orastavaa tapailua ihanan miehen kanssa ja jätin käyttämättä yhden tilaisuuden nähdä, koska väsytti. Ajattelin, että tuleehan noita uusia iltoja tavata taas. Eipä tullut.
Kyllä se harmittaa edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kutsuttu. Sitten yksi poika väläytti kapakassa että jos olisin hänelle lähtenyt emännännäksi niin olisi 29 lypsävää.... Mietyin vaan että ei kysynyt hän koskaan joten oma vika... Sudeltiin mutta häntä ei kiinnodtanut srlkeästi muu.
Oi kysy vain, miten monta kertaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oi kysy vain, miten monta kertaa!
Ja olen myös myöntynyt treffeille, joita olen jälkeenpäin katunut.
Olin nuorena urheilullinen ja komea eikä treenibussissa minut nähnyt nainen ollut tarpeeksi kaunis pippelilleni.
Ikävä kyllä. Ei ollut paha nainen luulen niin. Hänen kaveri myöhemmin iski minut joka oli myös kaverini kanssa ollut mutta tämäkin piti minua panona.
Minua pidettiin panomiehenä vaikka olin perheellinen. Kiusaamista. Nytkin sydän tykyttää ja on stressiä enkä viitsii kuluttaa energiaa tai muuten tulee sellainen epämiellyttävä olo.
Koska tämä "coronavirus" idiotismi loppuu?
Miltä teistä tuntuisi kuin teitä pidettäisiin panomiehenä syyttä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Oltiin nuoria, teinejä. Eräs poika osoitti kiinnostusta minuun. Sanoin, että en ole kiinnostunut (vieläpä tylysti), koska kuvittelin hänen vain pelaavan, että ei sattunut siellä paikassa olla muitakaan kiinnostavia, niin tyytyi minuun. Oletin hänen olevan vain seksin perässä. En muista, mistä olin saanut tuon ajatuksen. Ehkä olin itse vaan niin epävarma, että kuvittelin, että ei hän oikeasti minua halua.
Myöhemmin kävi ilmi, että oli pitkään seuraillut minua, ollut kiinnostunut oikeasti. Isäni oli heittänyt hänet pois pari kertaa kun oli yrittänyt tulla hakemaan minua ulos ja vahtinut milloin olisin yksin kotona. (Siihen aikaan ei siis soiteltu.) Alkoi pakkieni jälkeen seurustella kaverini kanssa 17-vuotiaana ja ainakin nelikymppisenä olivat vielä FB:n kuvien mukaan onnellisesti yhdessä. Kolme lasta ja koira jne.
Jos oltaisiin silloin oltu yhdessä, olisi ajatukseni itsestäni teininä ollut ihan erilainen. Että minäkin kelpaisin jollekin oikeasti. Hävettää myös kuinka tylysti hänelle sanoin, kun luulin hänen vain kiusaavan minua. Toisaalta olisinko mieheni kanssa nyt, jos asiat olisivat menneet toisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
VÄLILLÄ MIETIN SITÄ KORTTELIN POIKASTA. TÄSTÄ ON JO VUOOOSIA JA OLIMME TEINEJÄ. Niin, en ole teini enää, vaikka ette sitä usko ikinä XDDD
Hänhän oli oikein kiinnostunut minusta! Mutta minua ei kiinnostanut. Olimme olleet samassa koulussa ja kaverin isoveli tiesi hänet siskoineen ja kai se poikanen jotenkin tuntui vain liian tutulta. Ja tietysti samanikäisiäkin olemme ja ehkä siinä oli vain liikaa samanlaisuutta. XD Tiedän, että olen käyttänyt järkeäni silloin, mutta voi kunpa pääsisin ajassa taaksepäin ja muistaisin miksi annoin pakit. Noihin aikoihin olin kyllä sellainen, ettei oikein kukaan kelvannut minulle XDDD Naaman takia... Mutta en antanut periksi ja sitkeästi pysyin suomipoikasissa... Nykyään en enää XD.
En. Vaan yksi mies on pyytänyt treffeille ja hänestäkin olen eronnut vuosia sitten 😐
En. Se kaduttaa että olen vastannut myöntävästi pariin treffikutsuun vaikkei pienintäkään kiinnostusta kyseisiin miehiin ollut. Niille treffeille en koskaan päätynyt joten lopulta kyllä selvisi miehille etten ole kiinnostunut, mutta saatoin myönteisellä vastauksella herätellä hetkellisesti turhia toiveita.
Olen kieltäytynyt monista treffikutsuista, enkä kadu. Jos ei kiinnosta tai muuten sovi, niin on parempi kieltäytyä heti.
Ennemminkin olen liian monesti mennyt treffeille, joiden en ymmärtänyt olevan treffit ennen kuin miehet tekivät aloitteen fyysiseen läheisyyteen.
Olen kieltäytynyt muutamiakin kertoja, mutta vain yhden miehen kutsuja olen ajatellut jälkeenpäin. Olimme silloin nuoria, noin parikymppisiä ja vähän yli. Tämä mies kysyi minua muutamankin kerran ulos, mutta kertakaan se ei sopinut juuri silloin minulle ja jostakin syystä emme saaneet sovittua mitään toiselle päivälle. Olin nuorena aika ujo ja onnellinen huomiosta, mutta en vain saanut itsekään vietyä asiaa eteenpäin.
Aikaa meni välissä, törmäsimme muutamia kertoja kun samalla kylällä asuimme, mutta jos hän oli vapaa, niin minä olin varattu tai toisinpäin joka kerta. Joku hänessä veti minua puoleensa ja ajattelin miestä vuosia, mutta nyt olen ollut jo kauan hyvässä onellisessa parisuhteessa, enkä enää niin oikeastaan välitä edes törmäillä mieheen.
Olen ajatellut, että näin sen kuului mennäkin. Vaikka runsasta kiinnostusta oli molemmin puolin, niin meitä ei oltu tarkoitettu yhteen. Vaikka en ollutkaan miehen kanssa yhtään, eli olemme vain jutelleet ja toisiamme syvälle silmiin katsoneet, niin hän on ollut aina tärkeä minulle. Toivon hänelle kaikkea hyvää elämään, hän on ihana fiksu mies!
Olen harmitellut asiaa.