Lue keskustelun säännöt.
Käyttäytyykö masentunut ihminen näin?
28.02.2020 |
Laitan tämän kahdessa osassa.
Minulla on ystävä joka on sairastanut omien sanojensa mukaan masennusta 9 vuotta ja me olemme olleet ystäviä viiden vuoden ajan. Ja näiden vuosien ajan masennus on käytännössä ollut 60% ajasta paha, eikä ystäväni ole ollut työelämässä tänä aikana.
Koska masennus sairautena on minulle vieras ja ystävän käytös kärjistyy entisestään ajattelin kysyä onko kellään kokemusta siitä että olenko ihmissuhteessa vain masentuneen ihmisen kanssa ja minun kuuluu ymmärtää sairautta vai olenko ihmissuhteessa myrkyllisen ihmisen kanssa.
Ystäväni peruu usein suunnitelmia viime tunneilla ja on aikakausia jolloin hän ei edes suunnittele mitään koska ei jaksa. (Ymmärrän täysin) Minulla on nyt kaksi pientä lasta ja käyn vuorotyössä hoitoalalla ja luonnollisesti minua väsyttää aika usein, vuorotyön ja perhe-elämän yhdistäminen on joskus tosi rankkaa. Joskus kun ystävälläni on hyvä kausi ja hän haluaisi nähdä usein ja minä joudun vastaamaan että "olen tehnyt kolme yövuoro putkeen ja olen ihan pihalla, nyt ei pysty" niin hän loukkaantuu ja sanoo että minulla ei ole edes masennusta! Ja silti en lähde. Tätä taas en ymmärrä yhtään? Hänellä on tosi erikoisia kuvitelmia siitä, että on "normaalit" ihmiset ja sitten on "masentuneet" ja normaalien ihmisten jatkuva tila on sellainen että jaksaa kaiken aina hymyssä suin eikä koskaan väsy tai tarvi aikaa akkujen lataamiseen. Hänelle ei myöskään voi koskaan valittaa mistään koska hänellä on aina kaikki huonommin koska on masentunut. Jos sanon vaikka että kääk nyt kerääntyy taas kauhea pyykkivuori tai että töissä oli tosi rankka juttu, hän vastaa että no hän ei edes jaksa miettiä pyykkejä ja ainakin minulla on työ, miksi valitan? Jos työkaveri on ollut törkeä ja kerron tilanteesta hän vastaa että miksi jaksan stressata tuollaisesta vähäpätöisestä asiasta. Jos taas joku ohikulkija vilkaisee häneen ja hän tulkitsee katseen inhoksi, hän saattaa puhua tästä viisi päivää putkeen itkien. Vrt vieras ohikulkija ja minä joudun katselemaan työkaveria kuitenkin 8h päivä. Pääpointti siis että minä en saa valittaa.
Ymmärrettävästi keskusteluista on tullut aikamoinen miinakenttä.
Kommentit (23)
Eiköhän tuosta tule ns. opittu avuttomuus aika selkeästi esille. Myös joihinkin persoonallisuushäiriöihin viittaavaa, jotka voivat olla hyvinkin masennuksesta ja erityisesti lääkityksestä johtuvaa.
Suosittelisin keskustelemaan esillenostamistasi asioista suoraan hänen kanssaan. Ilman syyllistämistä. Kerrot omat havaintosi ja keskustelette niistä tunteista, joita nämä asiat teissä aiheuttavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kärsin itsekin masennuksesta jo ties monetta vuotta ja toisinaan yhteydenpito ystäviin ja läheisiin tuntuu ylivoimaiselta. Pyrin kuitenkin vastaamaan viesteihin ym. kun heti kun tuntuu että siihen kykenen (kyllä, ihan oikeasti viesteihinkin vastaaminen voi tuntua ylivoimaiselta pahoina päivinä/kausina), sekä kuuntelen ja yritän auttaa jos jollain on murheita ja ylipäätänsä pyrin ottamaan muut huomioon.
Mielestäni kuulostaa, että ystäväsi käyttäytymistä ei ainakaan kokonaan voi kuitata masennuksella. Kuulostaa ennemminkin siltä, että hän ei vain osaa ottaa muita huomioon tai käytöstavat ovat jotenkin muuten puutteelliset.
Ps. Vaikutat ihanalta henkilöltä <3 Älä ainakaan ala toisen sylkykupiksi.
Olet ollut uskomattoman kärsivällinen. Nyt oman järkesi suojelemiseksi voisit alkaa irtautua tuosta meiningistä.
Ja vastauksena kysymykseesi: ei, tuo ei ole normaalia masentuneen ihmisen käytöstä. Olen ollut vakavasti masentunut parikymmentä vuotta ja työkyvyttömyyseläkkeelläkin jo lähes kymmenen vuotta. En kohtelisi ketään tuolla tavalla.
On totta, että masentunut on helposti hieman itsekeskeinen ja kokee omalle kohdalleen osuvat negatiiviset jutut voimakkaammin, koska tulkitsee maailmaa kielteisistä lähtökohdista. Sekin on normaalia, ettei jaksa ajoittain pitää yhteyttä ja silloin onkin parempi pysytellä omisssa oloissaan eikä negistellä ystäville liikaa.
Masennus ei kuitenkaan vie täysin empatiakykyä ihmiseltä, jolla se on alunperin luonteenpiirteenä. Tämä kaverisi ei ole lainkaan kiinnostunut kuulemaan sinun elämästäsi eikä edes feikkaamaan sellaista. En minäkään aina ole kauhean kiinnostunut syvällisellä tasolla läheisteni arjen ongelmista, mutta pystyn kyllä keskustelemaan ja kuuntelemaan sekä osoittamaan myötätuntoa sellaisella tasolla, että he tuskin huomaavat, etten oikein jaksaisi. Samaa taktiikkaa käyttänevät ei-masentuneet yhtä lailla!
Tuo bensajuttu ja leffan varaaminen ovat jo jotain aivan outoa...ei liity masennukseen mitenkään. Ei ole sekään normaalia, että vedotaan masennukseen jokaikisessä asiassa. Hän taitaa käyttää sitä tekosyynä (olipa oikeasti masentunut tai ei) ja keinona kosiskella huomiota ja sääliä. Tilanne ei ole terveellä pohjalla.
Hänellä on selkeästi huonot empatiataidot. Ei kai auta muu kuin sanoa hänelle uudelleen ja uudelleen, että miltä sinusta tuntuu, kun hän ei ota sinun mielipiteitäsi huomioon. Sinun kannattaa myös ennakoida hänen kanssaan, että asiat ovat kunnossa, eikä hänelle voi antaa liikaa vastuuta, koska hän ei pysty niitä hoitamaan. Esim. ohjeistus tyyliin 6 sämpylää, 2 litraa juotavaa, 4 hedelmää, eikä tyyliin hanki aamupalatarvikkeet. Hän voi tästä suuttua, mutta voit muistuttaa häntä mitä kävi kun hän aikaisemmin otti liian vähän ruokaa tai tankkasi liian vähän bensaa. Yritä sanoa ystävällisesti ilman syyttelyä tai vihaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole masentuneisuuden oireita nuo kaikki. Nähtävästi hän piiloutuu sen sairautensa taakse, ettei tarvitsisi nähdä vaivaa mistään. Kun "ei jaksa".
Olet ihana, kun olet järjestellyt hänelle aktiviteetteja ja ollut kaveri, vaikka vastaanotto onkin ollut tympeää <3
Jätä hänet vähäksi aikaa rauhaan, Jospa hän siitä virkistyisi ja alkaisi olemaan aktiivisempi.
Tuollainen ystävä tuntuu siltä, kun vetäisi jatkuvasti raskasta kivirekeä perässään.
Saatko mitään iloa ja hyvää oloa kun olet tämän ystävän kanssa, onko teillä hauskaa ja nauratteko usein?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuota käytöstä selitä ainoastaan masennus, tuntuu kuin hän pitäisi sinua liian itsestään selvyytenä.
Muuta vähän käytöstäsi ja katso mitä tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Jätä hänet vähäksi aikaa rauhaan, Jospa hän siitä virkistyisi ja alkaisi olemaan aktiivisempi.
Tuollainen ystävä tuntuu siltä, kun vetäisi jatkuvasti raskasta kivirekeä perässään.
Saatko mitään iloa ja hyvää oloa kun olet tämän ystävän kanssa, onko teillä hauskaa ja nauratteko usein?
Saan iloa ja silloin kun tutustuimme, ystäväni oli ihana. Tämä muisto varmaan kantaa minua edelleen kun muistelen miten hauskaa meillä silloin oli. Nyt kuitenkin tätä alamenoa on ollut jo pari vuotta. Sen lisäksi nykyään hieman pelkään ottaa asioita puheeksi tai "ottaa aikalisää" koska näitä hermoheikkoja kohtauksia minun näkökulmastani pienistä asioista on ollut niin paljon, että pelkään mitä hänelle tapahtuu jos sanon hänelle joissain tilanteissa suoraan, mitä ajattelen. Että hei, minusta tuntuu että nyt piiloudut masennuksen "taakse" tai että hei tämä olisi vältetty tankkaamalla. Passiivisaggressiivisuuteenkin on hankala tarttua kun olen pari kertaa kysynyt, miksi vastaat "just" tai "aijaa" pitkiin viesteihin sen sijaan että sanoisit, huono hetki, palaan asiaan.. Hän pitää minua ymmärtämättömänä tai vaihtoehtoisesti muistuttaa masennuksestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos paljon vastauksista! Varsinkin tuo opittu avuttomuus kolahti.
Onko mitään kokemuksia, kuinka kauan masennus voi olla näin pahana? Että ihan kadottaa "todellisuuden tajunsa" muita ihmisiä kohtaan? Tätä on kuitenkin ollut jo yhdeksän vuotta ja ystävälläni tuntuu olevan heikko motivaatio oikeasti toimia paremman huomisen puolesta.
Ystävälläni on hyvin tiivis yhteys terveydenhuoltoon koko ajan. On depressiohoitajaa, lääkäriä, terapeutteja, lääkityksiä on kokeiltu ym. Hän kuitenkin vaihtaa hoitajaa ja terapeutteja todella usein koska "kukaan ei ymmärrä häntä" tai osaa auttaa häntä. Nyt ollaan tilanteessa että lähes kaikilla mahdollisilla kaupunkini terapeuteilla ollaan käyty.. Olen huomannut saman käytösmallin tässäkin asiassa, jos terapeutti antaa suoria vinkkejä esimerkiksi siitä, että ohikulkijan vilkaisu häneen on todennäköisesti ihan tahaton ja masennus hänen päässään kääntää asian inhoksi, hän vaihtaa heti terapeuttia, jos pitäisi alkaa muuttaa omaa ajatusmallia. Terapeutin pitäisi vaan kuunnella tilitystä.
Ehkä hän todella tietyllä tapaa kokee masennuksen turvallisena ja haluaakin piiloutua tähän?
Kaverisi kuulostaa ihan minulta. Tosin mulla ei ole enää tapana puhua kavereille sanaakaan masennukseeni liittyvistä asioista. Yritän vain olla "normaalisti"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaverisi kuulostaa ihan minulta. Tosin mulla ei ole enää tapana puhua kavereille sanaakaan masennukseeni liittyvistä asioista. Yritän vain olla "normaalisti"
Okei nyt kun luin tuosta alempaa tosta bensanloppumisesta ja elokuvasta niin, näissä en kyllä osaa samaistua, muuten kuin niin että olen saattanut olla ajattelematon monessa tilanteessa itsekin ja vasta jälkeen päin tajunnut miten typerä olen ollut. Yleensä olen jollain tapaa paniikissa näissä tilanteissa etten osaa oikein hahmottaa miten tulee käyttäytyä. En kyllä silti noi kamala ole ollut kenellekään. Ja yleensä minä olen se joka toimii sylkykuppina ja olkapäänä muille.
Kaverisi todella on myrkyllinen. Ole varovainen sen kanssa ja tee selkeät rajat mitä tulee noudattaa. Vaikka masentunut olisikin, niin aina tulee kantaa vastuu teoistaan ja sanoistaan. Masennus ei ole mikään etuoikeutus mulkkuna olemiseen vaan samat säännöt ja rajat kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa oikeastaan siltä, että kaverisi ei enää pidä sinusta etkä sinä hänestä. Et voi puhua hänelle suoraan, et ole voinut pitkään aikaan, mutta täällä juoruat myös asian vierestä esimerkiksi siitä, kuinka hän vaihtaa terapeuttiakin useasti. Suhteessanne ei ole avoimuutta. Turhaan takerrut tähän diagnoosiin, kun et ole hänen hoitajansa. Se, mitä sinun pitää hoitaa on oma osuutesi ystävyyssuhteesta ja siinä olet paljon tehnytkin. Et kuitenkaan ole määritellyt ja ilmaissut rajojasi, joten myönnä, että osa tästä on sinun syytäsi ja itsekin olet jo turhautumisessasi myrkyllinen kaverisi kohtaan.
Jos et halua lopettaa tätä ihmissuhdetta, niin päätä, mitä aiot sietää ja mitä et, ja pidä näistä rajoista kiinni. Kaverisi muuttuu, jos muuttuu.
Ystäväsi kuulostaa mulkulta. Kaikkea ei todellakaan voi laittaa masennuksen piikkiin, ystäväsi käytös kuulostaa kiusanteolta.
Minulla on masentunut ystävä, ja välillä koen sen ärsyttävänä kun normaalit arkipäivän ongelmat tuntuvat olevan hänelle maailman loppu. Ajoittain hän ei jaksa pitää yhteyttä, mutta sen ymmärrän kyllä. Koskaan ei ole minulle ilkeä eikä tee kiusaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa oikeastaan siltä, että kaverisi ei enää pidä sinusta etkä sinä hänestä. Et voi puhua hänelle suoraan, et ole voinut pitkään aikaan, mutta täällä juoruat myös asian vierestä esimerkiksi siitä, kuinka hän vaihtaa terapeuttiakin useasti. Suhteessanne ei ole avoimuutta. Turhaan takerrut tähän diagnoosiin, kun et ole hänen hoitajansa. Se, mitä sinun pitää hoitaa on oma osuutesi ystävyyssuhteesta ja siinä olet paljon tehnytkin. Et kuitenkaan ole määritellyt ja ilmaissut rajojasi, joten myönnä, että osa tästä on sinun syytäsi ja itsekin olet jo turhautumisessasi myrkyllinen kaverisi kohtaan.
Jos et halua lopettaa tätä ihmissuhdetta, niin päätä, mitä aiot sietää ja mitä et, ja pidä näistä rajoista kiinni. Kaverisi muuttuu, jos muuttuu.
Onko vinkkejä miten omista rajoista pidetään kiinni ihmisen kanssa joka on henkisesti sairas eikä hänen taakkaansa halua ainakaan enempää lisätä?
Vierailija kirjoitti:
Onko vinkkejä miten omista rajoista pidetään kiinni ihmisen kanssa joka on henkisesti sairas eikä hänen taakkaansa halua ainakaan enempää lisätä?
Samalla tavalla, kun omista rajoista pidetään kiinni ihmisen kanssa, joka ei ole henkisesti sairas.
Sanot asiallisesti ja rakentavasti. Jos vastapuoli ei ymmärrä sinua, toimit edelleen rajojesi mukaan.
Esim. tuo leffalippu... tarjoat leffan ja kaverisi valitsee jotain, mitä inhoat. Siinä tilanteessa sanot, ettet aio katsoa sitä, käännyt kannoillasi ja päätät, ettet enää ikinä anna hänelle valinnanvapautta vastaavassa tilanteessa. Jos tarjoat, päätät itse mitä tarjoat.
Joko kaveri ymmärtää ja alkaa kohdella sinua huomaavaisemmin, tai uhriutuu ja yrittää kääntää kaiken sinun syyksesi.
Tämä masentunut on niin syvällä sairaudessaan, että todennäköisesti hän uhriutuu. Uhriutuminen on valinta, vaikka masentunut ei sitä tiedosta ja tunnusta, mutta valinta se on.
T. Ex-uhriutuva masennuspotilas
Ps. Masentunut mulkku ei muutu, ennen kuin tajuaa, ettei hän sairauksineen ole maailman keskipiste.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos paljon vastauksista! Varsinkin tuo opittu avuttomuus kolahti.
Onko mitään kokemuksia, kuinka kauan masennus voi olla näin pahana? Että ihan kadottaa "todellisuuden tajunsa" muita ihmisiä kohtaan? Tätä on kuitenkin ollut jo yhdeksän vuotta ja ystävälläni tuntuu olevan heikko motivaatio oikeasti toimia paremman huomisen puolesta.
Ystävälläni on hyvin tiivis yhteys terveydenhuoltoon koko ajan. On depressiohoitajaa, lääkäriä, terapeutteja, lääkityksiä on kokeiltu ym. Hän kuitenkin vaihtaa hoitajaa ja terapeutteja todella usein koska "kukaan ei ymmärrä häntä" tai osaa auttaa häntä. Nyt ollaan tilanteessa että lähes kaikilla mahdollisilla kaupunkini terapeuteilla ollaan käyty.. Olen huomannut saman käytösmallin tässäkin asiassa, jos terapeutti antaa suoria vinkkejä esimerkiksi siitä, että ohikulkijan vilkaisu häneen on todennäköisesti ihan tahaton ja masennus hänen päässään kääntää asian inhoksi, hän vaihtaa heti terapeuttia, jos pitäisi alkaa muuttaa omaa ajatusmallia. Terapeutin pitäisi vaan kuunnella tilitystä.
Ehkä hän todella tietyllä tapaa kokee masennuksen turvallisena ja haluaakin piiloutua tähän?
Tuo menee enemmän persoonallisuushäiriöiden puolelle. Hänen ongelma on se, että sisäinen maailma pitää häntä objektipositiossa, eli hän miettii liikaa sitä miltä hänen oma toimintansa näyttää muiden mielissä ja sitä kautta käyttäytyy siten kuin havaitset.
Terapeutin kannalta ongelmana on se, että häntä tulisi ohjata näkemään itsensä lintuperspektiivistä, eli miten hänen käytöksensä oikeasti tulkitaan ja mitä hänen käytöksensä saa oikeasti aikaan muissa ihmisissä. Masennuksessa tyypillinen IPT-terapia ei hänen kohdallaan välttämättä toimi. Masennukseen liitetty mitättömyyden tunne voi sillä lähteä, mutta ei muut.
Terapeuttia pitää vaihtaa, jos terapiasuhde ei toimi kolmen terapiakerran jälkeen. Persoonallisuushäiriöisillä sopivan terapeutin löytäminen voi kestää ja käytännössä persoonallisuushäiriöissä hoitotulokset ovat joka tapauksessa heikot, oli käytetty hoitomuoto mikä hyvänsä.
Se on ystäväsi on kiittämätön baska mulkku masentunut. On myös tuon tyyppisiä maaentuneita. Kokemusta on.
Koska ystävälläni ei ole koskaan rahaa tehdä mitään, ajattelimme että kesäreissuksi voisimme käydä leireilemässä, minulla kun on teltta. Lupasin maksaa kaiken muun oheistavaran ja ruuan jos ystäväni voisi ottaa aamupalatarvikkeet kolmelle päivälle. Leirintäalue oli kaukana ja ystäväni ilmoitti että hänen isänsä lainaa meille auton niin hänkin on vähän enemmän osallisena tässä reissussa. Sehän sopi! Kun pääsimme 5km päähän leirintäalueesta autosta loppui bensa. Olimme tässä vaiheessa 40km päässä kotoa. Ja bensa-asemia ei ollut lähelläkään sitä korpea. :) Kysyin miksei hän sanonut mitään siitä, että bensa loppuu, niin kaveri ei ollut jaksanut?? Sen lisäksi hän oli varannut kolmelle aamulle kaksi sämpylää! Mutta kolme irtokarkkipussia? En tiedä olisinko itkenyt vai nauranut. Hän sai ahdistuskohtauksen koska vain hänelle maailma on niin julma että bensa loppuu ja miksi hänen elämänsä on näin vaikeaa ja raskasta. Bensamittari oli jo lähtiessä punaisella viivalla kun ihmettelin mitä tapahtui.
Kerran kävi myös niin että sain kaksi ilmaislippua elokuviin ja tarjosin ystävälleni elokuvan kanssani. Olin iltavuorossa, joten Annoin lippujen sarjanumeron hänelle että hän sai tilattua liput ja olimme puhuneet menevämme yhteen uutuuselokuvaan jota olimme odottaneet. Menimme elokuvaan ja hän oli varannut liput johonkin hirveään kauhuelokuvan mitä hän tietää että inhoan ja sanoi minulle ettei jaksanut keskittyä kunnolla lippujen varaamiseen ja tämä oli tullut ensimmäisenä vaihtoehtona vastaan?? Kun puhuin mennessä että kiva mennä katsomaan tämä elokuva kaveri ei korjannut puheitani tai kertonut missään vaiheessa että olemme menossakin johonkin ihan muuhun näytökseen.
Joskus hän vastaa pitkiin viesteihini vain ":)" tai "aijaa" selkeän tympeästi ja sitten parin viikon päästä vastaa että "ei jaksanut vastata mutta kuules millainen tilanne minulla oli tänään...." eli sitten kun taas kelpaan tulkitsemaan jotain tinderviestiä minuun otetaan yhteyttä.
Mitä mieltä olette?