Lue keskustelun säännöt.
Oletko johtajaäiti?
27.02.2020 |
HS juttu Oman elämänsä johtaja https://www.hs.fi/perhe/art-2000006420576.html
esittää kuinka perheen ja kaksi uraa voi onnistuneesti yhdistää. Onko monivuotiset kotiäitiydet joidenkin naisten itsekkäitä ratkaisuja? Mari Puoskari väittää, että työ ja ura tasapainottavat toisiaan. Miten teillä?
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... eikä lapsia tällaisessakaan elämässä tarvitse jättää hunnigolle:
”Mieheni on aina kannustanut minua tarttumaan houkutteleviin työtarjouksiin, ja Ekokem houkutteli, koska se keskittyi kierrätysinvestointien ja -ratkaisujen edistämiseen. Kun aloitin siellä, jaoimme vauvanhoidon mieheni ja isovanhempien kanssa joustavasti. Minä olin vielä myöhemmin toisen pätkän perhevapaalla.”
Eli ovat toimineet jo tulevien lakiuudistusten hengessä, jakaneet hoitovastuuta vauvasta.
Itse olen kokenut saman: ura ja perhe tasapainottavat elämää. Työasioissa pysyy suhteellisuudentaju paremmin kuin joillakin täysin uraansa panostavilla, asiat on tärkeitä mutta ei liian tärkeitä, helpompaa nähdä useanlaisia vaihtoehtoja kuin se ensimmäinen johon itse ihastui. Ajan rajallisuus on auttanut erottamaan olennaisen epäolennaisesta sekä töissä että kotona: töissä suuret linjat kuntoon, kotona lasten kanssa oleminen ja heidän kuunteleminen ohi nurkkien puunauksesta.
"Huippu-uran ja perhe-elämän yhdistämistä helpottaa Puoskarin mukaan myös se, että johtajalla on paljon valtaa työhönsä.
”Johtavassa roolissa voi paremmin määritellä aikataulunsa itselleen sopiviksi. Voi päättää, että kokousajat osuvat pääasiassa toimistoaikaan eivätkä perhe-elämän kannalta kriittisiin kohtiin”, hän sanoo."
Tämän allekirjoitan myös meidän perheen kohdalta. Molemmat oltiin johtavissa asemissa jo kun lapset olivat pieniä, ja oli helppo muokata omia aikatauluja perheelle sopiviksi. Monet naiset kavahtavat uralla etenemistä kun lapset pieniä koska pelkäävät työn ja perheen yhteensovittamisen ongelmia - turhaan, helpompaa kun itse voit määrittää koska etäpäivät ja työreissut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
... eikä lapsia tällaisessakaan elämässä tarvitse jättää hunnigolle:
”Mieheni on aina kannustanut minua tarttumaan houkutteleviin työtarjouksiin, ja Ekokem houkutteli, koska se keskittyi kierrätysinvestointien ja -ratkaisujen edistämiseen. Kun aloitin siellä, jaoimme vauvanhoidon mieheni ja isovanhempien kanssa joustavasti. Minä olin vielä myöhemmin toisen pätkän perhevapaalla.”
Eli ovat toimineet jo tulevien lakiuudistusten hengessä, jakaneet hoitovastuuta vauvasta.
Vaatii varmaan isovanhemmat tai muuten hyvän turkiverkon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
... eikä lapsia tällaisessakaan elämässä tarvitse jättää hunnigolle:
”Mieheni on aina kannustanut minua tarttumaan houkutteleviin työtarjouksiin, ja Ekokem houkutteli, koska se keskittyi kierrätysinvestointien ja -ratkaisujen edistämiseen. Kun aloitin siellä, jaoimme vauvanhoidon mieheni ja isovanhempien kanssa joustavasti. Minä olin vielä myöhemmin toisen pätkän perhevapaalla.”
Eli ovat toimineet jo tulevien lakiuudistusten hengessä, jakaneet hoitovastuuta vauvasta.
Vaatii varmaan isovanhemmat tai muuten hyvän turkiverkon.
Ei välttämättä. Meillä sukulaiset asui kaukana. Löydettiin erinomainen lastenhoitaja joka auttoi kun tarvittiin jeesiä, ja yllättävissä lastenhoitotarpeissa (esim. lapsi sairastui kun töissä meno jota ei voinut perua) löytyi väestöliiton hoitajavälityksestä apua jos vakihoitaja ei päässyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse päätin pysyä kolme vuotta kotona. Olen tyytyväinen pohjustukseen lapsen kanssa ja nyt pääsen tekemään töitäkin välillä. Tai siis palkkatöitä, lapsen kanssa kotona oleminen ei todellakaan ole mitään lomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitähän lapsi/lapset tuumaavat tasapainosta? Voivat olla hyvinkin tyytyväisiä, mutta usein vanhemmat on tyytyväisiä vähempään yhteiseen aikaan ja läsnäoloon lastensa kanssa kuin lapset vanhempiensa. Mutta ainahan voi harrastaa kaikki illat niin ei joudu olemaan yksin 👍
Vierailija kirjoitti:
Mitähän lapsi/lapset tuumaavat tasapainosta? Voivat olla hyvinkin tyytyväisiä, mutta usein vanhemmat on tyytyväisiä vähempään yhteiseen aikaan ja läsnäoloon lastensa kanssa kuin lapset vanhempiensa. Mutta ainahan voi harrastaa kaikki illat niin ei joudu olemaan yksin 👍
Ei johtavassa asemassa oleminen välttämättä vaadi hirveän paljon pidempiä työpäiviä. Ainakin itse teen osan töistä kotoa, tein jo silloin kun lapset olivat pieniä. Silloin tein töitä kun lapset olivat päiväunilla tai illalla jo nukkumassa - ei ollut pois heiltä. Seurasin naapurin kotiäitiä kerran kesällä kun olin kipeän lapsen kanssa kotona. Hän istui ulkona kiikussa juoruamassa jonkun kaverinsa kanssa kun pienempi lapsista ulvoi keuhkojaan pihalle sisällä ja se vanhempi halusi väkisin tulla meille leikkimään vaikka toinen lapsistani olis sairas. Jostain syystä tuo vanhempi oli muutenkin aina meillä kun tulimme kotiin, joskus piti lempeästi pökkiä pois, että saimme viettää keskinäistä aikaa. Eiköhän vanhemmuuden hyvyys ole enemmän kiinni ihmisistä, heidän henkisistä ja fyysisistä voimavaroistaan kuin siitä ovatko lapset välillä hoidossa vai eivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse päätin pysyä kolme vuotta kotona. Olen tyytyväinen pohjustukseen lapsen kanssa ja nyt pääsen tekemään töitäkin välillä. Tai siis palkkatöitä, lapsen kanssa kotona oleminen ei todellakaan ole mitään lomaa.
Nuo pitkät pohjustukset näkyvät palkassasi ja työnkuvassasi? Joka taas näkyy vaikutusmahdollisuutena (tai sen puutteena) omaan työnkuvaan ja työaikoihin? Elämä on valintoja.
Isovanhemmat auttavat heitä.
Meillä isovanhemmat ovat hoidettavia, vaikka he sinnittelevät vähäisen kotiavun varassa kotonaan kaukana meistä. Hoitopaikkaa ei ole myönnetty, kun ei ole dementiaa, vaan fyysistä vanhenemista. Meidän aikuisten lasten tehtävä on tarkastaa, että miten he selviytyvät. Käyttää omat lomat ja viikonloput heidän palvelemiseen. Ei oikein ehdi omiin työuriin keskittyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat auttavat heitä.
Meillä isovanhemmat ovat hoidettavia, vaikka he sinnittelevät vähäisen kotiavun varassa kotonaan kaukana meistä. Hoitopaikkaa ei ole myönnetty, kun ei ole dementiaa, vaan fyysistä vanhenemista. Meidän aikuisten lasten tehtävä on tarkastaa, että miten he selviytyvät. Käyttää omat lomat ja viikonloput heidän palvelemiseen. Ei oikein ehdi omiin työuriin keskittyä.
Vanhemmistaan voi tehdä ilmoituksen kaupungille jonka velvollisuus tarkastaa avun tarve. Voivat saada turvarannekkeita, valmisruokaa, säännölliset kotikäynnit ym. Itse olen ajatellut juuri niin, että ura ja hyvä palkka tekee minusta taloudellisesti vakaan myös vanhana - voi ostaa palveluja arkeen eikä tarvitse jättäytyä lasten taakaksi.
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat auttavat heitä.
Meillä isovanhemmat ovat hoidettavia, vaikka he sinnittelevät vähäisen kotiavun varassa kotonaan kaukana meistä. Hoitopaikkaa ei ole myönnetty, kun ei ole dementiaa, vaan fyysistä vanhenemista. Meidän aikuisten lasten tehtävä on tarkastaa, että miten he selviytyvät. Käyttää omat lomat ja viikonloput heidän palvelemiseen. Ei oikein ehdi omiin työuriin keskittyä.
Aika harvoilla pikkulasten vanhemmilla on samaan aikaan hoidettavana vanhat vanhemmat. Yleensä ne omat lapset saadaan jo lähelle täysi-ikää ennen kuin vanhempien kunto alkaa reistailla, jos ihan tilastoja katselee (esim. sukupolven väli n 30 v., nykyiset 70-vuotiaat varsin terveitä, 80-vuotiaistakin iso osa terveitä ilman suurempia tuen tarpeita).
He eivät saa itse järjestettyä tarpeellista hoitoa. Erilaisia leikkauksia, joita saadakseen täytyy päästä ensiksi lääkäriin tutkimuksiin. Lääkemuutoksia. Kontrollikäyntejä.
Sitten kun on leikattu, niin toipuminen vie oman aikansa ja riskit ovat koholla esim että kaatuu. Kivut ja leikkausalueen turvotukset kiusaavat. Sitten taas parempi jakso, kunnes on uusi vaiva.
Vanhat kehot särkyvät milloin mistäkin kohti. Kuumetauti ja antibioottikuuri.
He ovat tottuneet hyvään ruokaan. Ruoka on kuin lääkettä heille! Valmisruuat ovat epäterveellisiä siihen verrattuna mitä ovat aina itse laittaneet ja edelleen laittavat, kun voivat hyvin. Heillä on aivot hyvässä kunnossa, mutta liikkuminen on epävarmaa.
Kunta tarjoaa siivoojan, välillä ateriapalvelun (mutta eivät jaksa syödä montaa viikkoa näitä) , turvarannekkeen ja apuvälineitä, kodinmuutostöitä saa. Hoitajat eivät ehdi auttamaan lääkäriin pääsyssä. Kuto olisi jo romahtanut, jos omainen ei kuuntelisi vanhuksen tarvetta päästä lääkäriin.
Ambulanssi käy, mutta useammin jättää kotiin selviämään, kuin vie hoitoon. Jos pääsee hoitoon, niin myös palautetaan takaisin kotiin ennenkuin ehtii olla edes yötä poissa kotoa.
Elämänlaatu paranee, kun saa uuden nivelen tai kaihileikkauksen. Niin se vain menee. Jos tahtoo vanhuksen takaisin kotiin, täytyy toipilasta käydä hoitamassa itse. Sopia fysioterapiat ja muut. Joutuu myös neuvottelemaan hoitohenkilökunnan kanssa, että saako hoitoa "Käypä hoito suositusten" mukaisesti. Näihin suosituksiin joutuu vetoamaan ja vaatimaan tutkimuksia ja hoitoa. Täytyy perehtyä vähän kaikkeen vanhusten terveyteen liittyvään. Metatyötä.
14.
Nykyään saadaan lapset vanhempina ja jos omat vanhemmatkin saivat vanhana, niin ovat vanhoja isovanhempina. Joissain suvuissa taas saadaan jopa lapset nuorena, mutta vanhetaan myös nuorempina kuin toisissa.
Laitoksessa asuessa kun maksaa jostain, niin ei silti saa. Omainen kaksi viikkoa ilman suihkua!
Vierailija kirjoitti:
He eivät saa itse järjestettyä tarpeellista hoitoa. Erilaisia leikkauksia, joita saadakseen täytyy päästä ensiksi lääkäriin tutkimuksiin. Lääkemuutoksia. Kontrollikäyntejä.
Sitten kun on leikattu, niin toipuminen vie oman aikansa ja riskit ovat koholla esim että kaatuu. Kivut ja leikkausalueen turvotukset kiusaavat. Sitten taas parempi jakso, kunnes on uusi vaiva.
Vanhat kehot särkyvät milloin mistäkin kohti. Kuumetauti ja antibioottikuuri.
He ovat tottuneet hyvään ruokaan. Ruoka on kuin lääkettä heille! Valmisruuat ovat epäterveellisiä siihen verrattuna mitä ovat aina itse laittaneet ja edelleen laittavat, kun voivat hyvin. Heillä on aivot hyvässä kunnossa, mutta liikkuminen on epävarmaa.
Kunta tarjoaa siivoojan, välillä ateriapalvelun (mutta eivät jaksa syödä montaa viikkoa näitä) , turvarannekkeen ja apuvälineitä, kodinmuutostöitä saa. Hoitajat eivät ehdi auttamaan lääkäriin pääsyssä. Kuto olisi jo romahtanut, jos omainen ei kuuntelisi vanhuksen tarvetta päästä lääkäriin.
Ambulanssi käy, mutta useammin jättää kotiin selviämään, kuin vie hoitoon. Jos pääsee hoitoon, niin myös palautetaan takaisin kotiin ennenkuin ehtii olla edes yötä poissa kotoa.
Elämänlaatu paranee, kun saa uuden nivelen tai kaihileikkauksen. Niin se vain menee. Jos tahtoo vanhuksen takaisin kotiin, täytyy toipilasta käydä hoitamassa itse. Sopia fysioterapiat ja muut. Joutuu myös neuvottelemaan hoitohenkilökunnan kanssa, että saako hoitoa "Käypä hoito suositusten" mukaisesti. Näihin suosituksiin joutuu vetoamaan ja vaatimaan tutkimuksia ja hoitoa. Täytyy perehtyä vähän kaikkeen vanhusten terveyteen liittyvään. Metatyötä.
14.
Ehkä tuo suhtautuminen elämään - metatyötä tai sitten vaan normaalia elämää jossa hoidetaan asiat yhdessä nikottelematta - pysyy samanlaisena läpi elämän. Tuntemani uraäidit harvemmin kitisevät metatöistä kun lapset ovat pieniä, ne lasten menot ja hammaslääkärit laitetaan kalenteriin yhtä sujuvasti kuin kaikki muutkin asiat. Samoin tekevät uranaiset myöhemmin kun omista vanhemmista pitää huolehtia. Eräs tuntemani uranainen järjestelee vanhempiensa asiat ihan sujuvasti palaverien välissä, selitti minulle juuri nämä turvarannekkeet, omaishoitajuudet ja yksityisen hoitopalvelun systeemit. Kun on tottunut ottamaan asioista selvää ja järjestelemään asioita voi helposti tehdä paljon vanhempiensa eteen varsin tehokkaasti ja etänä. Tietenkin jos haluaa käydä päivittäin tarjoamassa sitä itse tehtyä, ei pakastettua kotiruokaa niin raskaaksi käy - mutta samalla lailla osalla metaihmisistä on ollut raskasta jo niiden lasten kanssa juuri saman asenteen vuoksi.
"Ylikansallisen yhtiön toimitusjohtajana Puoskari matkustaa noin kerran viikossa Euroopan sisällä ja osallistuu kokouksiin joskus iltaisinkin. Kolmisen kertaa vuodessa hän matkustaa viikoksi Afrikan, Aasian tai Oseanian kehityskohteisiin.
TYÖ diplomi-insinöörinä rahoitusalalla pitää hänen miehensä kiireisenä. Yhdeksänvuotias Okko taas pelaa jalkapalloa 4–5 kertaa viikossa, ja Peppi harrastaa uintia ja tanssia."
Kaikki onnistuu kun sen laittaa onnistumaan, pari yhdessä onnellisena jo 15 v. Tällaisia onnistumistarinoita lisää niin naiset huomaavat ettei lasten tekeminen ole vaarallista uran takia, päin vastoin!