Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen suku päsmäröi joka asiassa. Aivan uskomatonta sakkia.
27.02.2020 |
Mieheni on kotoisin peräkyliltä, kuten itse vitsikkäästi kertoo. Sen kyllä huomaa. En jaksa niiden lähisuvun tapaa ottaa kantaa joka asiaan. Kun mieheni veli erosi, jokaisella oli siihen mielipide. Ilman että henkilö itse pyysi, anoppi ja appi järjestivät ns. muuttotalkoot. Siellä oltiin kantamassa sohvaa pakettiautoon ja anoppi jakoi tavaroita. Sanoin hänelle, että onkohan se ihan sopivaa jakaa täällä tavaroita, kun ex-vaimo ei ollut paikalla. Anoppi totesi, että sille ei jätetä mummun vanhaa piironkia ja mitä niitä nyt oli.
Meidän asioita ohjeistetaan myös. ”Tulette joulupäivänä sitten syömään perinneruokaa”. Appi ottaa kantaa autoasioihin, asuntoasioihin, jokaiseen isompaan hankintaan. Mieheni kävi viimeksi isänsä kanssa televisio-ostoksilla. Kysyin häneltä, eikö tullut mieleen, että minä ehkä katson sitä tekkkua meidän kotona enemmän kuin isänsä. Siihen hän pahoitteli, että kun he on tottuneet tekemään omalla porukalla kaiken, niin ei aina muista, ettei tarvitsisi. Omalla porukalla pestään matotkin kesällä. Viimeksi oli neljän huushollin matot pestävänä. Koko päivä meni siinä vouhotuksessa. Kesäisin anoppi myös monesti laittaa saunaan tulet ja sen jälkeen soittaa, että tulettehan saunomaan ja pulahtamaan järveen. Minä en aina viitsi, mutta mieheni lähtee joka kerta, koska rantasauna on hänestä niin hieno keksintö.
Jollain tavalla sitä hajurakoa pitäisi saada, mutta miten? Mieheni ei anna minun komennella itseään, eikä kiristää, joten niitä on turha yrittää. Hän ei jotenkin tajua, että tuollainen vanhemmissa ja sisaruksissa roikkuminen on minusta rasittavaa.
Kommentit (320)
Aloitusviestissäsi taisitkin kertoa syyn, miksi puolisosi veli erosi. Hänen exänsä teki viisaan valinnan.
Eräs tuttava erosi tuollaisesta suvusta jo lyhyen seurustelun jälkeen.
Joillekin sopii se, että mennään naimisiin koko suvun kanssa, toisille taas ei sovi se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaistun :,D minä olen vegaani ja anoppi joka ikinen kerta vääntää jotain oikein lihaisaa ruokaa kun mennään heille ja sanoo ”voit sinä nyt sitä syödä.” Öö no en kyllä voi. Appi taas katsoi asiakseen sanella millaisen asunnon me saamme ostaa ja suuttui kun sanoin ettei haluta sellaista.
Anoppi sikäli oikeassa, että voi syödä. Olet vain tehnyt tietoisen valinnan, ettet syö. Fiksu anoppi toki tiedostaisi asian etukäteen.
Mieheni suhteessa sukuunsa on vähän samaa. He pitävät tiiviisti yhteyttä ja pitävät omia toimintatapojaan muiden tapoja parempia. Mieheni on ulkomaalainen, ja aiemmin lomilla vietimme aikaa yhdessä hänen kotimaassaan. Nykyään en enää välitä lähteä mukaan suvun päsmäröinnin ja tunkeilun vuoksi. Joka ilta pitäisi syödä yhdessä jonkun perheen tai suvun edustajan kanssa, ja päiväretkillekin tungetaan mukaan. Suvulla on yhteinen kesäpaikka, jossa tietenkin pitää koko ajan olla remontoimassa jotakin. Suomessa ollessaan mies puhuu sukulaisten kanssa päivittäin tuntikausia puhelimessa, serkkujenkin parisuhdekriisit, terveydentilat ja lasten koulumenestykset käydään läpi.
Ymmärrän, että tässä on kyse luonne-erojen lisäksi kulttuurieroista, mutta en oikein jaksaisi olla aina se, joka joustaa. Minulta ei miehen suvun luona ollessa kysytä mielipidettä mihinkään vaan oletetaan, että kuljen vain mukana joukon jatkona ja haluan käyttää kesälomani kasvimaan kitkemiseen tai kurkkujen säilömiseen. Koska mies ei pysty tai halua asettaa rajoja suvulleen, en viitsi enää vierailla heidän luonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta extempore rantasaunaan kutsuminen tai yhteiset matonpesutalkoot kuulostavat tosi kivoilta. Mutta VAIN siinä tapauksessa että menemistä ei automaattisesti oleteta eikä kieltäytymisestä loukkaannuta. Omatkin vanhempani tekevät tuota tyyliin "hei, laitettiin juuri iso kala uuniin, tuletko syömään kolmelta?" Siihen voin vastata ei, jos on jo muita suunnitelmia tai sitten kyllä. Kumpikin vastaus otetaan ihan yhtä hyvin vastaan eikä jäädä jankuttamaan. En nyt ymmärrä miksi läheisten kesken pitäisi sopia jotain kahvitteluja yms useita päiviä etukäteen, virallisemmat menot kuten juhlat ovat tietenkin eri asia. Kyllä minulla on ystäviäkin jotka saattavat keskellä päivää laittaa "mennäänkö töiden jälkeen kahville/elokuviin?", minusta on vain mukavaa että kysyvät, vaikka aina ei tulekaan mentyä.
No ne appivanhemmathan eivät ole sen vävyn tai miniän läheisiä.
Miehen läheisiä ovat. Ja jos naimisissa ollaan niin olisi aika hassua kutsua pelkästään mies, kyllä silloin on kohteliasta kutsua puolisokin. Mies ilmeisesti kuitenkin noista kutsuista ilahtuu ja haluaa mennä, puoliso voi jäädä kotiin jos ei huvita. En ymmärrä mikä ongelma tässä on? Toki jos puolisoa väkisin painostetaan osallistumaan niin se on ikävää.
Ja millaista perhe-elämää se pojan perhe sitten elää, kun sitä käytännössä hallitsee ulkopuolinen ihminen kutsuillaan. Ja jopa sisustaa ja jopa tekee kodinkonehankinnat.
Eihän se tuolla lailla voi toimia.
Jos haluavat sen poikansa sinne kyläilemään niin kutsu niin aikaisin, että se pojan oma perhe ehtii järjestää esim itselleenkin silloin jotain tekemistä.
Okei, no meillä on sitten erilaiset toiveet ja odotukset perhe-elämälle. Meidän perheessä on ihan ok että jos toisen ystävä vaikka pyytää samana päivänä elokuviin eikä muuta menoa ole sovittu niin sinne leffaan voi mennä. Eivät aikuiset ihmiset ole toistensa huoltajia tai joudu pyytämään "lupaa" omiin menoihinsa. Ilmoittaa tietenkin pitää, se on kohteliasta.
Meillä on myös kaikilla omia harrastuksia säännöllisesti. Kaikkea ei tarvitse tehdä puolisoa kädestä pitäen vaikka asuisikin samassa taloudessa.
Lapsista aloituksessa ei mainittu, mutta näkisin hyvänä asiana jos lapsillakin on läheiset välit isovanhempiin ja näkevät yhteisöllistä perhemallia. Lapsistakin varmaan ihan kivaa lähteä välillä sinne saunaan. Jos puoliso ei halua mennä niin ei hänen tarvitse, aikuinen ihminen osaa olla yksin kotona.
Kyllä on miniät erilaisia!
Meidän miniä murjottaa, kun ei pääse rantasaunalle heinäkuuksi. On sanottu, että mökkiranta on meidän käytössä, ei pojan perheen. Silti tuo valittaa, että ei ole kerrostalosauna yhtä mukava kuin pelkän oman perheen käytössä rantasauna mökkeineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun oma isäni on juuri tuollainen, et haluaisi määrätä ihan kaiken ja suuttuu jos pullikoi vastaan. Äiti peesaa isää ja vaikkei olisikaan samaa mieltä, kulkee perässä eikä sano mitään. Nyt oman 20v avioliiton jälkeen käyn terapiassa hoitamassa itseäni kuntoon. Kontrolloiva vanhempi on todella kamala. Minulla on kestänyt vuosikausia tajuta, että tämä ei ole tervettä ja itse asiassa minä olen tilanteessa ollut vuosikausia se uhri.
Ymmärrän niin sinua ap, tilanne on todella kummallinen kun omat vanhemmat ei anna aikuiselle lapselle tilaa elää omaa elämäänsä. Ja sinun tilanteessa kyseessä puoliso, joka omien vanhempiensa toimesta ikään kuin pakotetaan valitsemaan oman lapsuudenperheen ja oman ydinperheen välillä.
Kontrolloiva persoonallisuushäiriö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaistun :,D minä olen vegaani ja anoppi joka ikinen kerta vääntää jotain oikein lihaisaa ruokaa kun mennään heille ja sanoo ”voit sinä nyt sitä syödä.” Öö no en kyllä voi. Appi taas katsoi asiakseen sanella millaisen asunnon me saamme ostaa ja suuttui kun sanoin ettei haluta sellaista.
Anoppi sikäli oikeassa, että voi syödä. Olet vain tehnyt tietoisen valinnan, ettet syö. Fiksu anoppi toki tiedostaisi asian etukäteen.
Voihan sitä syödä vaikka pähkinöitä vaikka olisi kuinka allerginen.. senkun syö vaan ja kuolee sitten!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän aloittajaa. Itse aion näin 5v yhdessäolon jälkeen erota, kun en saanutkaan sellaista miestä minkä luulin saaneeni. Miehelläni on ihanat vanhemmat, ja hän on heidän kanssaan sopivasti tekemisissä mutta ei liikaa, sen sijaan olen tässä vuosien saatossa huomannut että kaikki saavat pompottaa miestäni, eikä hän koskaan unohda tehdä niin kuin muut toivovat tai käskevät. Kaikki muut paitsi minä, ja me tulemme ensin. Tämän huomasin uuden vuoden päivänä, kun meidän oli tarkoitus mennä naimisiin, mutta mies ei ollut tätä muistanut, tai "muistanut". Eihän sitä varmaan muista tällaisia ei niin tärkeitä juttuja kun on niin kiire hypätä toisten pillien mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta extempore rantasaunaan kutsuminen tai yhteiset matonpesutalkoot kuulostavat tosi kivoilta. Mutta VAIN siinä tapauksessa että menemistä ei automaattisesti oleteta eikä kieltäytymisestä loukkaannuta. Omatkin vanhempani tekevät tuota tyyliin "hei, laitettiin juuri iso kala uuniin, tuletko syömään kolmelta?" Siihen voin vastata ei, jos on jo muita suunnitelmia tai sitten kyllä. Kumpikin vastaus otetaan ihan yhtä hyvin vastaan eikä jäädä jankuttamaan. En nyt ymmärrä miksi läheisten kesken pitäisi sopia jotain kahvitteluja yms useita päiviä etukäteen, virallisemmat menot kuten juhlat ovat tietenkin eri asia. Kyllä minulla on ystäviäkin jotka saattavat keskellä päivää laittaa "mennäänkö töiden jälkeen kahville/elokuviin?", minusta on vain mukavaa että kysyvät, vaikka aina ei tulekaan mentyä.
No ne appivanhemmathan eivät ole sen vävyn tai miniän läheisiä.
Lukiko aloituksessa että soittavat nimenomaan miniälle ja pyytävät häntä?? Vai kenties kuitenkin pojalleen?
Ei mutta se poikahan ei enää elä yksin ja ole "läheinen" vanhempiensa kanssa, vaan hänellä on OMA PERHE jolla on OMAT MENOT, joten ei se poika voi vaan ex tempore hyppiä yksiksensä tai päättää vaimonsakin puolesta asioita.
Mitä..? Tuossahan lukee että mies usein menee saunomaan ja nainen jää kotiin. Mies ei saisi tehdä mitään ilman vaimoaan??
Niin lukee. Koska se mies kutsutaan viime tipassa eikä vaimo siten tiedä etukäteen olevansa sen illan yksin.
Sen sijaan jos se kutsu esitettäisiin hyvien tapojen mukaisesti AJOISSA se vaimokin voisi suunnitella itselleen jotain tekemistä ja sopia jonkun itselleen läheisen ihmisen kanssa menosta.
HYVÄT TAVAT pitää olla avioliitossa ja sukulaistenkin kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin jo nyt sanoa että liittonne ei tule kestämään.Jännä että ostit yhteisen talon vaikka tiesit jo mitä se on
Kuulostaa ihan hirveältä. Kysyminen on ihan ok mutta täytyy osata ottaa kieltäytyminen vastaan. Ahdistaisi kyllä jakaa elämäänsä noin vanhemmissaan roikkuvan miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta extempore rantasaunaan kutsuminen tai yhteiset matonpesutalkoot kuulostavat tosi kivoilta. Mutta VAIN siinä tapauksessa että menemistä ei automaattisesti oleteta eikä kieltäytymisestä loukkaannuta. Omatkin vanhempani tekevät tuota tyyliin "hei, laitettiin juuri iso kala uuniin, tuletko syömään kolmelta?" Siihen voin vastata ei, jos on jo muita suunnitelmia tai sitten kyllä. Kumpikin vastaus otetaan ihan yhtä hyvin vastaan eikä jäädä jankuttamaan. En nyt ymmärrä miksi läheisten kesken pitäisi sopia jotain kahvitteluja yms useita päiviä etukäteen, virallisemmat menot kuten juhlat ovat tietenkin eri asia. Kyllä minulla on ystäviäkin jotka saattavat keskellä päivää laittaa "mennäänkö töiden jälkeen kahville/elokuviin?", minusta on vain mukavaa että kysyvät, vaikka aina ei tulekaan mentyä.
No ne appivanhemmathan eivät ole sen vävyn tai miniän läheisiä.
Miehen läheisiä ovat. Ja jos naimisissa ollaan niin olisi aika hassua kutsua pelkästään mies, kyllä silloin on kohteliasta kutsua puolisokin. Mies ilmeisesti kuitenkin noista kutsuista ilahtuu ja haluaa mennä, puoliso voi jäädä kotiin jos ei huvita. En ymmärrä mikä ongelma tässä on? Toki jos puolisoa väkisin painostetaan osallistumaan niin se on ikävää.
Ja millaista perhe-elämää se pojan perhe sitten elää, kun sitä käytännössä hallitsee ulkopuolinen ihminen kutsuillaan. Ja jopa sisustaa ja jopa tekee kodinkonehankinnat.
Eihän se tuolla lailla voi toimia.
Jos haluavat sen poikansa sinne kyläilemään niin kutsu niin aikaisin, että se pojan oma perhe ehtii järjestää esim itselleenkin silloin jotain tekemistä.
Okei, no meillä on sitten erilaiset toiveet ja odotukset perhe-elämälle. Meidän perheessä on ihan ok että jos toisen ystävä vaikka pyytää samana päivänä elokuviin eikä muuta menoa ole sovittu niin sinne leffaan voi mennä. Eivät aikuiset ihmiset ole toistensa huoltajia tai joudu pyytämään "lupaa" omiin menoihinsa. Ilmoittaa tietenkin pitää, se on kohteliasta.
Meillä on myös kaikilla omia harrastuksia säännöllisesti. Kaikkea ei tarvitse tehdä puolisoa kädestä pitäen vaikka asuisikin samassa taloudessa.
Lapsista aloituksessa ei mainittu, mutta näkisin hyvänä asiana jos lapsillakin on läheiset välit isovanhempiin ja näkevät yhteisöllistä perhemallia. Lapsistakin varmaan ihan kivaa lähteä välillä sinne saunaan. Jos puoliso ei halua mennä niin ei hänen tarvitse, aikuinen ihminen osaa olla yksin kotona.
Ap:n tapauksessahan ei ollut leffaan kutsuvasta yksittäisestä ystävästä vaan kokonaisesta suvusta, joka vyöryy päälle.
Joka ei kunnioita ap:ta yhtään, edes ymmärrä että ap tekee kotinsa päätökset eikä he jne.
Tuollainen malli on yksiselitteisesti henkistä väkivaltaa, eikä ainakaan lasten pidä missään tapauksessa tuollaisen keskellä elää.
Hui, kuvailit juuri äitini toimintaa. Olen ainokainen, jota kaikki nämä vuodet on juurikin tuolla tavalla käskytetty. Vanhempani ovat mukavia, mutta äiti - pomottaja - olettaa aina, että olen tulossa perheineni heille joka ikinen juhlapyhä. Hän puhuukin siihen malliin, että varaan jo tulevat pyhät heille. On vaikea kieltäytyä, kun sitten alkaa sellainen huokailu, että:"Niin, no mitäpä kivaa teillä täällä oikein olisikaan. Tämäkin joulu voi olla jo viimeinen, kun ei sitä enää niin jaksa laittaa." Anoppilaankin pitää toki mennä, jolloin äiti muka antaa siihen luvan:"No onhan se mukavaa, että Risto ja Rauhakin saavat teidän pikkuisia jouluna nähdä!"
Ja muutot, isommat ostot jne. on auttaen osallistuttu. Tehdään sellainen kiitollisuudenvelka, ettei kehtaa kieltäytyä. Kun "kyllähän me nyt vanhempina sua muutossa/mattojenpesussa/marjastamisessa autetaan! Tässä 2000€, pistä jemmaan. Tarvitsette kuitenkin."
Ihana että autetaan ja ollaan tekemisissä, mutta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
treffit kirjoitti:
Ihana tuommoinen yhteinen matonpesupaiva! Meilla oli kanssa naapureitten kanssa, kun olin pieni. Sinne meni perheen naiset ja lapset, lapset auttelivat matonpesussa mutta lahinna me kai siella uitiin ja leikittiin. Jossain vaiheessa oli sitten evaiden vuoro, naiset taikoivat nyssykoistaan evasleipia ja kahvia, meille lapsille oli kaakaota.
Muistan etta nukutti aina hyvin matonpesupaivien iltoina. :)
Ja miehet saunoivat ja joivat kaljaa sen ajan? Ihanaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta extempore rantasaunaan kutsuminen tai yhteiset matonpesutalkoot kuulostavat tosi kivoilta. Mutta VAIN siinä tapauksessa että menemistä ei automaattisesti oleteta eikä kieltäytymisestä loukkaannuta. Omatkin vanhempani tekevät tuota tyyliin "hei, laitettiin juuri iso kala uuniin, tuletko syömään kolmelta?" Siihen voin vastata ei, jos on jo muita suunnitelmia tai sitten kyllä. Kumpikin vastaus otetaan ihan yhtä hyvin vastaan eikä jäädä jankuttamaan. En nyt ymmärrä miksi läheisten kesken pitäisi sopia jotain kahvitteluja yms useita päiviä etukäteen, virallisemmat menot kuten juhlat ovat tietenkin eri asia. Kyllä minulla on ystäviäkin jotka saattavat keskellä päivää laittaa "mennäänkö töiden jälkeen kahville/elokuviin?", minusta on vain mukavaa että kysyvät, vaikka aina ei tulekaan mentyä.
No ne appivanhemmathan eivät ole sen vävyn tai miniän läheisiä.
Lukiko aloituksessa että soittavat nimenomaan miniälle ja pyytävät häntä?? Vai kenties kuitenkin pojalleen?
Ei mutta se poikahan ei enää elä yksin ja ole "läheinen" vanhempiensa kanssa, vaan hänellä on OMA PERHE jolla on OMAT MENOT, joten ei se poika voi vaan ex tempore hyppiä yksiksensä tai päättää vaimonsakin puolesta asioita.
Mitä..? Tuossahan lukee että mies usein menee saunomaan ja nainen jää kotiin. Mies ei saisi tehdä mitään ilman vaimoaan??
Niin lukee. Koska se mies kutsutaan viime tipassa eikä vaimo siten tiedä etukäteen olevansa sen illan yksin.
Sen sijaan jos se kutsu esitettäisiin hyvien tapojen mukaisesti AJOISSA se vaimokin voisi suunnitella itselleen jotain tekemistä ja sopia jonkun itselleen läheisen ihmisen kanssa menosta.
HYVÄT TAVAT pitää olla avioliitossa ja sukulaistenkin kesken.
Jos mies hyväksyy tuollaisen kutsun, niin eikö syy löydy silloin miehestä, ei appivanhemmista? Eivät he ole vastuussa aikuisen ihmisen tekemisistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta extempore rantasaunaan kutsuminen tai yhteiset matonpesutalkoot kuulostavat tosi kivoilta. Mutta VAIN siinä tapauksessa että menemistä ei automaattisesti oleteta eikä kieltäytymisestä loukkaannuta. Omatkin vanhempani tekevät tuota tyyliin "hei, laitettiin juuri iso kala uuniin, tuletko syömään kolmelta?" Siihen voin vastata ei, jos on jo muita suunnitelmia tai sitten kyllä. Kumpikin vastaus otetaan ihan yhtä hyvin vastaan eikä jäädä jankuttamaan. En nyt ymmärrä miksi läheisten kesken pitäisi sopia jotain kahvitteluja yms useita päiviä etukäteen, virallisemmat menot kuten juhlat ovat tietenkin eri asia. Kyllä minulla on ystäviäkin jotka saattavat keskellä päivää laittaa "mennäänkö töiden jälkeen kahville/elokuviin?", minusta on vain mukavaa että kysyvät, vaikka aina ei tulekaan mentyä.
No ne appivanhemmathan eivät ole sen vävyn tai miniän läheisiä.
Miehen läheisiä ovat. Ja jos naimisissa ollaan niin olisi aika hassua kutsua pelkästään mies, kyllä silloin on kohteliasta kutsua puolisokin. Mies ilmeisesti kuitenkin noista kutsuista ilahtuu ja haluaa mennä, puoliso voi jäädä kotiin jos ei huvita. En ymmärrä mikä ongelma tässä on? Toki jos puolisoa väkisin painostetaan osallistumaan niin se on ikävää.
Ja millaista perhe-elämää se pojan perhe sitten elää, kun sitä käytännössä hallitsee ulkopuolinen ihminen kutsuillaan. Ja jopa sisustaa ja jopa tekee kodinkonehankinnat.
Eihän se tuolla lailla voi toimia.
Jos haluavat sen poikansa sinne kyläilemään niin kutsu niin aikaisin, että se pojan oma perhe ehtii järjestää esim itselleenkin silloin jotain tekemistä.
Okei, no meillä on sitten erilaiset toiveet ja odotukset perhe-elämälle. Meidän perheessä on ihan ok että jos toisen ystävä vaikka pyytää samana päivänä elokuviin eikä muuta menoa ole sovittu niin sinne leffaan voi mennä. Eivät aikuiset ihmiset ole toistensa huoltajia tai joudu pyytämään "lupaa" omiin menoihinsa. Ilmoittaa tietenkin pitää, se on kohteliasta.
Meillä on myös kaikilla omia harrastuksia säännöllisesti. Kaikkea ei tarvitse tehdä puolisoa kädestä pitäen vaikka asuisikin samassa taloudessa.
Lapsista aloituksessa ei mainittu, mutta näkisin hyvänä asiana jos lapsillakin on läheiset välit isovanhempiin ja näkevät yhteisöllistä perhemallia. Lapsistakin varmaan ihan kivaa lähteä välillä sinne saunaan. Jos puoliso ei halua mennä niin ei hänen tarvitse, aikuinen ihminen osaa olla yksin kotona.
Ap:n tapauksessahan ei ollut leffaan kutsuvasta yksittäisestä ystävästä vaan kokonaisesta suvusta, joka vyöryy päälle.
Joka ei kunnioita ap:ta yhtään, edes ymmärrä että ap tekee kotinsa päätökset eikä he jne.
Tuollainen malli on yksiselitteisesti henkistä väkivaltaa, eikä ainakaan lasten pidä missään tapauksessa tuollaisen keskellä elää.
”Ap tekee kotinsa päätökset”. Yksin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta extempore rantasaunaan kutsuminen tai yhteiset matonpesutalkoot kuulostavat tosi kivoilta. Mutta VAIN siinä tapauksessa että menemistä ei automaattisesti oleteta eikä kieltäytymisestä loukkaannuta. Omatkin vanhempani tekevät tuota tyyliin "hei, laitettiin juuri iso kala uuniin, tuletko syömään kolmelta?" Siihen voin vastata ei, jos on jo muita suunnitelmia tai sitten kyllä. Kumpikin vastaus otetaan ihan yhtä hyvin vastaan eikä jäädä jankuttamaan. En nyt ymmärrä miksi läheisten kesken pitäisi sopia jotain kahvitteluja yms useita päiviä etukäteen, virallisemmat menot kuten juhlat ovat tietenkin eri asia. Kyllä minulla on ystäviäkin jotka saattavat keskellä päivää laittaa "mennäänkö töiden jälkeen kahville/elokuviin?", minusta on vain mukavaa että kysyvät, vaikka aina ei tulekaan mentyä.
No ne appivanhemmathan eivät ole sen vävyn tai miniän läheisiä.
Lukiko aloituksessa että soittavat nimenomaan miniälle ja pyytävät häntä?? Vai kenties kuitenkin pojalleen?
Ei mutta se poikahan ei enää elä yksin ja ole "läheinen" vanhempiensa kanssa, vaan hänellä on OMA PERHE jolla on OMAT MENOT, joten ei se poika voi vaan ex tempore hyppiä yksiksensä tai päättää vaimonsakin puolesta asioita.
Mitä..? Tuossahan lukee että mies usein menee saunomaan ja nainen jää kotiin. Mies ei saisi tehdä mitään ilman vaimoaan??
Niin lukee. Koska se mies kutsutaan viime tipassa eikä vaimo siten tiedä etukäteen olevansa sen illan yksin.
Sen sijaan jos se kutsu esitettäisiin hyvien tapojen mukaisesti AJOISSA se vaimokin voisi suunnitella itselleen jotain tekemistä ja sopia jonkun itselleen läheisen ihmisen kanssa menosta.
HYVÄT TAVAT pitää olla avioliitossa ja sukulaistenkin kesken.
Jos mies hyväksyy tuollaisen kutsun, niin eikö syy löydy silloin miehestä, ei appivanhemmista? Eivät he ole vastuussa aikuisen ihmisen tekemisistä.
Syy on sekä appivanhemmissa että miehessä, joista kukaan ei tajua, että miehellä on nyt oma perhe ja oma koti ja että mies ei ole vanhempiensa jatke, vaan irrallinen ihminen jolla on oma elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta extempore rantasaunaan kutsuminen tai yhteiset matonpesutalkoot kuulostavat tosi kivoilta. Mutta VAIN siinä tapauksessa että menemistä ei automaattisesti oleteta eikä kieltäytymisestä loukkaannuta. Omatkin vanhempani tekevät tuota tyyliin "hei, laitettiin juuri iso kala uuniin, tuletko syömään kolmelta?" Siihen voin vastata ei, jos on jo muita suunnitelmia tai sitten kyllä. Kumpikin vastaus otetaan ihan yhtä hyvin vastaan eikä jäädä jankuttamaan. En nyt ymmärrä miksi läheisten kesken pitäisi sopia jotain kahvitteluja yms useita päiviä etukäteen, virallisemmat menot kuten juhlat ovat tietenkin eri asia. Kyllä minulla on ystäviäkin jotka saattavat keskellä päivää laittaa "mennäänkö töiden jälkeen kahville/elokuviin?", minusta on vain mukavaa että kysyvät, vaikka aina ei tulekaan mentyä.
No ne appivanhemmathan eivät ole sen vävyn tai miniän läheisiä.
Miehen läheisiä ovat. Ja jos naimisissa ollaan niin olisi aika hassua kutsua pelkästään mies, kyllä silloin on kohteliasta kutsua puolisokin. Mies ilmeisesti kuitenkin noista kutsuista ilahtuu ja haluaa mennä, puoliso voi jäädä kotiin jos ei huvita. En ymmärrä mikä ongelma tässä on? Toki jos puolisoa väkisin painostetaan osallistumaan niin se on ikävää.
Ja millaista perhe-elämää se pojan perhe sitten elää, kun sitä käytännössä hallitsee ulkopuolinen ihminen kutsuillaan. Ja jopa sisustaa ja jopa tekee kodinkonehankinnat.
Eihän se tuolla lailla voi toimia.
Jos haluavat sen poikansa sinne kyläilemään niin kutsu niin aikaisin, että se pojan oma perhe ehtii järjestää esim itselleenkin silloin jotain tekemistä.
Okei, no meillä on sitten erilaiset toiveet ja odotukset perhe-elämälle. Meidän perheessä on ihan ok että jos toisen ystävä vaikka pyytää samana päivänä elokuviin eikä muuta menoa ole sovittu niin sinne leffaan voi mennä. Eivät aikuiset ihmiset ole toistensa huoltajia tai joudu pyytämään "lupaa" omiin menoihinsa. Ilmoittaa tietenkin pitää, se on kohteliasta.
Meillä on myös kaikilla omia harrastuksia säännöllisesti. Kaikkea ei tarvitse tehdä puolisoa kädestä pitäen vaikka asuisikin samassa taloudessa.
Lapsista aloituksessa ei mainittu, mutta näkisin hyvänä asiana jos lapsillakin on läheiset välit isovanhempiin ja näkevät yhteisöllistä perhemallia. Lapsistakin varmaan ihan kivaa lähteä välillä sinne saunaan. Jos puoliso ei halua mennä niin ei hänen tarvitse, aikuinen ihminen osaa olla yksin kotona.
Ap:n tapauksessahan ei ollut leffaan kutsuvasta yksittäisestä ystävästä vaan kokonaisesta suvusta, joka vyöryy päälle.
Joka ei kunnioita ap:ta yhtään, edes ymmärrä että ap tekee kotinsa päätökset eikä he jne.
Tuollainen malli on yksiselitteisesti henkistä väkivaltaa, eikä ainakaan lasten pidä missään tapauksessa tuollaisen keskellä elää.
”Ap tekee kotinsa päätökset”. Yksin?
Rautalangasta: Kodin ulkopuoliset ihmiset eivät tee mitään kotia koskevia päätöksiä tai hankintoja.
Jos nyt vaikka kusipäinen saivartelijakin tajuaisi.
Vierailija kirjoitti:
No ei exälle vieraan suvun perintökalut kuulukaan.
Periaatteessa näin voi ajatella.
Käytännössä menee niin, että sillä suvulla ei ole mitään oikeutta yhteenkään piironkiin joka on jossain perinnönjaossa kertaalleen jonnekin luovutettu. Omistaja on omistaja, eikä kapineissa ole mitään historiaa enää joka velvoittaisi yhtään mihinkään.
Sama pätee kiinteään omaisuuteen. Ilman avioehtoja tms nuo jaetaan kahden ihmisen kauppana avioerossa.
Mikä on ihan oikein.
Alue: Aihe vapaa
Mitä..? Tuossahan lukee että mies usein menee saunomaan ja nainen jää kotiin. Mies ei saisi tehdä mitään ilman vaimoaan??