Olen lopen kyllästynyt nykyajan suomalaiseen ilmapiiriin! Ollaan kieroja, liian vakavia, kyllästyneitä ja kiusataan kaikkea mikä liikkuu.

Suomessa on 80 jälkeen tapahtunut selkeä romahdus. Suomalaisista tullut henkisesti köyhiä.

Tämä ilmapiiri heikentää oma vointiani vaikka olisi kuinka hyvin olla omassa kodissa. 10h päivässä myrkyllisessä ilmapiirissä ei tee hyvää.

Olen itse työtön tällä hetkellä, haluaisin muuttaa Ruotsiin. Miten muutto ulkomaille onnistuu? Onko siellä kursseja mitä voi käydä?

Faith kirjoitti:

Kyräilyä, juoruilua, kateutta, työpaikkakiusaamista jne. on aina ollut. Oli jo lapsuudessani ja nuoruudessani 80-90 -luvuilla. Netti ja some on tehnyt sen näkyvämmäksi ja on mahdollistanut kiusaamisen ja juoruamisen uusilla tavoilla?

Eli sama ilmiö kuin se, että koulukiusaamista ei enää tapahdu vain koulussa ja koulumatkoilla, vaan se jatkuu koulupäivän jälkeen somessa.

Tuo, että ollaan "liian vakavia" on minustakin kyllä nykyaikana yleistynyt ilmiö. Tarkoitan sillä siis sitä, että tulkitaan toisten sanomisia vihamielisyydeksi tosi herkästi. Esim. joku kertoo humoristisesti olleensa "ihan paniikissa" jossain tilanteessa, ja paniikkihäiriötä sairastava puuttuu puheeseen loukkaantuneena ja pyytää, ettei puhuja käyttäisi paniikki-sanaa. Tuo esimerkki on todellisesta elämästä.

Netti ja erityisesti some on muuttanut kulttuuria siihen suuntaan, että yhteisöjä muodostetaan jonkin tietyn yhdistävän tekijän pohjalta enemmän kuin ennen. Ehkä se johtuu siitä?

Maantieteellinen sijainti ei enää rajoita yhteisöjen muodostusta. Samalla tavoin ajattelevilta ja kokevilta saadaan jatkuvasti vahvistusta omalle ajattelulle ja ehkä sen prosessin kautta koetaan eri tavoin ajattelevat suvaitsemattomiksi ja suojellaan aggressiivisesti sitä omaa porukkaa? 

Olen samaa mieltä kuin Faith. Minusta on vähän naiivia ajatella, että nykyään kiusaamisen eri muodot, syrjintä ja juoruilu olisivat jotenkin ajalle tyypillistä käytöstä. Kyllä näin on ollut aina, jopa siellä mammojen ihannoimalla 80-luvulla. Netin ja erityisesti somen myötä samat kiusaajat ja p:n puhujat vain saavat sanottavansa entistä laajemman ihmisjoukon tietoon.

Mitä tuohon loukkaantumisen kulttuuriin tulee, niin uskon sen johtuvan siitä, että nyt heiluri on mennyt sinne toiseen ääripäähän sen suhteen, mitä on soveliasta sanoa esim. vitsin varjolla. Aiemminhan erilaisten vähemmistöjen ja muuten poikkeavien pilkkaamista pidettiin vain hyväntahtoisena huumorina, josta ei sopinut pahastua. Eikä tämä koskenut pelkästään rotu- ja seksuaalivähemmistöjä vaan esimerkiksi sinkuista saatettiin heittää ja heitettiinkin todella nöyryyttävää ja irvokasta herjaa, joka nykypäivänä täyttäisi seksuaalisen ahdistelun tunnusmerkit kirkkaasti. Nyt vastapainona vahditaan kaikkien sanomisia, ettei kukaan tule edes hypoteettisesti loukanneeksi ketään. Sekään ei tietenkään pidemmän päälle toimi, koska jatkuva varmuuden vuoksi loukkaantuminen ja esim. kontekstisidonnaisuuden sivuuttaminen tekee vuorovaikutuksesta raskasta, jännittynyttä ja varautunutta. Toivon mukaan heiluriliike tasoittuu taas jossain vaiheessa, kuten se on yleensä tehnytkin.

En onneksi elä tuollaisessa maailmassa.

Olen tyytyväinen siitä, etten masentunut rankkojen syöpähoitojeni aikana. Turhan moni masentui.

Mielestäni maailma on positiivinen paikka, aurinko paistaa, lääketiede etenee ja tunnen monia mukavia ja ystävällisiä ihmisiä ja teen töitä kivojen työkaverien kanssa.

Mun mummini sanoi aikoinaan, ettei kenelläkään ole niin leveitä harteita, että jaksaisi kantaa koko maailman taakkaa. Hänen neuvonsa oli, että ensin pidetään huolta itsestä ja omista läheisistä ja vasta sitten, jos jää aikaa ja mahdollisuuksia, voi alkaa huolehtimaan muistakin. Näin olen tehnytkin ja myös huomannut, että kun itsellä on asiat kunnossa, jaksaa olla ystävällinen muille ja olla tarvittaessa myös avuksi. 

Mitä ap tarkoitit tuolla "En tiedä enää mihin mahdun tässä yhteiskunnassa" ?  Miten yhteiskuntaan mahdutaan ja miksi pitäisi mahtua?  Omaa elämäähän meistä jokainen kuitenkin elää omine ihmissuhteineen ja omalla tavallaan. Mä olen aina ajatellut että mun panokseni tälle yhteiskunnalle on maksamani verot. Verottajan kirstuun mahtuu kyllä aina lisää. 

Vierailija kirjoitti:

Millä alalla sitten voisin mennä. En oikeasti halu haaskata 40 tuntia+ työmatkat tällaiseen elämään. Kuin myrkkyä!

Kaikki sellainen työ, mitä tehdään suht itsenäisesti. 

Ruotsista ex-työnantaja soitti pari  viikkoa sitten ja kyseli töihin. Ei käy, olen jo työkyvyttömyyseläkkeellä fyysisistä syistä eli valittelin, oli ihan kiva paikka aikoinaan. Kertoi siinä jutellessa, että osastosihteereille olisi töitä vaikka kuinka paljon (erit. suomalaisille, jotka hallitsevat ruotsin kielen - koska (ja nämä hänen sanojaan siis) kantaruotsalaiset eivät halua "näin huonosti  palkattuihin töihn" ja muualta muuttaneiden kielitaito ei vaan riitä, vaikka todistus kielestä olisikin. Mielestäni luvattu palkka oli erittäinkin kohtuullinen työhön verrattuna, luvattiin myös asunto tarvittaessa ja apua asioiden järjestämiseen. Suosittelen - lähtisin itse, jos kykenisin! Sinne jäi aikanaan tosi kiva asunto Saltsjöbadenissa, mukavat työkaverit ja hyviä muistoja. :) Jos olet akateeminen, tämä ei ehkä sinulle kelpaa. Minulle kelpasi, koska verrattuna Suomen palkkatasoon, ansaitsin mielestäni hyvinkin kohtuullisesti, vuokra oli edullinen (työsuhdeasunto) enkä käynyt kovinkaan paljon ulkona iltaisin eli bilettämiseen ei rahaa paljoa kulunut.l

Tsekkaa linkki https://se.linkedin.com/jobs/view/bemanningsassistent-avdelningssekrete… ja siinä näkyvät samanlaiset työpaikat. Muista aina, että tuolla(kin) on usein avoinna myös muita paikkoja ja sijaisuuksia, joten voi laittaa myös avoimen hakemuksen, jos sopivaa löytyisi jatkossa.