Lue keskustelun säännöt.
Joudun tekemään lapsestani lastensuojeluilmoituksen huomenna
26.02.2020 |
Lapseni 13 vuotta kieltäytyy syömästä. Hänellä ei ole ravitsemusterapeutin mukaan syömishäiriötä. Tytär on hyvin valikoiva, ollut aina ja lisäksi manipuloi muuta perhettä syömättömyydellä, mutta ns. oikeitakin syömishäiriöoireita on ja hän on myös masentunut.
Tänään hän söi puoli desiä jogurttia, porkkanan ja desin perunamuusia. Selvää on, että se ei riitä. Olen täysin neuvoton ja hel ve tin väsynyt ruoan kanssa ronklaamiseen, tätä kun on jatkunut vuosia. Huomenna soitan sossuun. En kyllä tiedä auttaako se mitään, mutta mulla loppuu keinot.
Kommentit (25)
Just tällaisten uutisten saapuessa kaipailen menneisiin aikoihin, jolloin lapsen saattoi hylätä hyvällä omallatunnolla tai päästä siitä eroon muilla keinoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, olemme käyneet vuosia perheneuvolassa, jossa ei otettu tätä asiaa ollenkaan tarpeellisella vakavuudella. Pitkällisen taistelun jälkeen sain tytölle ajan psykiatrille, jossa todettiin ettei toimenpiteitä tarvita, koska oireilu johtuu vain perheemme vastoinkäymisistä (sairaudet). Syksyllä aloitin kouluterkkarin kautta taas yrittämään eteenpäin, että tytär saisi apua ja viime kuussa viimein pääsi psykiatrille ja sai keskusteluaikoja hoitajan kanssa. Viime viikolla käytiin ravitsemusterapeutilla, joka uhkasi letkuruokinnalla sillä seurauksella, ettei tytär syö sitäkään vähää. Tytär lähtökohtaisesti inhoaa kaikkia käyntejä.
En tiedä mitä sossussa mahtavat, mutta olen huomannut, että sossun sana painaa enemmän kuin mun sanani, kun hoitoa yrittää saada.
Joo, sun sana ei paina enää yhtään mitään kun sosdut tulee kuvioon. Ulkoista kaiken päätäntävallan omasta lapsesta niille. Ei kannata.
Vie lapsi yksityiselle lääkäriin.
Vähän kyllä riippuu tytön painostakin. Ja, valitettavasti, myös siitä, mitä kotona ruuaksi valmistetaan.
Kun ei ne nakit ole ihmisen ruokaa.
Lainaa kirja: "Miksi nuori ei syö?", muistaakseni Sheila McLeod kirjoittanut. Avasi omat silmäni aikoinaan, miksi en syönyt ja mihin sillä pyrin. Lue ja toiv. nuoresikin lukisi. Myös Hellstenin "Elämän lapsi" on huikean hyvä, vaikkei syömättömyyttä suoraan käsittelekään. Kerro nuorellesi, miten arvokas hän on. Mikään tai kukaan ei ole sen arvoista, että nuoresi tuhoaa terveytensä kelvatakseen jollekin tai protostoidakseen jotain vastaan. Onko hänen tavoitteensa kutistaa itsensä, jotta saisi rakkautta ja hyväksyntää? Vertaistuki on näissä parasta, ei ne ravintoneuvojat tiedä syömättömyyden syistä mitään.
Ehkä se lapsi vaan reagoi niihin perheenne vastoinkäymisiin ja sun skitsoiluihin?