Lue keskustelun säännöt.
Meille ostettiin uusi, hieno yli 4000 euron ruokailupöytä. Nyt siinä on vieraan aiheuttama tahra, joka ei lähde pois.
26.02.2020 |
Lyhyt versio tarinasta: Miten saa kalliista tammipöydästä rasvaisen rinkulan pois?
Pitkä versio tarinasta: Teetettiin täyspuinen tammipöytä tasan niillä mitoilla, jotka halusimme. Oltiin tästä haaveiltu jo pitkään ja oltiin päätetty, että kun elämä rauhoittuu ja lapset muuttavat pois, ostamme sen pöydän.
Pöytä on pienessä ruokailuhuoneessa, jossa vain minä ja mies syödään kahdestaan. Eli ei ole yleinen ruokailupöytä vieraille. Meillä on sellainen oma soppi kotona, jossa syödään aina kahdestaan aamupalaa ja viikonloppuisin päivällistä. Meidän oma juttu.
Meillä kävi viikonloppuna tuttavaperhe lasten kanssa. Vierailu oli tosi kiva, vaikka lapset olivat villejä. Meillä tähän on totuttu. Laitettiin ovi kiinni siihen meidän soppeen, ettei sinne kukaan lapsista menisi. No menihän sinne silti joku ja ilman lupaa. Ovi oli kiinni ja sen edessä oli vielä raskas tuoli. Näytin pöytää vierailulla olleille aikuisille ja sanoin, ettei päästetä lapsia sinne. En tiedä, kuka sinne meni ja millä asioilla ja miten se rasvainen rinkula pöytään ilmestyi, mutta vierailun jälkeen pöydässä sellainen oli. Mitat sopivat ruokalautaseen, jolta syötiin. En kuitenkaan ymmärrä, miten siitäkään sellaista öljytahraa voisi tulla.
Harmittaa todella paljon. Yritin heti hinkata sitä vaikka millä Fairyllä ja ruokasoodan ja sitruunan yhdistelmillä. Tahra on ja pysyy. Se on siis sellainen, joka tulee, jos jättäisi oliiviöljyllä sivellyn ruokalautasen pöydälle ja nostaisi - rasvainen iso rinkula.
Miten tuon saa pois ja kehtaanko kysyä vierailulla olleelta perheeltä miten se on tuohon pöytään ilmestynyt?
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Tällaistako se keskiluokkaisuus on? Haaveillaan vuosikaudet pöydästä?
Tuossa on kyse wanna be porvariudesta.
Luonteeseen kuuluu köyhien halveksunta ja oikeasti rikkaiden silmitön kadehdinta 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän uudelle pöydälle kävi joskus vähän vastaava juttu. Tyttären poikaystävä piirteli pöydällä, niin pöytään painautui iso mulkosilmäinen sammakon kuva. Kyllä se vähän harmitti mutta nykyään vaan naurattaa ja pöytä on nyt mökillä.
Sairasta maksaa pöydästä 4000 e ja sitten palvoa sitä kuin jumalhahmoa. "Näytimme vieraille pöytää" ja sitten sovitaan, ettei lapsia päästetä pyhän pöydän luo. :DDD
Sun miehes söi salaa likaiselta lautaselta pöydän ääressä ja nyt yrittää vierittää syyn tuttavaperheen niskoille.
Mahtaa olla lehtikullalla peitetty se pöytä. Kahden hengen pöytä pienessä sopessa 🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on nyt semmoinen juttu, että teillä on nyt Rinkula-pöytä. Sehän on nykyään muotia Ikeassakin nuo rinkulat.
Zinc
Öljyä koko pöytä, niin ongelma poistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä lähden sun leikkiin mukaan ja kuvittelen että tämä on totta :)
Meillä on ikivanha talonpoikaisantiikkinen pöytä, on olkkarin istuinryhmän keskellä. Sen ääressä on istuttu ystävien kanssa lukuisat illanvietot, niinpä on pöydänkannessa merkkinä siitä monet punaviinirinkulat ja rasvatahrat. Se ei silmissämme pöydän arvoa vähennä, päinvastoin ovat osa sen pöydän historiaa.
Minulla on pieni renginpöytä 1 800-luvun puolelta. Pöytä on täysin alkuperäisessä kunnossa kulumineen, lovineen kaikkineen. Oli niin ihanan rustiikkinen, että tämän löytyessä nykymoderni baaripöytä lähti saman tien kierrätykseen.
Sinä ja sun rasvarinkula...Voi jeesus mitä juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta, että joku maksaa 4000e Ruokapöydästä, joka ei kestä ruoka aineiden kanssa kosketukseen joutumista menemättä piloille.
Ongelmahan ei ole itse pöytä, designistahan voi maksaa jos haluaa.
Mutta miksi ruokapöytään on valittu selvästi riittämätön pintakäsittely?
Laittaisin tekijälle korjaukseen ilman omaa rahaa, ellei vartavasten ole valittu jotain saippupintakäsittelyä yms. muotivillitys-höpöhöpöä.
Vierailija kirjoitti:
Hionta käsin hiomapaperilla, karkeus 500, varovasti puun syitä pitkin. Sen jälkeen kiillotus mehiläisvahalla.
Joo, rautakaupasta kysymään p500-hiomapaperia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hionta käsin hiomapaperilla, karkeus 500, varovasti puun syitä pitkin. Sen jälkeen kiillotus mehiläisvahalla.
Pelkkä vaha ei suojaa tahroilta, vain öljy tai lakka.
Vanha kunnon vahakangas olisi pelastanut tuossakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ostitte käyttötavaran, jota ette halua käyttää?
Miksei teillä ollut jotain pöytäliinaa sillä hienolla pöydällä, johon ei saa tulla jälkiä?
MIllaisen pöydän ääressä lapset sitten saivat syödä?
Liian monia kysymyksiä, lieneekö provo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaistako se keskiluokkaisuus on? Haaveillaan vuosikaudet pöydästä?
Tuossa on kyse wanna be porvariudesta.
Luonteeseen kuuluu köyhien halveksunta ja oikeasti rikkaiden silmitön kadehdinta 😀
Ihan mitä vaan mikä estää olemaan kosketuksissa siihen tosiasiaan että on narsisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä lähden sun leikkiin mukaan ja kuvittelen että tämä on totta :)
Meillä on ikivanha talonpoikaisantiikkinen pöytä, on olkkarin istuinryhmän keskellä. Sen ääressä on istuttu ystävien kanssa lukuisat illanvietot, niinpä on pöydänkannessa merkkinä siitä monet punaviinirinkulat ja rasvatahrat. Se ei silmissämme pöydän arvoa vähennä, päinvastoin ovat osa sen pöydän historiaa.
Minulla on pieni renginpöytä 1 800-luvun puolelta. Pöytä on täysin alkuperäisessä kunnossa kulumineen, lovineen kaikkineen. Oli niin ihanan rustiikkinen, että tämän löytyessä nykymoderni baaripöytä lähti saman tien kierrätykseen.
Meillä myös vanha ja elämää nähnyt pöytä. Haluttiin sellainen nimenomaan siksi ettei tarvitse varoa ja varjella, vaan huoletta voi laskea vaikka kuuman tai märän kupin/lautasen pöydälle. On sen verran tukevaa tekoa, että kestää varmaan seuraavallekin sukupolvelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä lähden sun leikkiin mukaan ja kuvittelen että tämä on totta :)
Meillä on ikivanha talonpoikaisantiikkinen pöytä, on olkkarin istuinryhmän keskellä. Sen ääressä on istuttu ystävien kanssa lukuisat illanvietot, niinpä on pöydänkannessa merkkinä siitä monet punaviinirinkulat ja rasvatahrat. Se ei silmissämme pöydän arvoa vähennä, päinvastoin ovat osa sen pöydän historiaa.
Minulla on pieni renginpöytä 1 800-luvun puolelta. Pöytä on täysin alkuperäisessä kunnossa kulumineen, lovineen kaikkineen. Oli niin ihanan rustiikkinen, että tämän löytyessä nykymoderni baaripöytä lähti saman tien kierrätykseen.
Jep, sellainen renginpöytä tämä meidänkin pöytä. Puunauloin koottu. Mummon ja vaarin aikoinaan v.-45 ostama kun menivät naimisiin, ei ollut rahaa ostaa uusia niin joutuivat ostamaan vanhoja huonekaluja :)
Pese se pöytä ja öljyä OsmoColor-vahalla. Tammipöytä kestää kaiken. Mutta siinä pitää olla tuo vaha päällä.
Tällaistako se keskiluokkaisuus on? Haaveillaan vuosikaudet pöydästä?