Eikö kellään ole oikeita ongelmia?

Minun ongelmani on se että en päässyt tänään kolmeen teatterinäytelmään koska ne oli loppuunmyydyt, mutta ihanaa, että ihmiset haluaa kokea teatteria ja myy hyvin. Vielä on ihmisiä.

En ole vaivannut päätäni lainkaan ilmastovouhotuksella tai koronaviruksella. Mieheni kuoli syöpään ja sen jälkeen elämä on ollut pelkkää selviytymistaistelua alaikäisten lastemme kanssa.

Mistä päättelet mitkä ovat muiden suurimpia ongelmia? Siitäkö mistä he kirjoittavat netissä? Silloin palstat olisivat täynnä valitusta sairauksista ja kivuista, huolista läheisiä kohtaan, kuolleiden suremisia, kuolemansairaiden viimeisiä ajatuksia, traumaattisia kokemuksia ym. masentavaa. Pienemmistä ongelmista valittaminen sen sijaan voi olla jopa viihdyttävää.

Ei-henkilökohtaiset murheet taas eivät välttämättä tunnu todellisilta, vaikka tiedostaakin ne tosiksi. On helpompi keskustella ongelmista, jotka tuntuvat itsestä teoreettisilta ja kaukaisilta. Omat ongelmat ovat usein niin ahdistavia, että niistä puhumista haluaa vältellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On. Juuri ihmettelin, että miksi sähköpatterin vaihdosta on tehty jotain rakettitiedettä.

Miksei vanhaa patteria voi ottaa irti. Ostaa kaupasta uutta ja törkätä kiinni.

Zinc

Tietenkin tämä on keksimällä keksitty keinotekoinen "ongelma" kus.päiden helvetissä.

Ilman kus.päitä ei tietenkään tämmöistä ongelmaa olisi koskaan ollutkaan ..

Joku sen aivotyöskentelyn tekee, jos et ole maksanut kellekään siitä suunnittelusta, niin sitten se on todennäköisesti jäänyt sun ongelmaksi.

Pelle. Siis töpselin seinään törkkääminen on jotain vaativaa työskentelyä. Tai kolmen johdon kiinni laittaminen, mutta se on vain kiellettyä! 5 vuotias lapsikin osaisi, jos asiaa ei olisi sotkettu.

Jos niissä myös olisi standisoitu liitin, niin ei siihen tarvita yhtään ketään. 

Yhtä validia olisi sähkömiehen kytkeä puhelimesi kiinni lataukseen, koska sinä et osaa sitä.

Zinc

No kukahan se pelle nyt on.. Voithan ostaa sen töpselipatterin tai leikkiä salaa niillä johdoilla, kun äiti on mennyt nukkumaan.

Saat sympatiani siinä, että onhan se kurjaa, että täällä joutuu joku nimellään vastaamaan asennuksista. Minunkin mielestä vapaa maa olisi parempi. Jos aiheuttaa muille vahinkoa tai vaaraa, niin minusta sitä pitäis voida periä hyvitystä paljon suoraviivaisemminkin.

Tää kiusa ei minusta ihan hirvittävimmästä päästä ole tätä n byrokratiaa.

Ap, mulla on ihan vakava ja todellinen ihmissuhdeongelma. Se on, että niitä ei ole! Ei yhden yhtä ihmissuhdetta! Olen sairauseläkkeellä eli ei ole työkavereitakaan. Menee monta viikkoa, etten puhu kellekään kuin pari sanaa kaupan kassalle.

Ei minulla ole enää muuta elämää kuin täällä netissä roikkuminen ja lukeminen ym. yksinäiset touhut.

"Välillä on kivempi olla vakavasti huolestuvinaan jostain isosta, eikä aina vain oman pienen kuplansa tavallisista asioista. Siinä on sellainen kiva vastuuttomuuden fiilis, sillä isoja asioita ei yksin pysty korjaamaan. Omissa pikkuasioissa painaa aina vastuu, ja se, että asioille pitää itse oikeasti tehdä jotain eikä vain huokailla ja voivotella."

"Ei-henkilökohtaiset murheet taas eivät välttämättä tunnu todellisilta, vaikka tiedostaakin ne tosiksi. On helpompi keskustella ongelmista, jotka tuntuvat itsestä teoreettisilta ja kaukaisilta."

Tässäpä kaksi mielenkiintoista näkökulmaa, jota en tullut ajatelleeksikaan. On siis kiva olla yhdessä huolissaan asiasta, joka ei itseä edes koske. Jonkinlaista kevythuolta siis. 

Vaan auttaako tuo vai lisääkö se kokonaisahdistuasta? Tutkimusten mukaan nykyiset milleniaalit ovat ahdistunein sukupolvi ikinä.

Minun elämäni suurin ongelma on ihmissuhteiden tuputtaminen. Olen hyvin saanut karsittua ihmisiä elämästäni ja menossa kohti vapautta, mutta aina joku haluaa pilata elämäni tunkemalla siihen  ihmissuhde velvoitteita. Miksi? Ihmissuhteiden ainoa anti on stressi. Miksi ihmeessä minä haluaisin stressiä elämääni? Muuten minulla ei ole ongelmia, koska olen karsinut ihmisiä. Muut ihmiset on pelkkiä ongelmia. Ei ihmisiä = ei ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Minun elämäni suurin ongelma on ihmissuhteiden tuputtaminen. Olen hyvin saanut karsittua ihmisiä elämästäni ja menossa kohti vapautta, mutta aina joku haluaa pilata elämäni tunkemalla siihen  ihmissuhde velvoitteita. Miksi? Ihmissuhteiden ainoa anti on stressi. Miksi ihmeessä minä haluaisin stressiä elämääni? Muuten minulla ei ole ongelmia, koska olen karsinut ihmisiä. Muut ihmiset on pelkkiä ongelmia. Ei ihmisiä = ei ongelmia.

Aika erikoista. Yleensä ongelmana on ihmiskontaktien puute, ei niiden liika määrä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun elämäni suurin ongelma on ihmissuhteiden tuputtaminen. Olen hyvin saanut karsittua ihmisiä elämästäni ja menossa kohti vapautta, mutta aina joku haluaa pilata elämäni tunkemalla siihen  ihmissuhde velvoitteita. Miksi? Ihmissuhteiden ainoa anti on stressi. Miksi ihmeessä minä haluaisin stressiä elämääni? Muuten minulla ei ole ongelmia, koska olen karsinut ihmisiä. Muut ihmiset on pelkkiä ongelmia. Ei ihmisiä = ei ongelmia.

Aika erikoista. Yleensä ongelmana on ihmiskontaktien puute, ei niiden liika määrä. 

Sitten täytyy olla jokin draamalaama jos niitä janoaa. 

Tulisi kunnon sota niin ihmiset lakkaisi valittamasta turhista.