6. lk pojalla todettiin ADD - miten tästä eteenpäin?

Millää keinoilla lapsen tilanne on lähtenyt paranemaan diagnoosian saamisen jälkeen? Olisi kiva saada vertaistukea ja kuulla muiden kokemuksia. ap

Lasta pitää kuunnella, edes lääkäri ei voi pakottaa lääkitystä, jos lapsi ei halua.

Toimintaterapiaa voisi hakea kelan kuntoutuksena, tai nepsy valmennusta, kysy näistä hoitavalta taholta.

Vierailija kirjoitti:

Lasta pitää kuunnella, edes lääkäri ei voi pakottaa lääkitystä, jos lapsi ei halua.

Toimintaterapiaa voisi hakea kelan kuntoutuksena, tai nepsy valmennusta, kysy näistä hoitavalta taholta.

Edessä on kohta huostaanotto, mikäli kuuntelen lasta tässä asiassa. Luulen, että lääkitys on ainoa keino, jolla saada tilanne rauhoittumaan nopeasti. ap

Jos koulunkäyntiin tarvitsee tukea, niin tuo diagnoosi on avuksi, tällä voi päästä vaikka pienryhmään.

Myös myöhemmin opiskeluissa tämä diagnoosi huomioidaan ja tehdään henkilökohtainen opetussuunnitelma, niillä tuilla mihin on tarve.

Ajokortin saaminen on myös helpompaa, kirjallisissa saa lisää aikaa ja kysymyksiä voidaan kuunnella lukemisen sijaan.

Meillä on 2 Adhd lasta yli 10 vuotiaita todettu alle6v molemmille.Aluksi oli lääkkeet mutta ne jätettiin pois eikä olla aloitettu niitä..Ne lääkkeet tekevät lapselle vääristyneen kuvan elämästä ja aiheuttavat masennusta sekä uneliaisuutta.3lääkitystä kokeiltiin ja nyt ollaan oltu ilman 2 vuotta hyvin on mennyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasta pitää kuunnella, edes lääkäri ei voi pakottaa lääkitystä, jos lapsi ei halua.

Toimintaterapiaa voisi hakea kelan kuntoutuksena, tai nepsy valmennusta, kysy näistä hoitavalta taholta.

Edessä on kohta huostaanotto, mikäli kuuntelen lasta tässä asiassa. Luulen, että lääkitys on ainoa keino, jolla saada tilanne rauhoittumaan nopeasti. ap

Lääkkeet voi olla kerralla sopivat tai sitten joudutte jopa vuosia etsimään oikeaa valmistetta, haittavaikutukset voivat olla pahemmat, kuin nykyiset oireet. Terapia pitäisi olla myös lääkkeen lisäksi, harvemmin vain myönnetään. Huostaanotto voi olla myös hyvä, laitoksen rutiinit voi olla elämää helpottava tekijä.

Myös maalle muutto helpottaa lapsen käytösongelmia jostain syystä.

Vierailija kirjoitti:

Jos koulunkäyntiin tarvitsee tukea, niin tuo diagnoosi on avuksi, tällä voi päästä vaikka pienryhmään.

Myös myöhemmin opiskeluissa tämä diagnoosi huomioidaan ja tehdään henkilökohtainen opetussuunnitelma, niillä tuilla mihin on tarve.

Ajokortin saaminen on myös helpompaa, kirjallisissa saa lisää aikaa ja kysymyksiä voidaan kuunnella lukemisen sijaan.

Hyvä tietää, että saa helpotusta ajokortin kirjallisissa. Koulussa poika on päässyt jo tehostetun tuen piiriin, koska siellä on huomattu keskittymisvaikeudet ja alisuoriutuminen. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasta pitää kuunnella, edes lääkäri ei voi pakottaa lääkitystä, jos lapsi ei halua.

Toimintaterapiaa voisi hakea kelan kuntoutuksena, tai nepsy valmennusta, kysy näistä hoitavalta taholta.

Edessä on kohta huostaanotto, mikäli kuuntelen lasta tässä asiassa. Luulen, että lääkitys on ainoa keino, jolla saada tilanne rauhoittumaan nopeasti. ap

Lääkkeet voi olla kerralla sopivat tai sitten joudutte jopa vuosia etsimään oikeaa valmistetta, haittavaikutukset voivat olla pahemmat, kuin nykyiset oireet. Terapia pitäisi olla myös lääkkeen lisäksi, harvemmin vain myönnetään. Huostaanotto voi olla myös hyvä, laitoksen rutiinit voi olla elämää helpottava tekijä.

Huostaanotto varmasti vain pahentaisi tilannetta, mikäli sijoitetaan vastaavien epelien kanssa samaan paikkaan, koska kaverien seurassa käytös muuttuu täysin holtittomaksi. ap

Vierailija kirjoitti:

Millää keinoilla lapsen tilanne on lähtenyt paranemaan diagnoosian saamisen jälkeen? Olisi kiva saada vertaistukea ja kuulla muiden kokemuksia. ap

Jos olet facebookissa, niin liity ryhmääm ADHD-lasten vanhemmat, on erittäim hyvä vertaistukiryhmä.

Meillä on auttanut lääkitys ja koulussa pienryhmä.

Lasta kannattaa tukea, kannustaa ja kuunnella ja uskoa itseensä vanhempana, olette asiantuntijoita molemmat. Ja molemmat olette varmasti saaneet jo tarpeeksi peetä ja arvostelua osaksenne, yrittäkää löytää hyvät puolet ja vahvistaa niitä.

Lue kirja Täyttä elämää ADHD:n kanssa.

Tsemppiä

Vierailija kirjoitti:

Myös maalle muutto helpottaa lapsen käytösongelmia jostain syystä.

Valitettavasti siihen meidän perheen resurssit ei riitä, mutta uskon, että väitteessä on perää. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millää keinoilla lapsen tilanne on lähtenyt paranemaan diagnoosian saamisen jälkeen? Olisi kiva saada vertaistukea ja kuulla muiden kokemuksia. ap

Jos olet facebookissa, niin liity ryhmääm ADHD-lasten vanhemmat, on erittäim hyvä vertaistukiryhmä.

Meillä on auttanut lääkitys ja koulussa pienryhmä.

Lasta kannattaa tukea, kannustaa ja kuunnella ja uskoa itseensä vanhempana, olette asiantuntijoita molemmat. Ja molemmat olette varmasti saaneet jo tarpeeksi peetä ja arvostelua osaksenne, yrittäkää löytää hyvät puolet ja vahvistaa niitä.

Lue kirja Täyttä elämää ADHD:n kanssa.

Tsemppiä <3

Kiitos vinkistä. Tarvitsen todellakin vertaistukea. Syyllistämistä on tähän asti ollut tarjolla, mutta apua on vaikea saada, vaikka sitä on yritetty hakea monesta eri paikasta. ap

Kai teille hoitosuunnitelma tehtiin diagnosoinnin yhteydessä? Ei kai missään vaan todeta että: Juu, add on, pärjäilkää! Kouluneuvottelu pitää järjestää ja suunnitella tarvittavat tukitoimet. Tämä teidän kohdalla erityisen tärkeää hoitaa pikaisesti kun syksyllä on jo siirtymässä yläkouluun. Lääke kannattaa aloittaa, useimmat hyötyvät siitä enemmän kuin mistään muista interventioista. Lapselle itselleen, ja myös teille vanhemmille psykoedukaatio käynti/ käyntejä diagnoosiin liittyen, oireista riippuen sopiva kuntoutus jos tarpeen. Kannattaa myös hakea sopeutumisvalmennuskurssille (kelan sivuilta löytyy tietoa ja lähetteen saatte lääkäriltä), jos lääkitys aloitetaan ja lisäksi säännölliset kuntoutuskäynnit (ja arjessa haasteita) voitte myös hakea kelasta vammaistukea. Tähänkin saatte lääkäriltä lähetteen.

Lääkityksen kokeilussa ei kuunnella lasta, se on minun mielipide. Lääkityksen päättävät vanhemmat. Voi auttaa tai olla auttamatta mutta kokeilla kannattaa.-

Meillä on toisella pojalla add ja toisella adhd. En tiedä onko vaikutusta mutta adhd-pojalle lääke vaikutti todella hyvin. 5-vuotiaasta asti lääkitys. Nyt 12-vuotias. Heti löytyi oikea lääke ja oikea annos. Ero oli kuin yöllä ja päivällä! Arki pelastui ja poika on pärjännyt hyvin koulussa. Adhd:ta ei huomaa mitenkään kun lääke vaikuttaa. Ei halua olla ilman lääkettä itsekään kun keskittymiskyky katoaa täysin.

Add-poika taas... On vekslattu lääkkeiden kanssa ja koitettu laidasta laitaan. Mikään ei ole toiminut oikein ja on muuttanut persoonaa. Oli vuosia ilman lääkettä. Nyt ylä-asteella on koitettu uudestaan ja ihan ok vaste on nyt. Auttaa keskittymään ja huomaa arvosanoista että toimii. Nyt ottaa lääkkeen "mielellään" kun huomaa eron entiseen.

Itsellä myös add ja lääkityksestä en kokenut suurta apua. Mietinkin toimiiko paremmin adhd-oireisiin?

Käytöshäiriöitä ei ole kummallakaan pojalla.

Ajoissa ovat saaneet diagnoosit ja kuntoutusta.

Vierailija kirjoitti:

Kai teille hoitosuunnitelma tehtiin diagnosoinnin yhteydessä? Ei kai missään vaan todeta että: Juu, add on, pärjäilkää! Kouluneuvottelu pitää järjestää ja suunnitella tarvittavat tukitoimet. Tämä teidän kohdalla erityisen tärkeää hoitaa pikaisesti kun syksyllä on jo siirtymässä yläkouluun. Lääke kannattaa aloittaa, useimmat hyötyvät siitä enemmän kuin mistään muista interventioista. Lapselle itselleen, ja myös teille vanhemmille psykoedukaatio käynti/ käyntejä diagnoosiin liittyen, oireista riippuen sopiva kuntoutus jos tarpeen. Kannattaa myös hakea sopeutumisvalmennuskurssille (kelan sivuilta löytyy tietoa ja lähetteen saatte lääkäriltä), jos lääkitys aloitetaan ja lisäksi säännölliset kuntoutuskäynnit (ja arjessa haasteita) voitte myös hakea kelasta vammaistukea. Tähänkin saatte lääkäriltä lähetteen.

Neuropsykologinen testaus on vielä edessä ja sen jälkeen on palautekäyntikerta, jossa varmasti saadaan jonkinlainen hoitosuositus. Ollaan selvitelty asiaa nyt yksityisellä puolella. Ensin lapsen tutki lastentautien ja lasten neurologian erikoislääkäri ja hänen mukaansa diagnoosi on selvä. Sieltä saatiin lähete labroihin ja neuropsykologille. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai teille hoitosuunnitelma tehtiin diagnosoinnin yhteydessä? Ei kai missään vaan todeta että: Juu, add on, pärjäilkää! Kouluneuvottelu pitää järjestää ja suunnitella tarvittavat tukitoimet. Tämä teidän kohdalla erityisen tärkeää hoitaa pikaisesti kun syksyllä on jo siirtymässä yläkouluun. Lääke kannattaa aloittaa, useimmat hyötyvät siitä enemmän kuin mistään muista interventioista. Lapselle itselleen, ja myös teille vanhemmille psykoedukaatio käynti/ käyntejä diagnoosiin liittyen, oireista riippuen sopiva kuntoutus jos tarpeen. Kannattaa myös hakea sopeutumisvalmennuskurssille (kelan sivuilta löytyy tietoa ja lähetteen saatte lääkäriltä), jos lääkitys aloitetaan ja lisäksi säännölliset kuntoutuskäynnit (ja arjessa haasteita) voitte myös hakea kelasta vammaistukea. Tähänkin saatte lääkäriltä lähetteen.

Neuropsykologinen testaus on vielä edessä ja sen jälkeen on palautekäyntikerta, jossa varmasti saadaan jonkinlainen hoitosuositus. Ollaan selvitelty asiaa nyt yksityisellä puolella. Ensin lapsen tutki lastentautien ja lasten neurologian erikoislääkäri ja hänen mukaansa diagnoosi on selvä. Sieltä saatiin lähete labroihin ja neuropsykologille. ap

Ok, sitten asia on kunnossa. Voitte itsekin pyytää lähetteitä sopeutumisvalmennuskurssille ja vammaistuen hakemista varten jos hoitava taho ei näistä mitään mainitse. Varmasti saatte ihan hyvät hoitosuositukset ja teille ehdotetaan lääkekokeilua. Neuropsykologi todennäköisesti on yhteydessä opettajaan kun on tehnyt tutkimukset. Itsekin voit jo alustavasti keskustella opettajan kanssa. Jos lääkitys aloitetaan myös opettajan tekemä seuranta on tärkeää.

Kaikista olennaisinta: Teillä on nyt muutama vuosi aikaa valmentaa lapsenne niin, että hän selviää elämästään aikuisena ihmisenä.  Älkää suostuko liian pitkälle vietyihin hoikseihin. Ne estävät opiskelutaitojen kehittymisen ja silloin ammattiopinnot jäävät helposti kesken.

Teidän pitää yhdessä löytää niitä keinoja, joiden avulla hän saa hallittua elämäänsä. Muuten uhkana on syrjäytyminen, kun asiat eivät suju.

Entä jos lapsi on jo vanhempi, nuori? Meidän 16-vuotiaan pojan tutkimukset ovat vasta alkamassa, add siis epäilynä ja samaan aikaan kun on tietty murrosikä, peruskoulu loppuu ja lukioon olisi siirtymässä, niin onko apukeinot samoja kuin nuoremmilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai teille hoitosuunnitelma tehtiin diagnosoinnin yhteydessä? Ei kai missään vaan todeta että: Juu, add on, pärjäilkää! Kouluneuvottelu pitää järjestää ja suunnitella tarvittavat tukitoimet. Tämä teidän kohdalla erityisen tärkeää hoitaa pikaisesti kun syksyllä on jo siirtymässä yläkouluun. Lääke kannattaa aloittaa, useimmat hyötyvät siitä enemmän kuin mistään muista interventioista. Lapselle itselleen, ja myös teille vanhemmille psykoedukaatio käynti/ käyntejä diagnoosiin liittyen, oireista riippuen sopiva kuntoutus jos tarpeen. Kannattaa myös hakea sopeutumisvalmennuskurssille (kelan sivuilta löytyy tietoa ja lähetteen saatte lääkäriltä), jos lääkitys aloitetaan ja lisäksi säännölliset kuntoutuskäynnit (ja arjessa haasteita) voitte myös hakea kelasta vammaistukea. Tähänkin saatte lääkäriltä lähetteen.

Neuropsykologinen testaus on vielä edessä ja sen jälkeen on palautekäyntikerta, jossa varmasti saadaan jonkinlainen hoitosuositus. Ollaan selvitelty asiaa nyt yksityisellä puolella. Ensin lapsen tutki lastentautien ja lasten neurologian erikoislääkäri ja hänen mukaansa diagnoosi on selvä. Sieltä saatiin lähete labroihin ja neuropsykologille. ap

Ok, sitten asia on kunnossa. Voitte itsekin pyytää lähetteitä sopeutumisvalmennuskurssille ja vammaistuen hakemista varten jos hoitava taho ei näistä mitään mainitse. Varmasti saatte ihan hyvät hoitosuositukset ja teille ehdotetaan lääkekokeilua. Neuropsykologi todennäköisesti on yhteydessä opettajaan kun on tehnyt tutkimukset. Itsekin voit jo alustavasti keskustella opettajan kanssa. Jos lääkitys aloitetaan myös opettajan tekemä seuranta on tärkeää.

Kiitos asiallisista neuvoista. Mietin sitä, onkohan mahdollista saada tässä vaiheessa lähetettä kunnalliselle puolelle kuntoutusta varten, koska pojan vakuutus ei kata enää hoitoa, ainoastaan tutkimukset diagnoosiin asti. Opettajaa olenkin jo informoinut asiasta. ap