Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
6. lk pojalla todettiin ADD - miten tästä eteenpäin?
25.02.2020 |
Toisaalta olen helpottunut, että koko pojan elämän kestäneelle haastavalle käytökselle löytyi syy, mutta tuskin se kuitenkaan yhtään sen helpommaksi muuttuu, vaikka diagnoosin saakin. Mitä tapahtuu jatkossa?
Kannattaako yrittää päästä kunnalliselle puolelle terapiaan? Poika ei halua aloittaa lääkitystä, mutta mielestäni sitä kannattaisi edes kokeilla.
Kommentit (41)
Hojks tarkoittaa henkilökohtaista oppimissuunnitelmaa. Se voi helpoimmillaan olla sellainen, että lapsi pääsee peruskoulusta läpi kunhan vaan käy oppitunneilla istumassa. Mitään ei tarvitse osata.
Pidä kiinni seuraavista asioista:
1. opiskeluissa mennään poikasi osaamisalueiden ylärajoilla. Älä suostu turhiin helpotuksiin, koska ne kostautuvat.
2. tahtia helpotetaan vasta, kun opiskelu on liian raskasta. Puoli tuntia tehtävien yrittämistä ei ole liian raskasta. Kolme tuntia tehtävien tekoa on yläkoululaiselle liian rankkaa, toisella asteella se on ihan normaalia.
3. kotitehtäviä ja kappaleisiin perehtymistä tehdään joka päivä. Tästä ei luisteta kuin poikkeustapauksissa.
4. joka vuosi luetaan muutama kirja. Valitaan hieman ikätasoa jännittävämpää sisältöä, jotta mielenkiinto säilyy.
5. Vaadi tukiopetusta, läksyparkkeja ja muita oikeasti tehoavia tukitoimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hojks tarkoittaa henkilökohtaista oppimissuunnitelmaa. Se voi helpoimmillaan olla sellainen, että lapsi pääsee peruskoulusta läpi kunhan vaan käy oppitunneilla istumassa. Mitään ei tarvitse osata.
Pidä kiinni seuraavista asioista:
1. opiskeluissa mennään poikasi osaamisalueiden ylärajoilla. Älä suostu turhiin helpotuksiin, koska ne kostautuvat.
2. tahtia helpotetaan vasta, kun opiskelu on liian raskasta. Puoli tuntia tehtävien yrittämistä ei ole liian raskasta. Kolme tuntia tehtävien tekoa on yläkoululaiselle liian rankkaa, toisella asteella se on ihan normaalia.
3. kotitehtäviä ja kappaleisiin perehtymistä tehdään joka päivä. Tästä ei luisteta kuin poikkeustapauksissa.
4. joka vuosi luetaan muutama kirja. Valitaan hieman ikätasoa jännittävämpää sisältöä, jotta mielenkiinto säilyy.
5. Vaadi tukiopetusta, läksyparkkeja ja muita oikeasti tehoavia tukitoimia.
Kiitos! Pidän mielessä nämä. ap
Aloittajalle ensiksikin; ei hätää, hyvä että on diagnoosi, se auttaa YMMÄRTÄMÄÄN lasta ja se on se diagnoosin pääasia.
Lääkitystä en niinkään ole kuullut ADD-lapsille suositeltavan, liekö niistä apuakaan.
ADHD -oireisiin sen sijaan lääkkeistä on usein suuri apu.
-Ja niistä lapsista myös huomaa, milloin lääkkeet on jääneet ottamatta.
ADD tarvitsee mielestäni ensisijaisesti vain ymmärystä ja kärsivällisyyttä ja hänen läheisiltä (vanhemmat /opettajat) tietynlaista kannustusta, herättelyä ja oman rauhan takaamista.
Tähän auttaa mielestäni parhaiten, että vanhemmat opiskelee (esim. netistä ja vertaistukiryhmästä tms)
mitä ADD tarkoittaa ja miten sellainen lapsi tyypillisesti käyttäytyy.
Minulla itsellänikin on selvästi (tosin diagnosoimaton) ADD, huomasin sen nyt aikuisena, kun olen noihin käytöshäiröihin perehtynyt. Eipä toisaalta tuollaisia diagnooseja ollut olemassakaan silloin kun minä olin nuori. -Mutta olisi se tieto helpottanut, siis se, että aivoni toimivat vain vähän eri tavalla ja tietyt piirteet (esim. ainainen myöhästely, keskittymisvaikeus ja kuormittuminen/hermostuminen) ovat sellaisia, jotka eivät vain ole huonoja tapoja, vaan tulevat aina olemaan osa elämääni.
Sinänsä se ei ole elämää muutoin vaikeuttanut, ihan samat mahdollisuudet ihan mihin tahansa tässä maailmassa on pojallasi.
t. erkkaope
Mitä hemmettiä terapia auttaa add:ssä :D? Kyseessä on aivojen kemiallinen epäbalanssi johon lääkkeenä auttaa amfetamiinipohjaiset lääkkeet tai stimulantit ylipäätänsä. Kyseessä ei ole mikään trauma tai asia joka paranee terapiassa keskustelemalla :D. Oireita voi lievittää liikunnalla, ruokavaliolla ja lisäravinteilla jos ei käytä lääkitystä. Nuo add/adhd lääkkeiden sivuoireet on tyypillisiä stimantti aineiden sivuoireita ja vieroituisoireita, ruokahaluttomuus, väsynyt, univaikeudet ja masennus/alakuloisuus.
Suosittelen lukemaan BF:n sivuilta Arki toimimaan oppaat: https://bvif.fi/sv/kontakt/material/. Oppaassa paljon tietoa miten saa arjen toimimaan tarkkaavuushäiriöisen lapsen tai nuoren kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai teille hoitosuunnitelma tehtiin diagnosoinnin yhteydessä? Ei kai missään vaan todeta että: Juu, add on, pärjäilkää! Kouluneuvottelu pitää järjestää ja suunnitella tarvittavat tukitoimet. Tämä teidän kohdalla erityisen tärkeää hoitaa pikaisesti kun syksyllä on jo siirtymässä yläkouluun. Lääke kannattaa aloittaa, useimmat hyötyvät siitä enemmän kuin mistään muista interventioista. Lapselle itselleen, ja myös teille vanhemmille psykoedukaatio käynti/ käyntejä diagnoosiin liittyen, oireista riippuen sopiva kuntoutus jos tarpeen. Kannattaa myös hakea sopeutumisvalmennuskurssille (kelan sivuilta löytyy tietoa ja lähetteen saatte lääkäriltä), jos lääkitys aloitetaan ja lisäksi säännölliset kuntoutuskäynnit (ja arjessa haasteita) voitte myös hakea kelasta vammaistukea. Tähänkin saatte lääkäriltä lähetteen.
Neuropsykologinen testaus on vielä edessä ja sen jälkeen on palautekäyntikerta, jossa varmasti saadaan jonkinlainen hoitosuositus. Ollaan selvitelty asiaa nyt yksityisellä puolella. Ensin lapsen tutki lastentautien ja lasten neurologian erikoislääkäri ja hänen mukaansa diagnoosi on selvä. Sieltä saatiin lähete labroihin ja neuropsykologille. ap
Ok, sitten asia on kunnossa. Voitte itsekin pyytää lähetteitä sopeutumisvalmennuskurssille ja vammaistuen hakemista varten jos hoitava taho ei näistä mitään mainitse. Varmasti saatte ihan hyvät hoitosuositukset ja teille ehdotetaan lääkekokeilua. Neuropsykologi todennäköisesti on yhteydessä opettajaan kun on tehnyt tutkimukset. Itsekin voit jo alustavasti keskustella opettajan kanssa. Jos lääkitys aloitetaan myös opettajan tekemä seuranta on tärkeää.
Kiitos asiallisista neuvoista. Mietin sitä, onkohan mahdollista saada tässä vaiheessa lähetettä kunnalliselle puolelle kuntoutusta varten, koska pojan vakuutus ei kata enää hoitoa, ainoastaan tutkimukset diagnoosiin asti. Opettajaa olenkin jo informoinut asiasta. ap
En näe mitään syytä miksi ei olisi mahdollista. Nykyinen lääkäri voi tehdä lähetteen johon liittää tulokset tehdyistä tutkimuksista ja hoitosuositukset oman näkemyksensä mukaisesti. Ei sitten tarvitse siellä kunnallisella puolella ”uudestaan keksiä pyörää” kun pohjatyö on jo tehty.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen lukemaan BF:n sivuilta Arki toimimaan oppaat: https://bvif.fi/sv/kontakt/material/. Oppaassa paljon tietoa miten saa arjen toimimaan tarkkaavuushäiriöisen lapsen tai nuoren kanssa.
Myös lasten mielenterveystslo.fi on sivusto johon kannattaa tutustua. Ja Tampereen nepsy sivusto (löytyy kun googleen kirjoittaa ”nepsy Tampere”)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos. Olen saanut teiltä paljon hyviä vinkkejä. ap
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalle ensiksikin; ei hätää, hyvä että on diagnoosi, se auttaa YMMÄRTÄMÄÄN lasta ja se on se diagnoosin pääasia.
Lääkitystä en niinkään ole kuullut ADD-lapsille suositeltavan, liekö niistä apuakaan.
ADHD -oireisiin sen sijaan lääkkeistä on usein suuri apu.
-Ja niistä lapsista myös huomaa, milloin lääkkeet on jääneet ottamatta.ADD tarvitsee mielestäni ensisijaisesti vain ymmärystä ja kärsivällisyyttä ja hänen läheisiltä (vanhemmat /opettajat) tietynlaista kannustusta, herättelyä ja oman rauhan takaamista.
Tähän auttaa mielestäni parhaiten, että vanhemmat opiskelee (esim. netistä ja vertaistukiryhmästä tms)
mitä ADD tarkoittaa ja miten sellainen lapsi tyypillisesti käyttäytyy.Minulla itsellänikin on selvästi (tosin diagnosoimaton) ADD, huomasin sen nyt aikuisena, kun olen noihin käytöshäiröihin perehtynyt. Eipä toisaalta tuollaisia diagnooseja ollut olemassakaan silloin kun minä olin nuori. -Mutta olisi se tieto helpottanut, siis se, että aivoni toimivat vain vähän eri tavalla ja tietyt piirteet (esim. ainainen myöhästely, keskittymisvaikeus ja kuormittuminen/hermostuminen) ovat sellaisia, jotka eivät vain ole huonoja tapoja, vaan tulevat aina olemaan osa elämääni.
Sinänsä se ei ole elämää muutoin vaikeuttanut, ihan samat mahdollisuudet ihan mihin tahansa tässä maailmassa on pojallasi.
t. erkkaope
Joo ehkä erkkaope muttei lääkäri. Add:tä voidaan hoitaa nimenomaan lääkkeillä ja tehoaa paremmin kuin ADHD lääkkeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä hemmettiä terapia auttaa add:ssä :D? Kyseessä on aivojen kemiallinen epäbalanssi johon lääkkeenä auttaa amfetamiinipohjaiset lääkkeet tai stimulantit ylipäätänsä. Kyseessä ei ole mikään trauma tai asia joka paranee terapiassa keskustelemalla :D. Oireita voi lievittää liikunnalla, ruokavaliolla ja lisäravinteilla jos ei käytä lääkitystä. Nuo add/adhd lääkkeiden sivuoireet on tyypillisiä stimantti aineiden sivuoireita ja vieroituisoireita, ruokahaluttomuus, väsynyt, univaikeudet ja masennus/alakuloisuus.
On muitakin lääkkeitä kuin stimulantit adhd:n hoitoon, kuten atomoksetiini ja guanfasiini. Toki ensisijaisena lääkkeenä yleensä aloitetaan metyylifenidaatilla sen helppouden ja nopeasti saatavan vasteen vuoksi. Luulisin että terapialla tässä yhteydessä ei ole tarkoitettu psykoterapiaa, vaan ennemminkin toimintaterapiaa. Nepsy-lapsilla on usein toiminnanohjauksen vaikeuksia, varsinkin add-tyypin keskittymis/tarkkaavuushäiriöisillä. Tällöin toimintaterapia usein sopii oikein hyvin hoitomuodoksi. Monet myös mieltävät kaiken kuntouksen terapiaksi, vaikka se ei varsinaisesti sitä olekaan. Neuropsykiatrinen kuntoutus ja nepsy-valmennus auttavat monia, vaikka eivät varsinaisia terapioita olekaan. Samoin erilaiset ryhmähoidot, joita on vaihtelevasti tarjolla sairaanhoitopiiristä riippuen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai teille hoitosuunnitelma tehtiin diagnosoinnin yhteydessä? Ei kai missään vaan todeta että: Juu, add on, pärjäilkää! Kouluneuvottelu pitää järjestää ja suunnitella tarvittavat tukitoimet. Tämä teidän kohdalla erityisen tärkeää hoitaa pikaisesti kun syksyllä on jo siirtymässä yläkouluun. Lääke kannattaa aloittaa, useimmat hyötyvät siitä enemmän kuin mistään muista interventioista. Lapselle itselleen, ja myös teille vanhemmille psykoedukaatio käynti/ käyntejä diagnoosiin liittyen, oireista riippuen sopiva kuntoutus jos tarpeen. Kannattaa myös hakea sopeutumisvalmennuskurssille (kelan sivuilta löytyy tietoa ja lähetteen saatte lääkäriltä), jos lääkitys aloitetaan ja lisäksi säännölliset kuntoutuskäynnit (ja arjessa haasteita) voitte myös hakea kelasta vammaistukea. Tähänkin saatte lääkäriltä lähetteen.
Neuropsykologinen testaus on vielä edessä ja sen jälkeen on palautekäyntikerta, jossa varmasti saadaan jonkinlainen hoitosuositus. Ollaan selvitelty asiaa nyt yksityisellä puolella. Ensin lapsen tutki lastentautien ja lasten neurologian erikoislääkäri ja hänen mukaansa diagnoosi on selvä. Sieltä saatiin lähete labroihin ja neuropsykologille. ap
Ok, sitten asia on kunnossa. Voitte itsekin pyytää lähetteitä sopeutumisvalmennuskurssille ja vammaistuen hakemista varten jos hoitava taho ei näistä mitään mainitse. Varmasti saatte ihan hyvät hoitosuositukset ja teille ehdotetaan lääkekokeilua. Neuropsykologi todennäköisesti on yhteydessä opettajaan kun on tehnyt tutkimukset. Itsekin voit jo alustavasti keskustella opettajan kanssa. Jos lääkitys aloitetaan myös opettajan tekemä seuranta on tärkeää.
Kiitos asiallisista neuvoista. Mietin sitä, onkohan mahdollista saada tässä vaiheessa lähetettä kunnalliselle puolelle kuntoutusta varten, koska pojan vakuutus ei kata enää hoitoa, ainoastaan tutkimukset diagnoosiin asti. Opettajaa olenkin jo informoinut asiasta. ap
Toimintaterapiaa voi saada Kelan kustantamana, jolloin on pitkäaikaisempaa kuin kunnan maksusitoumuksilla. Ei siis tarvitse olla vakuutuksen kautta.
Ja sille joka totesi ettei ADD:hen auta terapia: Add-lapset hyötyvät usein toimintaterapiasta, koska haasteena on toiminnanohjauksen, keskittymisen ja tarkkaavaisuuden pulmat. Toimintaterapeutit tekevät myös tiivistä yhteistyötä koulun ja kodin välillä.
T. Toimintaterapeutti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.autismiliitto.fi/toimintaa_ja_tukea?searchterms=ADD&x=0&y=0
Täältäkin löydät vertaistukea. Muista kysellä sopeutumisvalmennuskursseja,kelalta ja tuolta liitosta myös.
https://www.kela.fi/kuntoutus-ja-sopeutumisvalmennuskurssit
https://adhd-liitto.fi/tukea/kurssit/
https://adhd-liitto.fi/tukea/vertaistuki/
Nuorelle sopeutumisvalmennuskurssit ovat hyviä,he näkevät ja oppivat etteivät ole ominaisuutensa kanssa ainoita maailmassa,vaan että se on yleistä.
Laitoin noi molemmat liitot koska noi rajat ovat niin häilyviä,etsi sieltä teille sopivaa toimintaa.
Kokemustoimijat ovat myös hyviä,etsi sellaisia.
Ja hei muuten,niitä tukirahoja,mitähän ne lienee nimeltään nykyään,ennen oli "sairaan lapsen hoitotuki" semmoinen,en tiedä nyt,kysele. Jos on lääkekuluja ja paljon lääkärissä/terapeutilla käyntiä niin niihin tark rahhaa.
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalle ensiksikin; ei hätää, hyvä että on diagnoosi, se auttaa YMMÄRTÄMÄÄN lasta ja se on se diagnoosin pääasia.
Lääkitystä en niinkään ole kuullut ADD-lapsille suositeltavan, liekö niistä apuakaan.
ADHD -oireisiin sen sijaan lääkkeistä on usein suuri apu.
-Ja niistä lapsista myös huomaa, milloin lääkkeet on jääneet ottamatta.ADD tarvitsee mielestäni ensisijaisesti vain ymmärystä ja kärsivällisyyttä ja hänen läheisiltä (vanhemmat /opettajat) tietynlaista kannustusta, herättelyä ja oman rauhan takaamista.
Tähän auttaa mielestäni parhaiten, että vanhemmat opiskelee (esim. netistä ja vertaistukiryhmästä tms)
mitä ADD tarkoittaa ja miten sellainen lapsi tyypillisesti käyttäytyy.Minulla itsellänikin on selvästi (tosin diagnosoimaton) ADD, huomasin sen nyt aikuisena, kun olen noihin käytöshäiröihin perehtynyt. Eipä toisaalta tuollaisia diagnooseja ollut olemassakaan silloin kun minä olin nuori. -Mutta olisi se tieto helpottanut, siis se, että aivoni toimivat vain vähän eri tavalla ja tietyt piirteet (esim. ainainen myöhästely, keskittymisvaikeus ja kuormittuminen/hermostuminen) ovat sellaisia, jotka eivät vain ole huonoja tapoja, vaan tulevat aina olemaan osa elämääni.
Sinänsä se ei ole elämää muutoin vaikeuttanut, ihan samat mahdollisuudet ihan mihin tahansa tässä maailmassa on pojallasi.
t. erkkaope
Kyllä add:ta hoidetaan ihan samoilla lääkkeillä kuin adhd:ta. Add:sta puhutaan silloin kun motoronen ylivilkkaus puuttuu. Kyseessä on kuitenkin pohjimmiltaan sama häiriö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalle ensiksikin; ei hätää, hyvä että on diagnoosi, se auttaa YMMÄRTÄMÄÄN lasta ja se on se diagnoosin pääasia.
Lääkitystä en niinkään ole kuullut ADD-lapsille suositeltavan, liekö niistä apuakaan.
ADHD -oireisiin sen sijaan lääkkeistä on usein suuri apu.
-Ja niistä lapsista myös huomaa, milloin lääkkeet on jääneet ottamatta.ADD tarvitsee mielestäni ensisijaisesti vain ymmärystä ja kärsivällisyyttä ja hänen läheisiltä (vanhemmat /opettajat) tietynlaista kannustusta, herättelyä ja oman rauhan takaamista.
Tähän auttaa mielestäni parhaiten, että vanhemmat opiskelee (esim. netistä ja vertaistukiryhmästä tms)
mitä ADD tarkoittaa ja miten sellainen lapsi tyypillisesti käyttäytyy.Minulla itsellänikin on selvästi (tosin diagnosoimaton) ADD, huomasin sen nyt aikuisena, kun olen noihin käytöshäiröihin perehtynyt. Eipä toisaalta tuollaisia diagnooseja ollut olemassakaan silloin kun minä olin nuori. -Mutta olisi se tieto helpottanut, siis se, että aivoni toimivat vain vähän eri tavalla ja tietyt piirteet (esim. ainainen myöhästely, keskittymisvaikeus ja kuormittuminen/hermostuminen) ovat sellaisia, jotka eivät vain ole huonoja tapoja, vaan tulevat aina olemaan osa elämääni.
Sinänsä se ei ole elämää muutoin vaikeuttanut, ihan samat mahdollisuudet ihan mihin tahansa tässä maailmassa on pojallasi.
t. erkkaopeJoo ehkä erkkaope muttei lääkäri. Add:tä voidaan hoitaa nimenomaan lääkkeillä ja tehoaa paremmin kuin ADHD lääkkeet.
Ihan samat lääkkeet (sama häiriö)
Meillä toimintaterapia oli yhtä tyhjän kanssa! Ei kertakaikkiaan mitään hyötyä, vaikka terapeutti kuulemma hyvämaineinen onkin.
Lääke (Equasym depot) aloitettiin kuukausi sitten, siitä on ollut huomattava apu. Kotiläksyt hoituu, kirjoittaminen ei enää takkua ja keskittyminen on paljon helpompaa. Pienimmällä annoksella aloitettiin, eli sivuvaikutuksiakaan ei ole ilmennyt. Poika on oma iloinen itsensä, mutta skarpimpi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä toimintaterapia oli yhtä tyhjän kanssa! Ei kertakaikkiaan mitään hyötyä, vaikka terapeutti kuulemma hyvämaineinen onkin.
Lääke (Equasym depot) aloitettiin kuukausi sitten, siitä on ollut huomattava apu. Kotiläksyt hoituu, kirjoittaminen ei enää takkua ja keskittyminen on paljon helpompaa. Pienimmällä annoksella aloitettiin, eli sivuvaikutuksiakaan ei ole ilmennyt. Poika on oma iloinen itsensä, mutta skarpimpi.
Kuulostaa rohkaisevalta. Läksyjen teko ei tahdo onnistua nyt millään ja kaikki muukin takkuaa. Yksinkertaisimmatkaan ohjeet eivät mene perille. Tuntuu kuin meillä olisi 12 vuotiaan sijasta edelleen 5 vuotias. ap
No hyvä että saitte jo tässä vaiheessa.
Mä sain asperger + adhd -diagnoosin 30-vuotiaana nyt viime viikolla. Siihen asti elämä oli yhtä helvettiä, enkä esim. ole vieläkään työelämässä. Koko lapsuuden ja nuoruuden ramppasin tutkimuksissa ja mitään ei löydetty.
Vierailija kirjoitti:
Myös maalle muutto helpottaa lapsen käytösongelmia jostain syystä.
Käytösongelmia?
Suurimmalla osalla ei ole mitään käytösongelmia ja monet lapset menestyvät keskitasoa paremmin koulussa.
ADD/ADHD voi olla myös vahvuus ja voimavara, paitsi Suomessa kielteinen ilmapiiri, toisin kuin Ruotsissa, jossa pidetään voimavarana ja luovuuden lähteenä
Alue: Aihe vapaa
Mitä tarkoittaa liian pitkälle viety hoiksi? Nämä asiat ovat täysin uusia minulle, joten en yhtään tiedä, mitä minun pitäisi vaatia ja missä asioissa uskoa ammattilaisia. Menin jo metsään yhdessä jutussa, kun noudatin perheneuvolan työntekijän ohjetta, joka ei sopinut omalle pojalleni. Opettaja ja koulukuraattori neuvoivat jälkeenpäin, että pitää luottaa siihen, että minä tunnen oman lapseni parhaiten.
Syrjäytyminen, päihteet ja laittomille poluille eksyminen ovat suurin huoleni pojan tulevaisuuden suhteen. Siksi yritänkin nyt kiirehtiä diagnoosia ja tulevaa mahdolista hoitoa ja yritän saada pojalle apua eri kanavista. ap