Lue keskustelun säännöt.
Onko Suomessa vielä se laki, että täyssisaruksilla on pakko olla sama sukunimi?
25.02.2020 |
Sitä siis kyselen.
Lapsilla sama äiti ja isä.
Vanhemmat pitivät naimisiin mennessään omat sukunimensä.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään ole ongelmaa vaihtaa täysi-ikäsenä.
Kysymys kuuluikin, voiko sen vaihtaa jo 10-vuotiaana, jos täyssisaruksille tulee täten eri sukunimet.
Jankkauksesta ja ristiriitaisista vastauksista päätellen helpointa on kysyä maistraatista suoraan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään ole ongelmaa vaihtaa täysi-ikäsenä.
Kysymys kuuluikin, voiko sen vaihtaa jo 10-vuotiaana, jos täyssisaruksille tulee täten eri sukunimet.
Miksi 10-vuotias haluaa eri sukunimen kuin sisaruksellaan? Mistä ylipäätään on saanut ajatuksen? Ilmeisesti ihan koossa oleva perhe kyseessä eikä ns.jaettu eroperhe eli toinen lapsi toisella ja toinen toisella vanhemmalla?
Vierailija kirjoitti:
KVGKVG kirjoitti:
https://www.kielikello.fi/-/uusi-etu-ja-sukunimilaki-voimaan
et sitte jaksanu kuukkeloida
Luin koko pitkän artikkelin, eikä siellä ole vastausta kysymykseeni.
Oikeesti!
Siellä on LINKKI! jonka kautta voi hakea LISÄÄ tietoa/soittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täyssisarus SAA saman sukunimen kuin vanhempiensa yhteisessä huollossa oleva täyssisarus. Siis saa syntymänsä jälkeen sen nimen. Nimen voi kyllä vaihtaa.
Eli ei ole mitään lakia, jonka mukaan täyssisaruksilla pitäisi OLLA sama nimi. Muutenhan he eivät voisi aikuisinakaan vaihtaa nimiään.
Siis nyt puhutaankin alaikäisistä täyssisaruksista.
Totta kai täysi-ikäisenä saa nimen vaihtaa.
Mikä järki tuossa laissa edes on, jos eka on pakko antaa sukunimi sen mukaan, minkä esikoinen sai, mutta sitten sen sukunimen voisi muka vaihtaa jo seuraavana päivänä toiseen?
En usko, että sitä saa alaikäisenä vaihtaa.
No älä sitten usko, mutta kyllä sen saa.
Laki toimii niin, että se tarkoittaa sitä mitä siinä sanotaan, ei muuta. Kun säädöksessä puhutaan sukunimen määräytymisestä ja kerrotaan, minkä sukunimen lapsi saa, niin silloin säädös koskee näitä asioita. Se säädös ei sano kerrassaan mitään nimen vaihtamisesta, josta säädetään toisessa säädöksessä.
Sukututkimuksessa huomasin se että Suomessa ennen vuoden 1921 sukunimilakia käytäntö oli usein se että lapset saivat isän sukunimen mutta nainen säilytti tyttönimensä avioliitossakin. Jos esimerkiksi Matti Korhonen ja Liisa Miettinen menivät naimisiin, Liisa säilyi Miettisenä mutta heidän lasten sukunimeksi tuli Korhonen. Tuolla tavalla mies varmaankin "sitoutettiin" paremmin perheenseen kun lapset saivat hänen sukunimensä. Nainen voi olla aina varma että lapset ovat hänen omiaan.
Vuoteen 1880 kaikkien suomalaisten nimet kirkonkirjoissa olivat ruotsiksi, ja itäsuomalaiset sukunimet olivat niitä -nen päätteisiä ja länsisuomalaiset sukunimet olivat patronyymeja malliin Antti Antinpoika (tai Anders Andersson) ja Maria Antintytär (Maria Andersson). Jos isä oli tuntematon (ökänd), niin silloin sukunimi viittaisi äitiin malliin Antti Marianpoika (Anders Mariasson). Ne länsisuomalaiset -nen päätteiset sukunimet ovat 1800-luvun loppupuolen keksintöä, kun talonpojat omaksuivat itäsuomalaisen käytännön. Virtanen, Mäkinen, Nieminen, Koskinen ja Järvinen ovat lähtöisin niiltä ajoilta.
Mitä tulee sisarusten sukunimeen, niin minun tietääkseni saman perheen kaikilla lapsilla tulee olla sama sukunimi, joten ei voi antaa esimerkiksi isän sukunimeä esikoiselle ja äidin sukunimeä kuopukselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään ole ongelmaa vaihtaa täysi-ikäsenä.
Kysymys kuuluikin, voiko sen vaihtaa jo 10-vuotiaana, jos täyssisaruksille tulee täten eri sukunimet.
Miksi 10-vuotias haluaa eri sukunimen kuin sisaruksellaan? Mistä ylipäätään on saanut ajatuksen? Ilmeisesti ihan koossa oleva perhe kyseessä eikä ns.jaettu eroperhe eli toinen lapsi toisella ja toinen toisella vanhemmalla?
10-vuotias haluaa äitinsä sukunimen, koska se on hänen mielestään parempi. Sai ihan itse päähänsä, kysyi minulta, miksei hänellä voisi olla minun sukunimeäni ja saisiko hän sen.
Kyllä, ihan on ydinperhe, vanhemmat naimisissa ja lapset syntyneet avioliittoon, koko perhe asuu samassa kodissa. Ei ole mitään puolisisaruksia eikä edes edellisiä avioliiittoja, ei mitään.
Isällä ja äidillä on siis ihan eri sukunimet, toisella ruotsalainen ja toisella suomalainen nimi.
Siis nyt puhutaankin alaikäisistä täyssisaruksista.
Totta kai täysi-ikäisenä saa nimen vaihtaa.
Mikä järki tuossa laissa edes on, jos eka on pakko antaa sukunimi sen mukaan, minkä esikoinen sai, mutta sitten sen sukunimen voisi muka vaihtaa jo seuraavana päivänä toiseen?
En usko, että sitä saa alaikäisenä vaihtaa.