Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jos lapsi ei olekaan ilo ja onni
24.02.2020 |
Olen aina halunnut lapsia mutta lapselleni rakkauden näyttäminen on ollut viimeaikoina todellinen haaste... hän on kaikinpuolin hyvin ristiriitainen; ujo mutta kotioloissa kaikkea muuta, tempperamenttinen mutta silti hyvin herkkä. Tyttölapsi mutta ei ole usein mikään herttainen vaan tykkää ällöttävistä jutuista ja hänestä vessajutut ovat niin hauskoja. Kakka-pissa-pierujutut. Nauraa höröttää niille. Sitten toisaalta omaa niin vilkkaan mielikuvituksen missä en pysy edes mukana. Kiusaa minua kun sille päälle sattuu.
Paljon kaikkea tuossa pienessä paketissa. Arki hänen kanssaan on väsyttävää ja odotan vain hetkeä milloin hänet saa yöunille jotta saan omaa rauhaa. Hän on vielä niin riippuvainen minusta ja kokoajan pitäisi olla käytettävänä vaikka ikää hänellä on jo 7-vuotta. Tiesin kyllä mitä odottaa kun tulen äidiksi mutten oikeasti tiennyt kuinka sitovaa lapsen hoito voi oikeasti ollakaan.
Tämän vuoksi olen jotenkin kyynistynyt, pahantuulinen ja masentunutkin... tulee tunne etten anna parastani äitinä. Vanhemmat asuvat kaukana ja näemme heitä vain kaksi kertaa vuodessa. Käytännössä ei ole ketään kenelle voisi jättää lapsi hoitoon että saan olla esimerkiksi mieheni kanssa kahdestaan. Varmaan nyt moni ihmettelee miksi sitten hankimme lapsen, no ihan sen takia kun olen aina siitä haaveillut. Mutta tulevaa elämää ei pysty testaamaan, sitä tulee mitä tulee. Toivon nyt jotain rakentavaa ja asiallista palautetta, enkä mitään moralisointia ja kritiikkiä. Taidan olla masentunut mutten usko että kukaan pystyy auttamaan minua.
Samalla tulee tunne että olen niin hemmetin epäkiitollinen kun en nauti lapsen kanssa vietetystä ajasta. Minun pitäisi olla onnellinen, mutten ole. Seksielämä miehenkin kanssa on ollut kortilla kun lapsi nukkuu kaikki yöt meidän välissä. Ei me osata tehdä sitä oikein muualla kuin sängyssä. Onko kenelläkään muulla tällaista kyynistymistä vanhempana? Mikä siihen auttaa? En tiedä auttaako edes se että muutan asennettani....
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
11 tässä vielä. Kiva jos viestistäni tuli hyvä mieli, niin toivoinkin. <3 kuule, haluan sanoa sinulle että pystyt kyllä ottamaan vastaan lapsesi kielteiset tunteet. Kerro hänelle että hän on iso ja isot lapset nukkuvat omassa sängyssä. Ostakaa omaan sänkyyn jotain hienoa ison tytön/pojan juttua, vaikka uudet hienot lakanat tai ihana unikaveri, ja sopikaa palkinnoista jos nukkumaanmeno ja yö sujuu omassa sängyssä. Ole kuitenkin myös jämäkkä asian kanssa ja pitäkää puolisonne kanssa yhtä asian suhteen. Usko minua kun sanon että kun olette systemaattisia ja pidätte säännöistä kiinni, siinä ei mene kuin joitain öitä niin makkarinne on taas teidän. Jos se ei toimi, uskallan väittää että lapsenne ei kehity ihan ikätasoisesti ja hyötyisitte ammattiavusta. En tiedä missä päin asutte mutta esim Helsingissä on ihan loistava lapsiperheiden sosiaaliohjaus, jonne saa milloin vain soittaa ja kysyä neuvoa kasvatukseen ym liittyvissä asioissa. Olen itsekin soittanut monta kertaa mm lapsen nukkumisen takia ja saanut tosi empaattista kuuntelua ja hyviä neuvoja. Tsemppiä edelleen!