Lue keskustelun säännöt.
Vantaan lastensuojelun kriisi, wtf?
24.02.2020 |
Hesari kertoo just miten Vantaan lastensuojelun resurssit kriisiytyi. Sieltä lähti kerralla niin paljon avaintyöntekijöitä että 250 laitokseen sijoitettujen lasten valvonta jäi kahdelle sosiaalityöntekijälle. Avilta moitteita. eikä noiden lasten oikeudet taida toteutua. Vantaa ei saa täytettyä avoimia virkoja ja on jopa nostanut sossujen palkkoja jotta virat täyttyisi.
Just täällä oli keskustelu kuinka Vantaan johtava sosiaalityöntekijä toivoi hesarissa mistä vaan kenen päähän nousevasta huolesta lasuilmoituksia koska kyllä sieltä jotain varmasti löytyy mihin tarttua. Siis mitä v..? Kunnan lastensuojelu on kriisissä ja hesarissa asti pyydellään ilmoittamaan kaikki mahdolliset huolet sinne. Siis myös aiheettomat ja toimenpiteitä aiheuttamattomat joiden tutkimiseen menee resursseja vaikkei edes sijoitettujen lasten asioita kyetä tarpeeksi hyvillä resursseilla hoitamaan.
Mitä helv??
Kommentit (1529)
Vierailija kirjoitti:
Minusta näissä lastensuojelun käytännöissä on isoja ongelmia siinä että ne eivät ole asiakaslähtöisiä.
Eivätkä ne myöskään ole toimintatavoiltaan avoimia. Kiitos entiselle sosiaalityöntekijälle joka hieman avasi niitä. Se on asiakaslähtöisyyden kehittämisen kannalta tärkeää.
Nyt kuitenkin huomataan toimintatapoja joita ei julkisesti tuoda esiin. Esim. että repivän eroriidan aikana lapsi olisi lastensuojelun tarpeessa. Tai että vanhemman mt-ongelmat luovat tarvetta lastensuojelulle. Lastensuojelu on kuitenkin valvontaa ja pakkokeinojen kohdistamista ja työkalupakissa on jopa lapsen huostaanotto. Aika kovaa settiä eroriitoihin.
On olemassa käsite kuin patologisoitunut huoltoriita. Näissä ei enää toimita lapsen edusta lähtöisin vaan homma on muuttunut kiusanteoksi toista vanhempaa kohtaan, vainoksi, rahariidaksi ja lapsi on välissä pelkkä pelinappula.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aaah niin ihania ja viihdyttäviä aina nämä sossuvihakeskustelut. Tässäkin ketjussa on 70 sivua eikä silti vieläkään kukaan öyhöttäjä ole onnistunut kumoamaan seuraavaa paradoksia:
Sossuvihaajat ovat aina sitä mieltä, että lasukeissit on selvitettävissä puhtaalla maalaisjärjellä ja perusteettomat lasuilmoitukset pitäisi tunnistaa ajatuksia lukemalla, eikä siihen tarvita mitään korkeakoulutusta tai lisää resursseja, päin vastoin sossut ovat vain rahanahneita lapsibisnestä pyörittäviä sadisteja jotka huvikseen haalivat mahd paljon asiakkaita. Sitten samaan hengenvetoon voivotellaan, että lasussa ei saisi työskennellä vastavalmistuneita eikä sijaispäteviä opiskelijoita, vaatiihan näiden keissien hoitaminen paljon aikaa sekä kattavaa perehdytystä ja asiantuntemusta - mutta älkää nyt herranjestas maksako niille tantoille enempää palkkaa, tätä työtä kuuluu tehdä kutsumuksesta eikä tuhlata veronmaksajien rahoja. Jättäköön osan lasuilmoituksista selvittämättä, niistä voidaan sitten öyhöttää myöhemmin kun paljastuu, että mokomat tantat eivät tehneet työtään kunnolla vain siksi ettei mammat loukkaannu.
Toinen paradoksi on se, että sossuilla väitetään olevan loputon mielivalta ja voima tehdä viattomien perheiden elämästä hel*ettiä eikä kukaan puutu siihen. Sitten toisaalta ihmetellään miksei sossut tee mitään asioiden muuttamiseksi, miksi näin surkea systeemi yhä pyörii, miksi sossut ei tule julki ja perustele toimintaansa. Jostain syystä öyhöttäjille ei mene kaaliin, että A. sossut ei ole lainsäätäjiä eikä julkistaloudesta ja budjetoinnista päättäviä, lainsäädännöstä päättää välillisesti kansalaiset äänestämällä sekä poliitikot ja päättäjät valtion ja kuntien tasolla B. kaikki asiakkaat ja perheet ovat yksilöitä jolloin asiakasprosesseihin vaikuttaa myös yksityiskohdat, sossut ei voi salassapitovelvollisuuden vuoksi perustella julkisesti ratkaisuja yksittäisissä keisseissä (jolloin voi puhua vain yleisellä tasolla eikä se miellytä kaikkia öyhöttäjiä, sillä öyhöttäjät takertuvat aina niihin yksityiskohtiin ja julkinen keskustelu jää aina väistämättä yksipuoliseksi) C. ketään normaalia alipalkattua sossua ei pitkäjänteisesti motivoi/jaksa/ehdi/pysty lähteä uudistamaan ja kehittämään tällaista näin valtavaa uppoavaa instituutiolaivaa, samalla kun on edelleenkin ne ylitsepursuavat asiakasmäärät hoidettavana nykyisen lainsäädännön puitteissa. Tällaisia lapehanke- ja sotemuutosjohtajia on jo palkattu pilvin pimein kovalla rahalla, voisitte vaihteeksi niitä jahdata ja seurata ovatko saaneet mitään aikaan, sen sijaan että tavallisia lasusossuja jahdataan.
Kauheaa vihaa sulla. Olen huolissani lapsistasi, jos äiti on tuossa kunnossa. =/ Toivon että pyydät lastesi siirtoa laitokseen, vaikutat todella vihaiselta, kuormittuneelta, näköalattomalta. Tämä varmasti heijastuu lapsiin vähintään alitajuisesti.
Sitten pari juttua.
1. Laki edellyttää sostt perustelemaan. Ei me täällä siitä huvikseen puhuta. Se laki on olemassa, jotta ihmisillä olisi oikeusturva. Lisäksi teillä on liikaa tulkinnan varaan, esimerkiksi vanhempien yhteydenpitoa lapsen kanssa saa rajoittaa liikaa, traumatisoivalla tavalla.
2. Tuosta ajatuksenvoimasta olet täsmälleen väärässä. Epäilyttää lukutaitosi. Täällä on vaadittu päinvastaista, esimerkiksi että kunnioittaisitte oikeuden langettamaa lähestysmiskieltoa ettekä ajatuksenvoimalla päättäisi että kyse on vaan jostain riitelystä johon kiellolla suojattu on itse syyllinen. Asia on oikeudessa käsitelty!! Tuomari nuijinut! Toimintanne on oikeuden halventamista.
3. Täällä kritisoidaan enemmänkin systeemiä ja työkulttuuria, joka mahdollistaa mielivaltaisen sooloilun. Poliisilta saa reilun "oikeudenkäynnin", teiltä ei. Jos poliisilla ei resurssit riitä, he ei pysty varmuuden vuoksi laittamaan ihmisiä vuosiksi vankilaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin hyökkävää on täällä lastensuojelun puolustelu. Se perustuu kärjistyksiin: pitäisikö se huumeäidin vauva jättää kuolemaan.
Vilja-Eerikan tapauksesta tiedetään, että isän ja hänen naisystävänsä taustoja ei tutkittu. Heidän esittämänsä tiedot itsestään, elämästään ja asumiskuvioistaan olivat monin tavoin merkillisiä ja perustellusti epäilyksiä herättäviä. Perusteettomista epäilyistä täällä lastensuojelua syytetään, epäilyistä ja kaivelemisista. Kuitenkin, mikäli selvitystyö olisi systemaattista ja käytäisiin läpi esimerkiksi ikä ja kansalaisuus, osoite ja asunnon tiedot (vuokra / omistus), työtilanne, taloudellinen tilanne ja erityisesti ulosotot / luottotiedottomuus sekä niiden asioiden hoito (luottotiedottomuus tai taloudelliset vaikeudet ovat tutkitusti riskitekijä väkivaltaiselle käyttäytymiselle ja perhesurmille, mutta vastuuntunnosta kertoo se, miten asioita edistää), perusterveystiedot ja sairaudet, mikäli tällaisia on (Vilja-Eerikan tapauksessa muutaman vuoden kestänyt nelosraskaus) ja huoltosuhde (esimerkiksi yksinhuoltoakaan ei selvitetä useinkaan, mikä vaikuttaa myös tiedon jakamiseen virheellisesti liian laveasti huollosta irroitetulle).
Vilja-Eerikan isä kumppaneineen olisi jäänyt kiinni lukuisista valheista. Jossakin selvitysraportissa luki, että valehtelu ei itsessään tee vanhemmasta huonoa vanhempaa. Tästä olen eri mieltä monessakin suhteessa, enkä ymmärrä, miten näin voidaan väittää. Miten voi olla turvallinen vanhempi, jos valehtelee elämänsä perusasioista? Minkälaisen mallin käytöksestä, aikuisuudesta ja vanhemmuudesta antaa ihminen, joka valehtelee lukuisista asioista ja muuttaa tarinaansa ajan kuluessa? Lisäksi ja ehkä tärkeimpänä: jos valehtelee elämänsä perusasioista, miksei valehtelisi myös esimerkiksi väkivallasta tai päihteistä?
Ajatuskin ehti jo mennä poikki, mutta kymmenessä vuodessa ei mikään näissä selvitystöissä ole tuntunut muuttuneen.
He valehteli käytännössä kaikesta. Esim lapsi laitettiin toisen alueen kouluun koska muka olivat muuttamassa sinne. Koskaan ei kyselty että missä muutto.
Isä oli kertonut asuntokuvioista. Kerran olivat menneet sitten soittelemaan ovikelloa. Ihan vieras henkilö oli avannut oven. Hän paljastui sanojensa mukaan asunnon omistajaksi. Tätä isältä kysyttäessä isä oli leimannut henkilön jotenkin harhaiseksi ja että se on vaikea saada asunnosta ulos. Täytyy tosin tässä yhteydessä painottaa, että tarkalleen en muista koko tarinaa. Se ei tässä ole kuitenkaan pääasia, vaan se valheiden määrä ja se, että mitään taustoja ei tarkistettu.
Koska itse olen joutunut järkyttymään sosiaalityöntekijöiden työskentelytavoista ja yhtenä osana nimenomaan näistä perustietojen tarkistamisen puutteesta, olen tutustunut raportteihin Vilja-Eerikan tapauksesta. En ole saanut mitään hyväksyttävää selvitystä siitä, miksei edes perusasioita, kuten osoite ja huoltosuhde (yksinhuolto, yhteishuolto, huolto vastuunjakomääräyksin) sekä edelliset perättömiksi todetut ilmoitukset tarkisteta. On vedottu siihen, että ne on niin vaikea saada, eikä ole ehditty sellaiseen ruveta.
Lisäksi hämmästyttää suhtautuminen lähisuhdeväkivaltaan. Erityisesti silloin, kun lapsen tilanteesta on kaksi erilaista kertomusta ja toinen sisältää pelon, olisi ensiarvoisen tärkeää selvittää se todellinen kertomus. Näissä auttaa eteenpäin mm. luottotietoraportti, jota käytetään myös vuokrasuhteista vastuullisuuden ja luotettavuuden mittarina sekä työhistoria. Luottotiedoton ja työtön voivat olla vanhempina hyviä, mutta jos tällaisessa asetelmassa valehtelee niistä, on lienee oikeutettua epäillä, että valehtelee myös väkivallasta. Mutta ei tutkita näitäkään.
Siis mitä??! Jaa lastensuojelussa pitäisi nyt alkaa tutkimaan vanhempien luottotietoja ja työhistoriaa?? Aika absurdia. Osa täällä palstalla on sitä mieltä, että tarpeetonta perheiden asioihin puuttumista pitäisi vähentää rajusti eikä tuhlata resursseja syyttömien vanhempien syynäämiseen. Ja nyt sinä oletkin sitä mieltä, että resursseja pitäisi käyttää tuollaiseen, mikä ei liity millään tavalla lähisuhdeväkivaltaan. Lähisuhdeväkivallan kartoittamiseksi sekä oikeanlaisiin palveluihin ohjaamiseksi on olemassa jo lomakkeita sekä menetelmiä, esim. MARAK. Ei ole lasusossun tehtävä ruveta leikkimään salapoliisia tai ajatustenlukijaa. Aina tarvitaan moniammatillista osaamista eli poliisi, oikeuslaitos, terveydenhuolto, järjestöt (esim. RIKU, turvakodit, muu kriisi- ja traumaterapiatyö).
Väkivaltatilanteita tutkii vain ja ainoastaan poliisi, poliisi voi tehdä tutkintaan liittyen virka-apupyynnön oikeuslääketieteelliseen/-psykiatriseen yksikköön. Tuomioistuin ratkoo asiat koskien väkivaltasyytteitä sekä lasten huoltajuus- ja tapaamisriitoja. Oikeus voi määrätä olosuhdeselvityksen huolto- ja tapaamiskäsittelyjä varten. Olosuhdeselvityksen sossut ei ole lasun sossuja, prosessi on aivan erilainen. Lasun sossu ei saa puuttua asiaan, lasulta voidaan vain pyytää asiakirjoja ja lausuntoja liittyen omiin selvityksiin ja näkemyksiin, joskus todistajaksi oikeuteen.
Todellakin vaadin!
Ilmoittaja on pitkäaikaistyötön, kirjavan asumishistorian omaava, myös asunnottomana ollut, luottotiedoton, kun taas kohde vakaa ja kunnollinen.
Mutta ilmoittajaa ei kyseenalaisteta, kohde kyllä.
Lasun sossu saa kuitenkin hyökätä kohteen kimppuun ja osallistua vainoon. No, näin on käynytkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin hyökkävää on täällä lastensuojelun puolustelu. Se perustuu kärjistyksiin: pitäisikö se huumeäidin vauva jättää kuolemaan.
Vilja-Eerikan tapauksesta tiedetään, että isän ja hänen naisystävänsä taustoja ei tutkittu. Heidän esittämänsä tiedot itsestään, elämästään ja asumiskuvioistaan olivat monin tavoin merkillisiä ja perustellusti epäilyksiä herättäviä. Perusteettomista epäilyistä täällä lastensuojelua syytetään, epäilyistä ja kaivelemisista. Kuitenkin, mikäli selvitystyö olisi systemaattista ja käytäisiin läpi esimerkiksi ikä ja kansalaisuus, osoite ja asunnon tiedot (vuokra / omistus), työtilanne, taloudellinen tilanne ja erityisesti ulosotot / luottotiedottomuus sekä niiden asioiden hoito (luottotiedottomuus tai taloudelliset vaikeudet ovat tutkitusti riskitekijä väkivaltaiselle käyttäytymiselle ja perhesurmille, mutta vastuuntunnosta kertoo se, miten asioita edistää), perusterveystiedot ja sairaudet, mikäli tällaisia on (Vilja-Eerikan tapauksessa muutaman vuoden kestänyt nelosraskaus) ja huoltosuhde (esimerkiksi yksinhuoltoakaan ei selvitetä useinkaan, mikä vaikuttaa myös tiedon jakamiseen virheellisesti liian laveasti huollosta irroitetulle).
Vilja-Eerikan isä kumppaneineen olisi jäänyt kiinni lukuisista valheista. Jossakin selvitysraportissa luki, että valehtelu ei itsessään tee vanhemmasta huonoa vanhempaa. Tästä olen eri mieltä monessakin suhteessa, enkä ymmärrä, miten näin voidaan väittää. Miten voi olla turvallinen vanhempi, jos valehtelee elämänsä perusasioista? Minkälaisen mallin käytöksestä, aikuisuudesta ja vanhemmuudesta antaa ihminen, joka valehtelee lukuisista asioista ja muuttaa tarinaansa ajan kuluessa? Lisäksi ja ehkä tärkeimpänä: jos valehtelee elämänsä perusasioista, miksei valehtelisi myös esimerkiksi väkivallasta tai päihteistä?
Ajatuskin ehti jo mennä poikki, mutta kymmenessä vuodessa ei mikään näissä selvitystöissä ole tuntunut muuttuneen.
He valehteli käytännössä kaikesta. Esim lapsi laitettiin toisen alueen kouluun koska muka olivat muuttamassa sinne. Koskaan ei kyselty että missä muutto.
Isä oli kertonut asuntokuvioista. Kerran olivat menneet sitten soittelemaan ovikelloa. Ihan vieras henkilö oli avannut oven. Hän paljastui sanojensa mukaan asunnon omistajaksi. Tätä isältä kysyttäessä isä oli leimannut henkilön jotenkin harhaiseksi ja että se on vaikea saada asunnosta ulos. Täytyy tosin tässä yhteydessä painottaa, että tarkalleen en muista koko tarinaa. Se ei tässä ole kuitenkaan pääasia, vaan se valheiden määrä ja se, että mitään taustoja ei tarkistettu.
Koska itse olen joutunut järkyttymään sosiaalityöntekijöiden työskentelytavoista ja yhtenä osana nimenomaan näistä perustietojen tarkistamisen puutteesta, olen tutustunut raportteihin Vilja-Eerikan tapauksesta. En ole saanut mitään hyväksyttävää selvitystä siitä, miksei edes perusasioita, kuten osoite ja huoltosuhde (yksinhuolto, yhteishuolto, huolto vastuunjakomääräyksin) sekä edelliset perättömiksi todetut ilmoitukset tarkisteta. On vedottu siihen, että ne on niin vaikea saada, eikä ole ehditty sellaiseen ruveta.
Lisäksi hämmästyttää suhtautuminen lähisuhdeväkivaltaan. Erityisesti silloin, kun lapsen tilanteesta on kaksi erilaista kertomusta ja toinen sisältää pelon, olisi ensiarvoisen tärkeää selvittää se todellinen kertomus. Näissä auttaa eteenpäin mm. luottotietoraportti, jota käytetään myös vuokrasuhteista vastuullisuuden ja luotettavuuden mittarina sekä työhistoria. Luottotiedoton ja työtön voivat olla vanhempina hyviä, mutta jos tällaisessa asetelmassa valehtelee niistä, on lienee oikeutettua epäillä, että valehtelee myös väkivallasta. Mutta ei tutkita näitäkään.
Siis mitä??! Jaa lastensuojelussa pitäisi nyt alkaa tutkimaan vanhempien luottotietoja ja työhistoriaa?? Aika absurdia. Osa täällä palstalla on sitä mieltä, että tarpeetonta perheiden asioihin puuttumista pitäisi vähentää rajusti eikä tuhlata resursseja syyttömien vanhempien syynäämiseen. Ja nyt sinä oletkin sitä mieltä, että resursseja pitäisi käyttää tuollaiseen, mikä ei liity millään tavalla lähisuhdeväkivaltaan. Lähisuhdeväkivallan kartoittamiseksi sekä oikeanlaisiin palveluihin ohjaamiseksi on olemassa jo lomakkeita sekä menetelmiä, esim. MARAK. Ei ole lasusossun tehtävä ruveta leikkimään salapoliisia tai ajatustenlukijaa. Aina tarvitaan moniammatillista osaamista eli poliisi, oikeuslaitos, terveydenhuolto, järjestöt (esim. RIKU, turvakodit, muu kriisi- ja traumaterapiatyö).
Väkivaltatilanteita tutkii vain ja ainoastaan poliisi, poliisi voi tehdä tutkintaan liittyen virka-apupyynnön oikeuslääketieteelliseen/-psykiatriseen yksikköön. Tuomioistuin ratkoo asiat koskien väkivaltasyytteitä sekä lasten huoltajuus- ja tapaamisriitoja. Oikeus voi määrätä olosuhdeselvityksen huolto- ja tapaamiskäsittelyjä varten. Olosuhdeselvityksen sossut ei ole lasun sossuja, prosessi on aivan erilainen. Lasun sossu ei saa puuttua asiaan, lasulta voidaan vain pyytää asiakirjoja ja lausuntoja liittyen omiin selvityksiin ja näkemyksiin, joskus todistajaksi oikeuteen.
Resursseja? Luottotietoraportin saa noin minuutin tilauksella, väestötietorekisteristä alle minuutissa saa osoitetiedot, verottajalta soittamalla minuutissa saa verotettavat tulot ja tulorekisteristä samoin minuutissa tulot. Nämä voi kaikki tilata ihan vaikka ei-koulutettukin ihminen. Ne yhdistetään sitten henkilön haastattelussa antamiin tietoihin. Erittäin hyvä ja kustannustehokas keino havaita elämänhallinnaltaan puutteelliset henkilöt ja patologiset valehtelijat. Olisi toiminut myös Vilja-Eerikan tapauksessa.
En käsitä mikä tässä olisi väärin. Myös asuntoa vuokratessa täytyy esittää vähintään luottotietoraportti, mahdollisesti todistus työstä ja ehkä suositukset edelliseltä vuokranantajalta. En katsoisi tämän olevan lainkaan monimutkaista.
Tämä muutaman minuutin lisätyöskentely voisi paljastaa esimerkiksi merkittäviä epäselvyyksiä ilmoittajassa tai niissä tapauksissa, joissa kertomukset ovat täysin eriävät. Selkeyttäisi jatkotutkintaa ja olisi parempi peruste johtopäätöksille, jos olisi konkreettisia tietoja, eikä pelkkää puhetta/potentiaalista valetta.
Lastensuojelussa ei ole velvollisuutta tutkia mitään perustietoja, koska se on absurdia, niinkö?
Oikeus uskoa kuitenkin jopa sosiopaatin tai psykopaatin ilmoituksia täysin viattomista uhreista on? Oikeus osallistua vainoon kuitenkin on? Oikeus antaa lapsen (V-Erika) pysyä isän luona on, vaikka näillä toimilla olisi pystytty todistein osoittamaan hänen rajaton valehtelusta? Oikeus valita puolensa mutun perusteella tilanteissa, joissa toinen pelkää ja kertoo väkivallasta mutta toinen kieltää kaiken täysin taikka jättää uhri ja lapsi vaille mitään apua, koska kertomukset ovat ristiriitaiset?
Nuhteet sosiaalitoimelle tulivat muiden muassa siitä, että taustoja ei selvitetty.
Lisäksi pienipalkkainen yh-äiti saadaan määritellä riskiperheeksi ja köyhyyden ja yksinhuoltajuuden perusteella on oikeus kyseenalaistaa vanhemmuus, mutta esim. ilmoittajan taustoja ja motiiveja toiminnan takana ei tarvitse selvittää edes pyydettäessä?
Huhhuh. Minun oikeustajuuni ei mene millään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin hyökkävää on täällä lastensuojelun puolustelu. Se perustuu kärjistyksiin: pitäisikö se huumeäidin vauva jättää kuolemaan.
Vilja-Eerikan tapauksesta tiedetään, että isän ja hänen naisystävänsä taustoja ei tutkittu. Heidän esittämänsä tiedot itsestään, elämästään ja asumiskuvioistaan olivat monin tavoin merkillisiä ja perustellusti epäilyksiä herättäviä. Perusteettomista epäilyistä täällä lastensuojelua syytetään, epäilyistä ja kaivelemisista. Kuitenkin, mikäli selvitystyö olisi systemaattista ja käytäisiin läpi esimerkiksi ikä ja kansalaisuus, osoite ja asunnon tiedot (vuokra / omistus), työtilanne, taloudellinen tilanne ja erityisesti ulosotot / luottotiedottomuus sekä niiden asioiden hoito (luottotiedottomuus tai taloudelliset vaikeudet ovat tutkitusti riskitekijä väkivaltaiselle käyttäytymiselle ja perhesurmille, mutta vastuuntunnosta kertoo se, miten asioita edistää), perusterveystiedot ja sairaudet, mikäli tällaisia on (Vilja-Eerikan tapauksessa muutaman vuoden kestänyt nelosraskaus) ja huoltosuhde (esimerkiksi yksinhuoltoakaan ei selvitetä useinkaan, mikä vaikuttaa myös tiedon jakamiseen virheellisesti liian laveasti huollosta irroitetulle).
Vilja-Eerikan isä kumppaneineen olisi jäänyt kiinni lukuisista valheista. Jossakin selvitysraportissa luki, että valehtelu ei itsessään tee vanhemmasta huonoa vanhempaa. Tästä olen eri mieltä monessakin suhteessa, enkä ymmärrä, miten näin voidaan väittää. Miten voi olla turvallinen vanhempi, jos valehtelee elämänsä perusasioista? Minkälaisen mallin käytöksestä, aikuisuudesta ja vanhemmuudesta antaa ihminen, joka valehtelee lukuisista asioista ja muuttaa tarinaansa ajan kuluessa? Lisäksi ja ehkä tärkeimpänä: jos valehtelee elämänsä perusasioista, miksei valehtelisi myös esimerkiksi väkivallasta tai päihteistä?
Ajatuskin ehti jo mennä poikki, mutta kymmenessä vuodessa ei mikään näissä selvitystöissä ole tuntunut muuttuneen.
He valehteli käytännössä kaikesta. Esim lapsi laitettiin toisen alueen kouluun koska muka olivat muuttamassa sinne. Koskaan ei kyselty että missä muutto.
Isä oli kertonut asuntokuvioista. Kerran olivat menneet sitten soittelemaan ovikelloa. Ihan vieras henkilö oli avannut oven. Hän paljastui sanojensa mukaan asunnon omistajaksi. Tätä isältä kysyttäessä isä oli leimannut henkilön jotenkin harhaiseksi ja että se on vaikea saada asunnosta ulos. Täytyy tosin tässä yhteydessä painottaa, että tarkalleen en muista koko tarinaa. Se ei tässä ole kuitenkaan pääasia, vaan se valheiden määrä ja se, että mitään taustoja ei tarkistettu.
Koska itse olen joutunut järkyttymään sosiaalityöntekijöiden työskentelytavoista ja yhtenä osana nimenomaan näistä perustietojen tarkistamisen puutteesta, olen tutustunut raportteihin Vilja-Eerikan tapauksesta. En ole saanut mitään hyväksyttävää selvitystä siitä, miksei edes perusasioita, kuten osoite ja huoltosuhde (yksinhuolto, yhteishuolto, huolto vastuunjakomääräyksin) sekä edelliset perättömiksi todetut ilmoitukset tarkisteta. On vedottu siihen, että ne on niin vaikea saada, eikä ole ehditty sellaiseen ruveta.
Lisäksi hämmästyttää suhtautuminen lähisuhdeväkivaltaan. Erityisesti silloin, kun lapsen tilanteesta on kaksi erilaista kertomusta ja toinen sisältää pelon, olisi ensiarvoisen tärkeää selvittää se todellinen kertomus. Näissä auttaa eteenpäin mm. luottotietoraportti, jota käytetään myös vuokrasuhteista vastuullisuuden ja luotettavuuden mittarina sekä työhistoria. Luottotiedoton ja työtön voivat olla vanhempina hyviä, mutta jos tällaisessa asetelmassa valehtelee niistä, on lienee oikeutettua epäillä, että valehtelee myös väkivallasta. Mutta ei tutkita näitäkään.
Siis mitä??! Jaa lastensuojelussa pitäisi nyt alkaa tutkimaan vanhempien luottotietoja ja työhistoriaa?? Aika absurdia. Osa täällä palstalla on sitä mieltä, että tarpeetonta perheiden asioihin puuttumista pitäisi vähentää rajusti eikä tuhlata resursseja syyttömien vanhempien syynäämiseen. Ja nyt sinä oletkin sitä mieltä, että resursseja pitäisi käyttää tuollaiseen, mikä ei liity millään tavalla lähisuhdeväkivaltaan. Lähisuhdeväkivallan kartoittamiseksi sekä oikeanlaisiin palveluihin ohjaamiseksi on olemassa jo lomakkeita sekä menetelmiä, esim. MARAK. Ei ole lasusossun tehtävä ruveta leikkimään salapoliisia tai ajatustenlukijaa. Aina tarvitaan moniammatillista osaamista eli poliisi, oikeuslaitos, terveydenhuolto, järjestöt (esim. RIKU, turvakodit, muu kriisi- ja traumaterapiatyö).
Väkivaltatilanteita tutkii vain ja ainoastaan poliisi, poliisi voi tehdä tutkintaan liittyen virka-apupyynnön oikeuslääketieteelliseen/-psykiatriseen yksikköön. Tuomioistuin ratkoo asiat koskien väkivaltasyytteitä sekä lasten huoltajuus- ja tapaamisriitoja. Oikeus voi määrätä olosuhdeselvityksen huolto- ja tapaamiskäsittelyjä varten. Olosuhdeselvityksen sossut ei ole lasun sossuja, prosessi on aivan erilainen. Lasun sossu ei saa puuttua asiaan, lasulta voidaan vain pyytää asiakirjoja ja lausuntoja liittyen omiin selvityksiin ja näkemyksiin, joskus todistajaksi oikeuteen.
Todellakin vaadin!
Ilmoittaja on pitkäaikaistyötön, kirjavan asumishistorian omaava, myös asunnottomana ollut, luottotiedoton, kun taas kohde vakaa ja kunnollinen.
Mutta ilmoittajaa ei kyseenalaisteta, kohde kyllä.
Lasun sossu saa kuitenkin hyökätä kohteen kimppuun ja osallistua vainoon. No, näin on käynytkin.
Vilja Eerikan äiti oli asunoton alkoholisti. Vilja Eerikan ei olisi ollut hyvä asua äidin kanssa ties miessä, mutta äiti ei kuitenkaan olisi tappanut Vilja Eerikaa. Isä tappoi, isällä oli asunto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin hyökkävää on täällä lastensuojelun puolustelu. Se perustuu kärjistyksiin: pitäisikö se huumeäidin vauva jättää kuolemaan.
Vilja-Eerikan tapauksesta tiedetään, että isän ja hänen naisystävänsä taustoja ei tutkittu. Heidän esittämänsä tiedot itsestään, elämästään ja asumiskuvioistaan olivat monin tavoin merkillisiä ja perustellusti epäilyksiä herättäviä. Perusteettomista epäilyistä täällä lastensuojelua syytetään, epäilyistä ja kaivelemisista. Kuitenkin, mikäli selvitystyö olisi systemaattista ja käytäisiin läpi esimerkiksi ikä ja kansalaisuus, osoite ja asunnon tiedot (vuokra / omistus), työtilanne, taloudellinen tilanne ja erityisesti ulosotot / luottotiedottomuus sekä niiden asioiden hoito (luottotiedottomuus tai taloudelliset vaikeudet ovat tutkitusti riskitekijä väkivaltaiselle käyttäytymiselle ja perhesurmille, mutta vastuuntunnosta kertoo se, miten asioita edistää), perusterveystiedot ja sairaudet, mikäli tällaisia on (Vilja-Eerikan tapauksessa muutaman vuoden kestänyt nelosraskaus) ja huoltosuhde (esimerkiksi yksinhuoltoakaan ei selvitetä useinkaan, mikä vaikuttaa myös tiedon jakamiseen virheellisesti liian laveasti huollosta irroitetulle).
Vilja-Eerikan isä kumppaneineen olisi jäänyt kiinni lukuisista valheista. Jossakin selvitysraportissa luki, että valehtelu ei itsessään tee vanhemmasta huonoa vanhempaa. Tästä olen eri mieltä monessakin suhteessa, enkä ymmärrä, miten näin voidaan väittää. Miten voi olla turvallinen vanhempi, jos valehtelee elämänsä perusasioista? Minkälaisen mallin käytöksestä, aikuisuudesta ja vanhemmuudesta antaa ihminen, joka valehtelee lukuisista asioista ja muuttaa tarinaansa ajan kuluessa? Lisäksi ja ehkä tärkeimpänä: jos valehtelee elämänsä perusasioista, miksei valehtelisi myös esimerkiksi väkivallasta tai päihteistä?
Ajatuskin ehti jo mennä poikki, mutta kymmenessä vuodessa ei mikään näissä selvitystöissä ole tuntunut muuttuneen.
He valehteli käytännössä kaikesta. Esim lapsi laitettiin toisen alueen kouluun koska muka olivat muuttamassa sinne. Koskaan ei kyselty että missä muutto.
Isä oli kertonut asuntokuvioista. Kerran olivat menneet sitten soittelemaan ovikelloa. Ihan vieras henkilö oli avannut oven. Hän paljastui sanojensa mukaan asunnon omistajaksi. Tätä isältä kysyttäessä isä oli leimannut henkilön jotenkin harhaiseksi ja että se on vaikea saada asunnosta ulos. Täytyy tosin tässä yhteydessä painottaa, että tarkalleen en muista koko tarinaa. Se ei tässä ole kuitenkaan pääasia, vaan se valheiden määrä ja se, että mitään taustoja ei tarkistettu.
Koska itse olen joutunut järkyttymään sosiaalityöntekijöiden työskentelytavoista ja yhtenä osana nimenomaan näistä perustietojen tarkistamisen puutteesta, olen tutustunut raportteihin Vilja-Eerikan tapauksesta. En ole saanut mitään hyväksyttävää selvitystä siitä, miksei edes perusasioita, kuten osoite ja huoltosuhde (yksinhuolto, yhteishuolto, huolto vastuunjakomääräyksin) sekä edelliset perättömiksi todetut ilmoitukset tarkisteta. On vedottu siihen, että ne on niin vaikea saada, eikä ole ehditty sellaiseen ruveta.
Lisäksi hämmästyttää suhtautuminen lähisuhdeväkivaltaan. Erityisesti silloin, kun lapsen tilanteesta on kaksi erilaista kertomusta ja toinen sisältää pelon, olisi ensiarvoisen tärkeää selvittää se todellinen kertomus. Näissä auttaa eteenpäin mm. luottotietoraportti, jota käytetään myös vuokrasuhteista vastuullisuuden ja luotettavuuden mittarina sekä työhistoria. Luottotiedoton ja työtön voivat olla vanhempina hyviä, mutta jos tällaisessa asetelmassa valehtelee niistä, on lienee oikeutettua epäillä, että valehtelee myös väkivallasta. Mutta ei tutkita näitäkään.
Siis mitä??! Jaa lastensuojelussa pitäisi nyt alkaa tutkimaan vanhempien luottotietoja ja työhistoriaa?? Aika absurdia. Osa täällä palstalla on sitä mieltä, että tarpeetonta perheiden asioihin puuttumista pitäisi vähentää rajusti eikä tuhlata resursseja syyttömien vanhempien syynäämiseen. Ja nyt sinä oletkin sitä mieltä, että resursseja pitäisi käyttää tuollaiseen, mikä ei liity millään tavalla lähisuhdeväkivaltaan. Lähisuhdeväkivallan kartoittamiseksi sekä oikeanlaisiin palveluihin ohjaamiseksi on olemassa jo lomakkeita sekä menetelmiä, esim. MARAK. Ei ole lasusossun tehtävä ruveta leikkimään salapoliisia tai ajatustenlukijaa. Aina tarvitaan moniammatillista osaamista eli poliisi, oikeuslaitos, terveydenhuolto, järjestöt (esim. RIKU, turvakodit, muu kriisi- ja traumaterapiatyö).
Väkivaltatilanteita tutkii vain ja ainoastaan poliisi, poliisi voi tehdä tutkintaan liittyen virka-apupyynnön oikeuslääketieteelliseen/-psykiatriseen yksikköön. Tuomioistuin ratkoo asiat koskien väkivaltasyytteitä sekä lasten huoltajuus- ja tapaamisriitoja. Oikeus voi määrätä olosuhdeselvityksen huolto- ja tapaamiskäsittelyjä varten. Olosuhdeselvityksen sossut ei ole lasun sossuja, prosessi on aivan erilainen. Lasun sossu ei saa puuttua asiaan, lasulta voidaan vain pyytää asiakirjoja ja lausuntoja liittyen omiin selvityksiin ja näkemyksiin, joskus todistajaksi oikeuteen.
Todellakin vaadin!
Ilmoittaja on pitkäaikaistyötön, kirjavan asumishistorian omaava, myös asunnottomana ollut, luottotiedoton, kun taas kohde vakaa ja kunnollinen.
Mutta ilmoittajaa ei kyseenalaisteta, kohde kyllä.
Lasun sossu saa kuitenkin hyökätä kohteen kimppuun ja osallistua vainoon. No, näin on käynytkin.
Vilja Eerikan äiti oli asunoton alkoholisti. Vilja Eerikan ei olisi ollut hyvä asua äidin kanssa ties miessä, mutta äiti ei kuitenkaan olisi tappanut Vilja Eerikaa. Isä tappoi, isällä oli asunto.
En ole ottanut kantaa siihen, olisiko lapsi pitänyt siirtää äidille. Siihen olen viitannut, että merkkejä vakavasta elämän epävakaudesta isällä oli. Isä oli sitoutunut naiseen, jolla jopa oli osattu epäillä personallisuushäiriötä.
En ottanut kantaa siihen, miten asunnollisuus vaikuttaa kokonaispäätöksenteossa. Viittasin siihen, että valehtelu asumisesta ja uuden asunnon ostosta on hyvin vakava hälytysmerkki. Isää pyydettiin toimittamaan asunnon kauppakirja. Sitäkään ei koskaan tapahtunut.
Lapsi oli jonkin aikaa perhekodissa. Hän oli ilmaissut halunsa jäädä sinne. Isä vaati häntä takaisin luokseen. Lasta kuultiin, mutta ei kuunneltu. Tässä kai johto-oletuksena se, että lapsi ei saa päättää tällaisista asioista. Kansainvälisesti on kuitenkin tullut moitteita Suomelle siitä, miten kehnoa lapsen osallistaminen on. Ruotsi ja Norja onnistuvat tässä dokumentoidusti paremmin.
Olen todella järkyttyneenä lukenut sitä, miten iloisuus ja reippaus puhelimessa on katsottu riittävän todella pitkälle äitipuolen osalta, äitipuolen, joka valehteli todella käsittämättömästi kaikesta eikä häntä edes tarvinnut juuri tavata (tavattiinko lainkaan) ja kuinka isän osalta riitti vaikutelma rauhallisuudesta. Epämääräisyyksiä oli havaittu, mutta henkilöiden presenssi, ulosanti ja näytteleminen riittivät todella pitkälle ja liian pitkälle. Miten ei tunnisteta edes sellaista perusasiaa, että tietyt persoonallisuushäiriöiset, narsististyyppiset ja psykopaattiset ihmiset sekä väkivaltaiset ja päihteiden väärinkäyttäjät hyvin tyypillisesti ovat erittäin taitavia esiintyjiä ja manipuloijia. He osaavat johtaa harhaan myös terapeutteja ja esimerkiksi jopa vankilapsykiatreja (mm. lausunnot Hannu Lauermalta). Todisteet osoittavat hälytysmerkkejä, mutta ihmiset esiintyvät vakuuttavasti, niin ei ole varsinaisesti sitten kuitenkaan huolta.
Olen itse kokenut tämän. Vastapuoli on todisteiden valossa pelkkä suuri hälytyskello ja neljän seinän sisällä ihmishirviö. Hän on kuitenkin äärimmäisen taitava esiintymään. Ennen eroa hän uhkaili, että tiedäthän, että minua uskotaan, teen elämästäsi helvettiä. Juuri näin kävikin. Lasta kuullaan, mutta hänet mitätöidään. Minut mitätöidään ja kaikkea yritetään kaivaa onnistumatta. Vastapuoli ei herätä kuitenkaan mitään epäilyksiä, onhan hän niin mukava ja rauhallinen.
Sosiaalitoimessa toimitaan juuri kuten Vilja-Eerikan tapauksestakin on kuvattu. Se ei ole millään tavalla oikein, se ei ole perusteltua eikä se ole turvallista. Emmekä me olisi häirinneet lastensuojelua, todellakaan. Se on se toinen, joka haluaa käyttää lastensuojelua kiusanteon välineenä. Ja se on kuitenkin ihan ok.771
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin hyökkävää on täällä lastensuojelun puolustelu. Se perustuu kärjistyksiin: pitäisikö se huumeäidin vauva jättää kuolemaan.
Vilja-Eerikan tapauksesta tiedetään, että isän ja hänen naisystävänsä taustoja ei tutkittu. Heidän esittämänsä tiedot itsestään, elämästään ja asumiskuvioistaan olivat monin tavoin merkillisiä ja perustellusti epäilyksiä herättäviä. Perusteettomista epäilyistä täällä lastensuojelua syytetään, epäilyistä ja kaivelemisista. Kuitenkin, mikäli selvitystyö olisi systemaattista ja käytäisiin läpi esimerkiksi ikä ja kansalaisuus, osoite ja asunnon tiedot (vuokra / omistus), työtilanne, taloudellinen tilanne ja erityisesti ulosotot / luottotiedottomuus sekä niiden asioiden hoito (luottotiedottomuus tai taloudelliset vaikeudet ovat tutkitusti riskitekijä väkivaltaiselle käyttäytymiselle ja perhesurmille, mutta vastuuntunnosta kertoo se, miten asioita edistää), perusterveystiedot ja sairaudet, mikäli tällaisia on (Vilja-Eerikan tapauksessa muutaman vuoden kestänyt nelosraskaus) ja huoltosuhde (esimerkiksi yksinhuoltoakaan ei selvitetä useinkaan, mikä vaikuttaa myös tiedon jakamiseen virheellisesti liian laveasti huollosta irroitetulle).
Vilja-Eerikan isä kumppaneineen olisi jäänyt kiinni lukuisista valheista. Jossakin selvitysraportissa luki, että valehtelu ei itsessään tee vanhemmasta huonoa vanhempaa. Tästä olen eri mieltä monessakin suhteessa, enkä ymmärrä, miten näin voidaan väittää. Miten voi olla turvallinen vanhempi, jos valehtelee elämänsä perusasioista? Minkälaisen mallin käytöksestä, aikuisuudesta ja vanhemmuudesta antaa ihminen, joka valehtelee lukuisista asioista ja muuttaa tarinaansa ajan kuluessa? Lisäksi ja ehkä tärkeimpänä: jos valehtelee elämänsä perusasioista, miksei valehtelisi myös esimerkiksi väkivallasta tai päihteistä?
Ajatuskin ehti jo mennä poikki, mutta kymmenessä vuodessa ei mikään näissä selvitystöissä ole tuntunut muuttuneen.
He valehteli käytännössä kaikesta. Esim lapsi laitettiin toisen alueen kouluun koska muka olivat muuttamassa sinne. Koskaan ei kyselty että missä muutto.
Isä oli kertonut asuntokuvioista. Kerran olivat menneet sitten soittelemaan ovikelloa. Ihan vieras henkilö oli avannut oven. Hän paljastui sanojensa mukaan asunnon omistajaksi. Tätä isältä kysyttäessä isä oli leimannut henkilön jotenkin harhaiseksi ja että se on vaikea saada asunnosta ulos. Täytyy tosin tässä yhteydessä painottaa, että tarkalleen en muista koko tarinaa. Se ei tässä ole kuitenkaan pääasia, vaan se valheiden määrä ja se, että mitään taustoja ei tarkistettu.
Koska itse olen joutunut järkyttymään sosiaalityöntekijöiden työskentelytavoista ja yhtenä osana nimenomaan näistä perustietojen tarkistamisen puutteesta, olen tutustunut raportteihin Vilja-Eerikan tapauksesta. En ole saanut mitään hyväksyttävää selvitystä siitä, miksei edes perusasioita, kuten osoite ja huoltosuhde (yksinhuolto, yhteishuolto, huolto vastuunjakomääräyksin) sekä edelliset perättömiksi todetut ilmoitukset tarkisteta. On vedottu siihen, että ne on niin vaikea saada, eikä ole ehditty sellaiseen ruveta.
Lisäksi hämmästyttää suhtautuminen lähisuhdeväkivaltaan. Erityisesti silloin, kun lapsen tilanteesta on kaksi erilaista kertomusta ja toinen sisältää pelon, olisi ensiarvoisen tärkeää selvittää se todellinen kertomus. Näissä auttaa eteenpäin mm. luottotietoraportti, jota käytetään myös vuokrasuhteista vastuullisuuden ja luotettavuuden mittarina sekä työhistoria. Luottotiedoton ja työtön voivat olla vanhempina hyviä, mutta jos tällaisessa asetelmassa valehtelee niistä, on lienee oikeutettua epäillä, että valehtelee myös väkivallasta. Mutta ei tutkita näitäkään.
Siis mitä??! Jaa lastensuojelussa pitäisi nyt alkaa tutkimaan vanhempien luottotietoja ja työhistoriaa?? Aika absurdia. Osa täällä palstalla on sitä mieltä, että tarpeetonta perheiden asioihin puuttumista pitäisi vähentää rajusti eikä tuhlata resursseja syyttömien vanhempien syynäämiseen. Ja nyt sinä oletkin sitä mieltä, että resursseja pitäisi käyttää tuollaiseen, mikä ei liity millään tavalla lähisuhdeväkivaltaan. Lähisuhdeväkivallan kartoittamiseksi sekä oikeanlaisiin palveluihin ohjaamiseksi on olemassa jo lomakkeita sekä menetelmiä, esim. MARAK. Ei ole lasusossun tehtävä ruveta leikkimään salapoliisia tai ajatustenlukijaa. Aina tarvitaan moniammatillista osaamista eli poliisi, oikeuslaitos, terveydenhuolto, järjestöt (esim. RIKU, turvakodit, muu kriisi- ja traumaterapiatyö).
Väkivaltatilanteita tutkii vain ja ainoastaan poliisi, poliisi voi tehdä tutkintaan liittyen virka-apupyynnön oikeuslääketieteelliseen/-psykiatriseen yksikköön. Tuomioistuin ratkoo asiat koskien väkivaltasyytteitä sekä lasten huoltajuus- ja tapaamisriitoja. Oikeus voi määrätä olosuhdeselvityksen huolto- ja tapaamiskäsittelyjä varten. Olosuhdeselvityksen sossut ei ole lasun sossuja, prosessi on aivan erilainen. Lasun sossu ei saa puuttua asiaan, lasulta voidaan vain pyytää asiakirjoja ja lausuntoja liittyen omiin selvityksiin ja näkemyksiin, joskus todistajaksi oikeuteen.
Todellakin vaadin!
Ilmoittaja on pitkäaikaistyötön, kirjavan asumishistorian omaava, myös asunnottomana ollut, luottotiedoton, kun taas kohde vakaa ja kunnollinen.
Mutta ilmoittajaa ei kyseenalaisteta, kohde kyllä.
Lasun sossu saa kuitenkin hyökätä kohteen kimppuun ja osallistua vainoon. No, näin on käynytkin.
Vilja Eerikan äiti oli asunoton alkoholisti. Vilja Eerikan ei olisi ollut hyvä asua äidin kanssa ties miessä, mutta äiti ei kuitenkaan olisi tappanut Vilja Eerikaa. Isä tappoi, isällä oli asunto.
Äiti yriti saada lapsen turvaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aaah niin ihania ja viihdyttäviä aina nämä sossuvihakeskustelut. Tässäkin ketjussa on 70 sivua eikä silti vieläkään kukaan öyhöttäjä ole onnistunut kumoamaan seuraavaa paradoksia:
Sossuvihaajat ovat aina sitä mieltä, että lasukeissit on selvitettävissä puhtaalla maalaisjärjellä ja perusteettomat lasuilmoitukset pitäisi tunnistaa ajatuksia lukemalla, eikä siihen tarvita mitään korkeakoulutusta tai lisää resursseja, päin vastoin sossut ovat vain rahanahneita lapsibisnestä pyörittäviä sadisteja jotka huvikseen haalivat mahd paljon asiakkaita. Sitten samaan hengenvetoon voivotellaan, että lasussa ei saisi työskennellä vastavalmistuneita eikä sijaispäteviä opiskelijoita, vaatiihan näiden keissien hoitaminen paljon aikaa sekä kattavaa perehdytystä ja asiantuntemusta - mutta älkää nyt herranjestas maksako niille tantoille enempää palkkaa, tätä työtä kuuluu tehdä kutsumuksesta eikä tuhlata veronmaksajien rahoja. Jättäköön osan lasuilmoituksista selvittämättä, niistä voidaan sitten öyhöttää myöhemmin kun paljastuu, että mokomat tantat eivät tehneet työtään kunnolla vain siksi ettei mammat loukkaannu.
Toinen paradoksi on se, että sossuilla väitetään olevan loputon mielivalta ja voima tehdä viattomien perheiden elämästä hel*ettiä eikä kukaan puutu siihen. Sitten toisaalta ihmetellään miksei sossut tee mitään asioiden muuttamiseksi, miksi näin surkea systeemi yhä pyörii, miksi sossut ei tule julki ja perustele toimintaansa. Jostain syystä öyhöttäjille ei mene kaaliin, että A. sossut ei ole lainsäätäjiä eikä julkistaloudesta ja budjetoinnista päättäviä, lainsäädännöstä päättää välillisesti kansalaiset äänestämällä sekä poliitikot ja päättäjät valtion ja kuntien tasolla B. kaikki asiakkaat ja perheet ovat yksilöitä jolloin asiakasprosesseihin vaikuttaa myös yksityiskohdat, sossut ei voi salassapitovelvollisuuden vuoksi perustella julkisesti ratkaisuja yksittäisissä keisseissä (jolloin voi puhua vain yleisellä tasolla eikä se miellytä kaikkia öyhöttäjiä, sillä öyhöttäjät takertuvat aina niihin yksityiskohtiin ja julkinen keskustelu jää aina väistämättä yksipuoliseksi) C. ketään normaalia alipalkattua sossua ei pitkäjänteisesti motivoi/jaksa/ehdi/pysty lähteä uudistamaan ja kehittämään tällaista näin valtavaa uppoavaa instituutiolaivaa, samalla kun on edelleenkin ne ylitsepursuavat asiakasmäärät hoidettavana nykyisen lainsäädännön puitteissa. Tällaisia lapehanke- ja sotemuutosjohtajia on jo palkattu pilvin pimein kovalla rahalla, voisitte vaihteeksi niitä jahdata ja seurata ovatko saaneet mitään aikaan, sen sijaan että tavallisia lasusossuja jahdataan.
Kauheaa vihaa sulla. Olen huolissani lapsistasi, jos äiti on tuossa kunnossa. =/ Toivon että pyydät lastesi siirtoa laitokseen, vaikutat todella vihaiselta, kuormittuneelta, näköalattomalta. Tämä varmasti heijastuu lapsiin vähintään alitajuisesti.
Sitten pari juttua.
1. Laki edellyttää sostt perustelemaan. Ei me täällä siitä huvikseen puhuta. Se laki on olemassa, jotta ihmisillä olisi oikeusturva. Lisäksi teillä on liikaa tulkinnan varaan, esimerkiksi vanhempien yhteydenpitoa lapsen kanssa saa rajoittaa liikaa, traumatisoivalla tavalla.
2. Tuosta ajatuksenvoimasta olet täsmälleen väärässä. Epäilyttää lukutaitosi. Täällä on vaadittu päinvastaista, esimerkiksi että kunnioittaisitte oikeuden langettamaa lähestysmiskieltoa ettekä ajatuksenvoimalla päättäisi että kyse on vaan jostain riitelystä johon kiellolla suojattu on itse syyllinen. Asia on oikeudessa käsitelty!! Tuomari nuijinut! Toimintanne on oikeuden halventamista.
3. Täällä kritisoidaan enemmänkin systeemiä ja työkulttuuria, joka mahdollistaa mielivaltaisen sooloilun. Poliisilta saa reilun "oikeudenkäynnin", teiltä ei. Jos poliisilla ei resurssit riitä, he ei pysty varmuuden vuoksi laittamaan ihmisiä vuosiksi vankilaan.
Lol, täällä vastaaja puuttuu kritiikin antajan oletettuun äitiyteen vähättelevästi täysin vailla perusteita argumenttien puutteessa =on täysin samanlainen kuin mistä sossuja syytellään. Mut hei, kyllä mä saan kun en ole virassa ja ei ole mitään vastuuta, pelkkiä oikeuksia. Ihmisiähän tässä kaikki ollaan ja aika vaivattomasti sultakin lähti.
Poliisilta ei saa sen reilumpaa kohtelua, kuulusteluun tai todistamaan on mentävä, vaikka ei mihinkään olisi syyllistynyt, jos poliisi näin edellyttää ja asiaintilan selvittäminen sitä vaatii. Ja kyllä, lausunnot kirjataan ja niistä on myös oikeusellisessa vastuussa. Ihmisiä on jopa istunut syyttömänä tutkintavankeudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin hyökkävää on täällä lastensuojelun puolustelu. Se perustuu kärjistyksiin: pitäisikö se huumeäidin vauva jättää kuolemaan.
Vilja-Eerikan tapauksesta tiedetään, että isän ja hänen naisystävänsä taustoja ei tutkittu. Heidän esittämänsä tiedot itsestään, elämästään ja asumiskuvioistaan olivat monin tavoin merkillisiä ja perustellusti epäilyksiä herättäviä. Perusteettomista epäilyistä täällä lastensuojelua syytetään, epäilyistä ja kaivelemisista. Kuitenkin, mikäli selvitystyö olisi systemaattista ja käytäisiin läpi esimerkiksi ikä ja kansalaisuus, osoite ja asunnon tiedot (vuokra / omistus), työtilanne, taloudellinen tilanne ja erityisesti ulosotot / luottotiedottomuus sekä niiden asioiden hoito (luottotiedottomuus tai taloudelliset vaikeudet ovat tutkitusti riskitekijä väkivaltaiselle käyttäytymiselle ja perhesurmille, mutta vastuuntunnosta kertoo se, miten asioita edistää), perusterveystiedot ja sairaudet, mikäli tällaisia on (Vilja-Eerikan tapauksessa muutaman vuoden kestänyt nelosraskaus) ja huoltosuhde (esimerkiksi yksinhuoltoakaan ei selvitetä useinkaan, mikä vaikuttaa myös tiedon jakamiseen virheellisesti liian laveasti huollosta irroitetulle).
Vilja-Eerikan isä kumppaneineen olisi jäänyt kiinni lukuisista valheista. Jossakin selvitysraportissa luki, että valehtelu ei itsessään tee vanhemmasta huonoa vanhempaa. Tästä olen eri mieltä monessakin suhteessa, enkä ymmärrä, miten näin voidaan väittää. Miten voi olla turvallinen vanhempi, jos valehtelee elämänsä perusasioista? Minkälaisen mallin käytöksestä, aikuisuudesta ja vanhemmuudesta antaa ihminen, joka valehtelee lukuisista asioista ja muuttaa tarinaansa ajan kuluessa? Lisäksi ja ehkä tärkeimpänä: jos valehtelee elämänsä perusasioista, miksei valehtelisi myös esimerkiksi väkivallasta tai päihteistä?
Ajatuskin ehti jo mennä poikki, mutta kymmenessä vuodessa ei mikään näissä selvitystöissä ole tuntunut muuttuneen.
He valehteli käytännössä kaikesta. Esim lapsi laitettiin toisen alueen kouluun koska muka olivat muuttamassa sinne. Koskaan ei kyselty että missä muutto.
Isä oli kertonut asuntokuvioista. Kerran olivat menneet sitten soittelemaan ovikelloa. Ihan vieras henkilö oli avannut oven. Hän paljastui sanojensa mukaan asunnon omistajaksi. Tätä isältä kysyttäessä isä oli leimannut henkilön jotenkin harhaiseksi ja että se on vaikea saada asunnosta ulos. Täytyy tosin tässä yhteydessä painottaa, että tarkalleen en muista koko tarinaa. Se ei tässä ole kuitenkaan pääasia, vaan se valheiden määrä ja se, että mitään taustoja ei tarkistettu.
Koska itse olen joutunut järkyttymään sosiaalityöntekijöiden työskentelytavoista ja yhtenä osana nimenomaan näistä perustietojen tarkistamisen puutteesta, olen tutustunut raportteihin Vilja-Eerikan tapauksesta. En ole saanut mitään hyväksyttävää selvitystä siitä, miksei edes perusasioita, kuten osoite ja huoltosuhde (yksinhuolto, yhteishuolto, huolto vastuunjakomääräyksin) sekä edelliset perättömiksi todetut ilmoitukset tarkisteta. On vedottu siihen, että ne on niin vaikea saada, eikä ole ehditty sellaiseen ruveta.
Lisäksi hämmästyttää suhtautuminen lähisuhdeväkivaltaan. Erityisesti silloin, kun lapsen tilanteesta on kaksi erilaista kertomusta ja toinen sisältää pelon, olisi ensiarvoisen tärkeää selvittää se todellinen kertomus. Näissä auttaa eteenpäin mm. luottotietoraportti, jota käytetään myös vuokrasuhteista vastuullisuuden ja luotettavuuden mittarina sekä työhistoria. Luottotiedoton ja työtön voivat olla vanhempina hyviä, mutta jos tällaisessa asetelmassa valehtelee niistä, on lienee oikeutettua epäillä, että valehtelee myös väkivallasta. Mutta ei tutkita näitäkään.
Siis mitä??! Jaa lastensuojelussa pitäisi nyt alkaa tutkimaan vanhempien luottotietoja ja työhistoriaa?? Aika absurdia. Osa täällä palstalla on sitä mieltä, että tarpeetonta perheiden asioihin puuttumista pitäisi vähentää rajusti eikä tuhlata resursseja syyttömien vanhempien syynäämiseen. Ja nyt sinä oletkin sitä mieltä, että resursseja pitäisi käyttää tuollaiseen, mikä ei liity millään tavalla lähisuhdeväkivaltaan. Lähisuhdeväkivallan kartoittamiseksi sekä oikeanlaisiin palveluihin ohjaamiseksi on olemassa jo lomakkeita sekä menetelmiä, esim. MARAK. Ei ole lasusossun tehtävä ruveta leikkimään salapoliisia tai ajatustenlukijaa. Aina tarvitaan moniammatillista osaamista eli poliisi, oikeuslaitos, terveydenhuolto, järjestöt (esim. RIKU, turvakodit, muu kriisi- ja traumaterapiatyö).
Väkivaltatilanteita tutkii vain ja ainoastaan poliisi, poliisi voi tehdä tutkintaan liittyen virka-apupyynnön oikeuslääketieteelliseen/-psykiatriseen yksikköön. Tuomioistuin ratkoo asiat koskien väkivaltasyytteitä sekä lasten huoltajuus- ja tapaamisriitoja. Oikeus voi määrätä olosuhdeselvityksen huolto- ja tapaamiskäsittelyjä varten. Olosuhdeselvityksen sossut ei ole lasun sossuja, prosessi on aivan erilainen. Lasun sossu ei saa puuttua asiaan, lasulta voidaan vain pyytää asiakirjoja ja lausuntoja liittyen omiin selvityksiin ja näkemyksiin, joskus todistajaksi oikeuteen.
Resursseja? Luottotietoraportin saa noin minuutin tilauksella, väestötietorekisteristä alle minuutissa saa osoitetiedot, verottajalta soittamalla minuutissa saa verotettavat tulot ja tulorekisteristä samoin minuutissa tulot. Nämä voi kaikki tilata ihan vaikka ei-koulutettukin ihminen. Ne yhdistetään sitten henkilön haastattelussa antamiin tietoihin. Erittäin hyvä ja kustannustehokas keino havaita elämänhallinnaltaan puutteelliset henkilöt ja patologiset valehtelijat. Olisi toiminut myös Vilja-Eerikan tapauksessa.
En käsitä mikä tässä olisi väärin. Myös asuntoa vuokratessa täytyy esittää vähintään luottotietoraportti, mahdollisesti todistus työstä ja ehkä suositukset edelliseltä vuokranantajalta. En katsoisi tämän olevan lainkaan monimutkaista.
Tämä muutaman minuutin lisätyöskentely voisi paljastaa esimerkiksi merkittäviä epäselvyyksiä ilmoittajassa tai niissä tapauksissa, joissa kertomukset ovat täysin eriävät. Selkeyttäisi jatkotutkintaa ja olisi parempi peruste johtopäätöksille, jos olisi konkreettisia tietoja, eikä pelkkää puhetta/potentiaalista valetta.
Luottotiedottomuus ja verotettavien tulojen määrä ei tee huonoa vanhempaa ja lapsen tilanteen selvittelyn kannalta täysin epäolennaista tietoa. Lähtökohtaisesti viranomainen saa penkoa vain sen mitä asian selvittämiseen tarvitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin hyökkävää on täällä lastensuojelun puolustelu. Se perustuu kärjistyksiin: pitäisikö se huumeäidin vauva jättää kuolemaan.
Vilja-Eerikan tapauksesta tiedetään, että isän ja hänen naisystävänsä taustoja ei tutkittu. Heidän esittämänsä tiedot itsestään, elämästään ja asumiskuvioistaan olivat monin tavoin merkillisiä ja perustellusti epäilyksiä herättäviä. Perusteettomista epäilyistä täällä lastensuojelua syytetään, epäilyistä ja kaivelemisista. Kuitenkin, mikäli selvitystyö olisi systemaattista ja käytäisiin läpi esimerkiksi ikä ja kansalaisuus, osoite ja asunnon tiedot (vuokra / omistus), työtilanne, taloudellinen tilanne ja erityisesti ulosotot / luottotiedottomuus sekä niiden asioiden hoito (luottotiedottomuus tai taloudelliset vaikeudet ovat tutkitusti riskitekijä väkivaltaiselle käyttäytymiselle ja perhesurmille, mutta vastuuntunnosta kertoo se, miten asioita edistää), perusterveystiedot ja sairaudet, mikäli tällaisia on (Vilja-Eerikan tapauksessa muutaman vuoden kestänyt nelosraskaus) ja huoltosuhde (esimerkiksi yksinhuoltoakaan ei selvitetä useinkaan, mikä vaikuttaa myös tiedon jakamiseen virheellisesti liian laveasti huollosta irroitetulle).
Vilja-Eerikan isä kumppaneineen olisi jäänyt kiinni lukuisista valheista. Jossakin selvitysraportissa luki, että valehtelu ei itsessään tee vanhemmasta huonoa vanhempaa. Tästä olen eri mieltä monessakin suhteessa, enkä ymmärrä, miten näin voidaan väittää. Miten voi olla turvallinen vanhempi, jos valehtelee elämänsä perusasioista? Minkälaisen mallin käytöksestä, aikuisuudesta ja vanhemmuudesta antaa ihminen, joka valehtelee lukuisista asioista ja muuttaa tarinaansa ajan kuluessa? Lisäksi ja ehkä tärkeimpänä: jos valehtelee elämänsä perusasioista, miksei valehtelisi myös esimerkiksi väkivallasta tai päihteistä?
Ajatuskin ehti jo mennä poikki, mutta kymmenessä vuodessa ei mikään näissä selvitystöissä ole tuntunut muuttuneen.
He valehteli käytännössä kaikesta. Esim lapsi laitettiin toisen alueen kouluun koska muka olivat muuttamassa sinne. Koskaan ei kyselty että missä muutto.
Isä oli kertonut asuntokuvioista. Kerran olivat menneet sitten soittelemaan ovikelloa. Ihan vieras henkilö oli avannut oven. Hän paljastui sanojensa mukaan asunnon omistajaksi. Tätä isältä kysyttäessä isä oli leimannut henkilön jotenkin harhaiseksi ja että se on vaikea saada asunnosta ulos. Täytyy tosin tässä yhteydessä painottaa, että tarkalleen en muista koko tarinaa. Se ei tässä ole kuitenkaan pääasia, vaan se valheiden määrä ja se, että mitään taustoja ei tarkistettu.
Koska itse olen joutunut järkyttymään sosiaalityöntekijöiden työskentelytavoista ja yhtenä osana nimenomaan näistä perustietojen tarkistamisen puutteesta, olen tutustunut raportteihin Vilja-Eerikan tapauksesta. En ole saanut mitään hyväksyttävää selvitystä siitä, miksei edes perusasioita, kuten osoite ja huoltosuhde (yksinhuolto, yhteishuolto, huolto vastuunjakomääräyksin) sekä edelliset perättömiksi todetut ilmoitukset tarkisteta. On vedottu siihen, että ne on niin vaikea saada, eikä ole ehditty sellaiseen ruveta.
Lisäksi hämmästyttää suhtautuminen lähisuhdeväkivaltaan. Erityisesti silloin, kun lapsen tilanteesta on kaksi erilaista kertomusta ja toinen sisältää pelon, olisi ensiarvoisen tärkeää selvittää se todellinen kertomus. Näissä auttaa eteenpäin mm. luottotietoraportti, jota käytetään myös vuokrasuhteista vastuullisuuden ja luotettavuuden mittarina sekä työhistoria. Luottotiedoton ja työtön voivat olla vanhempina hyviä, mutta jos tällaisessa asetelmassa valehtelee niistä, on lienee oikeutettua epäillä, että valehtelee myös väkivallasta. Mutta ei tutkita näitäkään.
Siis mitä??! Jaa lastensuojelussa pitäisi nyt alkaa tutkimaan vanhempien luottotietoja ja työhistoriaa?? Aika absurdia. Osa täällä palstalla on sitä mieltä, että tarpeetonta perheiden asioihin puuttumista pitäisi vähentää rajusti eikä tuhlata resursseja syyttömien vanhempien syynäämiseen. Ja nyt sinä oletkin sitä mieltä, että resursseja pitäisi käyttää tuollaiseen, mikä ei liity millään tavalla lähisuhdeväkivaltaan. Lähisuhdeväkivallan kartoittamiseksi sekä oikeanlaisiin palveluihin ohjaamiseksi on olemassa jo lomakkeita sekä menetelmiä, esim. MARAK. Ei ole lasusossun tehtävä ruveta leikkimään salapoliisia tai ajatustenlukijaa. Aina tarvitaan moniammatillista osaamista eli poliisi, oikeuslaitos, terveydenhuolto, järjestöt (esim. RIKU, turvakodit, muu kriisi- ja traumaterapiatyö).
Väkivaltatilanteita tutkii vain ja ainoastaan poliisi, poliisi voi tehdä tutkintaan liittyen virka-apupyynnön oikeuslääketieteelliseen/-psykiatriseen yksikköön. Tuomioistuin ratkoo asiat koskien väkivaltasyytteitä sekä lasten huoltajuus- ja tapaamisriitoja. Oikeus voi määrätä olosuhdeselvityksen huolto- ja tapaamiskäsittelyjä varten. Olosuhdeselvityksen sossut ei ole lasun sossuja, prosessi on aivan erilainen. Lasun sossu ei saa puuttua asiaan, lasulta voidaan vain pyytää asiakirjoja ja lausuntoja liittyen omiin selvityksiin ja näkemyksiin, joskus todistajaksi oikeuteen.
Resursseja? Luottotietoraportin saa noin minuutin tilauksella, väestötietorekisteristä alle minuutissa saa osoitetiedot, verottajalta soittamalla minuutissa saa verotettavat tulot ja tulorekisteristä samoin minuutissa tulot. Nämä voi kaikki tilata ihan vaikka ei-koulutettukin ihminen. Ne yhdistetään sitten henkilön haastattelussa antamiin tietoihin. Erittäin hyvä ja kustannustehokas keino havaita elämänhallinnaltaan puutteelliset henkilöt ja patologiset valehtelijat. Olisi toiminut myös Vilja-Eerikan tapauksessa.
En käsitä mikä tässä olisi väärin. Myös asuntoa vuokratessa täytyy esittää vähintään luottotietoraportti, mahdollisesti todistus työstä ja ehkä suositukset edelliseltä vuokranantajalta. En katsoisi tämän olevan lainkaan monimutkaista.
Tämä muutaman minuutin lisätyöskentely voisi paljastaa esimerkiksi merkittäviä epäselvyyksiä ilmoittajassa tai niissä tapauksissa, joissa kertomukset ovat täysin eriävät. Selkeyttäisi jatkotutkintaa ja olisi parempi peruste johtopäätöksille, jos olisi konkreettisia tietoja, eikä pelkkää puhetta/potentiaalista valetta.
Luottotiedottomuus ja verotettavien tulojen määrä ei tee huonoa vanhempaa ja lapsen tilanteen selvittelyn kannalta täysin epäolennaista tietoa. Lähtökohtaisesti viranomainen saa penkoa vain sen mitä asian selvittämiseen tarvitaan.
Miten tämä on niin vaikeaa?
Henkilö 1 ja lapsi haastatellaan. He pelkäävät. He kertovat varoen, että henkilö 2 on väkivaltainen. He kertovat, että jos se saa tietää, niin se raivostuu vielä enemmän. He epäilevät, ettei kukaan tee mitään kuitenkaan, ettei heitä uskota kuitenkaan. He tietävät, miten henkilö 2 muuttuu sekunnissa. He tietävät mitä henkilö 2 on uhkaillut. Hän ei suoraan ole uhannut kuitenkaan tappaa, joten ei riitä poliisille. He kuitenkin pelkäävät ja uhka on olemassa. Joka päivä.
Sosiaalityöntekijä haastattelee henkilön 2. Hän kertoo hienosta elämästä, hyvistä puitteista, vakaasta arjesta, lapsen taloudellisesta tukemisesta, kivasta kodista. Henkilö on ihana, kiltti, rauhallinen, rakastava. Henkilö 2 on järkyttynyt väitteistä. Hän syyttää henkilöä 1 mustamaalaamisesta ja mielenterveyshäiriöistä. Hän kertoo, että lapsi valehtele. Lapsi raukka, pakotettu siihen. Perusteita hänellä ei ole, mutta ei tarvitsekaan. Työntekijällä herää luottamus ja ehkä alitajuisesti puolueellisuus. Onhan kaikki hyvin ja tosi kiva tyyppi.
Työntekijä vaikkapa toimistolla tarkistaa perustiedot molemmilta.
Haastattelut ja perustiedot yhdistetään. Henkilön 2 kohdalla ne ovat täysin ristiriidassa keskenään.
Kumpi puhuu totta?
Vai onko oikeasti oikein, että tehdään kuten tällä hetkellä, että henkilö 2 on ihanampi, niin sen tarina uskotaan. Kuten Vilja-Eerikankin tapauksessa. Äitipuoli vaikutti innokkaalta, reippaalta ja toimeliaalta, sopi kivasti rauhallisen ja vähän saamattoman isän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin hyökkävää on täällä lastensuojelun puolustelu. Se perustuu kärjistyksiin: pitäisikö se huumeäidin vauva jättää kuolemaan.
Vilja-Eerikan tapauksesta tiedetään, että isän ja hänen naisystävänsä taustoja ei tutkittu. Heidän esittämänsä tiedot itsestään, elämästään ja asumiskuvioistaan olivat monin tavoin merkillisiä ja perustellusti epäilyksiä herättäviä. Perusteettomista epäilyistä täällä lastensuojelua syytetään, epäilyistä ja kaivelemisista. Kuitenkin, mikäli selvitystyö olisi systemaattista ja käytäisiin läpi esimerkiksi ikä ja kansalaisuus, osoite ja asunnon tiedot (vuokra / omistus), työtilanne, taloudellinen tilanne ja erityisesti ulosotot / luottotiedottomuus sekä niiden asioiden hoito (luottotiedottomuus tai taloudelliset vaikeudet ovat tutkitusti riskitekijä väkivaltaiselle käyttäytymiselle ja perhesurmille, mutta vastuuntunnosta kertoo se, miten asioita edistää), perusterveystiedot ja sairaudet, mikäli tällaisia on (Vilja-Eerikan tapauksessa muutaman vuoden kestänyt nelosraskaus) ja huoltosuhde (esimerkiksi yksinhuoltoakaan ei selvitetä useinkaan, mikä vaikuttaa myös tiedon jakamiseen virheellisesti liian laveasti huollosta irroitetulle).
Vilja-Eerikan isä kumppaneineen olisi jäänyt kiinni lukuisista valheista. Jossakin selvitysraportissa luki, että valehtelu ei itsessään tee vanhemmasta huonoa vanhempaa. Tästä olen eri mieltä monessakin suhteessa, enkä ymmärrä, miten näin voidaan väittää. Miten voi olla turvallinen vanhempi, jos valehtelee elämänsä perusasioista? Minkälaisen mallin käytöksestä, aikuisuudesta ja vanhemmuudesta antaa ihminen, joka valehtelee lukuisista asioista ja muuttaa tarinaansa ajan kuluessa? Lisäksi ja ehkä tärkeimpänä: jos valehtelee elämänsä perusasioista, miksei valehtelisi myös esimerkiksi väkivallasta tai päihteistä?
Ajatuskin ehti jo mennä poikki, mutta kymmenessä vuodessa ei mikään näissä selvitystöissä ole tuntunut muuttuneen.
He valehteli käytännössä kaikesta. Esim lapsi laitettiin toisen alueen kouluun koska muka olivat muuttamassa sinne. Koskaan ei kyselty että missä muutto.
Isä oli kertonut asuntokuvioista. Kerran olivat menneet sitten soittelemaan ovikelloa. Ihan vieras henkilö oli avannut oven. Hän paljastui sanojensa mukaan asunnon omistajaksi. Tätä isältä kysyttäessä isä oli leimannut henkilön jotenkin harhaiseksi ja että se on vaikea saada asunnosta ulos. Täytyy tosin tässä yhteydessä painottaa, että tarkalleen en muista koko tarinaa. Se ei tässä ole kuitenkaan pääasia, vaan se valheiden määrä ja se, että mitään taustoja ei tarkistettu.
Koska itse olen joutunut järkyttymään sosiaalityöntekijöiden työskentelytavoista ja yhtenä osana nimenomaan näistä perustietojen tarkistamisen puutteesta, olen tutustunut raportteihin Vilja-Eerikan tapauksesta. En ole saanut mitään hyväksyttävää selvitystä siitä, miksei edes perusasioita, kuten osoite ja huoltosuhde (yksinhuolto, yhteishuolto, huolto vastuunjakomääräyksin) sekä edelliset perättömiksi todetut ilmoitukset tarkisteta. On vedottu siihen, että ne on niin vaikea saada, eikä ole ehditty sellaiseen ruveta.
Lisäksi hämmästyttää suhtautuminen lähisuhdeväkivaltaan. Erityisesti silloin, kun lapsen tilanteesta on kaksi erilaista kertomusta ja toinen sisältää pelon, olisi ensiarvoisen tärkeää selvittää se todellinen kertomus. Näissä auttaa eteenpäin mm. luottotietoraportti, jota käytetään myös vuokrasuhteista vastuullisuuden ja luotettavuuden mittarina sekä työhistoria. Luottotiedoton ja työtön voivat olla vanhempina hyviä, mutta jos tällaisessa asetelmassa valehtelee niistä, on lienee oikeutettua epäillä, että valehtelee myös väkivallasta. Mutta ei tutkita näitäkään.
Siis mitä??! Jaa lastensuojelussa pitäisi nyt alkaa tutkimaan vanhempien luottotietoja ja työhistoriaa?? Aika absurdia. Osa täällä palstalla on sitä mieltä, että tarpeetonta perheiden asioihin puuttumista pitäisi vähentää rajusti eikä tuhlata resursseja syyttömien vanhempien syynäämiseen. Ja nyt sinä oletkin sitä mieltä, että resursseja pitäisi käyttää tuollaiseen, mikä ei liity millään tavalla lähisuhdeväkivaltaan. Lähisuhdeväkivallan kartoittamiseksi sekä oikeanlaisiin palveluihin ohjaamiseksi on olemassa jo lomakkeita sekä menetelmiä, esim. MARAK. Ei ole lasusossun tehtävä ruveta leikkimään salapoliisia tai ajatustenlukijaa. Aina tarvitaan moniammatillista osaamista eli poliisi, oikeuslaitos, terveydenhuolto, järjestöt (esim. RIKU, turvakodit, muu kriisi- ja traumaterapiatyö).
Väkivaltatilanteita tutkii vain ja ainoastaan poliisi, poliisi voi tehdä tutkintaan liittyen virka-apupyynnön oikeuslääketieteelliseen/-psykiatriseen yksikköön. Tuomioistuin ratkoo asiat koskien väkivaltasyytteitä sekä lasten huoltajuus- ja tapaamisriitoja. Oikeus voi määrätä olosuhdeselvityksen huolto- ja tapaamiskäsittelyjä varten. Olosuhdeselvityksen sossut ei ole lasun sossuja, prosessi on aivan erilainen. Lasun sossu ei saa puuttua asiaan, lasulta voidaan vain pyytää asiakirjoja ja lausuntoja liittyen omiin selvityksiin ja näkemyksiin, joskus todistajaksi oikeuteen.
Resursseja? Luottotietoraportin saa noin minuutin tilauksella, väestötietorekisteristä alle minuutissa saa osoitetiedot, verottajalta soittamalla minuutissa saa verotettavat tulot ja tulorekisteristä samoin minuutissa tulot. Nämä voi kaikki tilata ihan vaikka ei-koulutettukin ihminen. Ne yhdistetään sitten henkilön haastattelussa antamiin tietoihin. Erittäin hyvä ja kustannustehokas keino havaita elämänhallinnaltaan puutteelliset henkilöt ja patologiset valehtelijat. Olisi toiminut myös Vilja-Eerikan tapauksessa.
En käsitä mikä tässä olisi väärin. Myös asuntoa vuokratessa täytyy esittää vähintään luottotietoraportti, mahdollisesti todistus työstä ja ehkä suositukset edelliseltä vuokranantajalta. En katsoisi tämän olevan lainkaan monimutkaista.
Tämä muutaman minuutin lisätyöskentely voisi paljastaa esimerkiksi merkittäviä epäselvyyksiä ilmoittajassa tai niissä tapauksissa, joissa kertomukset ovat täysin eriävät. Selkeyttäisi jatkotutkintaa ja olisi parempi peruste johtopäätöksille, jos olisi konkreettisia tietoja, eikä pelkkää puhetta/potentiaalista valetta.
Luottotiedottomuus ja verotettavien tulojen määrä ei tee huonoa vanhempaa ja lapsen tilanteen selvittelyn kannalta täysin epäolennaista tietoa. Lähtökohtaisesti viranomainen saa penkoa vain sen mitä asian selvittämiseen tarvitaan.
Miten tämä on niin vaikeaa?
Henkilö 1 ja lapsi haastatellaan. He pelkäävät. He kertovat varoen, että henkilö 2 on väkivaltainen. He kertovat, että jos se saa tietää, niin se raivostuu vielä enemmän. He epäilevät, ettei kukaan tee mitään kuitenkaan, ettei heitä uskota kuitenkaan. He tietävät, miten henkilö 2 muuttuu sekunnissa. He tietävät mitä henkilö 2 on uhkaillut. Hän ei suoraan ole uhannut kuitenkaan tappaa, joten ei riitä poliisille. He kuitenkin pelkäävät ja uhka on olemassa. Joka päivä.
Sosiaalityöntekijä haastattelee henkilön 2. Hän kertoo hienosta elämästä, hyvistä puitteista, vakaasta arjesta, lapsen taloudellisesta tukemisesta, kivasta kodista. Henkilö on ihana, kiltti, rauhallinen, rakastava. Henkilö 2 on järkyttynyt väitteistä. Hän syyttää henkilöä 1 mustamaalaamisesta ja mielenterveyshäiriöistä. Hän kertoo, että lapsi valehtele. Lapsi raukka, pakotettu siihen. Perusteita hänellä ei ole, mutta ei tarvitsekaan. Työntekijällä herää luottamus ja ehkä alitajuisesti puolueellisuus. Onhan kaikki hyvin ja tosi kiva tyyppi.
Työntekijä vaikkapa toimistolla tarkistaa perustiedot molemmilta.
Haastattelut ja perustiedot yhdistetään. Henkilön 2 kohdalla ne ovat täysin ristiriidassa keskenään.
Kumpi puhuu totta?
Vai onko oikeasti oikein, että tehdään kuten tällä hetkellä, että henkilö 2 on ihanampi, niin sen tarina uskotaan. Kuten Vilja-Eerikankin tapauksessa. Äitipuoli vaikutti innokkaalta, reippaalta ja toimeliaalta, sopi kivasti rauhallisen ja vähän saamattoman isän kanssa.
Esimerkissä on nyt pari moraalista ongelmaa. Sinä esimerkin laatijana tiedät, että hlö 2. on "syypää" ja 1. viaton. Entä jos tätä esitietoa ei olisi ja oletetaan että todellisuus olisi sama ja tietoja tarkistetaan. Mutta 1.:llä olisi luottotiedot menneet, mitä hän ei tajuaisi kertoa merkityksellisenä asiana ja 2. olisi muutoin kunnon kansalainen, mutta edelleen väkivaltainen manipulaattori. Mitä johtopäätöksiä vetäisit tuolloin? Tilanne näyttäisi erilaiselta vaikka totuus olisi sama. Kumpi valehtelee?
Esimerkissä on nyt pari moraalista ongelmaa. Sinä esimerkin laatijana tiedät, että hlö 2. on "syypää" ja 1. viaton. Entä jos tätä esitietoa ei olisi ja oletetaan että todellisuus olisi sama ja tietoja tarkistetaan. Mutta 1.:llä olisi luottotiedot menneet, mitä hän ei tajuaisi kertoa merkityksellisenä asiana ja 2. olisi muutoin kunnon kansalainen, mutta edelleen väkivaltainen manipulaattori. Mitä johtopäätöksiä vetäisit tuolloin? Tilanne näyttäisi erilaiselta vaikka totuus olisi sama. Kumpi valehtelee?
Kokemuksesta tiedän, että todellisuudessa ei mennä mitenkään systemaattisesti ja moraalista ongelmaa on todellakin valtavan paljon. Perusristiriita on jo lähtökohtaisesti siinä, että lapsi pelkää (kuten Vilja-Eerika), mutta hänen turvaamisensa ei ole lähtökohta.
Esimerkki oli todellinen ja kyllä, minä tiedän totuuden. Esimerkkiä voi muunnella vaikka kuinka perusasetelmasta väkivalta ja kaksi erilaista todellisuutta. Tällä hetkellä ja jo tuolloin kymmenisen vuotta sitten toimintatapa ei ole muuttunut miksikään. Oikeaa todellisuutta ei tarvitse selvittää. Oikeuden mielipide oli, että taustoja ei selvitetty riittävästi ja niillekään ristiriitaisuuksille, joita tiedettiin ei annettu painoarvoa, eikä lapsen mielipiteelle.
Sinä kuitenkin sanot, ettei taustoja pidä tarkistaa?
Sinä sanot, että kun toinen osapuoli pelkää väkivaltaa ja toinen syyttää toista mustamaalauksesta ei ole tarpeen selvittää, edes yrittää, kuka puhuu totta? Joka tapauksessa lapsi kärsii. Hän kärsii, jos hänen lähellään on turhaan pelkäävä ja hän alkaa pelätä siinä mukana. Hän myös todellakin kärsii, jollei kukaan ole halukas tunnistamaan väkivaltaa ja hän pelkää aidosti. Tähän on turha sanoa, että poliisi auttaa. Ei auta. Ei ole resurssia. Auttavat, kun on objeektivisesti todettavissa olevaa fyysistä väkivaltaa tai tappouhkaus äänitteenä tai kirjallisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esimerkissä on nyt pari moraalista ongelmaa. Sinä esimerkin laatijana tiedät, että hlö 2. on "syypää" ja 1. viaton. Entä jos tätä esitietoa ei olisi ja oletetaan että todellisuus olisi sama ja tietoja tarkistetaan. Mutta 1.:llä olisi luottotiedot menneet, mitä hän ei tajuaisi kertoa merkityksellisenä asiana ja 2. olisi muutoin kunnon kansalainen, mutta edelleen väkivaltainen manipulaattori. Mitä johtopäätöksiä vetäisit tuolloin? Tilanne näyttäisi erilaiselta vaikka totuus olisi sama. Kumpi valehtelee?
Kokemuksesta tiedän, että todellisuudessa ei mennä mitenkään systemaattisesti ja moraalista ongelmaa on todellakin valtavan paljon. Perusristiriita on jo lähtökohtaisesti siinä, että lapsi pelkää (kuten Vilja-Eerika), mutta hänen turvaamisensa ei ole lähtökohta.
Esimerkki oli todellinen ja kyllä, minä tiedän totuuden. Esimerkkiä voi muunnella vaikka kuinka perusasetelmasta väkivalta ja kaksi erilaista todellisuutta. Tällä hetkellä ja jo tuolloin kymmenisen vuotta sitten toimintatapa ei ole muuttunut miksikään. Oikeaa todellisuutta ei tarvitse selvittää. Oikeuden mielipide oli, että taustoja ei selvitetty riittävästi ja niillekään ristiriitaisuuksille, joita tiedettiin ei annettu painoarvoa, eikä lapsen mielipiteelle.
Sinä kuitenkin sanot, ettei taustoja pidä tarkistaa?
Sinä sanot, että kun toinen osapuoli pelkää väkivaltaa ja toinen syyttää toista mustamaalauksesta ei ole tarpeen selvittää, edes yrittää, kuka puhuu totta? Joka tapauksessa lapsi kärsii. Hän kärsii, jos hänen lähellään on turhaan pelkäävä ja hän alkaa pelätä siinä mukana. Hän myös todellakin kärsii, jollei kukaan ole halukas tunnistamaan väkivaltaa ja hän pelkää aidosti. Tähän on turha sanoa, että poliisi auttaa. Ei auta. Ei ole resurssia. Auttavat, kun on objeektivisesti todettavissa olevaa fyysistä väkivaltaa tai tappouhkaus äänitteenä tai kirjallisena.
En sano, ettei todellisuutta pidä yrittää selvittää, vaan että sitä on oikeasti hyvin vaikea selvittää. Myös sosiaalityöntekijöiden.
Tässä ketjussa on kuitenkin kritisoitu pyrkimyksiä selvittää lasten olosuhteita, koska kyseessä on normaalit perheet. Varmuuden vuoksi ei saa lähteä selvittämään. Kertoisiko joku, kuinka erotetaan normaali vanhempi ja taitava psykopaatti, joka esittää normaalia vanhempaa ja sanoo ettei ongelmia ole. Lapsen haastattelu on tärkeässä osassa, mutta tällöin joku vanhempi saattaa ottaa sen niin, ettei hänen sanaan luoteta, järjestelmä käyttää hirmuvaltaa. Erikan tapauksessa huolta oli. Ehkä jopa äidin kohdalla arveltiin kyseessä olevan nämä perusteettomat, mahdollisesti kateudesta kumpuavat kiusaamisilmoitukset. Koska siltähän se saattaa vaikuttaa, jos ilmot laitetaan mappi ööhön "itsestään selvästi aiheettomina". Ja lopputulos tiedetään. Mutta ainakaan isän oikeusturvaa ei lähdetty rikkomaan, eikö niin? Jälkiviisaus ei auta jos siitä ei oteta opiksi.
Vierailija kirjoitti:
Esimerkissä on nyt pari moraalista ongelmaa. Sinä esimerkin laatijana tiedät, että hlö 2. on "syypää" ja 1. viaton. Entä jos tätä esitietoa ei olisi ja oletetaan että todellisuus olisi sama ja tietoja tarkistetaan. Mutta 1.:llä olisi luottotiedot menneet, mitä hän ei tajuaisi kertoa merkityksellisenä asiana ja 2. olisi muutoin kunnon kansalainen, mutta edelleen väkivaltainen manipulaattori. Mitä johtopäätöksiä vetäisit tuolloin? Tilanne näyttäisi erilaiselta vaikka totuus olisi sama. Kumpi valehtelee?
Kokemuksesta tiedän, että todellisuudessa ei mennä mitenkään systemaattisesti ja moraalista ongelmaa on todellakin valtavan paljon. Perusristiriita on jo lähtökohtaisesti siinä, että lapsi pelkää (kuten Vilja-Eerika), mutta hänen turvaamisensa ei ole lähtökohta.
Esimerkki oli todellinen ja kyllä, minä tiedän totuuden. Esimerkkiä voi muunnella vaikka kuinka perusasetelmasta väkivalta ja kaksi erilaista todellisuutta. Tällä hetkellä ja jo tuolloin kymmenisen vuotta sitten toimintatapa ei ole muuttunut miksikään. Oikeaa todellisuutta ei tarvitse selvittää. Oikeuden mielipide oli, että taustoja ei selvitetty riittävästi ja niillekään ristiriitaisuuksille, joita tiedettiin ei annettu painoarvoa, eikä lapsen mielipiteelle.
Sinä kuitenkin sanot, ettei taustoja pidä tarkistaa?
Sinä sanot, että kun toinen osapuoli pelkää väkivaltaa ja toinen syyttää toista mustamaalauksesta ei ole tarpeen selvittää, edes yrittää, kuka puhuu totta? Joka tapauksessa lapsi kärsii. Hän kärsii, jos hänen lähellään on turhaan pelkäävä ja hän alkaa pelätä siinä mukana. Hän myös todellakin kärsii, jollei kukaan ole halukas tunnistamaan väkivaltaa ja hän pelkää aidosti. Tähän on turha sanoa, että poliisi auttaa. Ei auta. Ei ole resurssia. Auttavat, kun on objeektivisesti todettavissa olevaa fyysistä väkivaltaa tai tappouhkaus äänitteenä tai kirjallisena.
Niinhän se tilanne ei menisi. Jos vanhempi ja lapsi kertovat väkivallasta, sen uhasta tai pelosta, heidät ohjataan luonnollisesti turvautumaan siltä. Kerrotaan turvakodit, kerrotaan miten haetaan yksinhuoltajuutta. Puhutaan valvotuista tapaamisista. Oli se toinen osapuoli ihan millainen tahansa.
Siellä vantaalla on rikottu lakia jo kauan, opiskelleet ovatkin häippässeet koska eivät halua tulla vedetyksi soppaan ku koko laittomuus räjähtää silmille. Jäljellä on vain peruskoulupohjalla toimiva sossuväki. Nii ja se lakia rikkova pomo joka häipyy sairaslomalle heti kun joku kertoo toiminnan olevan laitonta ja todistaa sen.
porikka lähti suureksi osaksi lätkimään jo 10 vuotta sitten...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkissä on nyt pari moraalista ongelmaa. Sinä esimerkin laatijana tiedät, että hlö 2. on "syypää" ja 1. viaton. Entä jos tätä esitietoa ei olisi ja oletetaan että todellisuus olisi sama ja tietoja tarkistetaan. Mutta 1.:llä olisi luottotiedot menneet, mitä hän ei tajuaisi kertoa merkityksellisenä asiana ja 2. olisi muutoin kunnon kansalainen, mutta edelleen väkivaltainen manipulaattori. Mitä johtopäätöksiä vetäisit tuolloin? Tilanne näyttäisi erilaiselta vaikka totuus olisi sama. Kumpi valehtelee?
Kokemuksesta tiedän, että todellisuudessa ei mennä mitenkään systemaattisesti ja moraalista ongelmaa on todellakin valtavan paljon. Perusristiriita on jo lähtökohtaisesti siinä, että lapsi pelkää (kuten Vilja-Eerika), mutta hänen turvaamisensa ei ole lähtökohta.
Esimerkki oli todellinen ja kyllä, minä tiedän totuuden. Esimerkkiä voi muunnella vaikka kuinka perusasetelmasta väkivalta ja kaksi erilaista todellisuutta. Tällä hetkellä ja jo tuolloin kymmenisen vuotta sitten toimintatapa ei ole muuttunut miksikään. Oikeaa todellisuutta ei tarvitse selvittää. Oikeuden mielipide oli, että taustoja ei selvitetty riittävästi ja niillekään ristiriitaisuuksille, joita tiedettiin ei annettu painoarvoa, eikä lapsen mielipiteelle.
Sinä kuitenkin sanot, ettei taustoja pidä tarkistaa?
Sinä sanot, että kun toinen osapuoli pelkää väkivaltaa ja toinen syyttää toista mustamaalauksesta ei ole tarpeen selvittää, edes yrittää, kuka puhuu totta? Joka tapauksessa lapsi kärsii. Hän kärsii, jos hänen lähellään on turhaan pelkäävä ja hän alkaa pelätä siinä mukana. Hän myös todellakin kärsii, jollei kukaan ole halukas tunnistamaan väkivaltaa ja hän pelkää aidosti. Tähän on turha sanoa, että poliisi auttaa. Ei auta. Ei ole resurssia. Auttavat, kun on objeektivisesti todettavissa olevaa fyysistä väkivaltaa tai tappouhkaus äänitteenä tai kirjallisena.
Niinhän se tilanne ei menisi. Jos vanhempi ja lapsi kertovat väkivallasta, sen uhasta tai pelosta, heidät ohjataan luonnollisesti turvautumaan siltä. Kerrotaan turvakodit, kerrotaan miten haetaan yksinhuoltajuutta. Puhutaan valvotuista tapaamisista. Oli se toinen osapuoli ihan millainen tahansa.
Turhauttavaa.
Kun nimenomaan näin menee! Puhuteltiin, että voimassaoleva yksinhuoltokin pitäisi vaihtaa yhteishuolloksi kun niin ihana isä.
Näin meni Vilja-Erikallakin. Väkivallasta oli ilmoituksia ja todisteita, mutta kun niin ihana isä.
Mikä erottaa normaalin ihmisen ja psykopaatin? Se, että toinen on psykopaatti. "Epäoikeudenmukaisesti" kohdeltu psykopaatti "pöyristyy" "perättömistä" syytöksistä, epäoikeudenmukaisesti kohdeltu ihminen pöyristyy ja suuttuu perättömistä syytöksistä, luonnollisesti. Ainut erotusdiagnostinen keino olisi vain suoraan tehdä persoonallisuuspsykologiset testit kaikkien lasten vanhemmille, joista ilmoitus on tehty, myös ilmoituksen tekijälle ja sitten vasta alettaisiin keskustella siltä pohjalta. Verotiedot tarkastettaisiin tottakai. Kaikille lapsille nepsy- ja traumaselvittelyt sekä erillinen kuulustelu, jossa suljettaisiin pois mahdollinen haitallinen lojaalius vanhempaa kohtaan. Mutta tämä varmasti rikkoisi perusoikeuksia, eikä tällaiseen ole kompetenssia. Joten selvitellään niillä keinoilla mitä on, vaikka eivät ole täydellisiä.
Toinen vaihtoehto on, että selvitetään vain esimerkiksi hyvin selvästi päihdeongelmaisten perheiden lasten tilannetta ja jätetään omaan arvoonsa normaaleissa olosuhteissa elävien, valkokauluspsykopaattien ja joskus vaimoaan huitovien kunnollisten työssäkäyvien lapset poikkeuksetta. Eroriidat hoituvat perheen kesken, turha ilmoitella mitään, ei kuulu muille. Oikeastaan perheen yksityisyydensuojan vuoksi mikään ei kauheasti muille kuulu. On ne lapset ennenkin selviytyneet, ainakin osa. Kunnon linjauksia vaan kehiin, niin tarvitse enää arpoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta näissä lastensuojelun käytännöissä on isoja ongelmia siinä että ne eivät ole asiakaslähtöisiä.
Eivätkä ne myöskään ole toimintatavoiltaan avoimia. Kiitos entiselle sosiaalityöntekijälle joka hieman avasi niitä. Se on asiakaslähtöisyyden kehittämisen kannalta tärkeää.
Nyt kuitenkin huomataan toimintatapoja joita ei julkisesti tuoda esiin. Esim. että repivän eroriidan aikana lapsi olisi lastensuojelun tarpeessa. Tai että vanhemman mt-ongelmat luovat tarvetta lastensuojelulle. Lastensuojelu on kuitenkin valvontaa ja pakkokeinojen kohdistamista ja työkalupakissa on jopa lapsen huostaanotto. Aika kovaa settiä eroriitoihin.
Lasun toimintatavat ovat jääneet menneisyyteen jolloin oli enemmän vakavasti kaltoinkohdeltuja lapsia jotka piti saada perheestään turvaan.
Nyt sinne halutaan kaikki eroriidat, nepsylapset, masentuneet äidit jne. mutta toimintatavat ovat täysin samanlaisia kuin vakavan kaltoinkohtelun kohdalla.
Katastrofi.
Kuinka ennen oli enemmän kaltoinkohdeltuja lapsia, jos oli? Mistä tämä voisi johtua?
Vastaus ensimmäiseen kysymykseen oli odotettu, mutta järkyttävä. Suurinta valtaa yksittäistä kansalaista kohtaan käyttävällä viranomaisella on täysin vapaat kädet ALOITTAA tutkinta ja tehdä AsIAKIRJA valtion haltuun anonyymin ilmiannon perusteella.
Tämä riittää syyksi ajaa alas koko laitos.