Lue keskustelun säännöt.
Vantaan lastensuojelun kriisi, wtf?
24.02.2020 |
Hesari kertoo just miten Vantaan lastensuojelun resurssit kriisiytyi. Sieltä lähti kerralla niin paljon avaintyöntekijöitä että 250 laitokseen sijoitettujen lasten valvonta jäi kahdelle sosiaalityöntekijälle. Avilta moitteita. eikä noiden lasten oikeudet taida toteutua. Vantaa ei saa täytettyä avoimia virkoja ja on jopa nostanut sossujen palkkoja jotta virat täyttyisi.
Just täällä oli keskustelu kuinka Vantaan johtava sosiaalityöntekijä toivoi hesarissa mistä vaan kenen päähän nousevasta huolesta lasuilmoituksia koska kyllä sieltä jotain varmasti löytyy mihin tarttua. Siis mitä v..? Kunnan lastensuojelu on kriisissä ja hesarissa asti pyydellään ilmoittamaan kaikki mahdolliset huolet sinne. Siis myös aiheettomat ja toimenpiteitä aiheuttamattomat joiden tutkimiseen menee resursseja vaikkei edes sijoitettujen lasten asioita kyetä tarpeeksi hyvillä resursseilla hoitamaan.
Mitä helv??
Kommentit (1529)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aaah niin ihania ja viihdyttäviä aina nämä sossuvihakeskustelut. Tässäkin ketjussa on 70 sivua eikä silti vieläkään kukaan öyhöttäjä ole onnistunut kumoamaan seuraavaa paradoksia:
Sossuvihaajat ovat aina sitä mieltä, että lasukeissit on selvitettävissä puhtaalla maalaisjärjellä ja perusteettomat lasuilmoitukset pitäisi tunnistaa ajatuksia lukemalla, eikä siihen tarvita mitään korkeakoulutusta tai lisää resursseja, päin vastoin sossut ovat vain rahanahneita lapsibisnestä pyörittäviä sadisteja jotka huvikseen haalivat mahd paljon asiakkaita. Sitten samaan hengenvetoon voivotellaan, että lasussa ei saisi työskennellä vastavalmistuneita eikä sijaispäteviä opiskelijoita, vaatiihan näiden keissien hoitaminen paljon aikaa sekä kattavaa perehdytystä ja asiantuntemusta - mutta älkää nyt herranjestas maksako niille tantoille enempää palkkaa, tätä työtä kuuluu tehdä kutsumuksesta eikä tuhlata veronmaksajien rahoja. Jättäköön osan lasuilmoituksista selvittämättä, niistä voidaan sitten öyhöttää myöhemmin kun paljastuu, että mokomat tantat eivät tehneet työtään kunnolla vain siksi ettei mammat loukkaannu.
Toinen paradoksi on se, että sossuilla väitetään olevan loputon mielivalta ja voima tehdä viattomien perheiden elämästä hel*ettiä eikä kukaan puutu siihen. Sitten toisaalta ihmetellään miksei sossut tee mitään asioiden muuttamiseksi, miksi näin surkea systeemi yhä pyörii, miksi sossut ei tule julki ja perustele toimintaansa. Jostain syystä öyhöttäjille ei mene kaaliin, että A. sossut ei ole lainsäätäjiä eikä julkistaloudesta ja budjetoinnista päättäviä, lainsäädännöstä päättää välillisesti kansalaiset äänestämällä sekä poliitikot ja päättäjät valtion ja kuntien tasolla B. kaikki asiakkaat ja perheet ovat yksilöitä jolloin asiakasprosesseihin vaikuttaa myös yksityiskohdat, sossut ei voi salassapitovelvollisuuden vuoksi perustella julkisesti ratkaisuja yksittäisissä keisseissä (jolloin voi puhua vain yleisellä tasolla eikä se miellytä kaikkia öyhöttäjiä, sillä öyhöttäjät takertuvat aina niihin yksityiskohtiin ja julkinen keskustelu jää aina väistämättä yksipuoliseksi) C. ketään normaalia alipalkattua sossua ei pitkäjänteisesti motivoi/jaksa/ehdi/pysty lähteä uudistamaan ja kehittämään tällaista näin valtavaa uppoavaa instituutiolaivaa, samalla kun on edelleenkin ne ylitsepursuavat asiakasmäärät hoidettavana nykyisen lainsäädännön puitteissa. Tällaisia lapehanke- ja sotemuutosjohtajia on jo palkattu pilvin pimein kovalla rahalla, voisitte vaihteeksi niitä jahdata ja seurata ovatko saaneet mitään aikaan, sen sijaan että tavallisia lasusossuja jahdataan.
Minä olen ihan johdonmukainen ollut, mutta onhan täällä paljon kirjoittajia ja monenlaista kritiikkiä. Ehkä jokainen omassa ajattelussaan on loogisempi kuin nyt esität.
Itse olen esittänyt suurinpiirtein koko systeemin alasajoa, enkä ole koskaan osallistunut kauhisteluun, mitä ”ne jätti tekemättä..” Vanhempien vastuu.
Viisastelusi kuivuu kuitenkin kasaan, vaikka siinä hyviä pointteja onkin, koska sua ei oikeasti kiinnosta.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, miten ajattelit tällaisen "koko systeemin alasajon" tapahtuvan käytännössä ja pidätkö sitä oikeasti realistisena ratkaisuna? Aika paradoksaalista tuokin, kun toteat ettet osallistu kauhisteluun, vaikka samalla ajattelutapasi on hyvin radikaali (siis kokonaisen valtakunnallisen instituution ja usean eri lainsäädännön alasajo, mitälie sitten tarkoittaakaan). Tuo puhe lastensuojelusysteemin alasajosta on sama kuin sanoisi, että eduskunta tai poliisiviranomainen pitäisi ajaa alas. Kyllähän ihmiset ovat kautta aikojen olleet tyytymättömiä myös mm. poliitikkojen ja poliisien toimintaan, mutta ei niissäkään ilmeneviä ongelmia ratkaista logiikalla "poissa silmistä, poissa mielestä".
Ja aika hassua, että toteat toiselle "sua ei oikeasti kiinnosta", vaikka toinen on juuri kirjoittanut pitkän kommentin ja ylipäätään lukenut tätä ketjua. Tuskin kukaan lukee tätä keskustelua ja osallistuu kommentointiin, jos ei oikeasti kiinnostaisi.
Kommentissasi et osoita mitään kiinnostusta arvioida lastensuojeluorganisaation toimivuutta. Ainoastaan yhdistelet mielivaltaisesti eri lausuntoja ja keksit niistä ristiriitoja.
Suurinpiirtein alasajolla tarkoitin sitä, että koko huolibisnes lakkautetaan. Poliisin yhteydessä pidetään oma sossuosasto, sillä jokainen sitä kautta asiakkaaksi tuleva lapsi tarvitsee turvallisen aikuisen. Siitä sitteneteenpäin sijoitus, jos kriteerit täyttyy. Yksi kriteereistä pitäisi mielestäni olla jokin vanhemmuuteen liittyvä rikos, vaikka heitteillejättö. Tätä voi vielä jalostaa, mutta tavoite on siis ongelmien hoitamisessa, ei ehkäisyssä.
Noin muuten en näe mitään perustetta puuttua perheisiin.
Lapsiperheiden palveluja (ennaltaehkäisevä elementti) meillä voi olla ihan muuten vain tarjolla. Voi olla neuvontaa, tukipalveluita, kodinhoitoapua. Ilman kontrollointia, ilman kirjauksia. Mutta vain sen mukaan kuin valtiolla varoja on. Vastuuta enemmän ihmisille itselleen.Voi olla, että on mielestäsi radikaalia. Tiedostan, että ehdottamallani systeemillä ei ”pelasteta” kaikkia lapsia. Mutta se on realismia maailmassa, joka ei millään kontrolloinnissa muuksi muutu. Ei kaikkia lapsia nykyiselläkään systeemillä pelasteta.
Sen merkittävän puutteen lisäksi nykyinen systeemi on vahingollinen nimenomaan ongelmattomille perheille. Eli luo epätasa-arvoa ja pahoinvointia, vielä sen päälle, mitä ihmiset itse luovat.
Vilja Eerikasta ilmoitettiin hänen juoksemisestaan ympäri taloa ja ilottomuudesta. Kuvaamallasi jrjestelmällä Vilja Eerika olisi kuollut hyvin nopeasti. Jos sosiaalitoimi toimii poliisin yhteydessä ja edellyttää vanhemmalta rikosta ilmoituskynnys nousee. Graaveimmatkaan väkivaltatilanteet tai seksuaaliset hyväksikäytöt eivät välttämättä ilmene. Toisekseen entä tilanteet, joissa vanhempi ei ole syyllistynyt rikokseen, mutta lapsi tarvitsee apua? Lapsen huumeongelma? Vanhemman kuolema? Vanhemman joutuminen sairaalahoitoon? Lastensuojelu paikkaa nämäkin tilanteet, mutta poliisitoimen yhteyteen näillä ei ole mitään tilaa.
Viljaeerikasta tehtiin kymmeniä ilmoituksia. Koulu, naapurit, äiti jne.
Häntä ei autettu koska isoäiti oli sosiaalijohtaja ja sekaantui lapsen asioihin ja vaati lapsen palauttamista huostaanotosta takaisin isälleen.
Ja se sosiaalijohtaja-isoäiti mustamaalasi sosiaalivirastolle sen äidin (ja virasto totteli), joka teki esim ilmoituksia pahoinpitelyjen jäljistä.
Viljaeerika nimenomaan olisi pelastunut ylläkuvatulla järjestelmällä - jossa sossu ei mielivaltaisesti päätä olla uskomatta ketään muuta kuin kollegaa.
Väärin. Vilja-Eerikasta ei tehty ennen kuolemaa yhtäkään rikosilmoitusta tai tutkintapyyntöä. Asia ei mennyt poliisille. Tilanne oli siis täysin sama kuin skenaariossa, jossa lasutapaukset menisi vireille vain poliisin kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aaah niin ihania ja viihdyttäviä aina nämä sossuvihakeskustelut. Tässäkin ketjussa on 70 sivua eikä silti vieläkään kukaan öyhöttäjä ole onnistunut kumoamaan seuraavaa paradoksia:
Sossuvihaajat ovat aina sitä mieltä, että lasukeissit on selvitettävissä puhtaalla maalaisjärjellä ja perusteettomat lasuilmoitukset pitäisi tunnistaa ajatuksia lukemalla, eikä siihen tarvita mitään korkeakoulutusta tai lisää resursseja, päin vastoin sossut ovat vain rahanahneita lapsibisnestä pyörittäviä sadisteja jotka huvikseen haalivat mahd paljon asiakkaita. Sitten samaan hengenvetoon voivotellaan, että lasussa ei saisi työskennellä vastavalmistuneita eikä sijaispäteviä opiskelijoita, vaatiihan näiden keissien hoitaminen paljon aikaa sekä kattavaa perehdytystä ja asiantuntemusta - mutta älkää nyt herranjestas maksako niille tantoille enempää palkkaa, tätä työtä kuuluu tehdä kutsumuksesta eikä tuhlata veronmaksajien rahoja. Jättäköön osan lasuilmoituksista selvittämättä, niistä voidaan sitten öyhöttää myöhemmin kun paljastuu, että mokomat tantat eivät tehneet työtään kunnolla vain siksi ettei mammat loukkaannu.
Toinen paradoksi on se, että sossuilla väitetään olevan loputon mielivalta ja voima tehdä viattomien perheiden elämästä hel*ettiä eikä kukaan puutu siihen. Sitten toisaalta ihmetellään miksei sossut tee mitään asioiden muuttamiseksi, miksi näin surkea systeemi yhä pyörii, miksi sossut ei tule julki ja perustele toimintaansa. Jostain syystä öyhöttäjille ei mene kaaliin, että A. sossut ei ole lainsäätäjiä eikä julkistaloudesta ja budjetoinnista päättäviä, lainsäädännöstä päättää välillisesti kansalaiset äänestämällä sekä poliitikot ja päättäjät valtion ja kuntien tasolla B. kaikki asiakkaat ja perheet ovat yksilöitä jolloin asiakasprosesseihin vaikuttaa myös yksityiskohdat, sossut ei voi salassapitovelvollisuuden vuoksi perustella julkisesti ratkaisuja yksittäisissä keisseissä (jolloin voi puhua vain yleisellä tasolla eikä se miellytä kaikkia öyhöttäjiä, sillä öyhöttäjät takertuvat aina niihin yksityiskohtiin ja julkinen keskustelu jää aina väistämättä yksipuoliseksi) C. ketään normaalia alipalkattua sossua ei pitkäjänteisesti motivoi/jaksa/ehdi/pysty lähteä uudistamaan ja kehittämään tällaista näin valtavaa uppoavaa instituutiolaivaa, samalla kun on edelleenkin ne ylitsepursuavat asiakasmäärät hoidettavana nykyisen lainsäädännön puitteissa. Tällaisia lapehanke- ja sotemuutosjohtajia on jo palkattu pilvin pimein kovalla rahalla, voisitte vaihteeksi niitä jahdata ja seurata ovatko saaneet mitään aikaan, sen sijaan että tavallisia lasusossuja jahdataan.
Minä olen ihan johdonmukainen ollut, mutta onhan täällä paljon kirjoittajia ja monenlaista kritiikkiä. Ehkä jokainen omassa ajattelussaan on loogisempi kuin nyt esität.
Itse olen esittänyt suurinpiirtein koko systeemin alasajoa, enkä ole koskaan osallistunut kauhisteluun, mitä ”ne jätti tekemättä..” Vanhempien vastuu.
Viisastelusi kuivuu kuitenkin kasaan, vaikka siinä hyviä pointteja onkin, koska sua ei oikeasti kiinnosta.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, miten ajattelit tällaisen "koko systeemin alasajon" tapahtuvan käytännössä ja pidätkö sitä oikeasti realistisena ratkaisuna? Aika paradoksaalista tuokin, kun toteat ettet osallistu kauhisteluun, vaikka samalla ajattelutapasi on hyvin radikaali (siis kokonaisen valtakunnallisen instituution ja usean eri lainsäädännön alasajo, mitälie sitten tarkoittaakaan). Tuo puhe lastensuojelusysteemin alasajosta on sama kuin sanoisi, että eduskunta tai poliisiviranomainen pitäisi ajaa alas. Kyllähän ihmiset ovat kautta aikojen olleet tyytymättömiä myös mm. poliitikkojen ja poliisien toimintaan, mutta ei niissäkään ilmeneviä ongelmia ratkaista logiikalla "poissa silmistä, poissa mielestä".
Ja aika hassua, että toteat toiselle "sua ei oikeasti kiinnosta", vaikka toinen on juuri kirjoittanut pitkän kommentin ja ylipäätään lukenut tätä ketjua. Tuskin kukaan lukee tätä keskustelua ja osallistuu kommentointiin, jos ei oikeasti kiinnostaisi.
Kommentissasi et osoita mitään kiinnostusta arvioida lastensuojeluorganisaation toimivuutta. Ainoastaan yhdistelet mielivaltaisesti eri lausuntoja ja keksit niistä ristiriitoja.
Suurinpiirtein alasajolla tarkoitin sitä, että koko huolibisnes lakkautetaan. Poliisin yhteydessä pidetään oma sossuosasto, sillä jokainen sitä kautta asiakkaaksi tuleva lapsi tarvitsee turvallisen aikuisen. Siitä sitteneteenpäin sijoitus, jos kriteerit täyttyy. Yksi kriteereistä pitäisi mielestäni olla jokin vanhemmuuteen liittyvä rikos, vaikka heitteillejättö. Tätä voi vielä jalostaa, mutta tavoite on siis ongelmien hoitamisessa, ei ehkäisyssä.
Noin muuten en näe mitään perustetta puuttua perheisiin.
Lapsiperheiden palveluja (ennaltaehkäisevä elementti) meillä voi olla ihan muuten vain tarjolla. Voi olla neuvontaa, tukipalveluita, kodinhoitoapua. Ilman kontrollointia, ilman kirjauksia. Mutta vain sen mukaan kuin valtiolla varoja on. Vastuuta enemmän ihmisille itselleen.Voi olla, että on mielestäsi radikaalia. Tiedostan, että ehdottamallani systeemillä ei ”pelasteta” kaikkia lapsia. Mutta se on realismia maailmassa, joka ei millään kontrolloinnissa muuksi muutu. Ei kaikkia lapsia nykyiselläkään systeemillä pelasteta.
Sen merkittävän puutteen lisäksi nykyinen systeemi on vahingollinen nimenomaan ongelmattomille perheille. Eli luo epätasa-arvoa ja pahoinvointia, vielä sen päälle, mitä ihmiset itse luovat.
Vilja Eerikasta ilmoitettiin hänen juoksemisestaan ympäri taloa ja ilottomuudesta. Kuvaamallasi jrjestelmällä Vilja Eerika olisi kuollut hyvin nopeasti. Jos sosiaalitoimi toimii poliisin yhteydessä ja edellyttää vanhemmalta rikosta ilmoituskynnys nousee. Graaveimmatkaan väkivaltatilanteet tai seksuaaliset hyväksikäytöt eivät välttämättä ilmene. Toisekseen entä tilanteet, joissa vanhempi ei ole syyllistynyt rikokseen, mutta lapsi tarvitsee apua? Lapsen huumeongelma? Vanhemman kuolema? Vanhemman joutuminen sairaalahoitoon? Lastensuojelu paikkaa nämäkin tilanteet, mutta poliisitoimen yhteyteen näillä ei ole mitään tilaa.
Viljaeerikasta tehtiin kymmeniä ilmoituksia. Koulu, naapurit, äiti jne.
Häntä ei autettu koska isoäiti oli sosiaalijohtaja ja sekaantui lapsen asioihin ja vaati lapsen palauttamista huostaanotosta takaisin isälleen.
Ja se sosiaalijohtaja-isoäiti mustamaalasi sosiaalivirastolle sen äidin (ja virasto totteli), joka teki esim ilmoituksia pahoinpitelyjen jäljistä.
Viljaeerika nimenomaan olisi pelastunut ylläkuvatulla järjestelmällä - jossa sossu ei mielivaltaisesti päätä olla uskomatta ketään muuta kuin kollegaa.
Väärin. Vilja-Eerikasta ei tehty ennen kuolemaa yhtäkään rikosilmoitusta tai tutkintapyyntöä. Asia ei mennyt poliisille. Tilanne oli siis täysin sama kuin skenaariossa, jossa lasutapaukset menisi vireille vain poliisin kautta.
Idiootti.
Olisi tehty, jos tätä nykyistä järkyttävää huolisössönmössöhirviötä ei olisi ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aaah niin ihania ja viihdyttäviä aina nämä sossuvihakeskustelut. Tässäkin ketjussa on 70 sivua eikä silti vieläkään kukaan öyhöttäjä ole onnistunut kumoamaan seuraavaa paradoksia:
Sossuvihaajat ovat aina sitä mieltä, että lasukeissit on selvitettävissä puhtaalla maalaisjärjellä ja perusteettomat lasuilmoitukset pitäisi tunnistaa ajatuksia lukemalla, eikä siihen tarvita mitään korkeakoulutusta tai lisää resursseja, päin vastoin sossut ovat vain rahanahneita lapsibisnestä pyörittäviä sadisteja jotka huvikseen haalivat mahd paljon asiakkaita. Sitten samaan hengenvetoon voivotellaan, että lasussa ei saisi työskennellä vastavalmistuneita eikä sijaispäteviä opiskelijoita, vaatiihan näiden keissien hoitaminen paljon aikaa sekä kattavaa perehdytystä ja asiantuntemusta - mutta älkää nyt herranjestas maksako niille tantoille enempää palkkaa, tätä työtä kuuluu tehdä kutsumuksesta eikä tuhlata veronmaksajien rahoja. Jättäköön osan lasuilmoituksista selvittämättä, niistä voidaan sitten öyhöttää myöhemmin kun paljastuu, että mokomat tantat eivät tehneet työtään kunnolla vain siksi ettei mammat loukkaannu.
Toinen paradoksi on se, että sossuilla väitetään olevan loputon mielivalta ja voima tehdä viattomien perheiden elämästä hel*ettiä eikä kukaan puutu siihen. Sitten toisaalta ihmetellään miksei sossut tee mitään asioiden muuttamiseksi, miksi näin surkea systeemi yhä pyörii, miksi sossut ei tule julki ja perustele toimintaansa. Jostain syystä öyhöttäjille ei mene kaaliin, että A. sossut ei ole lainsäätäjiä eikä julkistaloudesta ja budjetoinnista päättäviä, lainsäädännöstä päättää välillisesti kansalaiset äänestämällä sekä poliitikot ja päättäjät valtion ja kuntien tasolla B. kaikki asiakkaat ja perheet ovat yksilöitä jolloin asiakasprosesseihin vaikuttaa myös yksityiskohdat, sossut ei voi salassapitovelvollisuuden vuoksi perustella julkisesti ratkaisuja yksittäisissä keisseissä (jolloin voi puhua vain yleisellä tasolla eikä se miellytä kaikkia öyhöttäjiä, sillä öyhöttäjät takertuvat aina niihin yksityiskohtiin ja julkinen keskustelu jää aina väistämättä yksipuoliseksi) C. ketään normaalia alipalkattua sossua ei pitkäjänteisesti motivoi/jaksa/ehdi/pysty lähteä uudistamaan ja kehittämään tällaista näin valtavaa uppoavaa instituutiolaivaa, samalla kun on edelleenkin ne ylitsepursuavat asiakasmäärät hoidettavana nykyisen lainsäädännön puitteissa. Tällaisia lapehanke- ja sotemuutosjohtajia on jo palkattu pilvin pimein kovalla rahalla, voisitte vaihteeksi niitä jahdata ja seurata ovatko saaneet mitään aikaan, sen sijaan että tavallisia lasusossuja jahdataan.
Minä olen ihan johdonmukainen ollut, mutta onhan täällä paljon kirjoittajia ja monenlaista kritiikkiä. Ehkä jokainen omassa ajattelussaan on loogisempi kuin nyt esität.
Itse olen esittänyt suurinpiirtein koko systeemin alasajoa, enkä ole koskaan osallistunut kauhisteluun, mitä ”ne jätti tekemättä..” Vanhempien vastuu.
Viisastelusi kuivuu kuitenkin kasaan, vaikka siinä hyviä pointteja onkin, koska sua ei oikeasti kiinnosta.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, miten ajattelit tällaisen "koko systeemin alasajon" tapahtuvan käytännössä ja pidätkö sitä oikeasti realistisena ratkaisuna? Aika paradoksaalista tuokin, kun toteat ettet osallistu kauhisteluun, vaikka samalla ajattelutapasi on hyvin radikaali (siis kokonaisen valtakunnallisen instituution ja usean eri lainsäädännön alasajo, mitälie sitten tarkoittaakaan). Tuo puhe lastensuojelusysteemin alasajosta on sama kuin sanoisi, että eduskunta tai poliisiviranomainen pitäisi ajaa alas. Kyllähän ihmiset ovat kautta aikojen olleet tyytymättömiä myös mm. poliitikkojen ja poliisien toimintaan, mutta ei niissäkään ilmeneviä ongelmia ratkaista logiikalla "poissa silmistä, poissa mielestä".
Ja aika hassua, että toteat toiselle "sua ei oikeasti kiinnosta", vaikka toinen on juuri kirjoittanut pitkän kommentin ja ylipäätään lukenut tätä ketjua. Tuskin kukaan lukee tätä keskustelua ja osallistuu kommentointiin, jos ei oikeasti kiinnostaisi.
Kommentissasi et osoita mitään kiinnostusta arvioida lastensuojeluorganisaation toimivuutta. Ainoastaan yhdistelet mielivaltaisesti eri lausuntoja ja keksit niistä ristiriitoja.
Suurinpiirtein alasajolla tarkoitin sitä, että koko huolibisnes lakkautetaan. Poliisin yhteydessä pidetään oma sossuosasto, sillä jokainen sitä kautta asiakkaaksi tuleva lapsi tarvitsee turvallisen aikuisen. Siitä sitteneteenpäin sijoitus, jos kriteerit täyttyy. Yksi kriteereistä pitäisi mielestäni olla jokin vanhemmuuteen liittyvä rikos, vaikka heitteillejättö. Tätä voi vielä jalostaa, mutta tavoite on siis ongelmien hoitamisessa, ei ehkäisyssä.
Noin muuten en näe mitään perustetta puuttua perheisiin.
Lapsiperheiden palveluja (ennaltaehkäisevä elementti) meillä voi olla ihan muuten vain tarjolla. Voi olla neuvontaa, tukipalveluita, kodinhoitoapua. Ilman kontrollointia, ilman kirjauksia. Mutta vain sen mukaan kuin valtiolla varoja on. Vastuuta enemmän ihmisille itselleen.Voi olla, että on mielestäsi radikaalia. Tiedostan, että ehdottamallani systeemillä ei ”pelasteta” kaikkia lapsia. Mutta se on realismia maailmassa, joka ei millään kontrolloinnissa muuksi muutu. Ei kaikkia lapsia nykyiselläkään systeemillä pelasteta.
Sen merkittävän puutteen lisäksi nykyinen systeemi on vahingollinen nimenomaan ongelmattomille perheille. Eli luo epätasa-arvoa ja pahoinvointia, vielä sen päälle, mitä ihmiset itse luovat.
Vilja Eerikasta ilmoitettiin hänen juoksemisestaan ympäri taloa ja ilottomuudesta. Kuvaamallasi jrjestelmällä Vilja Eerika olisi kuollut hyvin nopeasti. Jos sosiaalitoimi toimii poliisin yhteydessä ja edellyttää vanhemmalta rikosta ilmoituskynnys nousee. Graaveimmatkaan väkivaltatilanteet tai seksuaaliset hyväksikäytöt eivät välttämättä ilmene. Toisekseen entä tilanteet, joissa vanhempi ei ole syyllistynyt rikokseen, mutta lapsi tarvitsee apua? Lapsen huumeongelma? Vanhemman kuolema? Vanhemman joutuminen sairaalahoitoon? Lastensuojelu paikkaa nämäkin tilanteet, mutta poliisitoimen yhteyteen näillä ei ole mitään tilaa.
Viljaeerikasta tehtiin kymmeniä ilmoituksia. Koulu, naapurit, äiti jne.
Häntä ei autettu koska isoäiti oli sosiaalijohtaja ja sekaantui lapsen asioihin ja vaati lapsen palauttamista huostaanotosta takaisin isälleen.
Ja se sosiaalijohtaja-isoäiti mustamaalasi sosiaalivirastolle sen äidin (ja virasto totteli), joka teki esim ilmoituksia pahoinpitelyjen jäljistä.
Viljaeerika nimenomaan olisi pelastunut ylläkuvatulla järjestelmällä - jossa sossu ei mielivaltaisesti päätä olla uskomatta ketään muuta kuin kollegaa.
Väärin. Vilja-Eerikasta ei tehty ennen kuolemaa yhtäkään rikosilmoitusta tai tutkintapyyntöä. Asia ei mennyt poliisille. Tilanne oli siis täysin sama kuin skenaariossa, jossa lasutapaukset menisi vireille vain poliisin kautta.
Ja senkö takia että sossut tappoivat Viljaeerikan, sitä pitää nyt vaalia ja antaa tuhota kymmenien tuhansien perheiden elämä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aaah niin ihania ja viihdyttäviä aina nämä sossuvihakeskustelut. Tässäkin ketjussa on 70 sivua eikä silti vieläkään kukaan öyhöttäjä ole onnistunut kumoamaan seuraavaa paradoksia:
Sossuvihaajat ovat aina sitä mieltä, että lasukeissit on selvitettävissä puhtaalla maalaisjärjellä ja perusteettomat lasuilmoitukset pitäisi tunnistaa ajatuksia lukemalla, eikä siihen tarvita mitään korkeakoulutusta tai lisää resursseja, päin vastoin sossut ovat vain rahanahneita lapsibisnestä pyörittäviä sadisteja jotka huvikseen haalivat mahd paljon asiakkaita. Sitten samaan hengenvetoon voivotellaan, että lasussa ei saisi työskennellä vastavalmistuneita eikä sijaispäteviä opiskelijoita, vaatiihan näiden keissien hoitaminen paljon aikaa sekä kattavaa perehdytystä ja asiantuntemusta - mutta älkää nyt herranjestas maksako niille tantoille enempää palkkaa, tätä työtä kuuluu tehdä kutsumuksesta eikä tuhlata veronmaksajien rahoja. Jättäköön osan lasuilmoituksista selvittämättä, niistä voidaan sitten öyhöttää myöhemmin kun paljastuu, että mokomat tantat eivät tehneet työtään kunnolla vain siksi ettei mammat loukkaannu.
Toinen paradoksi on se, että sossuilla väitetään olevan loputon mielivalta ja voima tehdä viattomien perheiden elämästä hel*ettiä eikä kukaan puutu siihen. Sitten toisaalta ihmetellään miksei sossut tee mitään asioiden muuttamiseksi, miksi näin surkea systeemi yhä pyörii, miksi sossut ei tule julki ja perustele toimintaansa. Jostain syystä öyhöttäjille ei mene kaaliin, että A. sossut ei ole lainsäätäjiä eikä julkistaloudesta ja budjetoinnista päättäviä, lainsäädännöstä päättää välillisesti kansalaiset äänestämällä sekä poliitikot ja päättäjät valtion ja kuntien tasolla B. kaikki asiakkaat ja perheet ovat yksilöitä jolloin asiakasprosesseihin vaikuttaa myös yksityiskohdat, sossut ei voi salassapitovelvollisuuden vuoksi perustella julkisesti ratkaisuja yksittäisissä keisseissä (jolloin voi puhua vain yleisellä tasolla eikä se miellytä kaikkia öyhöttäjiä, sillä öyhöttäjät takertuvat aina niihin yksityiskohtiin ja julkinen keskustelu jää aina väistämättä yksipuoliseksi) C. ketään normaalia alipalkattua sossua ei pitkäjänteisesti motivoi/jaksa/ehdi/pysty lähteä uudistamaan ja kehittämään tällaista näin valtavaa uppoavaa instituutiolaivaa, samalla kun on edelleenkin ne ylitsepursuavat asiakasmäärät hoidettavana nykyisen lainsäädännön puitteissa. Tällaisia lapehanke- ja sotemuutosjohtajia on jo palkattu pilvin pimein kovalla rahalla, voisitte vaihteeksi niitä jahdata ja seurata ovatko saaneet mitään aikaan, sen sijaan että tavallisia lasusossuja jahdataan.
Minä olen ihan johdonmukainen ollut, mutta onhan täällä paljon kirjoittajia ja monenlaista kritiikkiä. Ehkä jokainen omassa ajattelussaan on loogisempi kuin nyt esität.
Itse olen esittänyt suurinpiirtein koko systeemin alasajoa, enkä ole koskaan osallistunut kauhisteluun, mitä ”ne jätti tekemättä..” Vanhempien vastuu.
Viisastelusi kuivuu kuitenkin kasaan, vaikka siinä hyviä pointteja onkin, koska sua ei oikeasti kiinnosta.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, miten ajattelit tällaisen "koko systeemin alasajon" tapahtuvan käytännössä ja pidätkö sitä oikeasti realistisena ratkaisuna? Aika paradoksaalista tuokin, kun toteat ettet osallistu kauhisteluun, vaikka samalla ajattelutapasi on hyvin radikaali (siis kokonaisen valtakunnallisen instituution ja usean eri lainsäädännön alasajo, mitälie sitten tarkoittaakaan). Tuo puhe lastensuojelusysteemin alasajosta on sama kuin sanoisi, että eduskunta tai poliisiviranomainen pitäisi ajaa alas. Kyllähän ihmiset ovat kautta aikojen olleet tyytymättömiä myös mm. poliitikkojen ja poliisien toimintaan, mutta ei niissäkään ilmeneviä ongelmia ratkaista logiikalla "poissa silmistä, poissa mielestä".
Ja aika hassua, että toteat toiselle "sua ei oikeasti kiinnosta", vaikka toinen on juuri kirjoittanut pitkän kommentin ja ylipäätään lukenut tätä ketjua. Tuskin kukaan lukee tätä keskustelua ja osallistuu kommentointiin, jos ei oikeasti kiinnostaisi.
Kommentissasi et osoita mitään kiinnostusta arvioida lastensuojeluorganisaation toimivuutta. Ainoastaan yhdistelet mielivaltaisesti eri lausuntoja ja keksit niistä ristiriitoja.
Suurinpiirtein alasajolla tarkoitin sitä, että koko huolibisnes lakkautetaan. Poliisin yhteydessä pidetään oma sossuosasto, sillä jokainen sitä kautta asiakkaaksi tuleva lapsi tarvitsee turvallisen aikuisen. Siitä sitteneteenpäin sijoitus, jos kriteerit täyttyy. Yksi kriteereistä pitäisi mielestäni olla jokin vanhemmuuteen liittyvä rikos, vaikka heitteillejättö. Tätä voi vielä jalostaa, mutta tavoite on siis ongelmien hoitamisessa, ei ehkäisyssä.
Noin muuten en näe mitään perustetta puuttua perheisiin.
Lapsiperheiden palveluja (ennaltaehkäisevä elementti) meillä voi olla ihan muuten vain tarjolla. Voi olla neuvontaa, tukipalveluita, kodinhoitoapua. Ilman kontrollointia, ilman kirjauksia. Mutta vain sen mukaan kuin valtiolla varoja on. Vastuuta enemmän ihmisille itselleen.Voi olla, että on mielestäsi radikaalia. Tiedostan, että ehdottamallani systeemillä ei ”pelasteta” kaikkia lapsia. Mutta se on realismia maailmassa, joka ei millään kontrolloinnissa muuksi muutu. Ei kaikkia lapsia nykyiselläkään systeemillä pelasteta.
Sen merkittävän puutteen lisäksi nykyinen systeemi on vahingollinen nimenomaan ongelmattomille perheille. Eli luo epätasa-arvoa ja pahoinvointia, vielä sen päälle, mitä ihmiset itse luovat.
Vilja Eerikasta ilmoitettiin hänen juoksemisestaan ympäri taloa ja ilottomuudesta. Kuvaamallasi jrjestelmällä Vilja Eerika olisi kuollut hyvin nopeasti. Jos sosiaalitoimi toimii poliisin yhteydessä ja edellyttää vanhemmalta rikosta ilmoituskynnys nousee. Graaveimmatkaan väkivaltatilanteet tai seksuaaliset hyväksikäytöt eivät välttämättä ilmene. Toisekseen entä tilanteet, joissa vanhempi ei ole syyllistynyt rikokseen, mutta lapsi tarvitsee apua? Lapsen huumeongelma? Vanhemman kuolema? Vanhemman joutuminen sairaalahoitoon? Lastensuojelu paikkaa nämäkin tilanteet, mutta poliisitoimen yhteyteen näillä ei ole mitään tilaa.
Viljaeerikasta tehtiin kymmeniä ilmoituksia. Koulu, naapurit, äiti jne.
Häntä ei autettu koska isoäiti oli sosiaalijohtaja ja sekaantui lapsen asioihin ja vaati lapsen palauttamista huostaanotosta takaisin isälleen.
Ja se sosiaalijohtaja-isoäiti mustamaalasi sosiaalivirastolle sen äidin (ja virasto totteli), joka teki esim ilmoituksia pahoinpitelyjen jäljistä.
Viljaeerika nimenomaan olisi pelastunut ylläkuvatulla järjestelmällä - jossa sossu ei mielivaltaisesti päätä olla uskomatta ketään muuta kuin kollegaa.
Väärin. Vilja-Eerikasta ei tehty ennen kuolemaa yhtäkään rikosilmoitusta tai tutkintapyyntöä. Asia ei mennyt poliisille. Tilanne oli siis täysin sama kuin skenaariossa, jossa lasutapaukset menisi vireille vain poliisin kautta.
Ja senkö takia että sossut tappoivat Viljaeerikan, sitä pitää nyt vaalia ja antaa tuhota kymmenien tuhansien perheiden elämä?
Eiköhän hirviöisä ja äitipuoli pitäneet huolen tappamisesta, ei siinä sossua tarvittu. Olisivat tappaneet, vaikkei koko lasua olisi olemassakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aaah niin ihania ja viihdyttäviä aina nämä sossuvihakeskustelut. Tässäkin ketjussa on 70 sivua eikä silti vieläkään kukaan öyhöttäjä ole onnistunut kumoamaan seuraavaa paradoksia:
Sossuvihaajat ovat aina sitä mieltä, että lasukeissit on selvitettävissä puhtaalla maalaisjärjellä ja perusteettomat lasuilmoitukset pitäisi tunnistaa ajatuksia lukemalla, eikä siihen tarvita mitään korkeakoulutusta tai lisää resursseja, päin vastoin sossut ovat vain rahanahneita lapsibisnestä pyörittäviä sadisteja jotka huvikseen haalivat mahd paljon asiakkaita. Sitten samaan hengenvetoon voivotellaan, että lasussa ei saisi työskennellä vastavalmistuneita eikä sijaispäteviä opiskelijoita, vaatiihan näiden keissien hoitaminen paljon aikaa sekä kattavaa perehdytystä ja asiantuntemusta - mutta älkää nyt herranjestas maksako niille tantoille enempää palkkaa, tätä työtä kuuluu tehdä kutsumuksesta eikä tuhlata veronmaksajien rahoja. Jättäköön osan lasuilmoituksista selvittämättä, niistä voidaan sitten öyhöttää myöhemmin kun paljastuu, että mokomat tantat eivät tehneet työtään kunnolla vain siksi ettei mammat loukkaannu.
Toinen paradoksi on se, että sossuilla väitetään olevan loputon mielivalta ja voima tehdä viattomien perheiden elämästä hel*ettiä eikä kukaan puutu siihen. Sitten toisaalta ihmetellään miksei sossut tee mitään asioiden muuttamiseksi, miksi näin surkea systeemi yhä pyörii, miksi sossut ei tule julki ja perustele toimintaansa. Jostain syystä öyhöttäjille ei mene kaaliin, että A. sossut ei ole lainsäätäjiä eikä julkistaloudesta ja budjetoinnista päättäviä, lainsäädännöstä päättää välillisesti kansalaiset äänestämällä sekä poliitikot ja päättäjät valtion ja kuntien tasolla B. kaikki asiakkaat ja perheet ovat yksilöitä jolloin asiakasprosesseihin vaikuttaa myös yksityiskohdat, sossut ei voi salassapitovelvollisuuden vuoksi perustella julkisesti ratkaisuja yksittäisissä keisseissä (jolloin voi puhua vain yleisellä tasolla eikä se miellytä kaikkia öyhöttäjiä, sillä öyhöttäjät takertuvat aina niihin yksityiskohtiin ja julkinen keskustelu jää aina väistämättä yksipuoliseksi) C. ketään normaalia alipalkattua sossua ei pitkäjänteisesti motivoi/jaksa/ehdi/pysty lähteä uudistamaan ja kehittämään tällaista näin valtavaa uppoavaa instituutiolaivaa, samalla kun on edelleenkin ne ylitsepursuavat asiakasmäärät hoidettavana nykyisen lainsäädännön puitteissa. Tällaisia lapehanke- ja sotemuutosjohtajia on jo palkattu pilvin pimein kovalla rahalla, voisitte vaihteeksi niitä jahdata ja seurata ovatko saaneet mitään aikaan, sen sijaan että tavallisia lasusossuja jahdataan.
Minä olen ihan johdonmukainen ollut, mutta onhan täällä paljon kirjoittajia ja monenlaista kritiikkiä. Ehkä jokainen omassa ajattelussaan on loogisempi kuin nyt esität.
Itse olen esittänyt suurinpiirtein koko systeemin alasajoa, enkä ole koskaan osallistunut kauhisteluun, mitä ”ne jätti tekemättä..” Vanhempien vastuu.
Viisastelusi kuivuu kuitenkin kasaan, vaikka siinä hyviä pointteja onkin, koska sua ei oikeasti kiinnosta.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, miten ajattelit tällaisen "koko systeemin alasajon" tapahtuvan käytännössä ja pidätkö sitä oikeasti realistisena ratkaisuna? Aika paradoksaalista tuokin, kun toteat ettet osallistu kauhisteluun, vaikka samalla ajattelutapasi on hyvin radikaali (siis kokonaisen valtakunnallisen instituution ja usean eri lainsäädännön alasajo, mitälie sitten tarkoittaakaan). Tuo puhe lastensuojelusysteemin alasajosta on sama kuin sanoisi, että eduskunta tai poliisiviranomainen pitäisi ajaa alas. Kyllähän ihmiset ovat kautta aikojen olleet tyytymättömiä myös mm. poliitikkojen ja poliisien toimintaan, mutta ei niissäkään ilmeneviä ongelmia ratkaista logiikalla "poissa silmistä, poissa mielestä".
Ja aika hassua, että toteat toiselle "sua ei oikeasti kiinnosta", vaikka toinen on juuri kirjoittanut pitkän kommentin ja ylipäätään lukenut tätä ketjua. Tuskin kukaan lukee tätä keskustelua ja osallistuu kommentointiin, jos ei oikeasti kiinnostaisi.
Kommentissasi et osoita mitään kiinnostusta arvioida lastensuojeluorganisaation toimivuutta. Ainoastaan yhdistelet mielivaltaisesti eri lausuntoja ja keksit niistä ristiriitoja.
Suurinpiirtein alasajolla tarkoitin sitä, että koko huolibisnes lakkautetaan. Poliisin yhteydessä pidetään oma sossuosasto, sillä jokainen sitä kautta asiakkaaksi tuleva lapsi tarvitsee turvallisen aikuisen. Siitä sitteneteenpäin sijoitus, jos kriteerit täyttyy. Yksi kriteereistä pitäisi mielestäni olla jokin vanhemmuuteen liittyvä rikos, vaikka heitteillejättö. Tätä voi vielä jalostaa, mutta tavoite on siis ongelmien hoitamisessa, ei ehkäisyssä.
Noin muuten en näe mitään perustetta puuttua perheisiin.
Lapsiperheiden palveluja (ennaltaehkäisevä elementti) meillä voi olla ihan muuten vain tarjolla. Voi olla neuvontaa, tukipalveluita, kodinhoitoapua. Ilman kontrollointia, ilman kirjauksia. Mutta vain sen mukaan kuin valtiolla varoja on. Vastuuta enemmän ihmisille itselleen.Voi olla, että on mielestäsi radikaalia. Tiedostan, että ehdottamallani systeemillä ei ”pelasteta” kaikkia lapsia. Mutta se on realismia maailmassa, joka ei millään kontrolloinnissa muuksi muutu. Ei kaikkia lapsia nykyiselläkään systeemillä pelasteta.
Sen merkittävän puutteen lisäksi nykyinen systeemi on vahingollinen nimenomaan ongelmattomille perheille. Eli luo epätasa-arvoa ja pahoinvointia, vielä sen päälle, mitä ihmiset itse luovat.
Vilja Eerikasta ilmoitettiin hänen juoksemisestaan ympäri taloa ja ilottomuudesta. Kuvaamallasi jrjestelmällä Vilja Eerika olisi kuollut hyvin nopeasti. Jos sosiaalitoimi toimii poliisin yhteydessä ja edellyttää vanhemmalta rikosta ilmoituskynnys nousee. Graaveimmatkaan väkivaltatilanteet tai seksuaaliset hyväksikäytöt eivät välttämättä ilmene. Toisekseen entä tilanteet, joissa vanhempi ei ole syyllistynyt rikokseen, mutta lapsi tarvitsee apua? Lapsen huumeongelma? Vanhemman kuolema? Vanhemman joutuminen sairaalahoitoon? Lastensuojelu paikkaa nämäkin tilanteet, mutta poliisitoimen yhteyteen näillä ei ole mitään tilaa.
Viljaeerikasta tehtiin kymmeniä ilmoituksia. Koulu, naapurit, äiti jne.
Häntä ei autettu koska isoäiti oli sosiaalijohtaja ja sekaantui lapsen asioihin ja vaati lapsen palauttamista huostaanotosta takaisin isälleen.
Ja se sosiaalijohtaja-isoäiti mustamaalasi sosiaalivirastolle sen äidin (ja virasto totteli), joka teki esim ilmoituksia pahoinpitelyjen jäljistä.
Viljaeerika nimenomaan olisi pelastunut ylläkuvatulla järjestelmällä - jossa sossu ei mielivaltaisesti päätä olla uskomatta ketään muuta kuin kollegaa.
Väärin. Vilja-Eerikasta ei tehty ennen kuolemaa yhtäkään rikosilmoitusta tai tutkintapyyntöä. Asia ei mennyt poliisille. Tilanne oli siis täysin sama kuin skenaariossa, jossa lasutapaukset menisi vireille vain poliisin kautta.
Ja senkö takia että sossut tappoivat Viljaeerikan, sitä pitää nyt vaalia ja antaa tuhota kymmenien tuhansien perheiden elämä?
Eiköhän hirviöisä ja äitipuoli pitäneet huolen tappamisesta, ei siinä sossua tarvittu. Olisivat tappaneet, vaikkei koko lasua olisi olemassakaan.
Isän suvun sossudynastia ja Helsingin kaupungin kusipäinen sosiaalivirasto Viljaeerikan tappoivat kähminnällään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kovin hyökkävää on täällä lastensuojelun puolustelu. Se perustuu kärjistyksiin: pitäisikö se huumeäidin vauva jättää kuolemaan.
Vilja-Eerikan tapauksesta tiedetään, että isän ja hänen naisystävänsä taustoja ei tutkittu. Heidän esittämänsä tiedot itsestään, elämästään ja asumiskuvioistaan olivat monin tavoin merkillisiä ja perustellusti epäilyksiä herättäviä. Perusteettomista epäilyistä täällä lastensuojelua syytetään, epäilyistä ja kaivelemisista. Kuitenkin, mikäli selvitystyö olisi systemaattista ja käytäisiin läpi esimerkiksi ikä ja kansalaisuus, osoite ja asunnon tiedot (vuokra / omistus), työtilanne, taloudellinen tilanne ja erityisesti ulosotot / luottotiedottomuus sekä niiden asioiden hoito (luottotiedottomuus tai taloudelliset vaikeudet ovat tutkitusti riskitekijä väkivaltaiselle käyttäytymiselle ja perhesurmille, mutta vastuuntunnosta kertoo se, miten asioita edistää), perusterveystiedot ja sairaudet, mikäli tällaisia on (Vilja-Eerikan tapauksessa muutaman vuoden kestänyt nelosraskaus) ja huoltosuhde (esimerkiksi yksinhuoltoakaan ei selvitetä useinkaan, mikä vaikuttaa myös tiedon jakamiseen virheellisesti liian laveasti huollosta irroitetulle).
Vilja-Eerikan isä kumppaneineen olisi jäänyt kiinni lukuisista valheista. Jossakin selvitysraportissa luki, että valehtelu ei itsessään tee vanhemmasta huonoa vanhempaa. Tästä olen eri mieltä monessakin suhteessa, enkä ymmärrä, miten näin voidaan väittää. Miten voi olla turvallinen vanhempi, jos valehtelee elämänsä perusasioista? Minkälaisen mallin käytöksestä, aikuisuudesta ja vanhemmuudesta antaa ihminen, joka valehtelee lukuisista asioista ja muuttaa tarinaansa ajan kuluessa? Lisäksi ja ehkä tärkeimpänä: jos valehtelee elämänsä perusasioista, miksei valehtelisi myös esimerkiksi väkivallasta tai päihteistä?
Ajatuskin ehti jo mennä poikki, mutta kymmenessä vuodessa ei mikään näissä selvitystöissä ole tuntunut muuttuneen.
Vierailija kirjoitti:
Kovin hyökkävää on täällä lastensuojelun puolustelu. Se perustuu kärjistyksiin: pitäisikö se huumeäidin vauva jättää kuolemaan.
Vilja-Eerikan tapauksesta tiedetään, että isän ja hänen naisystävänsä taustoja ei tutkittu. Heidän esittämänsä tiedot itsestään, elämästään ja asumiskuvioistaan olivat monin tavoin merkillisiä ja perustellusti epäilyksiä herättäviä. Perusteettomista epäilyistä täällä lastensuojelua syytetään, epäilyistä ja kaivelemisista. Kuitenkin, mikäli selvitystyö olisi systemaattista ja käytäisiin läpi esimerkiksi ikä ja kansalaisuus, osoite ja asunnon tiedot (vuokra / omistus), työtilanne, taloudellinen tilanne ja erityisesti ulosotot / luottotiedottomuus sekä niiden asioiden hoito (luottotiedottomuus tai taloudelliset vaikeudet ovat tutkitusti riskitekijä väkivaltaiselle käyttäytymiselle ja perhesurmille, mutta vastuuntunnosta kertoo se, miten asioita edistää), perusterveystiedot ja sairaudet, mikäli tällaisia on (Vilja-Eerikan tapauksessa muutaman vuoden kestänyt nelosraskaus) ja huoltosuhde (esimerkiksi yksinhuoltoakaan ei selvitetä useinkaan, mikä vaikuttaa myös tiedon jakamiseen virheellisesti liian laveasti huollosta irroitetulle).
Vilja-Eerikan isä kumppaneineen olisi jäänyt kiinni lukuisista valheista. Jossakin selvitysraportissa luki, että valehtelu ei itsessään tee vanhemmasta huonoa vanhempaa. Tästä olen eri mieltä monessakin suhteessa, enkä ymmärrä, miten näin voidaan väittää. Miten voi olla turvallinen vanhempi, jos valehtelee elämänsä perusasioista? Minkälaisen mallin käytöksestä, aikuisuudesta ja vanhemmuudesta antaa ihminen, joka valehtelee lukuisista asioista ja muuttaa tarinaansa ajan kuluessa? Lisäksi ja ehkä tärkeimpänä: jos valehtelee elämänsä perusasioista, miksei valehtelisi myös esimerkiksi väkivallasta tai päihteistä?
Ajatuskin ehti jo mennä poikki, mutta kymmenessä vuodessa ei mikään näissä selvitystöissä ole tuntunut muuttuneen.
He valehteli käytännössä kaikesta. Esim lapsi laitettiin toisen alueen kouluun koska muka olivat muuttamassa sinne. Koskaan ei kyselty että missä muutto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin hyökkävää on täällä lastensuojelun puolustelu. Se perustuu kärjistyksiin: pitäisikö se huumeäidin vauva jättää kuolemaan.
Vilja-Eerikan tapauksesta tiedetään, että isän ja hänen naisystävänsä taustoja ei tutkittu. Heidän esittämänsä tiedot itsestään, elämästään ja asumiskuvioistaan olivat monin tavoin merkillisiä ja perustellusti epäilyksiä herättäviä. Perusteettomista epäilyistä täällä lastensuojelua syytetään, epäilyistä ja kaivelemisista. Kuitenkin, mikäli selvitystyö olisi systemaattista ja käytäisiin läpi esimerkiksi ikä ja kansalaisuus, osoite ja asunnon tiedot (vuokra / omistus), työtilanne, taloudellinen tilanne ja erityisesti ulosotot / luottotiedottomuus sekä niiden asioiden hoito (luottotiedottomuus tai taloudelliset vaikeudet ovat tutkitusti riskitekijä väkivaltaiselle käyttäytymiselle ja perhesurmille, mutta vastuuntunnosta kertoo se, miten asioita edistää), perusterveystiedot ja sairaudet, mikäli tällaisia on (Vilja-Eerikan tapauksessa muutaman vuoden kestänyt nelosraskaus) ja huoltosuhde (esimerkiksi yksinhuoltoakaan ei selvitetä useinkaan, mikä vaikuttaa myös tiedon jakamiseen virheellisesti liian laveasti huollosta irroitetulle).
Vilja-Eerikan isä kumppaneineen olisi jäänyt kiinni lukuisista valheista. Jossakin selvitysraportissa luki, että valehtelu ei itsessään tee vanhemmasta huonoa vanhempaa. Tästä olen eri mieltä monessakin suhteessa, enkä ymmärrä, miten näin voidaan väittää. Miten voi olla turvallinen vanhempi, jos valehtelee elämänsä perusasioista? Minkälaisen mallin käytöksestä, aikuisuudesta ja vanhemmuudesta antaa ihminen, joka valehtelee lukuisista asioista ja muuttaa tarinaansa ajan kuluessa? Lisäksi ja ehkä tärkeimpänä: jos valehtelee elämänsä perusasioista, miksei valehtelisi myös esimerkiksi väkivallasta tai päihteistä?
Ajatuskin ehti jo mennä poikki, mutta kymmenessä vuodessa ei mikään näissä selvitystöissä ole tuntunut muuttuneen.
He valehteli käytännössä kaikesta. Esim lapsi laitettiin toisen alueen kouluun koska muka olivat muuttamassa sinne. Koskaan ei kyselty että missä muutto.
Isä oli kertonut asuntokuvioista. Kerran olivat menneet sitten soittelemaan ovikelloa. Ihan vieras henkilö oli avannut oven. Hän paljastui sanojensa mukaan asunnon omistajaksi. Tätä isältä kysyttäessä isä oli leimannut henkilön jotenkin harhaiseksi ja että se on vaikea saada asunnosta ulos. Täytyy tosin tässä yhteydessä painottaa, että tarkalleen en muista koko tarinaa. Se ei tässä ole kuitenkaan pääasia, vaan se valheiden määrä ja se, että mitään taustoja ei tarkistettu.
Koska itse olen joutunut järkyttymään sosiaalityöntekijöiden työskentelytavoista ja yhtenä osana nimenomaan näistä perustietojen tarkistamisen puutteesta, olen tutustunut raportteihin Vilja-Eerikan tapauksesta. En ole saanut mitään hyväksyttävää selvitystä siitä, miksei edes perusasioita, kuten osoite ja huoltosuhde (yksinhuolto, yhteishuolto, huolto vastuunjakomääräyksin) sekä edelliset perättömiksi todetut ilmoitukset tarkisteta. On vedottu siihen, että ne on niin vaikea saada, eikä ole ehditty sellaiseen ruveta.
Lisäksi hämmästyttää suhtautuminen lähisuhdeväkivaltaan. Erityisesti silloin, kun lapsen tilanteesta on kaksi erilaista kertomusta ja toinen sisältää pelon, olisi ensiarvoisen tärkeää selvittää se todellinen kertomus. Näissä auttaa eteenpäin mm. luottotietoraportti, jota käytetään myös vuokrasuhteista vastuullisuuden ja luotettavuuden mittarina sekä työhistoria. Luottotiedoton ja työtön voivat olla vanhempina hyviä, mutta jos tällaisessa asetelmassa valehtelee niistä, on lienee oikeutettua epäillä, että valehtelee myös väkivallasta. Mutta ei tutkita näitäkään.
Vierailija kirjoitti:
Kovin hyökkävää on täällä lastensuojelun puolustelu. Se perustuu kärjistyksiin: pitäisikö se huumeäidin vauva jättää kuolemaan.
Vilja-Eerikan tapauksesta tiedetään, että isän ja hänen naisystävänsä taustoja ei tutkittu. Heidän esittämänsä tiedot itsestään, elämästään ja asumiskuvioistaan olivat monin tavoin merkillisiä ja perustellusti epäilyksiä herättäviä. Perusteettomista epäilyistä täällä lastensuojelua syytetään, epäilyistä ja kaivelemisista. Kuitenkin, mikäli selvitystyö olisi systemaattista ja käytäisiin läpi esimerkiksi ikä ja kansalaisuus, osoite ja asunnon tiedot (vuokra / omistus), työtilanne, taloudellinen tilanne ja erityisesti ulosotot / luottotiedottomuus sekä niiden asioiden hoito (luottotiedottomuus tai taloudelliset vaikeudet ovat tutkitusti riskitekijä väkivaltaiselle käyttäytymiselle ja perhesurmille, mutta vastuuntunnosta kertoo se, miten asioita edistää), perusterveystiedot ja sairaudet, mikäli tällaisia on (Vilja-Eerikan tapauksessa muutaman vuoden kestänyt nelosraskaus) ja huoltosuhde (esimerkiksi yksinhuoltoakaan ei selvitetä useinkaan, mikä vaikuttaa myös tiedon jakamiseen virheellisesti liian laveasti huollosta irroitetulle).
Vilja-Eerikan isä kumppaneineen olisi jäänyt kiinni lukuisista valheista. Jossakin selvitysraportissa luki, että valehtelu ei itsessään tee vanhemmasta huonoa vanhempaa. Tästä olen eri mieltä monessakin suhteessa, enkä ymmärrä, miten näin voidaan väittää. Miten voi olla turvallinen vanhempi, jos valehtelee elämänsä perusasioista? Minkälaisen mallin käytöksestä, aikuisuudesta ja vanhemmuudesta antaa ihminen, joka valehtelee lukuisista asioista ja muuttaa tarinaansa ajan kuluessa? Lisäksi ja ehkä tärkeimpänä: jos valehtelee elämänsä perusasioista, miksei valehtelisi myös esimerkiksi väkivallasta tai päihteistä?
Ajatuskin ehti jo mennä poikki, mutta kymmenessä vuodessa ei mikään näissä selvitystöissä ole tuntunut muuttuneen.
Eikä kuitenkaan saa tonkia eikä tutkia? Eiköhän kaikki myönnä, että Viljaeerikassa meni kaikki pieleen ja tuomioitakin tuli sossutädeille. Osa menetti työkykynsä ja mielenterveyden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin hyökkävää on täällä lastensuojelun puolustelu. Se perustuu kärjistyksiin: pitäisikö se huumeäidin vauva jättää kuolemaan.
Vilja-Eerikan tapauksesta tiedetään, että isän ja hänen naisystävänsä taustoja ei tutkittu. Heidän esittämänsä tiedot itsestään, elämästään ja asumiskuvioistaan olivat monin tavoin merkillisiä ja perustellusti epäilyksiä herättäviä. Perusteettomista epäilyistä täällä lastensuojelua syytetään, epäilyistä ja kaivelemisista. Kuitenkin, mikäli selvitystyö olisi systemaattista ja käytäisiin läpi esimerkiksi ikä ja kansalaisuus, osoite ja asunnon tiedot (vuokra / omistus), työtilanne, taloudellinen tilanne ja erityisesti ulosotot / luottotiedottomuus sekä niiden asioiden hoito (luottotiedottomuus tai taloudelliset vaikeudet ovat tutkitusti riskitekijä väkivaltaiselle käyttäytymiselle ja perhesurmille, mutta vastuuntunnosta kertoo se, miten asioita edistää), perusterveystiedot ja sairaudet, mikäli tällaisia on (Vilja-Eerikan tapauksessa muutaman vuoden kestänyt nelosraskaus) ja huoltosuhde (esimerkiksi yksinhuoltoakaan ei selvitetä useinkaan, mikä vaikuttaa myös tiedon jakamiseen virheellisesti liian laveasti huollosta irroitetulle).
Vilja-Eerikan isä kumppaneineen olisi jäänyt kiinni lukuisista valheista. Jossakin selvitysraportissa luki, että valehtelu ei itsessään tee vanhemmasta huonoa vanhempaa. Tästä olen eri mieltä monessakin suhteessa, enkä ymmärrä, miten näin voidaan väittää. Miten voi olla turvallinen vanhempi, jos valehtelee elämänsä perusasioista? Minkälaisen mallin käytöksestä, aikuisuudesta ja vanhemmuudesta antaa ihminen, joka valehtelee lukuisista asioista ja muuttaa tarinaansa ajan kuluessa? Lisäksi ja ehkä tärkeimpänä: jos valehtelee elämänsä perusasioista, miksei valehtelisi myös esimerkiksi väkivallasta tai päihteistä?
Ajatuskin ehti jo mennä poikki, mutta kymmenessä vuodessa ei mikään näissä selvitystöissä ole tuntunut muuttuneen.
Eikä kuitenkaan saa tonkia eikä tutkia? Eiköhän kaikki myönnä, että Viljaeerikassa meni kaikki pieleen ja tuomioitakin tuli sossutädeille. Osa menetti työkykynsä ja mielenterveyden.
Minä tarkoitan, että olisi systemaattinen työskentelytapa. Sekä ilmoitusten vastaanotossa että prosessissa. Ilmoituksissa pitäisi löytyä vähintään tietyt perusasiat, kuten mitä konkreettisia havaintoja olet tehnyt lapsesta ja mihin tiedot perustuvat, mikä on suhteesi lapseen, miten olet ottanut asian perheen kanssa puheeksi ja mikäli et ole, miksi et ja olet henkilökohtaisesti tehnyt lapsen tilanteen parantamiseksi ja mikäli et mitään miksi et, miksi ilmoitat asiasta juuri nyt.
Prosessissa selvitettäisiin sitten perusasiat myöskin järjestelmällisesti, myös ilmoittajasta, mikäli kohde kertoisi lähisuhdeväkivallasta.
Työskentelyn ollessa systemaattista, väistyisi tunne mielivaltaisuudesta ja epäasiallisesti kohtelusta.
Tarkoitan myös sitä, että vaikka Vilja-Eerikan tapauksessa oli vakavia virheitä, ei työskentely ole muuttunut lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin hyökkävää on täällä lastensuojelun puolustelu. Se perustuu kärjistyksiin: pitäisikö se huumeäidin vauva jättää kuolemaan.
Vilja-Eerikan tapauksesta tiedetään, että isän ja hänen naisystävänsä taustoja ei tutkittu. Heidän esittämänsä tiedot itsestään, elämästään ja asumiskuvioistaan olivat monin tavoin merkillisiä ja perustellusti epäilyksiä herättäviä. Perusteettomista epäilyistä täällä lastensuojelua syytetään, epäilyistä ja kaivelemisista. Kuitenkin, mikäli selvitystyö olisi systemaattista ja käytäisiin läpi esimerkiksi ikä ja kansalaisuus, osoite ja asunnon tiedot (vuokra / omistus), työtilanne, taloudellinen tilanne ja erityisesti ulosotot / luottotiedottomuus sekä niiden asioiden hoito (luottotiedottomuus tai taloudelliset vaikeudet ovat tutkitusti riskitekijä väkivaltaiselle käyttäytymiselle ja perhesurmille, mutta vastuuntunnosta kertoo se, miten asioita edistää), perusterveystiedot ja sairaudet, mikäli tällaisia on (Vilja-Eerikan tapauksessa muutaman vuoden kestänyt nelosraskaus) ja huoltosuhde (esimerkiksi yksinhuoltoakaan ei selvitetä useinkaan, mikä vaikuttaa myös tiedon jakamiseen virheellisesti liian laveasti huollosta irroitetulle).
Vilja-Eerikan isä kumppaneineen olisi jäänyt kiinni lukuisista valheista. Jossakin selvitysraportissa luki, että valehtelu ei itsessään tee vanhemmasta huonoa vanhempaa. Tästä olen eri mieltä monessakin suhteessa, enkä ymmärrä, miten näin voidaan väittää. Miten voi olla turvallinen vanhempi, jos valehtelee elämänsä perusasioista? Minkälaisen mallin käytöksestä, aikuisuudesta ja vanhemmuudesta antaa ihminen, joka valehtelee lukuisista asioista ja muuttaa tarinaansa ajan kuluessa? Lisäksi ja ehkä tärkeimpänä: jos valehtelee elämänsä perusasioista, miksei valehtelisi myös esimerkiksi väkivallasta tai päihteistä?
Ajatuskin ehti jo mennä poikki, mutta kymmenessä vuodessa ei mikään näissä selvitystöissä ole tuntunut muuttuneen.
He valehteli käytännössä kaikesta. Esim lapsi laitettiin toisen alueen kouluun koska muka olivat muuttamassa sinne. Koskaan ei kyselty että missä muutto.
Isä oli kertonut asuntokuvioista. Kerran olivat menneet sitten soittelemaan ovikelloa. Ihan vieras henkilö oli avannut oven. Hän paljastui sanojensa mukaan asunnon omistajaksi. Tätä isältä kysyttäessä isä oli leimannut henkilön jotenkin harhaiseksi ja että se on vaikea saada asunnosta ulos. Täytyy tosin tässä yhteydessä painottaa, että tarkalleen en muista koko tarinaa. Se ei tässä ole kuitenkaan pääasia, vaan se valheiden määrä ja se, että mitään taustoja ei tarkistettu.
Koska itse olen joutunut järkyttymään sosiaalityöntekijöiden työskentelytavoista ja yhtenä osana nimenomaan näistä perustietojen tarkistamisen puutteesta, olen tutustunut raportteihin Vilja-Eerikan tapauksesta. En ole saanut mitään hyväksyttävää selvitystä siitä, miksei edes perusasioita, kuten osoite ja huoltosuhde (yksinhuolto, yhteishuolto, huolto vastuunjakomääräyksin) sekä edelliset perättömiksi todetut ilmoitukset tarkisteta. On vedottu siihen, että ne on niin vaikea saada, eikä ole ehditty sellaiseen ruveta.
Lisäksi hämmästyttää suhtautuminen lähisuhdeväkivaltaan. Erityisesti silloin, kun lapsen tilanteesta on kaksi erilaista kertomusta ja toinen sisältää pelon, olisi ensiarvoisen tärkeää selvittää se todellinen kertomus. Näissä auttaa eteenpäin mm. luottotietoraportti, jota käytetään myös vuokrasuhteista vastuullisuuden ja luotettavuuden mittarina sekä työhistoria. Luottotiedoton ja työtön voivat olla vanhempina hyviä, mutta jos tällaisessa asetelmassa valehtelee niistä, on lienee oikeutettua epäillä, että valehtelee myös väkivallasta. Mutta ei tutkita näitäkään.
Siis mitä??! Jaa lastensuojelussa pitäisi nyt alkaa tutkimaan vanhempien luottotietoja ja työhistoriaa?? Aika absurdia. Osa täällä palstalla on sitä mieltä, että tarpeetonta perheiden asioihin puuttumista pitäisi vähentää rajusti eikä tuhlata resursseja syyttömien vanhempien syynäämiseen. Ja nyt sinä oletkin sitä mieltä, että resursseja pitäisi käyttää tuollaiseen, mikä ei liity millään tavalla lähisuhdeväkivaltaan. Lähisuhdeväkivallan kartoittamiseksi sekä oikeanlaisiin palveluihin ohjaamiseksi on olemassa jo lomakkeita sekä menetelmiä, esim. MARAK. Ei ole lasusossun tehtävä ruveta leikkimään salapoliisia tai ajatustenlukijaa. Aina tarvitaan moniammatillista osaamista eli poliisi, oikeuslaitos, terveydenhuolto, järjestöt (esim. RIKU, turvakodit, muu kriisi- ja traumaterapiatyö).
Väkivaltatilanteita tutkii vain ja ainoastaan poliisi, poliisi voi tehdä tutkintaan liittyen virka-apupyynnön oikeuslääketieteelliseen/-psykiatriseen yksikköön. Tuomioistuin ratkoo asiat koskien väkivaltasyytteitä sekä lasten huoltajuus- ja tapaamisriitoja. Oikeus voi määrätä olosuhdeselvityksen huolto- ja tapaamiskäsittelyjä varten. Olosuhdeselvityksen sossut ei ole lasun sossuja, prosessi on aivan erilainen. Lasun sossu ei saa puuttua asiaan, lasulta voidaan vain pyytää asiakirjoja ja lausuntoja liittyen omiin selvityksiin ja näkemyksiin, joskus todistajaksi oikeuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä näkisin että ilmoitus pitäisi muuttaa heti ensiksi valaehtoiseksi. Ja ilmoittajaa muistutetaan että sanomiensa asioiden takana voi joutua seisomaan oikeudessa. Se jo saisi nää miettimään vähän mitä mutuilevat. Nyt kun se käytäntö on se että mutuiluun kannustetaan kuten se sossu hesarissa.
Hei! Olen siis sosiaalityöntekijä, ja vastasin ketjuun muutama päivä sitten. Minulle lähetettiin kysymyksiä, ja ajattelin että voin niihin nyt yrittää vastata. En ole tällä hetkellä virassa enkä Vantaalla vaan muissa tehtävissä (huom.)
Moi!
Kiitos osallistumisesta ketjuun. Ehkäpä osaat vastata muutamiin kysymyksiin:
1. Kuinka teitä ohjeistetaan suhtautumaan lastensuojeluilmoituksiin? Onko niiden läpikäyntiin/esisilmäilyyn tai tarkastamiseen mitään strukturoitua ohjetta?
Vastaus: stukturoitua ohjetta ei ole, se olisi täysin mahdotonta. Ihmisiä ja elämäntilanteita sekä huolenaiheita on niin monenlaisia. Itse ilmoitukseen pyrin suhtautumaan ns. neutraalisti ennenkuin vähintäänkin ilmoittajaa ja asianosaisia on kuultu. Huoli-ilmoitus on kuitenkin aina yhden henkilön subjektiivinen käsitys tilanteesta. Olen yrittänyt muodostaa käsityksen niiden kertomusten perusteella. Lapsen kuuleminen on erityisen tärkeää, jos lasta ei ikänsä puoleen voi kuulla, häntä (kuten vauvaa) pitää aina toki havainnoida.
2. Miten teitä ohjeistetaan suhtautumaan sellaisiin ilmoituksiin, jotka vaikuttavat kiusaamiselta? Mihin johtaa esimerkiksi maallikon tai anonyymin ilmoitus perheessä olevista mielenterveyshäiriöistä (niiden diagnostiikka ei ole maallikolle mahdollista ja joka viides suomalainen kärsii niistä, joten ei suoraan heijastu lapseen)?
Tämä on todella merkittävä kysymys! On nimittäin valitettavan usein niin, että ls -ilmoitusta käytetään esim. ex-puolisoa kohtaan kiusantekomielessä huoltoriidan yhteydessä. Valitettavasti nämäkin ilmoitukset tulee selvittää ja käsitellä. Emmehän ole kuitenkaan selvännäkijöitä. Tämä hukkaa resursseja todella paljon. Toki jos tilanne on selvitetty ja lisää ls- ilmoituksia tulee tällaisessa tilanteessa, eivät johda mihinkään. Mutta jos lapsi tai nuori on esim. repivän huoltoriidan välikappale, niin toki hän usein voi huonosti ja tämä on lastensuojelullinen asia. Mitä tulee mielenterveyshäiriöihin, no varmasti jos ajattelemme vaikkapa lievää masennusta ahdistusta tämäntyyppistä, niin eihän tuollainen aiheuta toimenpiteitä, korkeintaan niin että vanhemman kanssa voi keskustella ja yrittää saattaa häntä avun piiriin. Mikäli mt -ongelmat ovat graaveja, esim. psykottisuutta, niin tällöin varmasti lapsi voi asua vanhemmallaan, mikäli toinen huoltaja on toimintakykyinen, eikö? Koska en ole lääkäri niin tietysti heidän lausuntonsa ovat aika olennaisia.
3. Miten teitä ohjeistetaan kohtaamaan vanhempi?
Itse ajattelen että ihminen on itse oman elämänsä asiantuntija. Dialogisesti.
4. Miten teitä ohjeistetaan kohtaamaan lapsi/nuori?
No tietenkin on tärkeää että lapsi kohdattaisiin mahdollisuuksien mukaan useammin kuin kerran, vaikka prosessi ei johtaisikaan mihinkään ja luontaisessa ympäristössä. Mahdollisuuksien mukaan (ikätasoisuus) hänelle on tietysti kerrottava, miksi häntä tavataan ym. Miten nyt ihmisiä tavataan muutenkin? Kunnioittavasti, voimavarakeskeisesti....tavallisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin hyökkävää on täällä lastensuojelun puolustelu. Se perustuu kärjistyksiin: pitäisikö se huumeäidin vauva jättää kuolemaan.
Vilja-Eerikan tapauksesta tiedetään, että isän ja hänen naisystävänsä taustoja ei tutkittu. Heidän esittämänsä tiedot itsestään, elämästään ja asumiskuvioistaan olivat monin tavoin merkillisiä ja perustellusti epäilyksiä herättäviä. Perusteettomista epäilyistä täällä lastensuojelua syytetään, epäilyistä ja kaivelemisista. Kuitenkin, mikäli selvitystyö olisi systemaattista ja käytäisiin läpi esimerkiksi ikä ja kansalaisuus, osoite ja asunnon tiedot (vuokra / omistus), työtilanne, taloudellinen tilanne ja erityisesti ulosotot / luottotiedottomuus sekä niiden asioiden hoito (luottotiedottomuus tai taloudelliset vaikeudet ovat tutkitusti riskitekijä väkivaltaiselle käyttäytymiselle ja perhesurmille, mutta vastuuntunnosta kertoo se, miten asioita edistää), perusterveystiedot ja sairaudet, mikäli tällaisia on (Vilja-Eerikan tapauksessa muutaman vuoden kestänyt nelosraskaus) ja huoltosuhde (esimerkiksi yksinhuoltoakaan ei selvitetä useinkaan, mikä vaikuttaa myös tiedon jakamiseen virheellisesti liian laveasti huollosta irroitetulle).
Vilja-Eerikan isä kumppaneineen olisi jäänyt kiinni lukuisista valheista. Jossakin selvitysraportissa luki, että valehtelu ei itsessään tee vanhemmasta huonoa vanhempaa. Tästä olen eri mieltä monessakin suhteessa, enkä ymmärrä, miten näin voidaan väittää. Miten voi olla turvallinen vanhempi, jos valehtelee elämänsä perusasioista? Minkälaisen mallin käytöksestä, aikuisuudesta ja vanhemmuudesta antaa ihminen, joka valehtelee lukuisista asioista ja muuttaa tarinaansa ajan kuluessa? Lisäksi ja ehkä tärkeimpänä: jos valehtelee elämänsä perusasioista, miksei valehtelisi myös esimerkiksi väkivallasta tai päihteistä?
Ajatuskin ehti jo mennä poikki, mutta kymmenessä vuodessa ei mikään näissä selvitystöissä ole tuntunut muuttuneen.
Eikä kuitenkaan saa tonkia eikä tutkia? Eiköhän kaikki myönnä, että Viljaeerikassa meni kaikki pieleen ja tuomioitakin tuli sossutädeille. Osa menetti työkykynsä ja mielenterveyden.
Miten voi menettää työkyvyn jota ei ennenkään ollut? Eikä he ihan päästäänkään terveitä olleet lähtökohtaisesti.
(teksti jatkuu koska viesti olisi kokonaisuudessaan ollut liian pitkä)
5. Mitkä ovat ohjeistukset kirjaamisista?
Olen käynyt kirjaamiskoulutuksen, tulee liian pitkä viesti jos lähden listaamaan, mutta on tärkeä teidän palstalaisten tietää, että kirjaukset saa luettavaksi niin tahtoessaan ja niihin on mahdollista vaatia korjaamista. Mitään salakirjaamista ei siis ole olemassa :)
6. Jos selvittelyissä tulee esiin kaksi erilaista kertomusta, tyypillisin väkivaltainen versus ei-väkivaltainen / päihteet - en-ikinä-ole-ottanut-mitään, miten selvitetään, kuka valehtelee ja kuka tarvitsee turvaa ja tukea?
Nämä on haastavia tilanteita, mutta ohjeena on KUUNTELE LASTA/NUORTA! Jos ajatellaan että em tilanteessa alkoholisoitunut vanhempi vaikkapa väittäisi että mitään en koskaan ole ottanut, niin usein nämä paljastuvat esim. niin että lasta haetaan esim. päiväkodista päihtyneenä, viinalle haisevana, koulusta tulee huoli-ilmoitusta (lapsi on kertonut opettajalle esim.). Alkoholismi on sairaus joten syyttelemällä ei asiasta tule mitään. Hoitoonohjaus, kyllä. Alkoholia saa tottakai käyttää itsekään en ole absolutisti, mutta alaikäisen kanssa on oltava perheessä ainakin yksi toimintakykyinen aikuinen.
Eihän tämä helppo ala ole, ja varmaan tämänkin viestin myötä tulee vastauksena ehkä ei-niin kivoja viestejä. Toivon kuitenkin oikeasti, että tämä hyödyttäisi teitä palstalaisia. Muistattehan myös, että jos koette tulleenne epäasiallisesti kohdelluiksi ym, on tärkeää asiasta myös valittaa. Toivon hyvää kevättä kaikille palstalaisille.
Kiitos!
"Kuinka teitä ohjeistetaan suhtautumaan lastensuojeluilmoituksiin? Onko niiden läpikäyntiin/esisilmäilyyn tai tarkastamiseen mitään strukturoitua ohjetta?
Vastaus: stukturoitua ohjetta ei ole, se olisi täysin mahdotonta. Ihmisiä ja elämäntilanteita sekä huolenaiheita on niin monenlaisia. Itse ilmoitukseen pyrin suhtautumaan ns. neutraalisti ennenkuin vähintäänkin ilmoittajaa ja asianosaisia on kuultu. Huoli-ilmoitus on kuitenkin aina yhden henkilön subjektiivinen käsitys tilanteesta. Olen yrittänyt muodostaa käsityksen niiden kertomusten perusteella. Lapsen kuuleminen on erityisen tärkeää, jos lasta ei ikänsä puoleen voi kuulla, häntä (kuten vauvaa) pitää aina toki havainnoida. "
Tässä olisi ensiarvoisen tärkeää että ilmoituksille luotaisiin selvät kriteerit eikä vain ylimalkaallista subjektiivista huolta. Muuten tuossa tulee asiakkaille oikeusturvariskejä kun mitään strukturointia ja kriteeristöä ei ole. Se on siis myös työntekijöille itselleenkin vastuuriski että jokainen joutuu arvioimaan täysin mielivaltaisesti.
Minusta näissä lastensuojelun käytännöissä on isoja ongelmia siinä että ne eivät ole asiakaslähtöisiä.
Eivätkä ne myöskään ole toimintatavoiltaan avoimia. Kiitos entiselle sosiaalityöntekijälle joka hieman avasi niitä. Se on asiakaslähtöisyyden kehittämisen kannalta tärkeää.
Nyt kuitenkin huomataan toimintatapoja joita ei julkisesti tuoda esiin. Esim. että repivän eroriidan aikana lapsi olisi lastensuojelun tarpeessa. Tai että vanhemman mt-ongelmat luovat tarvetta lastensuojelulle. Lastensuojelu on kuitenkin valvontaa ja pakkokeinojen kohdistamista ja työkalupakissa on jopa lapsen huostaanotto. Aika kovaa settiä eroriitoihin.
Vierailija kirjoitti:
Minusta näissä lastensuojelun käytännöissä on isoja ongelmia siinä että ne eivät ole asiakaslähtöisiä.
Eivätkä ne myöskään ole toimintatavoiltaan avoimia. Kiitos entiselle sosiaalityöntekijälle joka hieman avasi niitä. Se on asiakaslähtöisyyden kehittämisen kannalta tärkeää.
Nyt kuitenkin huomataan toimintatapoja joita ei julkisesti tuoda esiin. Esim. että repivän eroriidan aikana lapsi olisi lastensuojelun tarpeessa. Tai että vanhemman mt-ongelmat luovat tarvetta lastensuojelulle. Lastensuojelu on kuitenkin valvontaa ja pakkokeinojen kohdistamista ja työkalupakissa on jopa lapsen huostaanotto. Aika kovaa settiä eroriitoihin.
Minä en halua että minun verorahoja haaskataan siihen että eroaville vanhemmille työnnetään "lapsen edun" vuoksi lastensuojelun pakkopalveluja ja valvontaa jota he eivät edes halua. Pelkkää rahan tuhlausta ja tuloksetonta valvontatoimintaa. Erot on ikäviä muttei niihin pidä verorahoja syytää.
Vierailija kirjoitti:
Minusta näissä lastensuojelun käytännöissä on isoja ongelmia siinä että ne eivät ole asiakaslähtöisiä.
Eivätkä ne myöskään ole toimintatavoiltaan avoimia. Kiitos entiselle sosiaalityöntekijälle joka hieman avasi niitä. Se on asiakaslähtöisyyden kehittämisen kannalta tärkeää.
Nyt kuitenkin huomataan toimintatapoja joita ei julkisesti tuoda esiin. Esim. että repivän eroriidan aikana lapsi olisi lastensuojelun tarpeessa. Tai että vanhemman mt-ongelmat luovat tarvetta lastensuojelulle. Lastensuojelu on kuitenkin valvontaa ja pakkokeinojen kohdistamista ja työkalupakissa on jopa lapsen huostaanotto. Aika kovaa settiä eroriitoihin.
Lasun toimintatavat ovat jääneet menneisyyteen jolloin oli enemmän vakavasti kaltoinkohdeltuja lapsia jotka piti saada perheestään turvaan.
Nyt sinne halutaan kaikki eroriidat, nepsylapset, masentuneet äidit jne. mutta toimintatavat ovat täysin samanlaisia kuin vakavan kaltoinkohtelun kohdalla.
Katastrofi.
Aivan käsittämätöntä tämä vuosia kestävä raskaus, väärät henkilöllisyydet jne. Miten voi olla mahdollista? Vilja-Eerika palautettiin sijoituksesta näiden hullujen rääkättäväksi.
Mutta askarrellaan nyt näitten huoli-ilmoitusten parissa. Kyllähän siltä jotain epäilyttävää löytyy kun oikein kaivellaan.