Mikä minussa on vialla kun jokaisessa parisuhteessa jään lopulta alisteiseen asemaan?
Vaikka seurusteluaikoina on aina vaikuttanut siltä että ollaan tasa-arvoisia ja kunnioittavia, lopulta aina käy niin, että mies tavalla tai toisella, enemmän tai vähemmän alkaa ottaa ja käyttää valtaa. Suhteeni ovat aina päättyneet siihen, että tajuan että minua kohdellaan kaltoin joko hienovaraisesti sanoilla tai joskus lisäksi jopa fyysisen väkivallan keinoin.
Fyysinen väkivalta on helppo tietenkin tunnistaakin ja ottaa ja lähteä (kerta riittää), mutta henkinen väkivalta eli lievimmillään toistuva mollaaminen on hankalampi juttu - en ilmeisesti tunnista sitä ajoissa. Kun sen viimein tajuan, osaan kyllä olla napakka ja lähteä.
Mikä minussa siis voi olla vialla, että tämä tapahtuu aina, vaikka kuinka yritän olla hereillä?
Kommentit (17)
Kiitos kommentistasi, mutta niin olen yrittänyt tehdäkin. :D En tosin ole mikään treffailijatyyppi, suhteeni on aina saaneet alkunsa jotenkin luonnollisesti asioiden edetessä. Haluaisin ymmärtää mikä on se vika tai ominaisuus minussa, että näin käy toistuvasti.
ap
Suuri osa miehistä käyttää henkistä väkivaltaa. Et ehkä tee mitään väärin.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommentistasi, mutta niin olen yrittänyt tehdäkin. :D En tosin ole mikään treffailijatyyppi, suhteeni on aina saaneet alkunsa jotenkin luonnollisesti asioiden edetessä. Haluaisin ymmärtää mikä on se vika tai ominaisuus minussa, että näin käy toistuvasti.
ap
Ei välttämättä mikään. Sulla on vain ollut huono tuuri. Ihmiset on melko epämiellyttäviä noin yleensäkin, harva löytää oikeasti hyvää puolisoa.
Kiinnostava näkökulma tuokin. Kärsittekö kaikki naiset siis tuosta, vai millä ihmeellä saatte pidettyä tilanteen kuitenkin balanssissa?
ap
Ethän ole liian kiltti? Pidä huoli omista rajoistasi. Kiusaaminen on sitä kun mies yrittää ottaa sinunkin elämäsi haltuunsa.   Antamatta mitään tilalle.
Ne eivät muutu. Ainoa tapa on, että pidät rajat. Siis pitää varansa.
Lue narsistinen gaslightingistä. Toinen on hirveä ja samassa taas valehtelee rakastavansa. Tekee pahaa ja ihmettelee miksi et tykkää. Voi jopa suuttua jos et tykkää vaikka hän tekee pahaa. Eli jonkinlaisia persoonallisuushäiriöitä on monella. Mene vaikka itsepuolustus kurssille, opit jämäkkyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostava näkökulma tuokin. Kärsittekö kaikki naiset siis tuosta, vai millä ihmeellä saatte pidettyä tilanteen kuitenkin balanssissa?
ap
No minulla ei ole oikeastaan mitään tarvetta olla parisuhteessa. Voin odottaa vuosikausia kunnes löydän ihmisen, joka on oikeasti hyvä toiselle. Ja jos ei ole, en epäröi lopettaa suhdetta. Yksin on hyvä ja helppo olla.
Hienoa, että yrittää miettiä omaa osuuttaan tilanteeseen. Muutos piilee siinä että hahmottaa omatkin tapansa.
Miten toimit kun ensimmäinen loukkaus tulee? Se voi määrittää paljon. Seuraavaan on kynnys matalampi jos ohitat tilanteen olkaasi kohauttamalla.
Vierailija kirjoitti:
Suuri osa miehistä käyttää henkistä väkivaltaa. Et ehkä tee mitään väärin.
Samoin suurin osa naisista. Suurin osa ihmisistä sukupuolesta riippumatta on siis aika huono luonteisia.
Oletko liian kiltti ja miellyttämisen haluinen? Haluat tehdä miehen eteen kaikkea ja teet sellaisiakin asioita miehen vuoksi, josta et tykkää? Jos mies sattuu olemaan kovin voimakastahtoinen ja selkeä mielipiteissään, niin helposti sellainen ihminen nousee heikomman niskan päälle ja ottaa sen johtajan roolin, kun toinen on vaan "kaikki käy mitä vaan haluat, minulle on ihan sama".
Vierailija kirjoitti:
Suuri osa miehistä käyttää henkistä väkivaltaa. Et ehkä tee mitään väärin.
Hienot projisoinnit
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommentistasi, mutta niin olen yrittänyt tehdäkin. :D En tosin ole mikään treffailijatyyppi, suhteeni on aina saaneet alkunsa jotenkin luonnollisesti asioiden edetessä. Haluaisin ymmärtää mikä on se vika tai ominaisuus minussa, että näin käy toistuvasti.
ap
Ovatko nämä suhteet alkaneet sinun vai miehen aloitteesta, oletko sinä lähestynyt kiinnostavaa miestä vai he sinua? Jos jälkimmäistä, saatat välittää tietyntyyppisille miehille viestiä että olet hyvä saalis heille, kiltti ja helposti alistettavissa. Ja jos ensimmäistä, haetko alitajuisesti jotain tuttua ja turvallista kaavaa eli millainen on/oli esim. vanhempiesi liitto? Vaikeus tunnistaa toistuvaa mollaamista kertoo mahdollisesti siitä, että olet saanut parisuhdemallin missä tietty määrä mollausta on ok ja siten "normaalia".
Osaatko olla yksin, vai onko sulla koko ajan tarve olla parisuhteessa? Narsistit ja muut persoonallisuushäiriöiset suorastaan haistavat epätoivon.
Sun nyt pitäisi muuttaa asenteitasi.
Parisuhde ei ole valtapeliä.
Elä niin että itselläsi ja muilla on hyvä elää.
Hymyile ja maailma hymyilee kanssasi. Vaikka ei elämä pelkkää riemua ole, opi sietämään elämää.
On pistettävä rajat ensimmäisten kaltoinkohtelun merkkien tullessa. Ja jos rajoja ei kunnioiteta, niin suhde päätetään. Olet suostunut ylikäveltäväksi jossain pienessä asiassa, sitten monessa pienessä asiassa ja asetelma korostuu kunnes tilanne yltyy ja on tuo.
Kiitos mahtavista näkökulmista. Saatan ehkä olla hieman liian kiltti, tai ainakin liiaksi hyvään uskova. Ensimmäisen loukkauksen tultua en ehkä tajua sitä tahalliseksi tai sellaiseksi että minun kuuluisi reagoida, vaan saatan hyvinkin ohittaa sen selittelemällä itselleni että se oli varmaan vaan vahinko, yksittäinen sammakko... että olen pikkumainen jos takerrun tuohon. Tämä se varmaan on kompastuskiveni!
Tosin sitten kun tunnistan/hoksaan viimein homman nimen pidemmässä juoksussa, osaan kyllä olla napakka ja puolustautua.
Yleensä vaan siinä vaiheessa olenkin saanut jo tarpeekseni ja lähden, koska minäkään en ole sitä tyyppiä jonka on pakko vaan olla jonkun kanssa. Viihdyn ja pärjään oikein mainiosti itsekseni, en ole sillä tavalla helppo, enkä myöskään iskettävissä noin vaan.
ap
Ala treffailemaan miehiä, jotka ovat jo alussa tyystin erilaisia, kuin ne, joihin olet ennen mieltynyt.