Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä ketään, joka olisi solminut parisuhteen ystävyyden pohjalta?
23.02.2020 |
Eli takana pitkä ystävyys / kaveruus ja sitten jossain vaiheessa muuttunut rakkaussuhteeksi? Onko suhde silloin vakaammalla pohjalla? Miltä tuntuu kun tuntee toisen ennestään jo kunnolla? Onko suhteessa seksuaalista kipinää ja vetovoimaa?
Kommentit (12)
Ainoa oikea tapa itselle. Ahdistaa ajatus treffeistä ventovieraan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainoa oikea tapa itselle. Ahdistaa ajatus treffeistä ventovieraan kanssa.
Oletko siis jo suhteessa tällaisen ystävän kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa oikea tapa itselle. Ahdistaa ajatus treffeistä ventovieraan kanssa.
Oletko siis jo suhteessa tällaisen ystävän kanssa?
Olen tällä hetkellä sinkku.
Ihan ok, mutta seksiin ja hellyydenosoituksiin kannattaa panostaa ettei parisuhde muutu liian kämppis-painotteiseksi. Itsellä on ainakin sillon tällöin kokemus siitä että olemme enemmän hyviä ystäviä kuin rakastavaisia. No ei sekään huono juttu ole mutta kannattaa tasapainottaa tilanne.
Joo. Kesällä ollaan oltu naimisissa tähän mennessä 20 vuotta, parisuhteessa kaiken kaikkiaan noin 23 vuotta. Ennen seurustelun alkua olimme olleet ystäviä noin kolmen vuoden ajan.
Mulle sopi tällainen tapa, vaikka joskus olinkin sitä mieltä, etten koskaan ala seurustella kaverin kanssa. Olen nyt 42-vuotias, eli olen tuntenut mieheni yli puolet elämästäni. Ihan sama, vaikka joskus päätyisimmekin eroon, en koskaan kadu tätä parisuhdetta ja yhteistä aikaamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"...olisi solminut...?"
Siis olisi solminut jos ei olisi tapahtunut jotain mikä sitten kuitenkin esti sen?
Vai tarkoitatko nyt: "Onko täällä ketään, joka on solminut parisuhteen ystävyyden pohjalta?"
Jos yrität kysyä tuota jälkimmäistä, älä sitten käytä "olisi" -muotoa.
Pertsa kirjoitti:
"...olisi solminut...?"
Siis olisi solminut jos ei olisi tapahtunut jotain mikä sitten kuitenkin esti sen?
Vai tarkoitatko nyt: "Onko täällä ketään, joka on solminut parisuhteen ystävyyden pohjalta?"
Jos yrität kysyä tuota jälkimmäistä, älä sitten käytä "olisi" -muotoa.
Huoh....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pertsa kirjoitti:
"...olisi solminut...?"
Siis olisi solminut jos ei olisi tapahtunut jotain mikä sitten kuitenkin esti sen?
Vai tarkoitatko nyt: "Onko täällä ketään, joka on solminut parisuhteen ystävyyden pohjalta?"
Jos yrität kysyä tuota jälkimmäistä, älä sitten käytä "olisi" -muotoa.
Ymmärsitkö kuitenkin kysymyksen?
Ystävyyden jälkeen parisuhde on paras. Tuntee toisen läpikotaisin eikä tule mitään yllätyksiä enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meikäläinen.
Nimen omaan vahva seksuaalinen kemia, sujuva arjen työnjako, hellyys ja ystävyys ovat olleet tän suhteen liima jo kymmenen vuotta. Suhteen alkaessa marssijärjestys oli se, että ensin ystävyyden rinnalla oli sähköinen lataus, se johti hyvään seksiin ja se taas parisuhteeseen. Jos seksuaalinen veto olisi puuttunut, ei varmasti oltaisi koskaan yritetty sitä ystävätasoa pidemmälle.
Me olimme 1,5 v työkavereita. Mies oli rakastunut minuun heti mutta itse en edes osannut kuvitella suhdetta meidän välille.
Kun sitten lopulta aloimme seurustelemaan niin se oli menoa heti. Kuin olisi kotiin tullut! Erityistä intohimoa en tuntenut mutta hyvää seksiä oli silti usein. Yhdessä oli äärettömän helppoa ja luontevaa olla.
Meni varmaan pari vuotta ennenkuin tajusin rakastavani syvästi
24 vuotta tulee nyt täyteen:) Sitä kipunoivaa intohimoa kaipaa kyllä joskus mutta en tosiaan valita
up