Lue keskustelun säännöt.
LOGGED IN -sarja. En pysty katsoo.
Kommentit (239)
J.K. kirjoitti:
Keskusteluketjun kaari kulkee epätoivoisen surun ja kieltämisen kautta silmittömän vihaan, joka kohdistuu viattomiin ihmisiin. Itse halusin tulla lukemaan kommentteja, koska tämä sarja herätti itsessäni voimakkaan surun ja myötätunnon sekä ahdistavan tunteen siitä, kun ei voi tehdä mitään vaikka haluaisi. Ajattelin, että edes tällaisen valtavan vääryyden näkeminen kansallisella TV-kanavalla saisi ihmiset heräämään siihen, mikä ongelman ydin on ja keskustelemaan rakentavasti sekä viisaasti. Tietenkin se oli väärä olettamus, sillä vääryys ei voi jatkua ilman lisää vääryyttä.
Päällimmäinen tunteeni on pohjaton suru siitä, miten julmia ja välinpitämättömiä ihmiset ovat toisiaan sekä jopa itseään kohtaan. Rukoilen heräämistä omaan elämään ja voimia sen muuttamiseen sarjan henkilöille ja heidän perheilleen armossa ja siunauksessa.
Te uskikset vasta tekopyhiä olette, vihaatte meitä joilla eriävät mielipiteet, tuskin vilpittömästi rukoilee jos haukkuu toisia julmiksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua kun lukee, niin kaikki maailman ongelmat on yhteiskunnan syytä. Ei auta vaikka tarjotaan koulutus, asunto, terveydenhuolto, netti ja rahaa että voi kotona pelailla ja chillailla. On yhteiskunnan vika, että veltto paska on veltto paska. Mitään vastuuta näiden ihmisten kohtalosta ei ole perheellä, läheisillä, eikä varsinkaan henkilöillä itsellään.
Aiemmin tuossa yllä sanottiin, että kun poikia aikanaan kiusattiin, niin sanottiin vain että koita kestää ja miehisty. Oliko silloin tällaista mielentervysepidemiaa olemassakaan? Ehkä se oikea tapa kasvattaa on antaa lasten kohdata epäonnistumisia ja tunteet käsiteltiin 'taistelemalla', ei ymmärtämällä.
Ihanko totta luulet mielenterveys ongelmien olevan vain nykypäivää? Onko sulla mitään hajua miten näitä ihmisiä ennen kohdeltiin?
Taitaa suurinosa heistä olla lähtenyt oman käden kautta.
Ennen ei ollut mitään muodikkaita mielenterveysongelmia. Ennen näitä ihmisiä patistettiin töihin ja lopettamaan loisiminen, nyt paapotaan työtätekevien rahoilla.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtäähän sen miksi nuo nuoret miehet ovat tuossa jamassa ja nousu ei ole helppoa, jos kaikille mahdollistakaan enää. Mutta he ovat vielä nuoria, heillä on mahdollisuus muuttaa suuntaa, hankkia tarvitsemaansa apua ja elää vielä ihan mukavaa, hyvää elämää jos motivaatio riittää ja pääsevät koukuistaan irti. Olisi mukava kuulla vuoden ja kahden päästä, että heille kuuluisi paljon parempaa.
Mitä sellainen hyvä elämä on? Mitä noiden pitäisi ruveta tekemään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, ihan niinku ne olis filmannu mun omaa elämää.
Voi kumpa olisi edes naiseksi syntynyt. Saisi vapaasti seksiä niin paljon kun haluaa enkä olisi mikään ikineitsyt. Ja joku sokeripappa kehiin vaan niin saisi jotain luksuselämää kaukomatkoineen ilman tarvetta tehdä töitä.
Mitä helvettiä sä selität? Kuule,katuisit valintaasi jo kuukauden sisällä kun todellisuus menkkakivuista ja mahdollisesta endometrioosista iskee. Ja niiden kanssa sitten tappelet puolet elämästäsi samalla ottaen yhteiskunnan soimaamista vastaan koska olet huono nainen.
Kuulostat aivan joltain transuhörhöltä,niilläkin äijillä on jotain ihme ruusuisia luuloja naisena olosta.
Mä haluan kysyä että MITÄ miinustettavaa tässä kommentissa oli? En näe mitään järkevää syytä miksi kukaan nainen tekisi niin koska tietävät mitä paskaa ja kipuilua normaali naisen elämä on joten..mies, mitä helvettiä miinustelet asiaa mistä sinulla ei ole MITÄÄN kokemusta eikä tule. Jos minä naisena kerron että se elämä ei ole mitään mitä te kuvittelette niin varmaan kannattaa uskoa. Ja onko jotain mussutettavaa menkkakivuista hä? Te munakkaat ette jatkaisi oikeana naisena kuukauden jälkeen,niin kuin jo aikaisemmin sanoin..
Ala transmieheksi sillähän ulinastasi pääset. Tosin voi olla, että silloin tällöin vuotava avohaavasi on aika pientä semmoisiin prosesseihin verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Näytin tuon Patrik jakson omalle 7-vuotiaalle, joka ei ymmärrä miksi on peliaikoja olemassa. Lapsi meni aika vakavaksi kun näki millaisissa lakanoissa tuo nukkuu :x Sanoin että jos pelaa liikaa siihen voi addiktoitua. Tälläiset varoittavat esimerkit on erittäin hyviä ja hienoa että niitä näytetään. Varmasti tällä Patrikilla oli muitakin ongelmia, mutta peliriippuvuus täysin selvä. Toivottavasti saa apua, ennenkuin kuolee tuon pelikoneen eteen. Ymmärrän äidin huolen pojasta ja hän on eittämättä erittäin hyvä äiti. Mutta joskus me vanhemmat toimimme mahdollistajana lapsen ongelmille ja näytti että tässä on päässyt käymään niin. Sinä et pese 22-vuotiaan lapsesi (jolla ei ole muuta kuin aikaa) pyykkejä tai hae häntä kotoa suihkuun.
Olipa oikein oivaa kasvatustyötä. :D Ala pohtimaan ajoissa pukuvalintaasi, Sauli 99% varmuudella kutsuu sinut vuoden äitinä linnaansa juhlimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on asperger, adhd poika 17 v ja ahdistaa niin paljon tuo ohjelma etten voi katsoa. Tunnistan nuo asiat ja tuon syrjäytymisen. Olen itse töissäkäyvä yh ja voin kuvitella että kymmenen vuoden päästä mikään ei ole muuttunut, ellen kuole. Poika ei tule ottamaan vastuuta itsestään, enkä minä pysty heittämään sitä ulos kodista.
Nämä nykynuoret on jotenkin antaneet periksi sille, että maailma on tällanen. Hyvä kun pää pystyssä kertovat otsestään, sitä arvostan. Älykkään oloisia nuoria miehiä, harmi, jos heille ei yhteiskunnassa löydy mahdollisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo sarja voisi olla myös kuvaus omasta elämästä ja ainakin samoja piirteitä siinä oli paljon. Tosin minä en pelaa tai juo, mutta yksinäisempi olen paljon yksinäisempi kuin jotkut jaksojen tyypit. Itse tosin olen nuori nainen ja lukion jälkeen en ole opiskelemaan päässyt, töissä hyvin vähän. Minua ollaan kiusattu paljon ja ei ole ollut yhtään ystävää pitkään aikaan. Jotenkin pelkään ihmisiä ja en koe pärjääväni enää hyvin tässä elämässä ja tuntuu, ettei minusta vaan tule niin vahvaa ja sellaista joka oikeasti pääsee eteenpäin. Jään kaikessa jälkeen ja monesti mietin, että kun nyt jo näin nuorena meni tähän huonoon suuntaan niin miten täältä enää pääsee ylös. Töihin pääsy vaikeaa ja en pärjää joku ammatissa. Silti pitäisi päästä opiskelemaan ja vielä pysyä kunnossa, ettei mitään suurempaa ahidstusta enää tulisi. Itse näin tämän sarjan tyypit myös ihan sympaattisina kaikesta huolimatta. Ehkä se auttaa ymmärtämään heitä paremmin, kun elää itse sitä elämää sivussa ja syrjässä ja tuntee kuinka aina putoaa kauemmas jostain ihmisestä joa vielä elää ja pystyy elämään sitä hyvää ja normaalia elämää joka itselle on jo liian suuri haave.
Joku myös sanoi ettei nainen ole yksin ja voin kyllä todistaa tämän vääräksi ja itse nyt jännitän ihmisten seuraa muutenkin niin paljon, ettei esim ajatus kumppanista olisi mitenkään mahdollinen jos en nyt tapaisi jotain kohtalontoveria tai muuten sellaista joka ymmärtäisi näitä juttuja ja käsittäisi vaikka sen kun en pystyisikään lähtemään kaupungille yms kun alkaisi ahdistaa. Jollekin "normaalille" ihmisellä näitä rajoitteita ja pelkoja on vaikeaa ja häpeällistä selittää. Muistan vaan yhdenkin tytön ilmeen, kun menin nuorempana paljastamaan ettei minulla ole yhtään ystävää ja muistan aina sen miten hän reagoi siihen ja hänellä ei edes ollut paljon kavereita itselläkään joten ehkä luulin ymmärtävän paremmin. Nyt en enää luule mitään ja en elämästäni halua edes kertoa, kun saa aina peitellä kaikkea.
Pitää vielä päivittää tähän, vaikka se ei nyt ketjuun kuulukaan, että nyt vielä rakas koirani kuoli ja sen jälkeen todellakin tajuan kuinka yksin nyt olen. Sen kanssa tuli aina oltua paljon ulkona ja oli seuraa ei koskaan tarvinnut olla yksin. Päivät menivät todellakin paljon paremmin ja kun ulkona liikkui niin oli aina ystävä siinä vierellä ja todellakaan en pelännyt liikkua ulkona sen kanssa ja oli sen verran iso ja "pelottava" koira, että sai jo olemuksellaan kunnioitusta muilta, vaikka muuten olikin todella kiltti ja ihana. Mietin aina jo etukäteen miten tulen sitten kestämään ilmaa koiraa joka on kannatellut aina nuoruuden kiusaamisesta ja yksinäisyydestä minua tänne aikuisuuden puolelle asti. Tiesin sen, että kohta voi olla hetki kun koiraa ei enää ole ja onneksi sai kuolla kotona nopeasti ( ei kärsinyt ja sydän petti nukkuessaan, näin itse tilanteen) ja käytiin eläinlääkärissä pari viikkoa ennen kun olin vähän vaisu, mutta ei huomattu mitään vakavampaa ja oli sydänlääkityksellä elämänsä viimeiset vuodet. Siinä mielessä tiesin, että on jo sairas, mutta sydäntä oltiin tutkittu syksyllä ja kunto ei ollut mennyt huomommaksi joten varmaan rytmihäiriö yms syynä äkilliseen kuolemaan.
Nyt koti on todella tyhjä ja siinä mielessä tuntuu, että nyt minulla ei ole enää mitään ja se viimeinen ystävä on nyt pois. Joku tietenkin ajattelee, että se on vaan koira, mutta minulle oli kaikki kaikessa. Onneksi sen ei tarvinnut kärsiä ja sai lähteä omalla sohvallaan, vaikka tietenkin jos olo olisi pahentunut niin olisin sen itse eläinlääkäriin vienyt ja päästänyt ikiuneen. Kyllä tämä kaikki silti on todella surullinen asia ja elämä tuntuu kovin tyhjältä tämän jälkeen. Joskus oikeasti kirjoitin tännekin siitä, että jos koiraa ei ole niin minulla ei ole enää mitään merkitystä ja tarkoitusta ja elämäni tuntuu turhalta. Tietysti ajattelen, että pitäisi sitten löytää jokin tarkoitus ja suunta, mutta kyllä se totuus on, että olen monia vuosia jaksanut juuri koirani takia ja pyrkinyt hoitamaan sen aina hyvin. Tämä on senkin vuoksi todella iso menetys ja kaikki tuntuu tyhjältä. Pahoittelut, että kirjoitan aiheesta ohi, mutta jotekin tahdoin purkaa tätä asiaa ja minulla ei ole läheisiä joten kirjoittaminen auttaa purkamaan ajatuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua etoi sarjassa vain yksi henkilö. Tämä astetta suurempi veitikka, jolle äityli mahdollisti muita hyväksikäyttävän elämän. Muut nuoret sentään yrittivät päästä elämään kiinni. Parasiitit ja siitä ylpeät ovat hyvinvointiyhteiskunnan vihollisia nro 1.
Mua ei etonut, mutta aika sanattomaksi veti kyllä. Masennustako tuo Patrik potee? Ei ole päässyt koulukiusaamisesta yli, vaikka niin väittää? Vai mistä tuossa on kyse?
Kundi on 22, ei mitään tavoitteita tai unelmia elämässä ja esim. ylipainoa aivan tolkuttomasti. Ei kauan mene, kun on fyysisiäkin sairauksia vaikka muille jakaa. "Aikuisten" päiväkerhossa kerran viikossa opettelemassa kaatamaan perunoiden keitinvettä. Ja äiti hyysää ja lässyttää. Uskomatonta.
Siis miksi tuota ilmistä ei oikeasti auteta? Ja ei, oikea auttamiskeino ei ole tukien lopettaminen tms. Jotain terpaiaa tai vastavaa pitäisi olla. Tai en minä tiedä, mutta onhan tuo nyt järkyttävää elämän hukkaamista.
Miksi minusta ei tehdä ohjelmaa? 35v nainen, 2v työkokemus, 3 lasta, ei mitään tavoitta tai unelmia, työtön, elämä lopullisesti ohi ja mietin itsaria.
Ollapa 22v poju, maailma olisi avoinna!!
Sinusta ei tehdä ohjelmaa, koska sinä olet saanut kaiken, ja naisille tyypillisesti sinulla on ollut mahdollisuus vaikka kuinka helppoon elämään ( josta olet itse luopunut, eroamalla miehestäsi tai valitsemalla liian "jännnän" miehen )
Mietin usein että mahtavatko naiset edes joskus eläkeiässä tajuta, miten suuri etuoikeus on syntyä naisena Suomeen. Kun syntyy naiseksi Suomeen, saa automaattisesti paremman elämän kuin 95% maailman naisista, samoin kuin paremman elämän kuin puolet suomalaisista miehistä. Suomalaisessa yhteiskunnassa kovat kohtalot menevät miehille. Naisena täytyy Suomessa oikein yrittää jotta käy jotain ikävää, poislukien se muutama prosentti naisia joilla on ollut väkivaltainen lapsuus tms. Mutta hekin saavat miehen, lapsia, töitä ja yhteiskunnan tuen halutessaan melko helposti.
M/39
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan järkevää osallistua tuohon dokumenttiin, kun nyt kaikki tunnistavat kadulla ja alkavat ihmisluonnon tuntien pilkkaamaan. Pääsee syrjäytymään vielä vähän enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi luulet että naisia autetaan, tai ettei miehiä auteuta? Kunnasta se eniten riippuu. Miespuolinen tuttavani sai apua todella nopeasti kun masennus todettiin ja siitä eteenpäin ollut vuosia avun piirissä, mutta koska resurssit vähenee joka puolella, apua on vähemmän kuin ennen.
Plus naiset hakee useammin sitä apua. Miehet odottavat viime tinkaan kunnes se hermoromahdus sitten tulee tai etsii helpotusta liikaa pullonpohjalta ja joutuu katkaisuun. Esimerkkinä vaikka se sarjan viimeisen jakson hipihtävä mies. Sen takia esim. miesten itsemurh.ia on niin vaikea ennaltaehkäistä, kun kärsijät ovat Suomen terveydenhuollolta reilusti useammin piilossa.
Siinä mielessä se huumekoukussa olevan ja sen masentuneen goottiteinin jaksot antoi ihan hyödyllistäkin informaatiota miehille, molempien jaksojen lopussa nuoret miehet kehotti että sitä apua kannattaa hakea, ei siinä menetä mitään eikä siinä ole mitään hävettävää.
Et ilmeisesti nyt vaan ymmärrä? Mies joka hakee apua, tai edes ääneen harkitsee hakevansa apua, tulee tuomituksi/ ivatuksi/ sosiaalisessa mielessä kuolleeksi siinä samassa hetkessä. Ihan sama oli kuulijana sitten sukulainen, kaveri tai joku ammattilainen. Ja naiset on pahimpia.
Mies ei voi sanoa tarvitsevansa apua, koska jo pelkästään asian sanominen vain huonontaa miehen tilannetta aiemmasta. Kokeillaan jos ymmärrät luvuilla: miehen elämän kokonaiskokemus on -5 pistettä. Mies päättää hakea apua; jos mies saa kunnollista apua, hänen elämänsä voi parantua 2 tai 3 pistettä. Toisaalta, jos mies ilmaisee avuntarpeensa (ei siis edes ole vielä avun piirissä), muut ihmiset pilaavat hänen elämäänsä -5 pisteen verran aiempaan verrattuna. Mikä on lopputulos, hakeeko mies apua tai sanooko edes tarvitsevansa apua?
M/39
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua kun lukee, niin kaikki maailman ongelmat on yhteiskunnan syytä. Ei auta vaikka tarjotaan koulutus, asunto, terveydenhuolto, netti ja rahaa että voi kotona pelailla ja chillailla. On yhteiskunnan vika, että veltto paska on veltto paska. Mitään vastuuta näiden ihmisten kohtalosta ei ole perheellä, läheisillä, eikä varsinkaan henkilöillä itsellään.
Aiemmin tuossa yllä sanottiin, että kun poikia aikanaan kiusattiin, niin sanottiin vain että koita kestää ja miehisty. Oliko silloin tällaista mielentervysepidemiaa olemassakaan? Ehkä se oikea tapa kasvattaa on antaa lasten kohdata epäonnistumisia ja tunteet käsiteltiin 'taistelemalla', ei ymmärtämällä.
Ihanko totta luulet mielenterveys ongelmien olevan vain nykypäivää? Onko sulla mitään hajua miten näitä ihmisiä ennen kohdeltiin?
Taitaa suurinosa heistä olla lähtenyt oman käden kautta.
Ennen ei ollut mitään muodikkaita mielenterveysongelmia. Ennen näitä ihmisiä patistettiin töihin ja lopettamaan loisiminen, nyt paapotaan työtätekevien rahoilla.
Kyllä on Suomi rikas maa kun on varaa maksaa näiden veijareiden loisiminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan järkevää osallistua tuohon dokumenttiin, kun nyt kaikki tunnistavat kadulla ja alkavat ihmisluonnon tuntien pilkkaamaan. Pääsee syrjäytymään vielä vähän enemmän.
Eiköhän tuotanto ole varmistanut että kaikki heistä ovat siinä kunnossa että kestävät ohjelman tuoman julkisuuden.
Kai näihin ohjelmiin osallistuvia jotenkin skarpataan? Toivottavasti.
Hyvä sarja, mutta mainittinko missän, missä nää henkilöt asuu? Jäi kiinnostamaan. Mikkelistä kai puhuttiin jossain kohdassa. Entäs ne muut?
Jos se Patrik ois normaalipainonen kuten muutki siinä sarjassa ni ei kiinnitettäs huomiota
Vierailija kirjoitti:
Jos se Patrik ois normaalipainonen kuten muutki siinä sarjassa ni ei kiinnitettäs huomiota
Ai kun lakanat vaihdettu monta kuukautta sitten ja rönttöset pyyhitty pitkin seiniä? Kuvottavaa käytöstä oli sitten lihava tai laiha ihminen.
Patrikilla oli ainakin se hyvä puoli, ettei käytä alkoholia ja muita päihteitä. Tosin tuon painon kanssa tupakoimisella voi olla, ettei elä kovin vanhaksi :/
Tämä olisi ollut hyvä sarja naisten katsoa korona-aikaan, mutta ei. Ei kiinnosta naisia miesten kärsimys.
Ei ole mitään defenssejä ja mitä se Patrik mielestäsi elämässään vihaa, rahaa tulee ja on tietokone ja pelit sekä pelikaverit, mitä muuta hän voisi toivoa?