Lue keskustelun säännöt.
Mielenterveys vaakalaudalla?
22.02.2020 |
Minulla ei ole mitään muuta paikkaa, jossa puhua näistä asioista eli siksi kirjoitan tänne.
Olen jo vuosia ollut mielestäni enemmän tai vähemmän, kausittain vaihtelevasti masentunut. Olen asian kanssa opetellut jotenkin pärjäämään, vaikka haastavaa on ollut etenkin opiskeluiden loppuunviemisessä ja työpaikan säilyttämisessä. Täytän pian kolmekymmentä ja elämästä puuttuu edelleen tasapaino, vaikka olen parisuhteessa ja minulla on itselleni tärkeä harrastus/kiinnostuksenkohde.
Nyt tuntuu kuitenkin, että kynttilä palaa molemmista päistä ja saan myös fyysisiä oireita pahenevissa väärin. Useita kertoja päivässä, myös töissä, saattaa tulla pakonomainen hetki jolloin katse lasittuu, ajatukset hidastuu, koen tämän sellaiseksi zone out-efektiksi. Tämä yleensä kun olen yksin tai tilanne rauhoittuu hetkeksi. Näitä ei ennen tullut näin tiheästi eikä varsinkaan muualla kuin kotona.
Kärsin ahdistuksesta, epäluuloisesta asenteesta ja ajoittain jopa vainoharhaisuudesta, joka saattaa kasvattaa pelon tunnetta. Liikun paljon luonnossa ja nykyään saatan saada siellä tuntemuksia, että joku seuraa tai aistia "vaaraa".
Joskus ahdistavan tunteen aikana en varsinaisesti kuule huutoa, mutta silti päässä tuntuu kuin joku huutaisi ja olo muuttuu aika rauhattomaksi. Toisinaan päähäni tulee ja menee erilaisia satunnaisia sanoja joita olen kuullut viime päivinä tai jopa kauan sitten. Pakkoajatuksiako nämä sitten ovat, en tiedä enää itsekään.
Olen yksinäinen, ja alan olla täysin vakuuttunut siitä, että en itse vain tajua käytöksessäni sitä miksi ihmiset pitävät minua outona tai karttavat seuraani, eivät halua somessa välttämättä vastata jne. Tämän vuoksi analysoin jatkuvasti mitä sanon ja jopa pelkään avata suuni. Tunnen häpeää itsestäni ja olen varma, että on omaa syytäni miksi ihmiset eivät pidä minusta tai katso aina vaikka silmiin puhuessa.
Minulla on uusi työ ja kaikki tämä vaikuttaa merkittävästi jaksamiseeni sielläkin. Joskus saatan kokea oloni aggressiiviseksi jopa. Kaikki nämä negatiiviset tuntemukset vaihtelevat rajusti aina edellä mainitusta uuvuttavaan oloon, stressiin ja väsymykseen. Joskus yhden työvuoron aikana.
Onko kellään ollut vastaavanlaista? Miten suosittelisitte etenemään?
Hirvittää mihin suuntaan elämä on menossa vielä, kun ei nämä ongelmat ole ainakaan katoamassa.
Minulla on ollut vaikea lapsuus ja nuoruus, olen yrittänyt aiemmin muutamia kertoja saada hoitosuhdetta aiemmin, mutta asiat eivät sitten kantaneet kovin pitkälle. Lääkitystä ei ole ollut.
Kommentit (14)
Mene yksityiselle, vaikka terapeutille tai psykiatrille. Julkiselle ei kannata, kokemusta on. Siellä se on vaan pillerit kouraan ja kotiin, jos kamalasti ahdistaa voit päästä fysioterapiaan (?!) tai puhumaan kerran kuukaudessa aina eri opiskelijan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa hakea apua nyt kun holtti on vielä tallella.
Kerro lisää zone out hetkestä. Kuulostaa mielenkiintoiselta. Kuinka kauan se kestää?
Onko se sellaista epätodellista oloa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Zone out -efekti = dissosiaatio?
Zone out -efekti = epilepsia?
Kannattaa googletella. Tsemppiä kuitenkin Ap:lle!
Oman kokemukseni perusteella oireet ovat menneeseen kuuluvia, käsittelemättömiä asioita. Traumaperäisiä.Liika kuormitus nostaa ne pintaan. Terapiassa saisit selville, mistä on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten kumppanisi suhtautuu asiaan? Kai olet kertonut tästä hänelle? Voisiko hän jotenkin auttaa sinua?
Zone outilla tarkoitan dissosiaatiota. Eli sellaista pysähtymistä hetkeen, jolloin toisaalta tajuaa sen alkaneen, mutta toimintakyky vain lakkaa ja näkö sumentuu. Ympäristön periaatteessa havaitsee kuitenkin. Kestoa on aika vaikea arvioida, veikkaisin max. minuuttia kerrallaan.
Kumppanini on tietoinen ja aika avoimesti voidaan puhua asioista, mutta hän ei kai täysin ymmärrä kuvailemiani oireita tai mitä tarkoitan vaikkapa epäluuloilla. Perustelee ne kysymykseksi. Kärsii itsekin jonkin verran stressistä.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
*perustelee ne siis väsymykseksi.
-ap
Mulla ollu tämmönen olo päällä neljä kuukautta koko ajan. Paha stressi laukaisi. Nyt mennyt kolme viikkoa sertralinia.... ei oikeen vielä auta. Kaikki on siis hyvin mutta mulla on todella epätodellinen olo ja mikään ei tunnu miltään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lääkärille tai psykiatriselle hoitajalle terveyskeskukseen. Sieltä pääsee tarvittaessa eteenpäin.
En suosittele jos tarkoitit julkisen puolen lääkäriä. Eivät osaa auttaa. Saat jotain zombiksi tekevää lääkettä ja jonkun torven psykiatrisen sairaanhoitajan, joka silmät mollottaen vain kuuntelee ongelmiasi kahden viikon välein.
Jos kerran aloittaja käy töissä, kannattaa oikeasti mennä juttelemaan yksityisellä puolella kokeneelle psykiatrille ja pyytää lähetettä terapiaan. Et voi kuin voittaa. Terveyskeskukseen menemällä todennäköisyys hävitä on todella iso.
Terveydenhuoltoon vain yhteyttä. Työterveys, yksityinen tai julkinen, mikä nyt on sinulle luontevin väylä.
Masennuksen ollessa itsellä päällä pelkäsin sitä, etteivät ottaisi tosissaan, kun olin kuitenkin habitukseltani siisti ja sain suurimman osan asioistani hoidettua, mutta siellä oli tolkun ihminen linjan toisessa päässä ja olisin päässyt hyvinkin nopeasti lääkäriin, jos olisin kokenut siihen tarvetta. Tsemppiä sinulle!
Lääkärille tai psykiatriselle hoitajalle terveyskeskukseen. Sieltä pääsee tarvittaessa eteenpäin.