Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mies on emotionaalisesti hylännyt vammaisen lapsemme

Vierailija
22.02.2020 |

Meillä on kolme lasta, joista keskimmäisellä pojalla on autismi, add ja toistuvia masennusjaksoja. Vanhin poika on 17, keskimmäinen 15 ja nuorin 13, eikä muilla kuin keskimmäisellä ole ollut neuropsykiatrisia haasteita, tai ylipäätään ongelmia koulussa tai kotona.
Keskimmäinen sen sijaan on tarvinnut paljon tukea ja apua, eikä hänen kanssaan toimi samat kasvatusmenetelmät kuin muiden. Mies ei ole hyväksynyt pojan erilaisuutta vaan puhuu tosi rumasti hänelle turhautuessaan häneen, kun asiat eivät mene kuten normaalin lapsen kanssa. Tekee pahaa katsoa kun miehen ja pojan välit ovat viilentyneet tämän vuoksi. Pojalla on autismiinsa liittyen tiettyjä hokemia, joita toistaa, etenkin stressaantuessaan. Mies hermostuu siihen melkein välittömästi ja kysyi juuri, onko poika tyhmä. Poikaan on melko vaikea saada kontaktia muutenkin, nyt hän on alkanut sulkeutumaan entisestään. Pelkään että hän tekee itselleen jotain, ellei tämä perhehelvetti lopu.
Mietin tämän takia eroa. En voi käsittää miten omalle lapselleen voi olla noin ilkeä! Toisia hän kohtelee hyvin. Mielipiteitä?

Kommentit (53)

Vierailija
21/53 |
22.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sairasta sakkia, niin isät kuin kaiken sallivat äiditkin.

Vierailija
22/53 |
22.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän perheessä on sama ongelma. Keskimmäisellä lapsella autismi, kaksi muuta normaaleja. Mies hemmottelee pilalle kahta normaalia, autisti saa hänessä aikaan vain negatiivisia tunteita. Ollaan puhuttu paljon aiheesta ja mies on itsekin turhautunut asenteeseensa, mutta käytännön jutuissa se inho ja viha purskahtaa pintaan heti, kun tulee eka vastoinkäyminen. 

Miten ihmeessä olette tällaisessa suhteessa. Olettoko vammaisia vähän itsekin. Ainakin kiusaajia kun sallitte kaiken tapahtuvan. Säälin lapsia!!!!!!!!

Hyi vi..u

Tämä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/53 |
22.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miehesi on narsisti. Eroon siitä ja sillä selvä

Vierailija
24/53 |
22.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap sanoi miettivänsä eroa, eipäs nyt taas teilata heti. Emme tiedä taustoja.

On tärkeää että sinä pidät lapsesi puolia.

Vierailija
25/53 |
22.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Onko miehellä diagnoosia?

Tämä kävi minunkin mielessäni, eikä ollenkaan vittuíllakseni vaan aidosti. Jos miehellä oma kapasiteetti ei ole kovin hyvä, jälki on helposti tällaista.

Vierailija
26/53 |
22.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Miehesi on narsisti. Eroon siitä ja sillä selvä

Mä käyttäisin tässä kuvaamaan miestä toista n-kirjaimella alkavaa adjektiivia. Normaali.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/53 |
22.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minun lapseni on autisti ja tunnistan nuo tunteet hyvin, mutta hankin niihin apua.

Olen itse kasvatettu minun tunteet ja tarpeet laiminlyöden, eli minulle ei sallittu kiukun ilmaisua yms. Sitten kun autisti luonnollisesti vie niitä voimavaroja, ja tämän päälle käyttäytyy juuri sillä tavalla kuin itseltä on aikoinaan estetty (mutta vain paljon enemmän ja "vahvemmin") niin soppa on valmis.

Jos miehelläsi on ollut ankara lapsuus tai syystä tai toisesta hänen tarpeita ja tunteita ei ole kohdattu kuten lapsen kanssa pitäisi, niin se varmasti vaikuttaa siihen että hän ei siedä autistin haastavaa käytöstä. Kysele mieheltä (kun tilanne ei ole päällä), että voisiko jostain tällaisesta olla kyse.

Normaalikin lapsi herättää tuollaisia tunteita aikuisessa jos omassa lapsuudessa on ollut jotain, mutta normaalin lapsen kohdalla uhmat ja vaiheet menevät ohi. Lapsi kasvaa ja kehittyy. Autistikin oppii ja kasvaa, mutta haastavaa käytöstä on paljon enemmän kuin normaalin lapsen kanssa. Arki on usein vanhemmille kuormittavaa, ja nepsyjen vanhemmat saavat vähän tukea ja apua itselleen.

Eli ennen eroa yrittäisin saada miestä vielä miettimään ongelmien alkuperän ja sitten hankkimaan apua siihen.

Vierailija
28/53 |
22.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni on autisti ja tunnistan nuo tunteet hyvin, mutta hankin niihin apua.

Olen itse kasvatettu minun tunteet ja tarpeet laiminlyöden, eli minulle ei sallittu kiukun ilmaisua yms. Sitten kun autisti luonnollisesti vie niitä voimavaroja, ja tämän päälle käyttäytyy juuri sillä tavalla kuin itseltä on aikoinaan estetty (mutta vain paljon enemmän ja "vahvemmin") niin soppa on valmis.

Jos miehelläsi on ollut ankara lapsuus tai syystä tai toisesta hänen tarpeita ja tunteita ei ole kohdattu kuten lapsen kanssa pitäisi, niin se varmasti vaikuttaa siihen että hän ei siedä autistin haastavaa käytöstä. Kysele mieheltä (kun tilanne ei ole päällä), että voisiko jostain tällaisesta olla kyse.

Normaalikin lapsi herättää tuollaisia tunteita aikuisessa jos omassa lapsuudessa on ollut jotain, mutta normaalin lapsen kohdalla uhmat ja vaiheet menevät ohi. Lapsi kasvaa ja kehittyy. Autistikin oppii ja kasvaa, mutta haastavaa käytöstä on paljon enemmän kuin normaalin lapsen kanssa. Arki on usein vanhemmille kuormittavaa, ja nepsyjen vanhemmat saavat vähän tukea ja apua itselleen.

Eli ennen eroa yrittäisin saada miestä vielä miettimään ongelmien alkuperän ja sitten hankkimaan apua siihen.

Minusta tämä on huono neuvo. Aapeen pitäisi viedä poikansa pois tuosta tilanteesta HETI. Ennen kuin mies on käsitellyt tunteitaan ja alkaa muuttamaan käytöstään, on jo liian myöhä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/53 |
22.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voi ap, lähetä poika meille. Minä kestän kyllä kiljahduksia ja jankuttamista. Mies myös.

Vierailija
30/53 |
22.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Miehet ei ole tutkitusti oikein empaattisia.

Miten niin muka?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/53 |
22.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ei ole tutkitusti oikein empaattisia.

Miten niin muka?

Homomiehet tietysti erikseen.

Vierailija
32/53 |
22.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulostaa isältäni. Nyt jo täysi-ikäisellä veljelläni on kehitysviivästymä, lisäksi on autisti. Isä ei saanutkaan sellaista poikaa kuin olisi toivonut ja antoi sen todellakin näkyä koko lapsuutemme. Edelleenkään ei ymmärrä kaikkia veljeni rajoitteita ja hermostuu tälle helposti. Ehkä jotain ymmärrystä ja yhteistä säveltäkin on vuosia varrella löytynyt. Paljon oltiin aikoinaan perhekursseilla ja saatiin asiasta tietoa ammattilaisilta. Ehkä jotain sieltä tarttui mukaan. Mutta luulen ettei isä ole koskaan pettymystään saanut käsiteltyä. Veljeni on isäni ainut poika.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/53 |
22.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ap. Minä lähtisin keskimmäisen kanssa. Jääköön kaksi muuta isänsä taakaksi.

Moni isä ei kestä lapsen vammaisuutta tai erityistarpeita ja jättää perheensä.

Moni taas onneksi kestää.  Itsekin tunnen muutamia.

Vierailija
34/53 |
22.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vammainen lapsi on hamala häpeä ja taakka perheelle. Pilaa maineen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
35/53 |
23.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä lähipiirissä samanlainen äiti.

Vierailija
36/53 |
24.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Meillä lähipiirissä samanlainen äiti.

Siis millainen äiti? Autistin äiti?

Vierailija
37/53 |
24.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eroa. Kokemuksen syvällä rintaäänellä tämä. Mullakin on lapsi, joka on asperger ja muutakin ongelmaa löytyy. Lapsen isä irtisanoutui lapsesta heti, kun selvisi että lapsi on hankalampi kasvattaa kuin sisarensa ja muuttui ajan kuluessa koko ajan ilkeämmäksi. Lapsi ei ole tyhmä, kyllä hän tietää milloin häntä haukutaan ja kohdellaan väärin. Odotin vuosia, josko tilanne paranisi ja lapsen oireilu paheni ja tilanne luisui koko ajan enemmän helvettiin ja lapsi ei juuri edes puhunut. Kun lapsi oli 13 me lähdettiin. Lapsen käytös parani välittömästi, hän alkoi taas puhua ja muuttui vapautuneemmaksi.

Pahinta on, että lapsi ei ollut edes mitenkään hankals. Tietysti ongelmia oli ja tarvi tukea, mutta lapsi yritti aina kovasti ja oli tosi kiltti ja käsitys siitä mikä on oikein ja mikä väärin oli vahva. Mies vain päätti, että lapsi on hankala, koska ei opi kuten vanhempi lapsi ja turhautuu helposti ja diagnoosin tultua, kun lapsi oli 8 hän heitti pyyhkeen kehään lopullisesti ja alkoi nälviä ja ilkeillä. Kun lapsella alkoi murrosikä miehen käytös paheni, koska yllätys yllätus, murrosiässä voi olla muutenkin vaikeaa ja päälle vielä asperger ja muut jutut. Lähdettiin, kun lapsi oli 12, koska päätin ettei lapsi ansaitse isää joka on ilkeä tahallaan.

Vierailija
38/53 |
24.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaikki kusípäät ne saavatkin lisääntyä!

Vierailija
39/53 |
24.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vammaisen? Vammaisen?!? Miksi leimaat?

Noniin siellä meillä mielensäpahoittaja taas...parempi kun et oleile netissä enää ainakaan tänään

Vierailija
40/53 |
24.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Opiskelin teknisellä alalla. Miesvaltainen ala ja jokunen vähän erikoisempi tyyppi mahtui joukkoon. En osaa sanoa diagnooseista, mutta ainakin siellä normaalin kirjon laidoilla.

Toiset pojat ne oli julmimpia heille. Korkeakouluissa ei varsinaista kiusaamista ollut, mutta joskus tuntui kun he olisivat herättäneet muissa pojissa (joissakin, ei kaikissa) inhoa. Tytöt suhtautuivat nätimmin ja ymmärtäväisemmin.

En osaa sanoa mitä aloittajan tilanteessa kannattaisi tehdä. Tajuaako mies käytöstään? Myöntääkö? Onko valmis käsittelemään?