Nyt pitää tunnustaa - ei ole enää mummolla voimia. En jaksa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

52 jatkaa: onko vanhempi lapsi päivähoidossa? Jos ei ole, hakekaa paikkaa. Arvaan, että aiot suhtautua tähänkin jonkinlaisella marttyyriasenteella, mutta tee nyt palvelus lapsesi perheelle ja lopeta se.

Ja jos jaksaminen ei riitä, pyytäkää kaupungilta lisää perhetyöntekijän tunteja tai jos niitä ei saa, palkatkaa itse joku avuksi lisätunneiksi.

Siellä on yksi lapsi päiväkodissa ja yksi eskarissa ja yksi vauva.

Eli mitään ongelmaa ei edes ole. Lisäkäsiä saa ostamalla.

Mitä?

Ap puhui ettå eskarissa ja koulussa tiedetään niin kenen lapsista sinä puhut??????

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

52 jatkaa: onko vanhempi lapsi päivähoidossa? Jos ei ole, hakekaa paikkaa. Arvaan, että aiot suhtautua tähänkin jonkinlaisella marttyyriasenteella, mutta tee nyt palvelus lapsesi perheelle ja lopeta se.

Ja jos jaksaminen ei riitä, pyytäkää kaupungilta lisää perhetyöntekijän tunteja tai jos niitä ei saa, palkatkaa itse joku avuksi lisätunneiksi.

Siellä on yksi lapsi päiväkodissa ja yksi eskarissa ja yksi vauva.

Eli mitään ongelmaa ei edes ole. Lisäkäsiä saa ostamalla.

Mitä?

Ap puhui ettå eskarissa ja koulussa tiedetään niin kenen lapsista sinä puhut??????

Yksi eskarilainen, yksi koululainen ja yksi vauva?

Ensin pitää laittaa happinaamari itselle, että voi auttaa muita. Sanot suoraan että haluat auttaa, mutta nyt on voimat loppu ja tarvitset lepoa. Sano ihan konkreettisesti, että nyt lepään kaksi päivää ja voin tiistaina tulla teille aamupäivällä muutamaksi tunniksi auttamaan / Nyt pidän viikon loman auttamisesta, kerään omia voimiani ja ilmoittelen sen jälkeen mikä on vointi ja jaksanko tulla taas avuksi.

Sano ihan suoraan asiasta? Mummon ei tarvitsekaan jaksaa hoitaa pieniä jatkuvasti. Lasten kanssa touhuaminen on aika raskasta ja ihan erilaista jos olet 20 v. -30 v. kuin jos olet jo eläkeiässä. 

Oma äitini valitti että ei jaksa työnsä lisäksi hoitaa lapsia ja kunnioitin sitä. Kun menimme kylään, minä jäin monesti lasten kanssa yöksi myös ja olin äitini apuna jos tarvittiin. Toki hän välillä isompaa lasta hoiti mutta enintään pari viikonloppua vuodessa. Kun hän jäi eläkkeelle hän lupasi auttaa enemmän ja se olikin hienoa, koska silloin hän sai seuraa lapsista ja lapset mukavia muistoja mummosta. Pian hän nimittäin sairastui syöpään ja kuoli.

Eli ap: älä suostu hoitamaan lapsenlapsia liikaa mutta yritä silti jaksaa olla mukana heidän elämässään. Koskaan ei tiedä kauanko teillä on yhteistä aikaa. MInun äitini eli terveellistä elämää mutta kuoli syöpään melko nuorena ja nyt ei sitten ole enää mummolaa meillä. Ja hän katui ettei ollut enemmän lasteni kanssa ollut.

Vierailija kirjoitti:

Ensin pitää laittaa happinaamari itselle, että voi auttaa muita. Sanot suoraan että haluat auttaa, mutta nyt on voimat loppu ja tarvitset lepoa. Sano ihan konkreettisesti, että nyt lepään kaksi päivää ja voin tiistaina tulla teille aamupäivällä muutamaksi tunniksi auttamaan / Nyt pidän viikon loman auttamisesta, kerään omia voimiani ja ilmoittelen sen jälkeen mikä on vointi ja jaksanko tulla taas avuksi.

Tämä olisi periaatteessa oikein hyvä neuvo, mutta jos muistan tilanteen oikein, niin kotona ei olisi maanantaina vauvan kanssa ketään, jos ap tekisi näin. Lasten äiti on sairaalassa ja isä töissä. En tosin tiedä, miksi isä ei voi jäädä vanhempainvapaalle.

Vierailija kirjoitti:

No se on vaan ilmoitusasia. Meillä kummatkin isovanhemmat ilmoitti että eivät aio auttaa mitenkään, koskaan, edes hätätilanteessa. Ja eivät tosiaan ole auttaneet eikä hoitaneet kertaakaan.

Se itsenäisyyydenjulistus toimii! Ovat ihan rauhassa itsekseen saaneet sitten olla eikä ole lapsenlapset rasittaneet.

Oletko esittänyt uhkavaatimuksen, että jos ette toimi meille ilmaisina työjuhtina, laitamme välit kokonaan poikki!

Kummallisia nämä nuoret vanhemmat, jotka eivät suostu normaaliin sukulaisuussuhteeseen, jossa pidetään yhteyttä ja kyläillään ilman että vaaditaan keneltäkään työpanosta tai materiaalista resurssia.

No näissä tilanteessa on vaihtoehtona joko jatkaa samaan malliin ja tietää lopputulos. Tai sitten asialle voi tehdä jotain, vaikka kertoa että ei enää jaksa, ja sitten voitte yhdessä miettiä miten toimitaan. Kukaan ei voi tietää miten voit ellet kerro sitä itse. Uupumalla et auta ketään.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ilmeisesti se tapaus, jossa vauvan äiti on sairaalassa ja isäkin taitaa olla päivisin töissä. Kotona on ainakin yksi vanhempi lapsi vauvan lisäksi.

Ap, on todella hienoa, että autat lapsesi perhettä, mutta lopeta uhriutuminen. Kaikkien jaksamisella on rajansa ja jos et pidä kiinni niistä rajoista, sinusta on kohta lapsesi kotona enemmän haittaa kuin hyötyä.

Ensinnäkin, käytä lepoon ne hetket, kun perhetyöntekijä on paikalla. Asenne "en vain osaa istua jouten sohvalla" on juuri sellaista älytöntä marttyyriksi heittäytymistä, joka on monille naisille tyypillistä ja josta heidän ympäristönsä vain kärsii.

Mikisi aina puhutaan uhriutumisesta, jos joku kertoo täällä elämäntilanteestaan. Olen itsekin joskus avautunut ja aina ryhdytään kommentoimaan negatiivisesti.

Jos joku nuori äiti valittaa, ettei jaksa, niin heti on ymmärtäjiä pilvin pimein, mutta iäkkäämpiä pidetään marttyyreinä ja uhriutuvina.🐷

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ilmeisesti se tapaus, jossa vauvan äiti on sairaalassa ja isäkin taitaa olla päivisin töissä. Kotona on ainakin yksi vanhempi lapsi vauvan lisäksi.

Ap, on todella hienoa, että autat lapsesi perhettä, mutta lopeta uhriutuminen. Kaikkien jaksamisella on rajansa ja jos et pidä kiinni niistä rajoista, sinusta on kohta lapsesi kotona enemmän haittaa kuin hyötyä.

Ensinnäkin, käytä lepoon ne hetket, kun perhetyöntekijä on paikalla. Asenne "en vain osaa istua jouten sohvalla" on juuri sellaista älytöntä marttyyriksi heittäytymistä, joka on monille naisille tyypillistä ja josta heidän ympäristönsä vain kärsii.

Mikisi aina puhutaan uhriutumisesta, jos joku kertoo täällä elämäntilanteestaan. Olen itsekin joskus avautunut ja aina ryhdytään kommentoimaan negatiivisesti.

Jos joku nuori äiti valittaa, ettei jaksa, niin heti on ymmärtäjiä pilvin pimein, mutta iäkkäämpiä pidetään marttyyreinä ja uhriutuvina.🐷

Uhriutumisella tarkoitan juuri asennetta "vaikka paikalla on perhetyöntekijä tekemässä kotitöitä, en osaa istua sohvalla paikallani".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se on vaan ilmoitusasia. Meillä kummatkin isovanhemmat ilmoitti että eivät aio auttaa mitenkään, koskaan, edes hätätilanteessa. Ja eivät tosiaan ole auttaneet eikä hoitaneet kertaakaan.

Se itsenäisyyydenjulistus toimii! Ovat ihan rauhassa itsekseen saaneet sitten olla eikä ole lapsenlapset rasittaneet.

Tätä minun on vaikea käsittää. Pitäisi olla omien lasten perheiden hyvinvointi kaikki kaikessa vaikka se joskus ottaa koville.

- ap -

Niin pitäisi mutta kaikille se ei vaan sitä ole. Mutta se taas johtuu siitä että se vanhempi ei tunne oikein mitään rakkautta omaa lastaan kohtaan eikä siksi ole kiinnostunutkaan lapsesta (tai tämän lapsista).

Mun vanhemmat olivat todella paskat ja piittaamattomat vanhemmat, joten ei ollut maailmanluokan yllätys että ovat paskoja isovanhempia.

Ymmärrän sinua. 50-luvulla ei ollut tavallista, että vanhemmat erosivat, mutta niin kävi omille jo edesmenneille vanhemmilleni. Siksi haluan huolehtia omista lapsistani. En ikinä puutu heidän elämäänsä. Olen kuitenkin aina saatavilla, jos apua tarvitsevat.

- ap -

Vierailija kirjoitti:

Kunhan muistat myös sen, että lapsillasi ei ole minkäänlaista velvoitetta huoltaa sinua kun olet vanha ja tutiseva.

No huh huh. Elämäni on minun ja niin on sen päättyminenkin. Kukaan ei ole velvollinen huoltamaan minua. Sinäkin tulet olemaan "tutiseva" vanhus. Oikeinko ajattelet, että joku muka olisi velvollinen hoivaamaan itseäsi?

Järjetöntä ajattelua. Minulle ei tuottanut vaikeutta hoitaa omaa mummoani loppuun saakka.

- ap -

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei perhe ihan vain yksinkertaisesti palkkaa apua, jos eivät selviä? 

Meillä ei ole minkäänlaisia ns tukiverkkoja, mutta kun lapset oli pieniä, kävi siivooja kahdesti kuussa ja lastenhoitoapua ostin MLL:stä. Ruokaa saa nykyään tilattua kotiin, jopa mattopesuloilla on kotiin tuonti. 

Kyse on tässä tapauksessa jostain muusta kuin siivoamattomasta kodista.

- ap -

No mihin sinä sitten väsyt jos kerran koti ja lapset hoidetaan?

Väsyn tässä iässä siihen helvetinmoiseen nahisteluun ja kinasteluun, jota on ihan KOKO ajan sisarusten välillä. Väsyn myös kokoaikaiseen huoleen lapsista, vaikka niillä on kaikki hyvin. Odotan ja katson ikkunasta, että milloin se ekaluokkalainen tulee kotiin ja onko sillä rukkaset kädessä. Esim.

- ap -

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko jo selvitetty esim neuvolan kautta, järjestyisikö kotiin perhetyöntekijä auttamaan ennaltaehkäisevän lastensuojelun nimissä? Ehkä voit itse soittaa ja kysyä, jollei vanhemmilla ole siihen voimavaroja. Voit myös itse keskustella hyvässä hengessä, syyllistämistä välttäen toisten isovanhempien kanssa mahdollisuudesta osallistua esim kerran viikossa.

Hienoa, että autat. Pidä kuitenkin huolta omasta jaksamisestasi niin, että sinulle jää vähintään 2 päivää viikossa ihan vain oman elämän hoitamiseen. MLL:n kautta voi hankkia tilapäistä apua, kuten myös joiltakin seurakunnilta.

Perhetyöntekijä kyllä käy ja aika ihana henkilö onkin. Minusta vaan tuntuu, että voisin itsekin tehdä ne hommat ja kerkiän hyvin tehdä kaikki kotityöt. En vaan voi istua sohvalla ja katsoa, kun joku tekee hommia 😊

- ap -

Mene siksi ajaksi makuuhuoneeseen ja ota paivaunet.

Vierailija kirjoitti:

Sun täytyy vain laittaa rajat avun määrällesi ja hyväksyä, että perhe vastaanottaa muualtakin apua. Näyttäisi siltä, että sinä itse olet se joka tyrkyttää apuaan ja pitää sitä parhaimpana apuna ja et jollain tavoin kestä, että joku muu tulisi siihen auttamaan.

No en todellakaan tyrkytä! Mieluiten olisin ihan itsekseni ja toivoisin lapsilla menevän hyvin. Jos pyytävät jeesiä niin en voi olla auttamatta.

Sanoisin, että joskus suoraan sanoen vituttaa, kun nään, kuka taas soittaa.

- ap -

Vierailija kirjoitti:

Idea on kasvattaa se lapsensa pärjääväksi aikuiseksi - eikä lähteä siitä että sitä kannatellaan vielä perheellisenäkin koko maailman voimin.

Minä tiedän mummoja jotka ovat kontrolloideet oman lapsensa elämää jopa syyllistäen ja vieden itsetunnon.

Ylläri että sitten valitetaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei perhe ihan vain yksinkertaisesti palkkaa apua, jos eivät selviä? 

Meillä ei ole minkäänlaisia ns tukiverkkoja, mutta kun lapset oli pieniä, kävi siivooja kahdesti kuussa ja lastenhoitoapua ostin MLL:stä. Ruokaa saa nykyään tilattua kotiin, jopa mattopesuloilla on kotiin tuonti. 

Kyse on tässä tapauksessa jostain muusta kuin siivoamattomasta kodista.

- ap -

No mihin sinä sitten väsyt jos kerran koti ja lapset hoidetaan?

Väsyn tässä iässä siihen helvetinmoiseen nahisteluun ja kinasteluun, jota on ihan KOKO ajan sisarusten välillä. Väsyn myös kokoaikaiseen huoleen lapsista, vaikka niillä on kaikki hyvin. Odotan ja katson ikkunasta, että milloin se ekaluokkalainen tulee kotiin ja onko sillä rukkaset kädessä. Esim.

- ap -

Voi jeesus. Anna niiden olla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin pitää laittaa happinaamari itselle, että voi auttaa muita. Sanot suoraan että haluat auttaa, mutta nyt on voimat loppu ja tarvitset lepoa. Sano ihan konkreettisesti, että nyt lepään kaksi päivää ja voin tiistaina tulla teille aamupäivällä muutamaksi tunniksi auttamaan / Nyt pidän viikon loman auttamisesta, kerään omia voimiani ja ilmoittelen sen jälkeen mikä on vointi ja jaksanko tulla taas avuksi.

Tämä olisi periaatteessa oikein hyvä neuvo, mutta jos muistan tilanteen oikein, niin kotona ei olisi maanantaina vauvan kanssa ketään, jos ap tekisi näin. Lasten äiti on sairaalassa ja isä töissä. En tosin tiedä, miksi isä ei voi jäädä vanhempainvapaalle.

Sairastunut vanhempi keskeyttää vanhempainvapaansa ja lapsi päiväkotiin/perhepäivähoitajalle. Onnistuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin pitää laittaa happinaamari itselle, että voi auttaa muita. Sanot suoraan että haluat auttaa, mutta nyt on voimat loppu ja tarvitset lepoa. Sano ihan konkreettisesti, että nyt lepään kaksi päivää ja voin tiistaina tulla teille aamupäivällä muutamaksi tunniksi auttamaan / Nyt pidän viikon loman auttamisesta, kerään omia voimiani ja ilmoittelen sen jälkeen mikä on vointi ja jaksanko tulla taas avuksi.

Tämä olisi periaatteessa oikein hyvä neuvo, mutta jos muistan tilanteen oikein, niin kotona ei olisi maanantaina vauvan kanssa ketään, jos ap tekisi näin. Lasten äiti on sairaalassa ja isä töissä. En tosin tiedä, miksi isä ei voi jäädä vanhempainvapaalle.

Sairastunut vanhempi keskeyttää vanhempainvapaansa ja lapsi päiväkotiin/perhepäivähoitajalle. Onnistuu.

Tai se terve jää vapaalle.

Voisitko avata vähän enemmän. Nyt kuulostaa siltä että autat enemmän kuin tarvisi. Jos siellä on perhetyöntekijä auttamassa ja silti sekaat siinä niin kuulostaa kyllä uhriutumiselta. Ja uskon että saavat enempikin apuja kun kertovat tilanteensa rehellisesti, miksi eivät tee sitä?

Mitäs jos sulle sattuu jotakin tai kuolla kupsahdat, miten se perhe sitten pärjää?

Vierailija kirjoitti:

Lapsille sijaisperhe, jossa voivat viettää esim 2 viikonloppua kuukaudessa. Tämän jo luulisi auttavan jonkun verran tilanteeseen.

Tukiperhettä saattaa joutua odottamaan vuoden-pari, sijaisperheistäkin on pulaa. Omassa kaupungissa perhetyön aloitustakin on joutunut odottamaan nyt jo miltei 3kk vaikka sitä odottava (tuttava)perhe ja pari lapsista on sellaisessa kriisissä että huhhuh.

Että ihan kivoja nää ideat mutta kriisissä/akuutisti uupunutta eivät kyllä auta yhtään. Kun sitä apua saa kuukausien jälkeen vasta. Tietty sekin on parempi kun ei mitään mutta miksei ole "hoitotakuuta" perhepalveluissakin niinkuin terveydenhuollon puolella?! Juuri silloinhan siitä avusta eniten hyötyä olisi kun tilanne on päällä.