Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun parisuhde ahdistaa?
22.02.2020 |
Ahdistaa niin paljon, että on vaikea olla. Aviomies sairastui joitakin kuukaisia sitten masennukseen ja on kaikki päivät kotona vain makaamassa sängyssä ja huokailemassa, lisäksi hermostuu koko ajan kaikesta. Ei osallistu mihinkään minun ja lasten kanssa olemiseen, valittaa vain miten hirveää hänellä on. Ja meidän pienessä asunnossa sitä huokailua ei pääse pakoon. Meillä ei siis ole varsinaista parisuhdeongelmaa vaan tämä tilanne ahdistaa minua paljon. Yritän lasten kanssa olla paljon pois kotoa, mutta ei ole oikein paikkaa minne mennä, kun sataa vettä koko ajan niin ulkoa on tultava aika pian aina takaisin kotiin laittamaan vaatteita kuivumaan ja lämmittelemään. Tuntuu että kaikki seinät kaatuu päälleni enkä pysty hengittämään kunnolla. Ulkona lasten kanssa on ok olo, mutta heti kun pitää palata kotiin päin niin kuristava ahdistus iskee.
Mitä tehdä? Olen alkanut miettimään jo eroakin, koska sairastun tässä kohta itsekin.
Kommentit (42)
En osaa auttaa. Tulee vain kuvauksestasi omat vanhemmat mieleen. Näin jälkeenpäin ehkä olisin toivonut, että olisivat eronneet. Jos olisin itse tilanteessasi, puhuisin kumppanin kanssa rauhallisesti omasta jaksamisesta tässä tilanteessa ja pyytäisin häntä ehdottamaan siihen ratkaisua. Tunnen yhden tapauksen, jossa mies tosiaan oli kaiket päivät sängyn pohjalla masennuksensa kanssa ja vaimo lopulta uupui siihen niin paljon, että totesi miehelle, että nyt keksitään jokin ratkaisu, koska kohta olen itsekin siellä sängynpohjalla sinun kanssa. Tilanne meni ymmärtääkseni parempaan päin. Eli kunnioita myös omia tarpeitasi ja mieti niihin ratkaisuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennus menee ohi, mitä hermoilet.
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa. Tulee vain kuvauksestasi omat vanhemmat mieleen. Näin jälkeenpäin ehkä olisin toivonut, että olisivat eronneet. Jos olisin itse tilanteessasi, puhuisin kumppanin kanssa rauhallisesti omasta jaksamisesta tässä tilanteessa ja pyytäisin häntä ehdottamaan siihen ratkaisua. Tunnen yhden tapauksen, jossa mies tosiaan oli kaiket päivät sängyn pohjalla masennuksensa kanssa ja vaimo lopulta uupui siihen niin paljon, että totesi miehelle, että nyt keksitään jokin ratkaisu, koska kohta olen itsekin siellä sängynpohjalla sinun kanssa. Tilanne meni ymmärtääkseni parempaan päin. Eli kunnioita myös omia tarpeitasi ja mieti niihin ratkaisuja.
Kiitos kun kommentoit. Olen puhunut omasta ahdistuksestani ja jaksamisestani miehelle useamman kerran. Mies ei niihin oikein jaksa sanoa mitään, puhuu vain siitä mikä häntä masentaa. Masentunut kai pyörii vain siinä omassa pahassa olossaan, mies sanookin ihan suoraan, että ei hänellä ole jaksamista kiinnostua muiden voinnista. Eroajatuksista en ole vielä sanonut. Vaikea yrittää selvittää tätä miehen kanssa puhumalla, kun ei ole mitään parisuhdeongelmaa, jota puhua ja selvittää vaan vain se, että mies on masentunut ja sen takia meidän parisuhde on alkanut minua ahdistamaan niin paljon, että minun on vaikea olla kotona. Ap
Vierailija kirjoitti:
Masennus menee ohi, mitä hermoilet.
Koska se menee ohi? Tätä on jatkunut jo useamman kuukauden ja pahemmaksi vain menee koko ajan. Ap
Onko sun mies hakenut apua masennukseensa? Se on se tärkein askel, muuten ei tule muuta kuin pahaa mieltä kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa. Tulee vain kuvauksestasi omat vanhemmat mieleen. Näin jälkeenpäin ehkä olisin toivonut, että olisivat eronneet. Jos olisin itse tilanteessasi, puhuisin kumppanin kanssa rauhallisesti omasta jaksamisesta tässä tilanteessa ja pyytäisin häntä ehdottamaan siihen ratkaisua. Tunnen yhden tapauksen, jossa mies tosiaan oli kaiket päivät sängyn pohjalla masennuksensa kanssa ja vaimo lopulta uupui siihen niin paljon, että totesi miehelle, että nyt keksitään jokin ratkaisu, koska kohta olen itsekin siellä sängynpohjalla sinun kanssa. Tilanne meni ymmärtääkseni parempaan päin. Eli kunnioita myös omia tarpeitasi ja mieti niihin ratkaisuja.
Kiitos kun kommentoit. Olen puhunut omasta ahdistuksestani ja jaksamisestani miehelle useamman kerran. Mies ei niihin oikein jaksa sanoa mitään, puhuu vain siitä mikä häntä masentaa. Masentunut kai pyörii vain siinä omassa pahassa olossaan, mies sanookin ihan suoraan, että ei hänellä ole jaksamista kiinnostua muiden voinnista. Eroajatuksista en ole vielä sanonut. Vaikea yrittää selvittää tätä miehen kanssa puhumalla, kun ei ole mitään parisuhdeongelmaa, jota puhua ja selvittää vaan vain se, että mies on masentunut ja sen takia meidän parisuhde on alkanut minua ahdistamaan niin paljon, että minun on vaikea olla kotona. Ap
Ok. Tarkennan vielä aiemmin sanomaani, eli tuntemani nainen pystyi esittämään asian niin, että ei ole vaihtoehtoja. Joko keksitään jotain yhdessä tai sitten tämä liitto on tässä, hän ei jaksa enää tms. Ei millään vihamielisyydellä tai loukkaantuneisuudella vaan rauhallisesti, omat tarpeet fokuksessa.
Oletko kysynyt olisiko hän kiinnostunu ammattiavusta? Jaksamisia!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, sano sille, että masennuksen hoidossa suositaan nykyään KÄYTTÄYTYMISEN AKTIVOINTIA. Viikkokalenteri käyttöön, rytmit kuntoon ja sänkyaika päivisin minimiin. Velvollisuuksien hoidon ja lounaan jälkeen voi levätä iltapäivällä. Sitten taas ylös. Lisäksi voisi tehdä mielenterveystalon sivuilta omahoito-osioita. Tai tilatkaa depressiokoulu-vihkonen kotiin ja siitä hälle viikkojen projekti. Ihmiset ei tajua miten kuntoutuminen vaatii omaa aktiivisuutta, ei ne mielenterveyshäiriöt itsestään yhtäkkiä kadota. Pitää olla valmis tekemään töitä myös omien ajatusten kanssa. Siellä netissä hyviä vinkkejä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa. Tulee vain kuvauksestasi omat vanhemmat mieleen. Näin jälkeenpäin ehkä olisin toivonut, että olisivat eronneet. Jos olisin itse tilanteessasi, puhuisin kumppanin kanssa rauhallisesti omasta jaksamisesta tässä tilanteessa ja pyytäisin häntä ehdottamaan siihen ratkaisua. Tunnen yhden tapauksen, jossa mies tosiaan oli kaiket päivät sängyn pohjalla masennuksensa kanssa ja vaimo lopulta uupui siihen niin paljon, että totesi miehelle, että nyt keksitään jokin ratkaisu, koska kohta olen itsekin siellä sängynpohjalla sinun kanssa. Tilanne meni ymmärtääkseni parempaan päin. Eli kunnioita myös omia tarpeitasi ja mieti niihin ratkaisuja.
Kiitos kun kommentoit. Olen puhunut omasta ahdistuksestani ja jaksamisestani miehelle useamman kerran. Mies ei niihin oikein jaksa sanoa mitään, puhuu vain siitä mikä häntä masentaa. Masentunut kai pyörii vain siinä omassa pahassa olossaan, mies sanookin ihan suoraan, että ei hänellä ole jaksamista kiinnostua muiden voinnista. Eroajatuksista en ole vielä sanonut. Vaikea yrittää selvittää tätä miehen kanssa puhumalla, kun ei ole mitään parisuhdeongelmaa, jota puhua ja selvittää vaan vain se, että mies on masentunut ja sen takia meidän parisuhde on alkanut minua ahdistamaan niin paljon, että minun on vaikea olla kotona. Ap
Ok. Tarkennan vielä aiemmin sanomaani, eli tuntemani nainen pystyi esittämään asian niin, että ei ole vaihtoehtoja. Joko keksitään jotain yhdessä tai sitten tämä liitto on tässä, hän ei jaksa enää tms. Ei millään vihamielisyydellä tai loukkaantuneisuudella vaan rauhallisesti, omat tarpeet fokuksessa.
Kiitos näin minunkin täytyy varmaan pian tehdä. Vaikka en usko sen herättävän miestä. Juuri nyt vaan oma ahdistus tästä on niin kova että en pysty tuollaiseen rauhalliseen keskusteluun. Pitäisi ensin saada omaa ahdistusta pois. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masentunut vie todellakin kuoppaan mukanaan. Ja masentuneen maailmaan ei mahdu kukaan muu kuin masentunut itse. Tosiaan masennuksen luonteeseen kuuluu se, että masentunut käpertyy itsensä ja huonon vointinsa ympärille.
Kuulemma masentuneelle ei koskaan pitäisi sanoa, että "ryhdistäydy", mutta teidän tapauksessa mukana ovat lapset. Kahden aikuisen kanssa asia olisi aika selvä, se olisi vain sinun harteilla, että kuinka paljon jaksaisit katsella murheissa rypijää. Lapsille kuitenkin pitäisi suoda mahdollisuus kasvaa täyspäisiksi aikuisiksi, joten masentuneen vanhemman kyllä sinänsä laittaisin selkä seinää vasten. Lapset eivät ole osaansa valinneet ja vanhemmalla ei ole oikeutta turmella lastensa elämää. Luultavimmin masentunut ottaa siitä itseensä ja masentuu entisestään. Kuitenkin, realiteetit ovat siinä ja joku heräte pitää olla. Lopeta rypeminen tai ryviskele yksin.
Eli sanoisin, että keskustelkaa. Ottakaa vaikka aika parisuhdeterapiaan ja ota asia esille. Mieti itsellesi tykönäsi reunaehdot, koska masentunut varmasti osaa venyttää ja vanuttaa toimintakykynsä palauttamisessa. Sanoisin, että suhtaudu masentuneeseen kuin alkoholistiin: oikeasti masentunuthan hyppyyttää muita ympärillään samalla tavoin kuin alkoholisti, kaikki tanssii masentuneen pillin mukaan. Siinä sairastuu loppukin perhe.
Ja en sano, että kukaan haluaa olla masentunut. Mutta masentunut toimii hyvin itsekkäästi. Olkootkin, että kukaan ei ole sitä itselleen valinnut, mutta ei sitä pskaa tarvitse ympärillensä silti levittää.
Vierailija kirjoitti:
Onko sun mies hakenut apua masennukseensa? Se on se tärkein askel, muuten ei tule muuta kuin pahaa mieltä kaikille.
On hakenut, kun on saikullakin. Välillä yrittää hetken töissä, mutta sitten taas joutuu saikulle. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti masennukseen sairastunut henkilö ei kykenee juuri silloin pohtimaan parisuhteensa tilaa. Eli tutuskin saat omaa ahdistustasi selvitettyä hänen kanssaan.
Voisitko puhua asiasta neuvolassa terkan kanssa? Tai pyytää päästä itse esim. psykologille tai muulle ulkopuoliselle kesksutelemaan asiasta. Jos itse käyt psykologilla, eihän se tarkoita että olisit itse sairastumassa.
Ulkopuolinen, puolueeton henkilö osaa kysyä oikeat kysymykset jne. Ystävät eivät ole aina oikea taho tähän asiaan.
Yksi vielä unohtui: kirjoita päiväkirjaa. Vaikkakin ihan lyhyesti. Se kuitenkin auttaa selkeyttämään omia ajatuksia ja antamaan toisaalta myös perspektiiviä. Muisti nimittäin vääristelee asioita ajan mittaan, joko hyvemmiksi tai huonommiksi. Kun olet jonkun aikaa kirjoittanut, alat nähdä asioissa sen punaisen langan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti masennukseen sairastunut henkilö ei kykenee juuri silloin pohtimaan parisuhteensa tilaa. Eli tutuskin saat omaa ahdistustasi selvitettyä hänen kanssaan.
Voisitko puhua asiasta neuvolassa terkan kanssa? Tai pyytää päästä itse esim. psykologille tai muulle ulkopuoliselle kesksutelemaan asiasta. Jos itse käyt psykologilla, eihän se tarkoita että olisit itse sairastumassa.
Ulkopuolinen, puolueeton henkilö osaa kysyä oikeat kysymykset jne. Ystävät eivät ole aina oikea taho tähän asiaan.
Meillä on siis 1 ja 3 -vuotiaat lapset. Puhuin viime käynnillä terkalle tästä tilanteesta, ja terkka jotenkin vain voivotteli että onpa raskasta ja kyllä se parisuhde on niin tärkeä, että siitä pitäisi pitää huoli kun on pienet lapset. En saanut siitä apua. Hän kyllä sanoi, että kannattaa mennä pariterapiaan, sanoin siitä miehelle, mutta mies kieltäytyi, hän sanoi että ei hän sellaiseen nyt pysty. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa. Tulee vain kuvauksestasi omat vanhemmat mieleen. Näin jälkeenpäin ehkä olisin toivonut, että olisivat eronneet. Jos olisin itse tilanteessasi, puhuisin kumppanin kanssa rauhallisesti omasta jaksamisesta tässä tilanteessa ja pyytäisin häntä ehdottamaan siihen ratkaisua. Tunnen yhden tapauksen, jossa mies tosiaan oli kaiket päivät sängyn pohjalla masennuksensa kanssa ja vaimo lopulta uupui siihen niin paljon, että totesi miehelle, että nyt keksitään jokin ratkaisu, koska kohta olen itsekin siellä sängynpohjalla sinun kanssa. Tilanne meni ymmärtääkseni parempaan päin. Eli kunnioita myös omia tarpeitasi ja mieti niihin ratkaisuja.
Kiitos kun kommentoit. Olen puhunut omasta ahdistuksestani ja jaksamisestani miehelle useamman kerran. Mies ei niihin oikein jaksa sanoa mitään, puhuu vain siitä mikä häntä masentaa. Masentunut kai pyörii vain siinä omassa pahassa olossaan, mies sanookin ihan suoraan, että ei hänellä ole jaksamista kiinnostua muiden voinnista. Eroajatuksista en ole vielä sanonut. Vaikea yrittää selvittää tätä miehen kanssa puhumalla, kun ei ole mitään parisuhdeongelmaa, jota puhua ja selvittää vaan vain se, että mies on masentunut ja sen takia meidän parisuhde on alkanut minua ahdistamaan niin paljon, että minun on vaikea olla kotona. Ap
Ok. Tarkennan vielä aiemmin sanomaani, eli tuntemani nainen pystyi esittämään asian niin, että ei ole vaihtoehtoja. Joko keksitään jotain yhdessä tai sitten tämä liitto on tässä, hän ei jaksa enää tms. Ei millään vihamielisyydellä tai loukkaantuneisuudella vaan rauhallisesti, omat tarpeet fokuksessa.
Kiitos näin minunkin täytyy varmaan pian tehdä. Vaikka en usko sen herättävän miestä. Juuri nyt vaan oma ahdistus tästä on niin kova että en pysty tuollaiseen rauhalliseen keskusteluun. Pitäisi ensin saada omaa ahdistusta pois. Ap
Tsemppiä ap tosi paljon! :) Itsensä rakastaminen ei ole offenssi puolisia kohtaan vaan parasta teille molemmille. Mistä asioista saat yhtään iloa? Niillä saat ahdistusta lievennettyä. t. se jolle vastasit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa. Tulee vain kuvauksestasi omat vanhemmat mieleen. Näin jälkeenpäin ehkä olisin toivonut, että olisivat eronneet. Jos olisin itse tilanteessasi, puhuisin kumppanin kanssa rauhallisesti omasta jaksamisesta tässä tilanteessa ja pyytäisin häntä ehdottamaan siihen ratkaisua. Tunnen yhden tapauksen, jossa mies tosiaan oli kaiket päivät sängyn pohjalla masennuksensa kanssa ja vaimo lopulta uupui siihen niin paljon, että totesi miehelle, että nyt keksitään jokin ratkaisu, koska kohta olen itsekin siellä sängynpohjalla sinun kanssa. Tilanne meni ymmärtääkseni parempaan päin. Eli kunnioita myös omia tarpeitasi ja mieti niihin ratkaisuja.
Kiitos kun kommentoit. Olen puhunut omasta ahdistuksestani ja jaksamisestani miehelle useamman kerran. Mies ei niihin oikein jaksa sanoa mitään, puhuu vain siitä mikä häntä masentaa. Masentunut kai pyörii vain siinä omassa pahassa olossaan, mies sanookin ihan suoraan, että ei hänellä ole jaksamista kiinnostua muiden voinnista. Eroajatuksista en ole vielä sanonut. Vaikea yrittää selvittää tätä miehen kanssa puhumalla, kun ei ole mitään parisuhdeongelmaa, jota puhua ja selvittää vaan vain se, että mies on masentunut ja sen takia meidän parisuhde on alkanut minua ahdistamaan niin paljon, että minun on vaikea olla kotona. Ap
Ok. Tarkennan vielä aiemmin sanomaani, eli tuntemani nainen pystyi esittämään asian niin, että ei ole vaihtoehtoja. Joko keksitään jotain yhdessä tai sitten tämä liitto on tässä, hän ei jaksa enää tms. Ei millään vihamielisyydellä tai loukkaantuneisuudella vaan rauhallisesti, omat tarpeet fokuksessa.
Kiitos näin minunkin täytyy varmaan pian tehdä. Vaikka en usko sen herättävän miestä. Juuri nyt vaan oma ahdistus tästä on niin kova että en pysty tuollaiseen rauhalliseen keskusteluun. Pitäisi ensin saada omaa ahdistusta pois. Ap
Tsemppiä ap tosi paljon! :) Itsensä rakastaminen ei ole offenssi puolisia kohtaan vaan parasta teille molemmille. Mistä asioista saat yhtään iloa? Niillä saat ahdistusta lievennettyä. t. se jolle vastasit
Kiitos tsempistä! Yritän tehdä sellaisia kivoja asioita, mitkä nyt on mahdollisia. Olen ihan kiinni näissä kahdessa pienessä lapsessa, kun mies ei nyt masentuneena suostu ollenkaan olemaan lasten kanssa ilman että olen paikalla, silloinkin on vain viisi minuuttia. Ja meillä ei oikein ole tukiverkkoja, tai on, mutta ne asuvat kaukana joten eivät voi auttaa lasten kanssa. Niin minun pitää keksiä jotain sellaista kivaa, johon pystyn näiden kahden pienen kanssa kolmin. Ap
Miehelle terapiaa ja teille vielä muutama pariterapia-aika.
Vierailija kirjoitti:
Hei, sano sille, että masennuksen hoidossa suositaan nykyään KÄYTTÄYTYMISEN AKTIVOINTIA. Viikkokalenteri käyttöön, rytmit kuntoon ja sänkyaika päivisin minimiin. Velvollisuuksien hoidon ja lounaan jälkeen voi levätä iltapäivällä. Sitten taas ylös. Lisäksi voisi tehdä mielenterveystalon sivuilta omahoito-osioita. Tai tilatkaa depressiokoulu-vihkonen kotiin ja siitä hälle viikkojen projekti. Ihmiset ei tajua miten kuntoutuminen vaatii omaa aktiivisuutta, ei ne mielenterveyshäiriöt itsestään yhtäkkiä kadota. Pitää olla valmis tekemään töitä myös omien ajatusten kanssa. Siellä netissä hyviä vinkkejä!
Olen yrittänyt pakottaa miestä käymään parin päivän välein kaupassa ja sellaista. Välillä hän pääsee kauppaan asti, välillä on käynyt niin, että mies lähtee ja kuluu tunti ja minä alan ihmetellä missä on, katson ulos parkkipaikalle ja näen että hän vain istuu siellä autossa, sitten sanoo että ei pystynyt lähtemään kauppaan vaan istui vain autossa. En voi olla häntä koko ajan potkimassa eteenpäin tai vahtimassa hänen rytmiä tai muutenkaan hoivaamassa, minulla on täysi työ näissä kahdessa pienessä lapsessa ja heidän hoitamisessa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Miehelle terapiaa ja teille vielä muutama pariterapia-aika.
Vielä kun keksisi miten miehen sellaisiin saisi. Ap
Kommentoikaa joku ja jutelkaa minun kanssa tästä.
En tiedä mitä tehdä.
Ap