SYYSKUUN SALAISUUDET Vkolla 31

Hei,



Massumamma, en yhtään muistanut että sinäkin olet synnyttänyt kuolleen lapsen. Onko tämä tulossa oleva synnytys nyt ensimmäinen sen jälkeen? Ihanaa kuulla, että siulla on jokatapauksessa vahvat fiilikset. Me mentiin nimittäin pelkopolille sen takia, että halusin että minulle kerrotaan miten tällaiset synnytykset eroavat toisistaan, en niinkään sen takia, että pelkäisin synnytystä.



Käynti oli mukava, oli sama kätilö joka on hoitanut minua useamman kerran kun on käyty tarkkailussa tms. Käytiin sitä edellistä synnytystä läpi, sen kestoa, lääkityksiä yms. Sitten juteltiin sellaiset asiat läpi, mitkä käydään näissä yleisissä tutustumiskierroksissakin, kateltiin power pointit ja juteltiin.



Ensinäkin voidaan mennä sinne heti kun supistukset on säännöllisiä, vaikka tulisivat vasta 10 min välein ja että päätetään lopullisesti kivunlievityksestä vasta silloin. Että jos ollaan ajoissa, ehditään hyvin suunnitella.



Sanoin, että haluan olla sydänkäyrällä koko ajan, ja jätän vaikka suihkun/ammeen väliin jos olo on sykkeen takia levoton. Tietenkin jos ei tunnu olevan mitään hätää, suihku/amme tuntuu varmaan ihanalta jossakin vaiheessa..



Kaiken kaikkiaan tuli ihan levollinen olo. Just sellainen vahva ja pystyvä, mikä onkin tärkeää kun synnytetään. Ei siinä auta pelätä (ja taas iso halaus teille jotka oikeasti pelkäätte, toivoisin niin että jostakin löytyisi teille voimaa ja rohkeutta!!). Siskontyttöni 7v. meni hammaslääkäriin ja sanoi: "En minä pelkää. Minä luotan hoitajiin ja lääkäriin. Ne on harjotellu." Siitä mottoa?



Että jos tässä vaan synnyttämään päästään, aion olla siitä niin iloinen! Mitä minä sitten teen, jos saan elävän vauvan syliini? En yhtään tiedä. Palataanko siihen sitten myöhemmin?



Kaikille hyviä vointeja ja levollisia mieliä



T. Arkamamma ja Jaakko rv 34+5

Juu. Enkelivauvan synnytys on minun viimeisin, vuonna 2004.

En tiedä lukiko moni tuota viimeviikon sunnuntai illan viestiäni. No, joka tapauksessa 5 päivän sängyssä olemisen jälkeen mies pääsi tänään aamulla sairaalaan ja iltapäivällä selkä leikattiin päivystystapauksena. Alunperin tuo leikkausaika oli sovittu elokuun 21.päivälle, mutta onneksi leikattiin nyt kun kunto meni äkkiä niin huonoksi. Esikoisen hoito järjestyi nyt niin, että itse olin kotona eilisen päivän, saikkua sain loppuviikoksi, mutta menen vielä huomenna töihin, koska mummi pystyy pitämään esikoista vielä huomisenkin päivän. To ja pe olen sitten itse kotona ja ma alkaakin sitten äitiysloma. Onneksi on reilu ja ymmärtäväinen työnantaja. Sinänsä hyvä että leikkaus tehtiin nyt, ehtii mieskin sitten kuntoutua edes pikkuisen ennen vauvan syntymää



Neuvolassa olin tänään. Kaikki hyvin, verenpaine tapansa mukaan alhainen, vauvan sykkeet kuuluivat hyvin ja raivotarjonnassa oleskelee. Paino oli laskenut 100 g viikossa, sf-mitta nyt 29 eli kasvua 2 viikon takaiseen 1,5cm. Hemppakin oli noussut jo 140:een eli rauta on imeytynyt hyvin. 2 viikon päästä on viiminen ultra ja lääkärikäynti ja seuraava neuvola 3 viikon päästä. Vauva temmeltää kovasti vatsassa, niin että koko maha muljuu. Tuntuu välillä todella ilkeältä töissäkin, mutta hyvä että liikkuu.



Joku kyseli turvakaukalosta, meillä Gracon autobaby II telakalla. Oltiin kyllä todella tyytyväisiä, aivan mainio juttu ettei tarvitse joka kerta turvavyötä asetella, varsinkin talvipakkasilla sormet jäässä. Painavahan tuo on, mutta se ei haitannut oikeastaan lainkaan.



Itse en ole vielä kauheasti synnytystä miettinyt, vaikka tuon 2v esikoisen synnytys olikin aika karmaiseva 33h kestänyt kokemus. Lähinnä mietittyttää tuo ponnistusvaihe, kun siitä ei kokemusta, koska ensimmäinen päätyi lopulta sektioon. Pitää varmaan kaivaa opuksia ja tutustua asiaan, että mitä siinä oikein pitikään tehdä ;)



Helteistä olen minäkin kohtalaisesti nauttinut vaikka yöunia häiritsevät ja töissä tuskaa. Mutta tuntuu mukavalta että on lämmintä pitkästä aikaa



Elohelmi ja Pirkko 34 + 2

Heippa kaikki taas!



Kovasti on synnytys täällä puhuttanut ja ollut keskusteluissa mukana, Hyvä niin. Ihana joka tapauksessa lukea teidän aatoksia asiasta. Se kuitenkin vääjäämättä on edessä ja lähestyy, joten kai sitäkin on ajateltava ja varauduttava. Arkis, tosi mukavaa, että sulla oli miellyttävä ja onnistunut kokemus pelkopolilla ja sait hyvän fiiliksen, sun jutun luettuani mullekin tuli sellainen vahva olo.



Esikoinen kun on tulossa, en tiedä, mitä synnytyksestä odottaa. Jotenkin olen ajatellut, että turha sitä on hirveästi stressata, kyllä kai se ulos tulee tavalla tai toisella. Nuorempana ajattelin, että en ikinä voi synnyttää, mutta nyt olen jo jotenkin tottunut ajatukseen. Toisaalta, aika ajoin iskee paniikki, kun ei voi ikinä tietää miten se menee ja mitä siellä tapahtuu... Varsinkin nyt, kun synnytys alkaa olla jo oikeasti kovin lähellä.



Massumamma, ymmärrän, mitä tarkoitit, ja jokaisellahan on omat kokemukset, joiden pohjalta suhtaudutaan tulevaan. Kokemukset ja tunteet on subjektiivisia, eikä niitä voi rinnastaa toisiinsa.



Uskomatonta on se, että äitiysloma alkaa pian. Silloin talvella se tuntui niin kovin kaukaiselta. Ja ihanaa, että on ollut aurinkoa ja lämmintä, tosin mulle kuumuus on aiheuttanut turvotusta. Nilkat on iltaisin aika paksut ja sormuksien pitämisestä en ole voinut haaveillakaan. Mitens teillä muilla?



Laskeskelen vaan työpäiviä, aamukampa harvenee. Ihan kiva toisaalta olla töissä, päivät kuluvat nopeammin. Mukavia ajatuksia kaikille, tällä viikolla on jo elokuu, ja siitä syyskuuhun on enää hetki!



Miisu 33+4

Täällä Itä-Suomessa ei ole helteet päässeet hirveästi haittaamaan! En kyllä kaipaakaan, kun on muutenkin tukala olo!



Tämä lapsonen tuntuu painavan niin julmetusti tuonne alapäähän! Häpyluu on aivan mahdottoman kipeä. Jalat väsyy nopeasti seisaallaan olosta, samoin selkä. Nukkuessa kyljellään lonkat väsyy ja kipeytyy nopsaan. Yöllä hyvän nukkumisasennon löytäminen on välillä täyttä työtä.



No valitus sikseen, vauvalla tuntuu ainakin tällä hetkellä olevan kaikki hyvin. Välillä on todella kova jumppa masussa :) Tämä vauva vaan tuntuu pyörivän hirveästi, niinkuin etsisi asentoa..(?) Hirvittää, jos napanuora kietoutuu kaulan ympärille!!



Arkamamma ja Massumamma: te ootte kyllä todellisia sissejä :) Jaksatte olla positiivisia ja kannustatte ja tuette muita odottajia, vaikka kauhean raskas kokemus teillä molemmilla takana! Kiitos teille siitä :)



Jännä lukea muidenkin kirjoituksia siitä, että ihmiset ihmettelevät suurta mahaa ja sitä, että vauvan laskettu aika onkin vasta syyskuussa, ei vielä heinä- tai elokuussa! Alan olla lopen kyllästynyt kommentteihin, "oletko ihan varma, että sieltä on vain yksi tulossa" tai "montako ajattelit kerralla synnyttää", "ai vasta syyskuussa".. Meikän maha vielä kasvaa tällä hetkellä todella nätisti keskikäyrällä, ei pitäisi olla mitenkään järjettömän iso viikkoihin nähden.. (?) Kyllähän tää reppu tässä edessä itsestäkin tuntuu isolta, mutta muistan kyllä vielä miten iso maha mulla oli viimeisillä viikoilla esikoista odottaessani, vaikka siitä alkaa olla jo 9 vuotta aikaa!



Jaahas, nyt pitää tältä erää lopettaa! Palaillaan ja jaksamisia kaikille mammoille!



Pömppänä 33+4



P.S. Mekin hankittiin jo vaunut! Ostettiin Brion Happyt :) Mukavat ja yksinkertaiset perusyhdistelmät ovat!

viimeinen nla lääkäri takana.

Kaikki oli ok (pissa, ja paineet ok, kylläkin tosi matalat niinku mulla on ollu aina raskausaikana)

Ultran mukaan "Onni" olisi n. 2,5kg, eli aika suurta kokoa lääkärin mukaan.

Samaa sanoo sf. mittakin. Ja mahan koko :D

Jos haluan, pääsen kokoarvioon vkoilla 36/37 äitipolille vielä.

Mutta tiedä niistä. Pääasia että kaikki oli hyvin, ja siellä monotteli =)





Synnytys ei pelota, vaikkakin tietysti jännittää, että meneekö kaikki hyvin. Se on ollut kaksi kertaa mulla ainakin tosi hieno kokemus, ja toivon tietysti, että kolmaskin kerta olisi.

Ilman kipua siitä ei selviä mitenkään päin, mutta se palkkio minkä siitä saa, auttaa jaksamaan vaikka minkä yli.



Aurinkoista viikkoa kaikille!



Marili ja "Onni" 33+0

Taidan itsekkin nyt kirjoitella muutaman sanasen kun on aikaa tässä vaikka meinasin että laitan kuulumisia vasta tiistaina kun olen käynyt äitipolilla koko arviossa.Jännittää ihan kamalasti tuo ultra ja minkälaista vauvaa povaavat. viime yönä näin sellaista unta että sain tytön vaikka masussa pitäisi poika olla.Ja vauva syntyi jo tällä viikolla ja painoi 3900g!Aika outo uni vaikka unessa oli aivan ihanaa pitää vauvaa sylissä ja imettää ja olin tosi onnellinen kun heräsin:)Täytyy siis kysyä tiistaina ultrassa että kumpi siellä mahassa nyt on jos suostuvat sanomaan tai näkemään...no ihan sama kunhan tulee hyvinvoivana ulos.

Synnytys alkaa mullakin pyöriä mielessä.En pelkää kauheasti vaikka en sitä kipua odota enkä todellakaan mitään luomusynnytystä yritä.Esikoisesta epiduraali pelasti kyllä.Kaikista eniten mua pelottaa se ponnistus vaihe joka viimeksi kesti 1h6min ei ole kuulemma pitkä aika esikoisen saavalle mutta musta se oli koko synnytyksen kauhein osa.Ja meinasi imukuppi synnytys tulla mutta sitten sain jostain voimaa ja tyttö syntyi. Ainakin omalla kohdalla piti paikkaansa se että kaikki kipu unohtuu kun vauva on sylissä. Muita toivveita mulla ei ole synnytyksen suhteen kuin se että menisi nopeammin tällä kertaa.

Täälläkin kommentoidaan mun mahan kokoa ja se alkaa pikku hiljaa ottaa päähän.Yks ilta miehelle jo itkin että onko se tosiaan niin iso ja mikä jätti vauva sieltä oikeen tulee!Mies vaan totesi että ihmiset ei ole tottunut näihin raskaus mahoihin ja ainahan se loppu vaiheessa on iso.Ja sitten päivitellään että onko mulla vasta elokuun viiminen päivä la.Muut varmaan nyt ihmettelee että miksi kirjoitan syyskuisissa enkä elokuisissa niin sen takia että alunperin luulin lasketun ajan olevan syyskussa ja alkuraskauden ultran mukaan olikin.Mutta kuukaustisten mukaan neuvolassa oli sitte 31.8 eikä sitä enää muutettu.Mutta toivottavasti ei haittaa ketään heh:)Vauvahan voi hyvinkin syntyä vasta syyskuussa.Katseltiin muuten sitten valokuvia missä odotan esikoista rv36 ja mies sanoi ettei ole yhtään sen isompi kuin kuvissa ja tyttö painoi syntyessään rv38+6 niin 3330g.

No tiistaina sen näkee mitä tuleman pitää.

Olo alkaa kyllä olla aika mammuttimainen ja kömpelö ja välillä särkee joka paikkaa ja ylämäkeä käveltäessä ja rattaita työntäessä supistelee jonkin verran.

Turvakaukaloista joku kyseli niin meillä on esikoisen graco jalustalla ja tyttö oli siinä 10kk ikään asti ja sen jälkeen ostettiin Brio Zento.Kummatkin olleet tosi hyviä.Ja nyt meillä tulee käyttöön Brio twinette kaksosten rattaat.Esikko on aika kova istumaan rattaissa:)

Muuten täällä vauva tuntuu voivan hyvin liikkuu hyvin:)en vaan malta odottaa enää että saan hänet syliin!!Ehkä pian...

No joo oliskohan siinä taas palailen jälleen:)



Terv:Sweety rv 35+3

Kävin taas pyörällä terveyskeskuksessa ja jaksoin paljon paremmin polkea kuin eilen. Sekin taitaa riippua aika paljon vaavin asennosta ;-)



Kaikki oli ok, SF-mitta jatkaa siinä keskikäyrän ja alakäyrän puolivälissä, eli oli nyt 27,5 cm. Mulle on moni sanonut, että masu näyttää pieneltä. Paras kommentti tuli ystävän mieheltä, joka muisti, että LA on marraskuussa..hänen mielestään masun koko viittaisi ihan hyvin siihen. Jumpassa yksi nainen tuli kylläkin kysymään, että synnytänkö ihan kohta, kun koko viittaisi siihen. Aika hassua, kun hänellä on keväinen synnytys itsellään takana. No, me ihmiset olemme niin erilaisia ja vauvat kasvavat eri tavalla.



Hemoglobiinia mulla ei ole kovin usein mitattu, se oli tällä kertaa 130 (normaalisti ollut jopa päälle 150). Se ei siis missään vaiheessa ole voinut olla mun väsymyksen syynä.



Joku kyseli turvotuksesta. Näin kesällä on yleensä hankaluuksia sormusten pitämisen kanssa, mutta nyt on ihmeen vähän. Jalat mulla ei ole olleet ollenkaan turvoksissa. Mitenkä teillä muilla, onko turvotusta? Muistan yhden kaverini raskauden, hän ei voinut koko aikana pitää sormuksia.



Sain seuraavan nla-ajan 2 viikon päähän, koska mitään vaivaa ei ole. TH sanoi, ettei vaikuta siltä, että mulla virta loppuisi, kun kerroin mattojen pesusta ja pyöräretkistä. Se voi olla, että jossain vaiheessa on touhuamisen loputtava, jos alkaa kipeitä supistuksia ilmenemään.



Vajaan kuukauden päästä on synnytystapa-arvio. Se jännittää aika tavalla, koska siellä saa jonkun arvion vauvan koosta. Meille on lupailtu pientä tyttöä, mutta saas nähdä sitten. Omalla äidilläni oli myös pieni masu (olisiko ollut viimeisillä viikoilla SF-mitta siinä 32-33 cm) ja silti painoin syntyessäni 4200g! Tosin synnyin yli viikon LA:n jälkeen. Vauvan tarjontakin mietityttää. TH totesi, että taitaa kaveri olla pää alaspäin, mutta silti sivuttain (peppu näkyy oikeassa kyljessä kuhmurana). Siitä kääntämisestä en ole lainkaan innoissani :-(



Jaahans, taisi olla tarpeeksi omaa napaa. Nyt menen ripustamaan pyykit narulle ja myöhemmin pääsen pelaamaan minigolfia (olen tosi surkea siinä ja yleensä suutun, kun en onnistu, mutta kaikesta huolimatta se on kivaa).



Tsemppiä kaikille, toivottavasti löydätte apua pelkopolilta! Ensikertalaisena en oikein osaa pelätä mitään ja yritän olla ajattelematta synnytystä. Fiilikset ehtii kyllä muuttua vielä monta kertaa, mutta toivottavasti en joudu paniikkiin.



Viikon jatkoja!



Miaea ja masukki 32+2

on se jännää miten nää yöt vaihtelee, ja varsinkin aamut! mies herää töihin kuuden maissa ja silloin minäkin herään, horroksessa makoilen seittemään asti ja sitten: aivan täysin hereillä! ei saa unta, ei niin millään... ja melkein joka aamu sama juttu. väsyttäis ihan kamalasti mut ei pysty rauhoittumaan siihen uneen, sitte joskus yhdeksän maissa saa hetken nukuttua... tosi rasittavaa kun vois nukkua putkeen sinne yhdeksään-kymmeneen asti, lomakin kun on....



hyvin aktiivinen tuntuu tää meidän vauveli olevan, hyvä vaan... ja heti kun on rauhallisempi päivä niin hirveä paniikki että onko siellä kaikki ok... vaikka niitä hiljaisia päiviä on kyllä onneksi aika vähän.



mitä koko arvioita teille muille on annettu näihin aikoihin vauvasta? olin viikko sitten lääkärissä ja sanoivat että painoarvio silloin (nyt rv 33) oli noin 1800g.

pienehköksi sanoivat, en sitten tiedä...?

eipä tää masukaan niin kauhean iso ole, mutta silti ihmiset tuntee velvollisuudekseen kommentoida sen kokoa kovinkin paljon, välillä tekis mieli sanoa että tuupa ite tähän hikoilemaan... ja toisekseen, tuskin kovinkaan moni niistä ihmisistä ilahtuisi jos minä alkaisin kommentoimaan heidän ulkonäköään...!!! X-(



noh, tulipa vuodatettua vaikkei täällä NIIN isoja vielä ollakaan, ärsyttää vaan kovin...

Meillä lapset lähti eilen papalle ja tulevat vasta huomenna illalla kotio, ihanaa vaan olla ja tehdä mitä lystää! Pappa lupasi viedä mukulat särkänniemeen niin itse säästyn nyt siltä reissulta:)



Yöt täälläkin katkonaisia, vessassa saa ravata jatkuvasti ja sitten välillä vetää suonta jalasta. Nyt ihme kyllä tuo mun lonkka ei ole toviin vaivannut, mutta muuten oikean asennon löytäminen vaikeaa.



Nasu_: Meillä painoarvio 31+5 oli 1600g ja kuulemma liian pieni viikkoihin nähden ja kasvua nyt siis seuraillaan. Mulla kuitenkin maha ihan kunnon kokoinen ja sf-mitta menee hivenen keskikäyrän yläpuolella eli mitä tuolla sitten sisällä on?!? Ja siis ihan kunnon rantapallo tämä on.



Tuo mahan koon kommentoiminen rupeaa myös ärsyttämään, sitä kun saa kuulla jatkuvasti, mutta eniten kuitenkin sieppaa puolitutut jotka käy mahaa käpälöimään:( Ehkä sitten olen tyypillinen pidättyväinen suomalainen joka haluaa pitää hajurakoa, mutta en vaan tykkää, kun tullaa sörkkimään.



Kukas se nyt olikaan kenen tyttö kommentoinut äidin painoa?!? Meillä 7 v tyttö kanssa kauhistuneena kyseli, että ihan oikeastikko meinaan lähteä rannalle bikineissä ja kyllä sun äiti varmaan tarttis laihduttaa, tietty sitten, kun vauva tullut pois;)



Meillä huomenna taas neuvola, tulen kertoileen kuulumisia ennen kuin lähdetään lauantaina mökkeileen.



Nautitaan auringosta ja kasvatellaan masuja!





Kimaro ja Helmi 32+4

Omaan (.) ei kummempia kuulu....kasvaa ja komistuu.

Olo on välillä todella tukala ja kärsin 2 päivää hillittömistä selkäkivuista. En tiedä lienekö perua vkonlopun saunomisista ja uimisista. Mutta nyt selvästi parempi olo jo onneksi :-).



Supistelee aina välillä napakastikin,mutta sitten heti helpottaa - eli jotain tapahtuu.

Tuntuu jossain tuolla alhaalla, kun joku tökkisi sukkapuikolla....tuikkii ja pistelee.

2 kertaa olen paineiden takia käynyt äitipolilla,eikä kummallakaan kertaa ole katsottu kohdunsuulle. Lääkäri sanoi,että turha provosoida sitä liikaa.

Nlalääkäri ensi viikon jälkeen, jossa katsoo tilanteen ja kirjoittaa sterilisaatiolaput valmiiksi sairaalaan.



Painosta sen verran,että kävin viime pe äitipolilla kontrollissa ja silloin viikkoja 32+4. Painoarvio oli 2,3 kiloa,eli ei meillekään mitään pientä vauvaa povailla ellei kasvu hidastu ja tuskinpa se sitä loppua kohden tekee. Verenpainelääkitys auttanut tosi hyvin,paineet normalisoituneet ja lääkäri sanoi että jos pysyvät hyvinä ainakaan sen takia ei käynnistettäisi. Seuraava kontrolli vko 36 sairaalalla, jossa ultraavat koko ja päättävät mitä tekevät.



Nla vasta ensi tiistaina,joten tässä vaan odotellaan. Meidän vauvelin tahti on muuten hidastunut tosiaan. Enää ei jumpata ja riehuta - josko olisi vihdoin raivotarjonnassa? Tänään ollut erityisen hiljaista, vähän pelottaa ne napanuora yms jutut ja mietinkin pitäisikö jo nlaan huomenna soitella ja mennä kuuntelemaan sydänääniä. Kuitenkin aina välillä jotain muljahtelua tuntuu ja olo on ihan ok, joten ei kai syytä huoleen? Eihän??? Kai se tilakin alkaa pikkuhiljaa jo tuolla masussa loppua eikä enää voi mitään kauheita akrobaattitemppuja suorittaa.... :(



Synnytys toisaalta pelottaa/toisaalta odotan,että pääsen mahasta eroon ja saan vauvan syliini.....ristiriitaiset tunnelmat.....kätilösiskoni sanoi,että kunhan jaksat vielä viikon ottaa rennosti, niin vkon 34 jälkeen saa ja annetaan jo syntyä. Mutta luulen,että turha toivo. Haudon varmaan tätä hamaan loppuun asti ;) eli viikoille 40



Mami + vauveli 33+4

Mulle on sanottu ja kaksi kätilötuttavaani vahvistivat myös, että ei ne seuraavat kiinnity, kun vasta synnytyksessä ja mulla ainakin on ollut näin.

Maha on jo laskeutunut ja suorastaan roikkuu ihan alhaalla.



Eilinen yö oli aika kamala, joskus kahdentoista aikaan alkoi supistelemaan, kyljissä poltteli ja mahaa nipisteli ja sitä jatkui ja jatkui. En saanut nukuttua vaikka yritin. Lopulta otin sitten pari särkylääkettä ja sain unenpäästä kiinni.



Ollaan saatu kasapäin tytön vaatteita, niin uusia kuin käytettyjäkin ja vauvan vaatevarasto alkaa olla jo aikamoinen! :)



Se tuleva lapsivesipunktio pelottaa, kun en ole koskaan aiemmin sellaiseen joutunut :( Toivon vaan, että pikkuisen keuhkot ovat sitten parin viikon päästä valmiit ja pääsen tositoimiin!



Mustaverho ja kaneli 33+5

Kävin tänään äpkl. Kaikki kuulemma hyvin, virkeä kaveri..kuten jo moni sanonut aikaisemmin, kun ei malta paikallaan pysyä et sais mitattua. Tämän hetkinen paino-arvio oli kolmen mittaustuloksen ka 2500g-2700g. syntymäpainoksi veikkaili max.3700g. Minulle kuulostaa jo ihan tarpeeks isolle, kun aikaisemmat olleet 3100g-3400g.. hirmuinen pelko että tulee yli 4000g.. voiko ruokavaliolla vaikuttaa vauvan kokoon, niin nyt likat kehiin vinkkejä millä ei vauvan paino kohisemalla nouse!! Sen oon jo tehny, kaikki imelä on kiellettyjen listalla, mansikoita tänään ostin kun piti saada jotain hyvää ja niitä menikin sievä 2kg yheltä istumalta :)

Mutta nyt nukkumaan, veljen tyttö 10kk tulee hoitoon viiden aikaan aamulla, kun tuli hoito-ongelmia. liitoskivut mielissään illalla, voi olla että seiniä pitkin kävellään..



Hyvät yöt!!



kmk-83 ja vaavi 35+1

Täällä sitä mummolassa ollaan. Poika on ihan innoissaan, äitini vaan antaa ymmärantää etten ole tehnyt mitään oikein pojan kanssa. Kysyinkin että miten tuosta on sitten noin ihana kolmivuotias tullut? No tämä on kai sellanen ikuisuss kysymys ja koitan vaan sivuuttaa äidin kommentit....



Omassa navassa kaikki hyvin. kuullostaa että kaikilla on hyvät nla tädit jne hommat hanskassa, mulle ei olla puhuttu mitään mistään synnytystapa arvioista tai mikä vauvan koko mahtaisi olla. varovasti arvioi että voisi olla pää alhaalla... Minusta niin onkin. Maha on selkeesti laskenut, ei närästä enää ja vauva köllöttää oikealla puolella, joskus jumppaa keskempänä mahaa mutta mun mielestä ehkä yöllä saattaa valua tuohon vasemmalle käymään:) En tiiä kuvittelenko....



Esikoisen tarvikkeita olen laitellut jo vauvalle valmiiksi, vaatteita en ole vielä pessyt tms. Samoten turvakaukalo on meilläkin hankinnassa. Kehukaa vaan omianne:)



Synnytystä olen miettinyt kanssa. Esikoista lähdin synnyttämään aika viileesti (40+4). Luotin että se menee niinkuin menee. Ekoista säännöllisistä kivuttomista supistuksista syntymiseen kesti sen 12h joista sairaalassa ehdin olla kolme. Spinaalipuudutus laitettiin, muuta tietääkseni ei. Puudutus oli minullakin aika ärhäkkä enkä sitten tuntenut juuri mitään. Asiasta tehden "punnasin" vauvan. Kätilö kysyi aina tunnenko mitään että jos yhtään tuntuu niin vois koittaa ponnistaa. Olin kyllä tyytyväinen että en tuntenut juuri mitään. Väliliha leikattiin ja repesinkin, silti kokemus oli minusta helppo (jos synnytyksestä voi koskaan niin sanoa). Nyt olen kuitenkin miettinyt että jos jotain vähän kevyempää kivunlievitystä että tuntisi oikeasti sen ponnistustarpeen... Esikoistaan synnyttäviä rohkaisen vaan että kaikki voi mennä helpostikin ja että kätilö kyllä tietää ja auttaa... ja onhan siinä mies tai muu tukija paikalla auttamassa ja pitämässä puolia jos tarve vaatii:) Kätilöitäkin on monenlaisia mutta eihä siitä tarvi parasta kaveria tulla, kunhan hommansa hoitaa siinä tilanteessa. Enkä todellakaan tarkoita vähätellä kenekään pelkoa! Onhan se kuitenkin hurjaa hommaa eikä voi tietää minkälainen just tämän vauvan syntymä tulee olemaan.



Mutta ihania päiviä ja nautinnollista odotusta kaikille:) Tämä on toisaalta aika helppoa vauvanhoitoa vielä kun pieni köllöttelee mahassa:)

t. maatuska ja tapaus kakkonen 32 viikkoa vai joko 33?

Hei,



ihana mies yllätti ja sanoi että nyt lähetään Helsinkiin, yhdeksi yöksi hotelliin ja käydään kuulema ainakin Ikeassa ostamassa hoitopöytä ja lipasto niin saan sitten laittaa Jaakon huoneen valmiiksi. Miten miulle on annettu noin ihana mies? Mie kun oon uhonnut että mitään ei laiteta ja nyt se vie Ikeaan..! (lue: taivaaseen?) Kenen muun mies on lähtenyt vapaaehtoisesti Ikeaan? Lupasin sitten että voidaan käydä myös Bauhausissa kun se on siitä niin innoissaan...



Doppler on mukana ja liikkeitä on onneksi tuntunut. Ja on siellä Hesassakin kuulema sairaaloita.... :)



Kaikille mukavaa loppuviikkoa



T. Arkamamma rv 34+6

Meillä asiat ihan hyvin, painoakin tullut nyt tasan 6 kg koko raskausaikana:) Vauveli vaikuttaa kovin virkeältä ja liikkeitä siis tuntuu hyvin. Neuvolassa katsottiin tuo vauvan paino oikein mittataulukosta ihan mun mielenrauhan takia ja tasaiseti näyttää kasvavan vaikka siis pieni onkin, kasvaa keskikäyrän ja alakäyrän puolivälissä ja tätin mukaan ei syytä huoleen, huh tuli taas parempi olo ja mukavampi lähteä reissuunkin!



Mies kovasti tutkii rallikarttoja ja kuulemma tarttis sitten mennä ralleja katsomaan kerta siellä lähellä mökkeillään, mutta oikeasti ei vois vähempää kiinnostaa. Sanoinkin jo, että voi vapaasti mennä ihan yksin niin minä köllin sitten laiturilla ja nautin.



Kuullaan taas, Kimaro ja Helmi 32+5

Tänään meillä oli taas neuvolakäynti; pikku sydän jyskytteli siellä kiivaasti ja kova oli möngerrys masussa;) "Pertsa" viihtyy edelleen istuilleen, vielä ei johda toimenpiteisiin mutta kuuleman tilannetta seuraillaan nyt ahkerasti ja mahdollista kääntöä mietitään vkolla 36, ilmaisin kyllä jo negatiivisen mieleipiteeni tuosta kääntämisestä. Paino(minun) on pysynyt tismalleen samana kuin viime kerralla eli vielä ei poika hirveetä vauhtia painoa kerää( kuuleman paino nousee sen viimeisen kk aikana n. 400-500 gr / vko joten sitä odotellessa ).

Tähän asti olen pelkoni kanssa "kärvistellyt" mutta nyt "tilasin"lähetteen pelkopolille, ei se auta kun yöt menee tulevaa jännittäessä....täällä näkyy muillakin olevan noita pelkotiloja, lieneekö sitä juttelusta sitten kuitenkaan apua kun siellä vaan yritetään joka tapauksessa käännyttää alatiesynnytykseen, noh saa nähdä. Muutoin olo on hyvä pientä selkäkipua lukuunottamatta!



Mukavaa loppuviikkoa mamat!



Luluzu & Pertti 32+4

No niin, nyt sitten piti antaa periksi ja käydä hakemassa saikkua. Terveyskeskuslääkäri oli sellainen nuori mies kandi vielä. Tuntui, että hän ei oikein tiennyt, miten suhtautua tähän tilanteeseen. Meinasin vaan, etten enää kykene tarpomaan rappusia ylös alas painava reppu selässä ja autosta nouseminen aiheuttaa aina supisteluja. No, kirjoitti sitten loppuun asti sairaslomaa. =)



Melkoisesti vihloo tuonne häpyluuhun. En kyllä muista, että noissa kahdessa aikasemmassa raskaudessa olisi tällaista ollut. Välillä tuntuu oikeasti siltä, että joko se tulee.



Synnytys on mulla alkanut pyöriä mielessä. Olen kahteen edelliseen synnytykseen mennyt avoin mielin. Kyllä nytkin, mutta jotenkin on alkanut enemmän jännittämään sitä, kuinka paljon menee yli ja miten synnytys käynnistyy. Vähän erilaiset jännäämiset siis. =) Eka synnytyshän mulla päätyi sektioon ja sen jälkeen päätin, että vaikka vauva olisi perätilassa, niin yrittäisin synnyttää. No onneksi ei ollut ja kuopuksen synnytys oli hieno kokemus. Saman tien kun sain vauvan rinnalle, ajattelin, että voisin tehdä tämän vielä joskus uudelleen. Ja tässä sitä nyt odotellaan. Toivottavasti on yhtä mahtava kokemus. Sektio oli mulle niin kamala kokemus, että tosiaankin, teen kaikkeni, että voin synnyttää vauvani normaalisti.

Tosiaan, synnytys voi olla ihan mahtava kokemus ja siihen kannattaa yrittää suhtautua avoimin mielin. Eihän sitä muutenkaan koskaan tiedä, mitä elämä tuo tullessaan. Enkä todellakaan halua vähätellä kenenkään pelkoja. Itse pelkään todella sektiota, mutta kaikkeni olen valmis tekemään vauvani hyvinvoinnin vuoksi.



Ja kääntämisestä sen verran, että olen kuullut joidenkin saaneen hyviä tuloksia akupunktiolla. Eräs tuttavani oli päässyt katsomaan ultralaitteella, kun äitiä hoidettiin akupunktiolla ja vauva kääntyi. Tuntuisi olevan hieman hellempi tapa kun toi mahan päältä kääntäminen. Ainahan ei tietenkään tuokaan onnistu, mutta itse olisin valmis kokeilemaan.



Kohta rupeaa jo varmaan vauvauutisiakin pukkaamaan. Ihme, jos joku pienokaisista ei päätä syntyä hieman ennen rv 38. =) Meillähän on vielä pitkä matka. Toisaalta ihanaa, toisaalta sitä jo odottaa, että saisi pienokaisen syliin. Nautin silti vielä tästä raskaudesta täysillä.



Hyviä vointeja kaikille!

mamaj kohta 32?

Onhan raskausviikkoja huomenna jo 33!

Apua, mihin tämä aika katoaa...

Ihan oikeassa mentiin aluksi.

On se hyvä, että olen saikulla... :D