Kun vanhemmat puhuu lässyttäen lapsilleen, miksei voi puhua normaalilla äänellä, hyvä esimerkki...

Tiedän ton, en jaksa yhtään kuunnella lässytystä, oli kyse aikuisista, tai lapsista.

https://yle.fi/uutiset/3-9690155

Minusta samaan lässytykseen kuuluu, kun vanhemmat puhuvat lapsille tyyliin : "Voi kulta, onko jo nälkä?", tai muuta kulta sitä, kulta tätä lässytystä. Miksi ei voi käyttää sitä lapsen omaa nimeä, kun hänellä varmaan on sellainen? Hyi että, mua aina ällöttää nuo "kulta" lässytykset.

Helvetin ärsyttävän kuulloista. Inhottaa kuulla, kun lapsi lässyttää.

Hoivapuhe on hyväksi lapsen kielen kehitykselle. Kaikki valistuneet vanhemmat ja puheterapeutit tietävät tämän. Nyt tekin tiedätte, joten täällä ei ole enää mitään keskusteltavaa.

Mitä se sinulle kuuluu. Pidä vaan huoli omista asioistasi.

Vierailija kirjoitti:

Helvetin ärsyttävän kuulloista. Inhottaa kuulla, kun lapsi lässyttää.

Mua ärsyttää kun ei edes tajuta että se on kuulostaa yhdellä ällällä.

Miksihän oikeaan kasvatukseen kuuluu lorut ja runot?

Vierailija kirjoitti:

Minusta samaan lässytykseen kuuluu, kun vanhemmat puhuvat lapsille tyyliin : "Voi kulta, onko jo nälkä?", tai muuta kulta sitä, kulta tätä lässytystä. Miksi ei voi käyttää sitä lapsen omaa nimeä, kun hänellä varmaan on sellainen? Hyi että, mua aina ällöttää nuo "kulta" lässytykset.

Minulla on vieläkin tapana, kun lapset käyvät kotona, huokaista välillä heitä katsoessani, että voi minun pienet kultani. Ne kultaset lähestyvät kohta kolmeakymppiä ja ovat parimetrisiä. Eivät ole vielä kieltäneet.

Jostain syystä sitä kulta-sanaa usein käytetään negatiivisessa lauseissa: voi, kulta-rakas mitä sä nyt menit tekemään taas. Siinäpä hyvä tapa yhdistää kulta-rakas johonkin haukkumiseen. Ja sitten miettimään, miksi lapset oireilee.

*ohis*

Toi on kyllä ärsyttävää, varsinkin jollekin 6-vuotiaalle puhua kuin vauvalle.

"Anna isi/äiti auttaa", miksei voi puhua kuin normaalille ihmiselle, että "anna minä autan".

Se on pieni solunyytti se lapsi. Sillä ei ole minkään kielen taitoa vaan pelkästään alkutekijöissään oleva alitajuinen ymmärrys siitä fiiliksestä, joka jonkun äänestä tulee. Siksi täytyy liioitella. Lapset oppii ihan hyvin puhumaan normaalisti, kun siirtyvät lapsuudesta aikuisuuteen. Tyhmä puhetapa opitaan enemmän ikätovereilta/mediasta kuin vanhemmilta.

Ei minua ole koskaan häirinnyt tuo pikkulapsille "lässyttäminen".

Mutta mitä mieltä olette siitä, kun jotkut asiakaspalvelijat puhuvat aikuisille asiakkaille samaan tapaan?

Esim. vaatekaupassa. En ole siitä pahastunut, pistänyt vaan merkille. Itsestäni ei ehkä tuntuisi luontevalta puhua aikuisille niin. Ystävälliseltä se toki kuulostaa ja on paljon parempi kuin viileä asiakaspalvelu, mutta silti vähän hassua.

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä sitä kulta-sanaa usein käytetään negatiivisessa lauseissa: voi, kulta-rakas mitä sä nyt menit tekemään taas. Siinäpä hyvä tapa yhdistää kulta-rakas johonkin haukkumiseen. Ja sitten miettimään, miksi lapset oireilee.

*ohis*

Minusta se kuulostaa hyvältä. Meille vanhemmille on usein niin vaikea sanoa että olet rakas, rakastan sinua. Niin edes noin sitten tulee ilmaistua, ja varsinkin juuri siinä kohtaa kun lapsi tekee ns. virheen, olet rakas ja tärkeä sittenkin.

Mietipä vaihtoehtona ettei kukaan osaa sanoa koskaan, kumpi lapsi oireilee enemmän? Se jolle on sanottu edes lapsi rakas, katso takas kengänkanta aivan kakas, kuin se jolle ei koskaan näitä sanoja ole sanottu?

Siksi minä yritän ainakin heittää ihan mukamas huolimattomasti johonkin lauseeseen, kun en osaa sanoa muuten.

Vierailija kirjoitti:

Mitä se sinulle kuuluu. Pidä vaan huoli omista asioistasi.

Kuuluu, jos joudun sitä kuunnella

Loruttelu ja höpöttely auttaa lapsen kielellistä kehitystä. Tuo "lässytyspuhe" on paljon helpompaa jonninjoutavalle puheelle kuin sellainen vakava aikuisten puhetyyli.

Tämä nimenomaan tukee sitä puheen kehitystä. On oikein hyvä, että vanhemman aivot virittyvät käyttämään juuri sellaista kieltä, ja monet ihan ulkopuolisetkin ihmiset osaavat säätää puhettaan lapselle osoitetuksi esim. ihan äänenkorkeutta muuttamalla. Tästä ärsyyntyminen on varmaan sukua sille, kun joku ärsyyntyy vauvan itkusta niin, että luulee sen loppuvan ihan vaan vaatimalla tai valittamalla asiasta lapsen vanhemmille. Se nyt vaan on kommunikointia ja sitä kautta oppii vuorovaikutusta.

Toisilla se tosin jää siihen, että valittaa vauvapalstalla jostakin (ja jatkaa vaikka olisi väärässä).

Vierailija kirjoitti:

Toi on kyllä ärsyttävää, varsinkin jollekin 6-vuotiaalle puhua kuin vauvalle.

"Anna isi/äiti auttaa", miksei voi puhua kuin normaalille ihmiselle, että "anna minä autan".

Mä puhun myös 16-vuotiaalleni noin. Ihan siksi että se ärsyttää sitä ihan hirveästi.

Aivan pienelle vauvalle voi käyttää mielestäni rauhassa, mutta sen jälkeen alkaa lapsi oppimaan puhetta ja olisi tärkeää puhua lapselle mahdollisimman hyvällä ja rikkaalla kielellä hänen kielenkehityksensä kannalta. Asioista ja esineistä tulisi käyttää niiden oikeita nimiä ihan pientenkin lasten kanssa ja lapsille kannattaa lukea jotta kieli ja sanavarasto kehittyvät. Itse hoitajana on järkyttävää kun eskarit eivät välttämättä osaa sanoa jänis, kissa ja koira vaan kutsuvat eläimiä hauvana, kisuna ja pupuna.

Tottakai lapsi tietää mitä tarkoitan jos sanon, että tuolla on koira, mutta jos näytän kuvaa koirasta ei lapsella ole sille muuta sanaa omassa päässä kuin se hauva.

Totta mooses sitä toimitaan ja puhutaan lapsen iän mukaisesti. Jos parin kuukauden ikäinen virkkoo, että gegulan-glää-gugluu, niin aika kummallista olisi esimerkiksi vastata, että olipa kauniisti sanottu ja tiedätkö, että vaipat kohta loppuu.

Itse ainakin vastailin, että gegula-gegula sinä ihana geguilija ja päristelin päälle. Vauvaa nauratti.