Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Oletko tai tunnetko ketään joka olisi päättänyt pysyä sinkkuna......
21.02.2020 |
Joko kokeillut seurustelua ja todennut ei sovi hänelle/sinulle.
Tai sitten, ja varsinkin tämä kiinnostaisi, ei koskaan välittänyt koko seurustelusta?
Itselle ei koskaan herännyt kiinostusta seurustelua kohtaan.
Ja alkaa olla niin että kaikki muut ovat/haluavat kumppanin, enkä sukulaisista oikein tunne ketään joka HALUAISI ja viihtyisi yksinään,
niin alan todella tuntea itseni oudoksi.
Taidan hakea tässä vähän vahvistusta etten ole täysin yksin ja kummajainen.....
Kommentit (34)
Olen noin neljäkymmentä vuotias, enkä eläessäni ole ollu parisuhteessa. Ihan hyvin voin ja koen näinkin eläväni. En ole koskaan erityisesti koskaan etsinyt tai hakenut ("metsästänyt") kumppania.
En ole myöskään erityisen uskovainen. - joskus olen saanu kuulla olevani homo. - Siis ikäänkuin homot eivä haluaisi ai heille ei lainkaan kuuluisi parisuhteessa eläminen, vai miä tällaisen sanomisella halutaan viestiä(?)
Olen perusterve. En elä erityisen syrjässä. Elämässäni on ja on ollut onnekseni muita läheisiä ja merkittäviä ihmissuhteita, vaikka aina on puuttunut se yksi ja erityinen.
Voii olla, että elän lopun ikäänikin sinkkuna mutta olisiko se oikeasi niin kamalaa? - Vaikka toisaalta voi harkita ja punnia parisuheeseenkin asettumista ja siinä elämistä, jos vain se yksi ja erityinen osuisi kohdalle ja jolla olisi suunnilleen samantapaisia ajatuksia minusta.
Täydellistä ja virheetöntä en toisen odota tai vaadi olevan, enhän ole itsekään. Mutta ihan hyvä saisi olla, olenhan melko hyvä itsekin. - Ehkä voisimme yhdessä olla vielä enemmän kuin kumpikaan yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseni ja ystäväni.
En voisi koskaan elää parisuhteessa, joskus nuorena pari kertaa yritin seurustella, ei minusta ollut tyttöystävätyypiksi, liian ahdistavaa ja kahlitsevaa. Vaikka kotihiiri olenkin, enkä halua mitään erikoista tehdä, haluan tuntea itseni vapaaksi.
Halusin yhden lapsen, ja se toive toteutui, nautin elämästä juuri tämmöisenä, minä ja teini.
Ei miehiä.
Olen seurustellut muutaman kerran elämässäni ja ollut kahdessa pitkässä avoliitossakin. Nyt taas noin vuoden verran sinkkuna ja luulen, että sinkkuna pysynkin loppuelämän. Jotenkin hukkaan itseni näihin parisuhteisiin ja alan ahdistumaan. Parisuhteessa roolit jämähtää ja yhtäkkiä elämä on vaan helv. tylsää ja pelkkää kotityötä ja pakkopullaa päivästä toiseen. Lisäksi haksahdan aina samantyyppisiin itsekkäisiin ja narsistisiin miehiin, joten senkin puolesta terveempää pysytellä yksin. Pysyy mielenterveys ja itsetunto parempana.
Vierailija kirjoitti:
Oispa hienoa jos pystyis parisuhteeseen niin ois varaa omakotitaloon. Yksin ei fyrkat riitä
M35
Kyllä mulla on riittäny. Ei pidä ostaa sitä 300m2 kartanoa. Mummonmökki riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset on erilaisia. Tunnen ikisinkkuja ja he ovat ihan mukavia ja tavllisia ihmisiä. Ei se parishde muutenkaan ole muuta kuin yksi elämän osa-alue, jota ilmankin voi elää hyvää tasapainoista elämää. Taidat miettiä liika mitä muut sinusta ajattelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oispa hienoa jos pystyis parisuhteeseen niin ois varaa omakotitaloon. Yksin ei fyrkat riitä
M35
Kyllä mulla on riittäny. Ei pidä ostaa sitä 300m2 kartanoa. Mummonmökki riittää.
Komeaan herraskartanoon on helpompi houkutella niitä naisia kuin pieneen ränsistyneeseen mummonmökkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen N52 ikisinkku. Pisin seurustelu nuorena puoli vuotta. Olen aseksuaali ja introvertti, joten minulle ominainen onnellinen olotila. Tosin kaipaan joskus ihmistä, jolla samanlainen ajatusmaailma. Todella vaikea löytää.
Minä. Olen aina ollut miesten mieleen ja tavoiteltu, mutta en kiinnostunut oikein kenestäkään. Lisäksi olen lapsesta asti suhtautunut parisuhteisiin skeptisesti ja pitänyt kaikkea romanttista hömppää pelkästään kaupallisena. Multa on kokonaan puuttunut kaikki tarve olla parisuhteessa.
Mulla oli kyllä vuosikymmenen mittainen tyytymissuhde lukioiästä eteenpäin, mutta vain sosiaalisen paineen vuoksi – just kuten edellä joku sanoikin, on ärsyttävää kun ihmiset miettivät sinkusta, että mikä tässä on vialla kun ei ole kelvannut kellekään. Elämä oli ihan siedettävää, elimme yhdessä yksin saman katon alla ja jaoimme oikeastaan vain vuokran. Tuon suhteen päätyttyä (siihen, että mies löysi naisen, josta oikeasti kiinnostui) tapailin jossain vaiheessa yhtä tyyppiä vähän aikaa, ja olinkin melko ihastunut, mutta sekin homma kosahti mun seurusteluhaluttomuuteen. Olin jo todennut elämäni olevan aivan älyttömästi parempaa yksin kuin suhteessa, joten edes oikeasti kiinnostava tyyppi ei saanut mua sopeutumaan ajatukseen seurustelusta.
Nyt ihan lähiaikoina yllätyksekseni kohtasin elämäni toisen oikeasti kiinnostavan ihmisen, mutta ahdistuin ajatuksesta välittömästi ja lopetin jutun heti alkuunsa. En vain halua seurustella kenenkään kanssa.
N40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena seurustelin ja olin jopa avoliitossa, josta syntyi kaksi lasta. Erosin kuitenkin jo lasten ollessa pieniä. En ole lainkaan parisuhdeihminen. Tykkään tehdä omaa elämääni koskevia päätöksiä nopeasti ja muiden mielipiteitä kyselemättä. Parisuhteessa elämä tuntui jatkuvalta vatuloinnilta ja kompromissien tekemiseltä.
En mä tätä tyttöä tunne, mutta ruotsalainen ja veikkaan, että pysyy sinkkuna pitkään:
https://twitter.com/SamnyttSimon/status/1230140079949123589?ref_src=tws…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Saa aikuisena ihmisenä päättää omasta rahan ja ajankäytöstä."
Ööööö XDDD Miksi vtussa seurustelu veisi keneltäkään oikeuden omiin rahoihin?? Ei minun rahoistani tule yhteisiä suhteessa😑😑 ei voi käsittää tuollaista ajatustapaa XDDD
Vierailija kirjoitti:
"Saa aikuisena ihmisenä päättää omasta rahan ja ajankäytöstä."
Ööööö XDDD Miksi vtussa seurustelu veisi keneltäkään oikeuden omiin rahoihin?? Ei minun rahoistani tule yhteisiä suhteessa😑😑 ei voi käsittää tuollaista ajatustapaa XDDD
Kyllä se kummasti vie. Asuminen on kompromissiratkaisu josta tulee kuluja. Kohta huomaat maksavasi puolisosi auton kuluja vaikka itselläsi ei ole autoa. Hetken päästä makselet toisen lainoja kun tällä on sattumoisin hetkellisesti tiukkaa. Jonkun ajan kuluttua maksat suurimman osan kaikesta ja huomaat että sinulla ei ole rahaa enää itseesi. Joudut luopumaan kaikista haaveistasi ja tavoitteistasi. Ihan tapaillessakin se kulurakenne jo muuttuu kun maksat ulkona käymisiä, lounaita ja vaatteita sekä matkoja joita itseksesi et tarvitse. Pelkkä treffeillä käynnin huomasin nostavan kuukaudessa kuluja useita satoja euroja ja sehän tekee vuodessa jo tuhansia euroja, vain sen takia että on toisen silmälle miellyttävä ja viettää sen kanssa aikaa. Meluummin rahat laittaa omiin unelmiinsa ja kukaan ei riivi ulkonäköäni eikä kommentoi olemistani, kun minulle riittää ihan nämä Tokmannin vaatteet ja rainbow kahvi sekä pikku puuhastelut.
Alue: Aihe vapaa
Että viestitteleN. Ja joskus*