Mitä sellaista teet, josta voisit helposti saada hullun maineen?

Täällä kans itsekseen puhuja! Usein kun olen yksin kotona niin käyn pitkiä monologeja ja puhun mukamas jollekin/joillekkin. Jos vaikka teen ruokaa tai siivoan tms., niin selostan ääneen kaiken mitä teen. Välillä käyn myös englanniksi tai ruotsiksi näitä keskusteluja :D

Olen tottunut juttelemaan koiralle. Joskus jotain naista naurattikin kadulla kun juttelin koiralle. 

Nykyään se juttelu on tarttunut, että juttelen sitten milloin sattuu missäkin itseksenikin ;)

Ei ole mun ongelma, jos jotakuta häiritsee.

Zinc

Minäkin puhun itsekseni :) Yleensä käyn läpi keskusteluja ns. tulevaa varten, kuten työjuttuja, tätä pidän vielä suht normaalina mutta joskus juttelen itselleni myös aivan ilman mitään pointtia. Usein vielä englanniksi, en tiedä miksi. Luultavasti alter egoni on ulkomaalainen O_o

Vierailija kirjoitti:

Olen tottunut juttelemaan koiralle. Joskus jotain naista naurattikin kadulla kun juttelin koiralle. 

Nykyään se juttelu on tarttunut, että juttelen sitten milloin sattuu missäkin itseksenikin ;)

Ei ole mun ongelma, jos jotakuta häiritsee.

Zinc

Koiralle puhuminen on vielä melko normaalia. Minä puhun akvaariokaloilleni. Lapset joskus kysyvät, että kuuleeko ne äiti sinua. Öh joo, toki, enhän mä niille  muuten puhuisi....

Vierailija kirjoitti:

Olen tottunut juttelemaan koiralle. Joskus jotain naista naurattikin kadulla kun juttelin koiralle. 

Nykyään se juttelu on tarttunut, että juttelen sitten milloin sattuu missäkin itseksenikin ;)

Ei ole mun ongelma, jos jotakuta häiritsee.

Zinc

Koirillejuttelijat ovat parhaita. Just tossa ohimennessä yks nainen jutteli koiralleen, miksi keskelle katua ei saa pysähtyä kakkaamaan.

Elän usein jossain mielikuvitusmaailmassa, jossa kaikki on paljon paremmin kuin omassa elämässä. Mietin mitä puhuisin niiden "ihmisten" kanssa ja elän niitä tilanteita mielessäni. Saatan myös ottaa jonkun ihmisen "päivän teemaksi" ja mietin mitä hänen kanssaan puhuisin. Tämä ihminen saattaa olla joku omassa elämässä mukana ollut ihminen tai sitten vaikka joku julkisuuden henkilö. Luen paljon fanifiktiota ja se  on minulle tärkeää viihdettä. Uskon myös kohtaloon jossain määrin ja lukujen suhteen olen vähän varovainen. Tämä lisääntyi, kun huomasin monien läheisten kuolleen samoja numeroita sisältäneinä päivinä. Ja oikeastaan toisen heistä kuolinpäivä muodostaa oman syntymäpäiväni luvut.

Saatan myös surren jonkun tuntemattoman ihmisen kuolemaa ja minulla on pari nuorta ihmistä ollut tosi pitkään mielessä. He molemmat asuivat Usassa. Näin joskus heidän muistovideonsa youtubessa ja jotenkin heidän tarinansa kosketti todella paljon ja vieläkin muistan heidän syntymä ja kuolinpäivänsä. Toisen muistovideo on vielä laitettu sinne syntymäpäivänäni. He molemmat tekivät itsarin ja jotenkin silloin nuorempana, kun itsekin voin huonosti niin heidän kuolemansa tuntui pahalta, vaikka en tuntenut heitä. Molempia oltiin paljon kiusattu ( minuakin kiusattiin) ja senkin vuoksi surin aina sitä mitä joutuivat käymään läpi. Edelleen mietin heidänkin elämäänsä ja olen jopa toisen hautapaikan selvittänyt ja katsonut kuvia sieltä.

Käyn paljon eri chateissa edelleen ja mietin aina mitä niiden tyyppien kanssa puhuisin ja heidät tapaisin, mutta en enää viitsi itse osallistua niihin sen enempää. Olen muutenkin yksinäinen nuori ihminen.

Olen ollut oma itseni mielipiteineni ihan aina ja minua on oikeasti pidetty hulluna jo ainakin vuodesta 1980.

M 45

up

Kun näin paljon on näköjään itsekseen puhujia, ehkäpä sitä ei pidettäisikään mitenkään hulluna.

Tarkistusvimma ja sitten tarkkailen ihmisiä joista vaistoan jotain epänormaalia. En päästä taakseni bussipysäkillä ketään ja tarkkailen bussissa ihmisiä jos vaistoan jotain epänormaaleja olevan lähettyvillä. Tiedän sen sillä minulla on koiran aistit sillä olen yli herkkä ja meluherkkä. Talossa kuulen heti epänormaalit äänet ja hajut jo ennen kuin mieheni huomaa yhtään mitään. Mieheni sanoikin että sulla on kuin koiran hajuaisti. Lisäsin vielä että koiran kuulokin kun hän ei kuule mitään. Aistin ihmisen mielentilat vaikka kuka yrittäisi kuinka peitellä niitä. Vanhemmiten olen oppinut olla välittämättä mitä kenenkin mielentila on milloinkin mutta nuorena koin sen aika stressaavaksi kun en osannut olla välittämättä. Työpaikoilla sain aina olla kiusattujen tukena ja kukaan ei jaksa sitä loputtomiin. Nuorelle ihan liian iso taakka olla joku tukipuu koko ajan ja sitten kerran itseänikin alettiin kiusaamaan, Löytyi niin sekopäinen tyyppi. Ei se mitään mahtanut ja annoin sen maistaa omaa lääkettään mutta kuluttavaahan sellainen taistelu oli. Ei sellaisesta kukaan normaali ihminen nauti. Olen yliherkkä, nuorena kärsin siitä mutta vanhemmiten olen oppinut elämään sen kanssa niin etten reagoi niin voimakkaasti ärsykkeisiin vaan antaa mennä. Pelotteleva kasvatus varmaan vaikutti siihen että  ylireagoin liikaa. Äitini kasvatti minua pelottelemalla jotta pääsi itse helpolla ja minua sysättiin paljon sukulaisten harteille joilla oli mielenterveysongelmia erilaisia. 

Minusta tuntuu etten ole koskaan ollut mikään normaali ja kaverit alkoivat ilkkumaan mielenterveysongelmaisia ihmisiä kun he itse olivat muka normaaleja niin jätin heidän seuransa tai päästin ne normaalien seuraan väistymällä pois. Sitä ennen sain jo kuulla vaikka mitä arvostelua ulkonäöstäni kun se ei heitä miellyttänyt, olin lihonut liikaa. Hullun maineen saa jo jos ei mene sen porukan mukana vaan alkaa liikaa erottumaan siitä. Oli mikä tahansa niin erilaisuutta on vaikea hyväksyä nuorena vaan kaikkien pitäisi olla juuri sitä samaa massaa. 

Itse juttelen huonekasveilleni, saa kuunnella jos huvittaa.

Revin hiuksia päästäni ja stalkkaan ihmisiä. Lisäksi parisuhteestani on tullut hieman pakkomielteinen. En ole mustasukkainen tms, mutta vaatimukseni ja pelkoni ja vainoharhani miehen tarkoitusperistä ja tunteista ovat melko hurjia. 

Juttelen joskus nallelle, ja käyn sen kanssa ihan kunnon dialogia. :)

Katson aina hätäuloskäynnit valmiiksi kun menen uuteen paikkaan.

Ihana ketju. Laittakaa lisää!

Joskus kotiin tullessa saatan hississä tai rappukäytävässä vääntää naamani niin hirvittäväksi kuin pystyn ja pidän sitä hetken aikaa. Jotenkin haluan nollata sen koko päivän, kun on pitänyt olla hillitty ja virallinen ja aikuinen koko ajan. Lisäksi minäkin puhun joskus yksinäni, olen olevinani hahmo vaikka leffasta jonka olen äskettäin nähnyt ja sellaista.

up

Hengitän. Koska kimpussani oleva narsisti tuntuu ärsyyntyvän pelkästä olemassaolostani jotne haukkuu minua mm.hulluksi, kun yritön irtaantua siitä.

Sain jo ne hullun paperit ja nyt voin käyttäytyä normaalisti. Tosin pitää varoa, ettei paljastu.