Mikä on suurin riski jonka olet ottanut elämässäsi?
Kannattiko? Minulle oli ulkomaille muutto ja kyllä kannatti.
Kommentit (21)
Ostin hyvin herkän ja vaarallisesti käyttäytyvän hevosen. Riskit eivät ole realisoituneet, vaan on mennyt oikein hyvin.
Joskus 20 vuotta sitten kasvatin omaan käyttöön kolmisen vuotta. Tavallaan kannatti kun sakot oli vähän yli 300 e. Sehän on reilu satanen per vuosi jos sillain ajattelee. Paljon halvemmaksi se tuli kuin jos olisi ostanut saman määrän mitä kasvatti.
Otin miehen, joka on ollut talousrikoksesta vankilassa. Uskaltauduin, koska tapahtumasta oli 15 vuotta aikaa ja näin, mm. miten mies antoi kassalle rahat takaisin, jos kassa antoi liikaa.
Kannatti ottaa riski. Miehessä ei ole ilmaantunut näiden kymmenen vuoden aikana mitään hämärää.
ap. Mitä riskiä sinulla sisältyi muuttoon tai miksi muutit ? ja onko koti mihin palata tarvttaessa?
Ihana kuulla ap. Tuo on minun unelma.
Mihin muutit ja miten toteutit muuton? Oliko sinulla muita jotka piti huomioida muutossa?
Muutin miehen kanssa yhteen ensimmäisten treffien jälkeen.
Muutin ulkomaille pariinkin eri maahan, periaatteessa tyhjän päälle joka kerta.
Ostin sijoitusasunnon juuri kun olin menettänyt työni.
Tuli vaan mieleen kun lukiossa joku oli vetäissyt L:än äidinkielen aineesta. Kysymys oli sama kuin ap:lla ja vastaus yksinkertaisesti ”tämä”.
Sekoitin aamukahviani puurolusikalla, kun kahvilusikka oli jäänyt ottamatta. Riskeistä huolimatta kannatti, koska sillä säästyneen tiskin määrällä on ilmastonmuutosta torjuva vaikutus.
Sama minulla, ulkomaille muutto. Jätin taakseni inhottavia ihmisiä mutta myös paljon rakkaita.
Menin kiihtyneen miehen ajaman auton kyytiin.
Vierailija kirjoitti:
ap. Mitä riskiä sinulla sisältyi muuttoon tai miksi muutit ? ja onko koti mihin palata tarvttaessa?
Kyllä minua ainakin jännitti aivan valtavasti, vaivasi koti-ikävä ja oli alussa vaikeuksia löytää asunto, ystäviä ja töitä sekä saada rahat riittämään. Kyllä tavallaan paljon helpompaa olisi ollut olla suht ujona ihmisenä olla lähtemättä, mutta jotenkin tunsin että en kuulu Suomeen. Toisaalta pitäähän sitä niinkin ajatella, että isompi riski on ehkä olla lähtemättä.
Ostin muuten-vain-lahjan kaveriksi kortin joka oli hääkortti. Korttia ostaessa ei pystynyt näkemään tai päättelemään onko sen sisälle kirjoitettu "hyvää hääpäivää" tms. Riski kannatti, ei ollut. Huhhuh olipa syke korkealla.
Vitsi vitsinä vaikka tapahtunut.
Suurin riski oli varmaan hypätä sekakäyttäjän ajaman moottoripyörän kyytiin keskellä yötä.
Vierailija kirjoitti:
Ihana kuulla ap. Tuo on minun unelma.
Mihin muutit ja miten toteutit muuton? Oliko sinulla muita jotka piti huomioida muutossa?
Muutin Englantiin. Lapsuuden perhe ja ystävät oli vaikea jättää taakse, enkä ollut ikinä edes matkustanut yksin joten kyllä jännitti aika lailla. Säästin Suomessa rahaa ja sitten vaan ostin menolennon ja ensin asuin airbnb:ssä sen aikaa kuin etsin asuntoa ja töitä. Aika hirveissä murjuissa jouduin alkuun asumaan, kun oli vain väliaikaisia ja matalapalkkaisia hommia, mutta kyllä ne asiat siitä aikanaan parani.
Vierailija kirjoitti:
Muutin miehen kanssa yhteen ensimmäisten treffien jälkeen.
Muutin ulkomaille pariinkin eri maahan, periaatteessa tyhjän päälle joka kerta.
Ostin sijoitusasunnon juuri kun olin menettänyt työni.Tuli vaan mieleen kun lukiossa joku oli vetäissyt L:än äidinkielen aineesta. Kysymys oli sama kuin ap:lla ja vastaus yksinkertaisesti ”tämä”.
miksi muutit tyhjänpäälle? ilman rahaa ja töitä ja paikkaa nukkua ,eikä paikkaa mihin palata ?
Ja miten sait lainan jos ostit asunon tuossa tilanteessa?
kapkaupungissa työmatkalla,ei tekemistä illalla,baariin ja sieltä maksullinen seuralainen , ja ilman kumia hommat.
Kyllä hieman jänskätti seuraavat 3kk odotella että pääsee testeihin.
Ulkomailltot tyhjänpäälle hemmeitn helppoja ,jos on : joku jonka luona asua. tai paljo rahaa,tai perhe jolla paljo rahaa ja koti mihin palata.
aika harva rahattomana muttaa koska ei saa ees lentolippua ostettua sillon.
Juu, lapset ja asuntolaina olivat suuria riskejä, mutta hyvin noista on selvitty. Niitä asioita pelkäsin ja mietin pitkään ja hartaasti ja silti pelotti. Pari kuukautta sitten perustin yrityksen eikä ollut mitään tietoa, miten siinä käy, mutta jostain syystä sitä en panikoinut yhtä paljon. Nyt alkavat säästöt loppua eikä vieläkään ahdista, vaikken ole vielä yhtäkään palkkaa yrityksestä saanut nostettua. En ymmärrä, miksen ole jo ihan hermoraunio, kun normaalisti toimeentulo ja taloudellinen vakaus on minulle erittäin tärkeitä asioita.
Lapset. Ei olisi pitänyt. Tai ehkä mies ennen sitä jo.