Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitää kysyä ystävästä, olen jo vuosia miettinyt tätä, nyt haluan teiltä kysyä.
20.02.2020 |
Ystäväni ja hänen mies ovat semmoisia ylipositiivisia ihmisiä, joksekin pinnallisia. Mies tykkää heittää todella ikävää läppää muista ihmisistä ja heti ärsyntyy kun puhuu elämän asioista, esim. jos joku on epäonnistunut jossain, sairastunut, tai muuta. Hän heittää että "älä valita, elä elämä". Mies on äärimmäisen omahyväinen ja röyhkeä, hän on todella kohtelias mutta osaa olla todella järkyttävää ja epämielyttävä.
No tämä nainen sitten on taas ystävällisempi ja yrittää olla kiltti, hyvin aurinkoinen ihminen eikä koskaan valita mistään, kehuu paljon muita.
Molemmilla on hyväpalkkaiset työpaikat (sairaanhoitaja ja sähkömies), asuvat hyvällä alueella. Näyttää siltä että heidän elämä on mennyt täysin putkeen ja hehkuvat sellaista elämänhalua.
Jutun pointti on nyt se että minulla on epämukava olo heidän kanssa, koska tuntuu että itsekkin pitää olla sellainen järkyttävän innostunut ja huutaa hehkutuksesta. Heti kun on hillitty tai ajattelee asioita niin tulee haukut että älä ajattele, älä vingu.
Olen toisen henkilön kanssa puhunut tästä ja tultiin siihen tulokseen että joko he oikeasti ovat tyytyväisiä ja heidän positiivinen elämänasenne vie pitkälle TAI he kokoajan peittävät ittensä ja välttävät ajattelua ja asioiden käsitteleminen.
He eivät seuraa trendejä eivätkä tosi tv:tä mutta toisaalta he ovat äärimmäisen pinnallisia. Ahdistuvat kultturista, historiasta, politiikasta, tieteestä. Näiden kanssa ei voi puhua yhtään mitään syvällisempää tai mielenkiintoisempaa kun heti alka ruma läppä.
Minkalainen kuva teille tulee tästä?
Kommentit (25)
No voihan se olla, että nämä eivät osaa käsitellä vaikeita ja vakavia asioita elämässä. TAI sitten heistä vaan ei tunnu siltä, että sitä kannattaisi tehdä aapeen kanssa.
Jälkimmäistä pitäisin kovin todennäköisenä. En minäkään ala elämän vaikeista ja vakavista asioista avautumaan sellaisten ihmisten kanssa, joita "harvoin näihdään", lähinnä "jossain juhlissa" ja jotka juuri ja "juuri sietävät sen verran". Ylläolevat kuvaukset heidän suhteestaan siis napattu aapeen omasta kuvauksesta vastauksessa 4.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On olemassa myös teennäistä positiivisuutta. Sen tuntee omasta reaktiostaan, se ei tunnu hyvältä, vaikka kaikki näyttää tai kuulostaa täydelliseltä. Pitää oppia kuuntelemaan omaa "gut feeling". Miltä vatsanpohjassa tuntuu kun tapaat nuo ihmiset?
Vierailija kirjoitti:
Joo en jaksa tuollaisia ihmisiä ja tunnen sekä ajattelen olevani oikeasti onnellisempi kuin he, vaikka mun ei tarvitse ulospäin esittää niin yltiöpositiivista energistä reippailijaa amerikkalaiseen malliin.
Silmissäni se näyttää peittelyltä tai puolustautumisreaktiolta johonkin sisäiseen tyhjyyteen mitä ei osaa tai uskalla kohdata. Siksi syvemmistä asioista on heille hankala ja epämukava jutella, he eivät sinänsä koskaan pohdi elämää tai kuolemaa syvemmin vaan suorittavat ja mittaavat ihmisen onnen materialla tai titteleillä. Muu pohdiskelu on heille turhaa haihattelua.Olisivat täysin pulassa itsensä kanssa jos menettävät työn/rahat, terveyden, statuksen. Yleensä niin kuitenkin joskus käy kaikille ja silloin he joutuvat pysähtymään ja pohtimaan asioita uusiksi. Suurin osa vanhuksista on jo käynyt tällaisia vaiheita läpi, ja siksi vanhuksissa on enemmän nöyriä ajattelijoita.
Olen ap. Mahtava vastaus, tätä just itsekkin mietin. Toki pari otteseen kun tuli tämän naisen kanssa juteltua että mitä jos et olisi koskaan päässyt kouluun tai et olisi koskaan saanut tämän unelmamiehensä. Hän vastasi että " no mitä sitten, olisin jatkanut elämäni eteenpäin".
Itse on pakko myöntää etten kykene olemaan noin teflonia. Kerran kun työt loppuivat, niin olinhan minä pitkään surullinen kun menetin palkan ja hyvän työyhteisön.
Eipä jaksaisi noita joiden vuorovaikutustaidot on noin olemattomat.
Sanoilla on valtava voima. Noita muotovalioita voi hämmentää käyttämällä sanoja "vaillejäämisenkokemus", "kipukohdat", "vastoinkäymiset" ym.
Eniten hälytti tuo ettei ole kiinnostuneet maailman asioista. Kyllä se jos ei lue, näkyy. Ei kaikkien tarvi seurata tai edes kiinnostua kaikesta, mutta on kuitenkin suurin piirtein hyvä olla jollain tavalla tietoinen maailmasta jossa elää.
Kaikkien kavereiden kanssa ei tarvi väkisin olla tekemisissä.
Hakeutukaa itseänne fiksumpaan seuraan, niin tavoite on ylöspäin.
Alue: Aihe vapaa
Mä luulin että kaikki on tuollaisia paitsi minä.