Lue keskustelun säännöt.
Hautausmaa
19.02.2020 |
Käyttekö koskaan hautausmailla kävelemässä ilman, että siihen liittyy läheisten haudoilla käyntiä? Minä käyn toisinaan ja välillä näkee tuttujen julkkisten hautoja. Jokaisen käynnin jälkeen on puhdistunut ja voimistunut olo.
Kommentit (17)
Ei ole hautausmaata nyt sopivasti lähellä, mutta kun oli, niin kävin siellä kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, kaupungissa on hautausmaa, jonka läpi joskus kävelen. Läheisiä ei ole haudattuna sinne vaan kauemmas. Ei ole tullut tuttuja nimiä vastaan.
Etenkin nuorempana kävin useastikin ihan huvikseen hautausmailla kävelemässä. Kaunis ympäristö ja rauhallista. Nyt hautausmaa on melkoisen kaukana asuinpaikastani, joten ei tule niin usein käytyä. Mutta pidän kyllä edelleen. Ulkomaillakin käyn hautausmailla, Irlannissa on vanhoilla hautuumailla kauniita kelttiläisristejä. On mielenkiintoista myös tavata vanhoista hautakivistä kuolin- ja syntymäaikoja, jos niistä vain saa selvää.
Jotkut ihmiset pelkäävät hautausmaata, minulla tulee siellä aina rauhoittava olo.
Käyn, asun kaupungissa, jossa on monia hautausmaita. Käyn eniten kesällä kävelemässä eri hautausmailla, ja joskus myös opastetuilla kierroksilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyn kyllä. Myös matkoilla käyn mielelläni paikallisilla hautausmailla. Mielestäni hautausmaat ovat täynnä tarinoita.
Oon onnellinen vaeltaja,käyn maailmasta parempaan....
Kiitävi aika vierähtävät vuodet,miespolvet vaipuvat unholaan.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä pelättävää hautausmaissa on? Itsellä tulee aina haikea, surullinen olo kun miettii, että kohta sitä on läheiset ja itsekin maan alla, eikä kukaan muista. Tuntee itsensä niin pieneksi ja mitättömäksi. Niin ne ihmiset vain toinen toisensa jälkeen taivaltavat täällä ja lähtevät pois.
Mietin usein, että tuokin haudassa makaava on joskus ollut yhtä nuori kuin minä, yhtä toiveikas ja epätietoinen kuolemasta ja elämän hauraudesta.
Käyn työn puolesta usein hautausmaalla. Mutta ei se ole menettänyt tenhoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyn miltei viikottain ja joskus useamman kerran hautausmaalla, joka on kotoani kahden kilometrin päässä.
Sauvakävelylenkki hautausmaan kautta on rentouttavaa ja kesäisin istun usein penkillä suihkulähteen vieressä, katselen kauniita hautoja ja kuuntelen luontoa, oravat juoksentelevat... Mikä sen rauhoittavampaa vois olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyn vanhoilla hautausmailla joissa on vanhan ajan glamouria hienoissa sukuhaudoissa. Uudet hautausmaat ovat tylsiä, niillä en käy.
En, hautausmaat lähinnä ahdistavat. Ulkomailla tulee joskus käytyä, jos on joku erikoisempi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selkka kirjoitti:
Jotkut ihmiset pelkäävät hautausmaata, minulla tulee siellä aina rauhoittava olo.
Samoin. Lisäksi paikkakuntani historiantuntemus on lisääntynyt. Kaunis vanha kivikirkko täydentää käyntini. Kesäisin käyn melkein päivittäin (on kävelyreittini varrella). Talvisin harvemmin. Jouluinen hautausmaa on aina sykähdyttävä näky, johon liittyy vahvoja tuntemuksia.
Kyllä käyn. Pariisin Pere Lachaise -hautausmaa on suosikkini. Sinne kannattaa mennä aamuvarhaisella auringon noustua, kun muuten on vielä hiljaista. Historiallisia henkilöitä riittää.
Käyn ihan huvikseni. Siellä on niin rauhallista ja hiljaista ja kaunista. Kävelen ja katselen vanhoja hautoja ja mietin keitä nämä ihmiset ovat olleet. Raskaana ollessani käytiin miehen kanssa etsimässä nimivinkkejä vanhoista hautakivistä.
Joskus tulee liikuttunut ja surullinen olo, kun katsoo hautoja joista kukaan ei huolehdi, edes jouluna. Itkin myös kun osuin lähellä olevan hautausmaan lapsihautaosastolle. Siellä on pieni tila rajattu vain lapsille ja se kyllä liikuttaa aina.
Hiljentymiseen hautausmaat ovat juuri sopivia paikkoja, vaikka ei uskossa olisikaan.
Ainoa miinus ovat vanhemmat jotka antavat lastensa hyppiä hautojen päällä. Ei ne vainajat varmaan siitä välitä mutta siellä haudassa on kuitenkin jonkun omainen ja se joku ei välttämättä pidä haudalla hyppimisestä.
Kyllä käyn ja tykkään fiilistellä.