Ruotsiin lähetetyt sotalapset

Kohtelu oli hyvin vaihtelevaa. Siihen aikaan lasten kasvatus oli erilaisempaa kuin tänään. Jotkut lapset unohtivat äidinkielensä ja sopeutuivat niin hyvin uusiin ruotsalaisperheisiin, että paluu Suomeen ja köyhyyteen on myös ollut osalle sotalapsista todella traumaattista. Lasten kohtaloa voi siis arvioida monelta kantilta. 

On totta, että jotkut lapset joutuivat liki kotiorjien asemaan ja huonosti kohdelluksi, Mutta on myös ihania tarinoita, miten kerrankin sai olla ainoan lapsen asemassa kauniissa vaatteissa ja paljon leluja.

Joskus lapset halusivat takaisin Ruotsiin ja adotiosta sovittiin. Sopeutuminen Suomeen kävi niin vaikeaksi.

Yleensä ne kurjat tarinat saavat aina enitsen huomiota ja onnelliset jäävät varjoon. Sotalapsien kohtalosta on käyty paljon keskustelua ja oliko se oikein. Siihen ei tule koskaan selvää vastausta.

Menen ensi viikolla hakemaan yhden sotalapsen jäämistöä Ruotsista. Hän jäi sinne, mutta hänet perii suomalaiset sukulaiset. Jotenkin ajankohtainen aihe minulle nyt-

Onko teillä suvussa sotalapsina olleet kertoneet siitä? Meillä ei, olisin kyllä halunnut kuulla.

Mummoni oli sotalapsena Ruotsissa, ja monesti olen äitini kanssa miettinyt että sen on täytynyt vaikuttaa vahvasti siihen, millainen ihminen hänestä kasvoi. Äitinä hän on ilmeisesti ollut vähän kylmä ja epäempaattinen. Mummo lähti Ruotsiin kaksoissiskonsa kanssa ja heidät erotettiin eri perheisiin. Ollut ihan varmasti todella traumaattista. Hän ei puhunut sanaakaan ruotsia ja siellä kukaan ei puhunut suomea, kunnes lopulta löytyi joku kaupan myyjä, joka osasi vähän suomea. Hänen kanssaan mummo kävi rupattelemassa.

Niillekin lapsille, joita kohdeltiin hyvin, oli tuo tapahtunut usein tragedia. Sekä heidän perheilleen. Monestihan Ruotsissa lapsettomat avioparit ottivat näitä sotalapsia niin, että kiersivät sillä adoptiosäädökset. Vieraannuttivat lapset vanhemmistaan ja kieltäytyivät lähettämästä heitä takaisin sodan jälkeen. Tiedän yhden tällaisen kohtalon. Suru kaikille oli valtava.

Kyllä tuo on tainnut olla tragedia melkein kaikille. Suomen viranomaisethan ensin kieltäytyivät kun Ruotsi tätä ehdotti, mutta sitten joutuivat Ruotsin painostuksen alla taipumaan. Eli tuskin tuossa koskaan olikaan lasten tai heidän perheidensä etu mielessä, vaan Ruotsi teki sen aivan omista itsekkäistä lähtökohdistaan.

On vanhemmat ainakin osa varmasti uskoneet, että Ruotsi on lapselle turvallisempi paikka. Kuka nyt haluaisi lapsensa olevan sodan jaloissa? 

Minun suvussa on useita sotalapsia. Sisarukset erotettiin eri perheisiin eivätkä he saaneet tavata toisiaan. Paljoa muuta en tiedä, mutta traumoja tietysti tuli, kun joutui eroon äidistä ja omasta perheestä.

Nuorimmille lapsille paluu Suomeen oli se traumatisoiva, ei Ruotsiin meno. Sellainen kaksi vuotiaana Ruotsiin lähtenyt oppi puhumaan ruotsin kieltä, ja ehti unohtaa oikean perheensä niiden vuosien aikana. Kun sitten 6 - 7-vuotiaana täytyi lähteä takaisin, niin on se järkytys ollut.

Vierailija kirjoitti:

On vanhemmat ainakin osa varmasti uskoneet, että Ruotsi on lapselle turvallisempi paikka. Kuka nyt haluaisi lapsensa olevan sodan jaloissa? 

Varmasti näin. Mutta lasten lähettäminen Pohjanmaalle olisi ollut parempi ratkaisu. Tätä ilmeisesti Suomen viranomaiset suunnittelivat, mutta Ruotsi vaati tuota toista.

Toisaalta Suomessa valtaosa lapsista pysyi täällä koko sodan ajan ja tutkimusten mukaan heillä itseasiassa meni paremmin elämässä kuin Ruotsiin lähetetyillä. 

Eli varmasti tuon päätöksen tehneet vanhemmat tekivät sen uskoen parasta, mutta heitä kohta toimittiin väärin. Tuota järjestelyä ei olisi pitänyt koskaan tehdä ja Ruotsi oli siinä suurin syyllinen.

Vierailija kirjoitti:

Niillekin lapsille, joita kohdeltiin hyvin, oli tuo tapahtunut usein tragedia. Sekä heidän perheilleen. Monestihan Ruotsissa lapsettomat avioparit ottivat näitä sotalapsia niin, että kiersivät sillä adoptiosäädökset. Vieraannuttivat lapset vanhemmistaan ja kieltäytyivät lähettämästä heitä takaisin sodan jälkeen. Tiedän yhden tällaisen kohtalon. Suru kaikille oli valtava.

Kyllä tuo on tainnut olla tragedia melkein kaikille. Suomen viranomaisethan ensin kieltäytyivät kun Ruotsi tätä ehdotti, mutta sitten joutuivat Ruotsin painostuksen alla taipumaan. Eli tuskin tuossa koskaan olikaan lasten tai heidän perheidensä etu mielessä, vaan Ruotsi teki sen aivan omista itsekkäistä lähtökohdistaan.

Noista poliittisista syistä tuolla taustalla on tehty väitöskirjakin:

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/23826

Humanitaarisuuden varjossa : Poliittiset tekijät lastensiirroissa Ruotsiin sotiemme aikana ja niiden jälkeen

Tämän tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että poliittiset tekijät vaikuttivat yllättävän paljon lastensiirtoja koskevissa päätöksissä sekä Suomessa että Ruotsissa.

Lastensiirtoja voidaan tämän tutkimuksen perusteella pitää laajakantoisena poliittisena erehdyksenä. Väestöpoliittisten lukumäärätietojen rinnalla on huomioitava myös se, että osalle lapsista toimenpiteestä koitui monenlaisia henkisiä haittavaikutuksia ja jälkiseuraamuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vanhemmat ainakin osa varmasti uskoneet, että Ruotsi on lapselle turvallisempi paikka. Kuka nyt haluaisi lapsensa olevan sodan jaloissa? 

Varmasti näin. Mutta lasten lähettäminen Pohjanmaalle olisi ollut parempi ratkaisu. Tätä ilmeisesti Suomen viranomaiset suunnittelivat, mutta Ruotsi vaati tuota toista.

Toisaalta Suomessa valtaosa lapsista pysyi täällä koko sodan ajan ja tutkimusten mukaan heillä itseasiassa meni paremmin elämässä kuin Ruotsiin lähetetyillä. 

Eli varmasti tuon päätöksen tehneet vanhemmat tekivät sen uskoen parasta, mutta heitä kohta toimittiin väärin. Tuota järjestelyä ei olisi pitänyt koskaan tehdä ja Ruotsi oli siinä suurin syyllinen.

Olen itse tuntenut lapsena naisen, joka menetti tällä tavoin esikoispoikansa Ruotsiin. Se oli aivan valtava tragedia myös hänelle. 

Suomessa oli sodan aikana ankara elintarvikepula ja se oli suurin yksittäinen syy lasten lähettämiseen Ruotsiin. Vanhemmat pelkäsivät lasten näkevän nälkää Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa oli sodan aikana ankara elintarvikepula ja se oli suurin yksittäinen syy lasten lähettämiseen Ruotsiin. Vanhemmat pelkäsivät lasten näkevän nälkää Suomessa.

Varmasti vanhempien motiivi oli tuo. Mutta ylemmillä tasoilla taustalla olivat poliittiset tekijät. Ruotsin valtio tuota halusi omista poliittisista syistään ja painosti Suomen valtion suostumaan vastentahtoisesti. Aloitehan tuli Ruotsilta, Suomi kieltäytyi ensin koska halusi auttaa vaikeissa oloissa olevia lapsia maansisäisesti. Mikä olisi ollut parempaa.

Syy, miksi Ruotsin valtio tuota halusi, oli se, että se kieltäytyi auttamasta Suomea millään tavalla virallisesti sodassa. Lasten ottaminen oli tapa Ruotsille välttää tästä kieltäytymisestä johtunutta kritiikkiä.

Eli taustalla oli erittäin ruma sekä itsekäs politiikka Ruotsin taholta. Lapset sekä heidän vanhempansa olivat sen uhreja.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa oli sodan aikana ankara elintarvikepula ja se oli suurin yksittäinen syy lasten lähettämiseen Ruotsiin. Vanhemmat pelkäsivät lasten näkevän nälkää Suomessa.

Alunperinhän tilannetta yritettiin lievittää niin, että Punaisen Ristin toimintavallan alla olisi toimitettu ruokaa Suomeen. Mutta se ei sopinut poliittisiin intresseihin maailmalla. 

Vierailija kirjoitti:

Mummoni oli sotalapsena Ruotsissa, ja monesti olen äitini kanssa miettinyt että sen on täytynyt vaikuttaa vahvasti siihen, millainen ihminen hänestä kasvoi. Äitinä hän on ilmeisesti ollut vähän kylmä ja epäempaattinen. Mummo lähti Ruotsiin kaksoissiskonsa kanssa ja heidät erotettiin eri perheisiin. Ollut ihan varmasti todella traumaattista. Hän ei puhunut sanaakaan ruotsia ja siellä kukaan ei puhunut suomea, kunnes lopulta löytyi joku kaupan myyjä, joka osasi vähän suomea. Hänen kanssaan mummo kävi rupattelemassa.

Aivan kauheaa. Voitteko kuvitella. Pieni lapsi, erotettuna kaikista läheisistään, ihan vieraassa ympäristössä eikä pysty edes puhumaan kenenkään kanssa. Todella sääliksi käy. Varmasti tuollainen lapsuudentrauma on vaikuttanut todella suuresti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa oli sodan aikana ankara elintarvikepula ja se oli suurin yksittäinen syy lasten lähettämiseen Ruotsiin. Vanhemmat pelkäsivät lasten näkevän nälkää Suomessa.

Varmasti vanhempien motiivi oli tuo. Mutta ylemmillä tasoilla taustalla olivat poliittiset tekijät. Ruotsin valtio tuota halusi omista poliittisista syistään ja painosti Suomen valtion suostumaan vastentahtoisesti. Aloitehan tuli Ruotsilta, Suomi kieltäytyi ensin koska halusi auttaa vaikeissa oloissa olevia lapsia maansisäisesti. Mikä olisi ollut parempaa.

Syy, miksi Ruotsin valtio tuota halusi, oli se, että se kieltäytyi auttamasta Suomea millään tavalla virallisesti sodassa. Lasten ottaminen oli tapa Ruotsille välttää tästä kieltäytymisestä johtunutta kritiikkiä.

Eli taustalla oli erittäin ruma sekä itsekäs politiikka Ruotsin taholta. Lapset sekä heidän vanhempansa olivat sen uhreja.

Kyllähän päätöksen lasten lähettämisestä teki viime kädessä Suomen valtio. Silloin Suomen olemassaolo oli vaakalaudalla ja pelkona oli, että NL valtaa Suomen. Ajatuksena oli myös, että edes lapset pelastuisivat.

Setäni oli sotalapsi, en tiedä hänen historiastaan siellä sen enempää ja nyt jo kuollut. Humalassa hän lauloi ironisesti Ruotsin kansallislaulua "Du gamla, du fria" jonka sanat osasi ulkoa, vaikkei muuta Ruotsia osannut. En tiedä miten hän aikanaan onnistui palaamaan Suomeen, mutta kohtalo oli kova. Hän traumatisoitui ja hänestä tuli alkoholisti tuon seurauksena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummoni oli sotalapsena Ruotsissa, ja monesti olen äitini kanssa miettinyt että sen on täytynyt vaikuttaa vahvasti siihen, millainen ihminen hänestä kasvoi. Äitinä hän on ilmeisesti ollut vähän kylmä ja epäempaattinen. Mummo lähti Ruotsiin kaksoissiskonsa kanssa ja heidät erotettiin eri perheisiin. Ollut ihan varmasti todella traumaattista. Hän ei puhunut sanaakaan ruotsia ja siellä kukaan ei puhunut suomea, kunnes lopulta löytyi joku kaupan myyjä, joka osasi vähän suomea. Hänen kanssaan mummo kävi rupattelemassa.

Aivan kauheaa. Voitteko kuvitella. Pieni lapsi, erotettuna kaikista läheisistään, ihan vieraassa ympäristössä eikä pysty edes puhumaan kenenkään kanssa. Todella sääliksi käy. Varmasti tuollainen lapsuudentrauma on vaikuttanut todella suuresti.

Mun mummolla sama tarina eli isän äiti lähetettiin aikoinaan Ruotsiin. En koskaan ole ollut läheinen hänen kanssaan ja rivien välistä ymmärtänyt, että oli aika kylmä ihminen lapsilleen. Muistaakseni lähetettiin noin 2-4v Ruotsiin ja sitten kai 6v takaisin? Oppi Ruotsin ja lai tykkäsi olla siellä. Mutta tossa on kaksi kertaa revitty lapsen kiintymyssuhde riekaleiksi. Ensim erotetaan oikeasta äidistä ja sitten tästä sijoitusäidistä. Varmasti tuo vaikuttanut mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa oli sodan aikana ankara elintarvikepula ja se oli suurin yksittäinen syy lasten lähettämiseen Ruotsiin. Vanhemmat pelkäsivät lasten näkevän nälkää Suomessa.

Varmasti vanhempien motiivi oli tuo. Mutta ylemmillä tasoilla taustalla olivat poliittiset tekijät. Ruotsin valtio tuota halusi omista poliittisista syistään ja painosti Suomen valtion suostumaan vastentahtoisesti. Aloitehan tuli Ruotsilta, Suomi kieltäytyi ensin koska halusi auttaa vaikeissa oloissa olevia lapsia maansisäisesti. Mikä olisi ollut parempaa.

Syy, miksi Ruotsin valtio tuota halusi, oli se, että se kieltäytyi auttamasta Suomea millään tavalla virallisesti sodassa. Lasten ottaminen oli tapa Ruotsille välttää tästä kieltäytymisestä johtunutta kritiikkiä.

Eli taustalla oli erittäin ruma sekä itsekäs politiikka Ruotsin taholta. Lapset sekä heidän vanhempansa olivat sen uhreja.

Kyllähän päätöksen lasten lähettämisestä teki viime kädessä Suomen valtio. Silloin Suomen olemassaolo oli vaakalaudalla ja pelkona oli, että NL valtaa Suomen. Ajatuksena oli myös, että edes lapset pelastuisivat.

Ei se kyllä noin ollut oikeasti. Noin sitä saatettiin selittää ihmisille, mutta Suomen valtio teki Ruotsin painostuksen alla päätöksen, koska oli pakko. Kannattaa lukea vaikka tuo väikkäri aiheesta, perustuu arkistotutkimukseen. Kyse oli kansainvälisestä politiikasta.

Mun täti.

Junalla Tornioon, linja-autolla rajan yli ja taas junalla kohti Etelä-Ruotsia. Suomen puolella junaa pommitettiin ja meni monta kuukautta ennenkuin perheen äiti sai tietää ovatko lapset vielä elossa.

Ruotsissa oli yltäkylläistä, sai mm. maistaa ensimmäinen kerran appelsiinia. 😋

Paluu köyhään ja pommitettuun Helsinkiin oli raskas.

Mun isäni oli sotalapsi. Joutui eri paikkoihin sisarustensa kanssa, joista nuoremmat unohtivat suomen kielen kokonaan ja joutuivat opettelemaan sen uudelleen tultuaan kotiin. Tätini perhe olisi halunnut adoptoida hänet. Ymmärsin, että perheet olivat hyviä ja isäni kävi lomilla Ruotsissa teini-ikäiseksi saakka, ja jäi kaksikieliseksi siellä vietetyn ajan seurauksena. Isäni oli syntynyt v. 1933 ja oli sotalapsena v. 1941-1944.

Nainen 42 v.